Satu: Eläimet järjestävät kilpailun

Eläimet kokoontuivat eräänä päivänä yhteen ja päättivät metsässä järjestää keskenään kilpailun. Eläimet miettivät sitä, millaisen kilpailun he järjestäisivät. Mielipiteet poikkesivat tässä kohdin. Karhu halusi järjestää voimailukisat, koska se itse koki itsensä voimakkaaksi, ja eihän metsän kontiota voimakkaampaa eläintä löydetty näiden joukosta. Kettu halusi järjestää kilpailun viekkaudessa, koska eihän yksikään metsän monista eläimistä ollut yhtä viekas kuin ketturepolainen, joka heilutteli samalla punaruskeaa häntäänsä. Jänis halusi järjestää loikkakisat, sillä eihän yksikään toinen näistä eläimistä ollut yhtä lahjakas loikkaamisessa kuin tämä pupujussi, joka hieman pelkäsi näitä toisia eläimiä mutta koki kuitenkin olonsa varovaisen luottavaiseksi. Susi halusi järjestää kilpailun joukkuetyössä, sillä eiväthän mitkään muut metsän eläimet olleet lahjakkaampia laumatyöskentelyssä ja -toiminnassa kuin susihukka. Kissa halusi järjestää kilpailun suloudessa ja pelottomuudessa, sillä eihän mikään muu eläinlaji ollut yhtä suloinen ja peloton kuin kissa, joka ei tavallisesti pelännyt mitään ja joita oli aina pidetty sulouden perikuvina. Koira halusi järjestää kilpailun toveruudessa ja uskollisuudessa, sillä eihän mikään muu eläinlaji ollut samalla tavalla ystävä mutta etenkin ihmisten ystävä niin kuin koira oli. Eläimet eivät päässeet selvyyteen siinä, kuinka kilpailu olisi ja missä se olisi pitänyt etenkin järjestää. Kaikki kokivat olevansa hyviä jossain asiassa. Vähitellen kun eläimet eivät päässeet selvyyteen kilpailun muodosta, päättivät he kysyä mielipidettä metsän viisaimmalta, eli huuhkajalta. Huuhkaja lepytteli paikalle ja katseli kaikkia eläimiä: Ethän sinä kontio tarvitse ketään kilpailemaan voimakkuudessa, koska sinä olet metsän voimakkain. Kun karhu kuuli tämän, hän totesi asian olevan aivan niin ja palasi rauhallisesti takaisin pesäänsä. Huuhkaja jatkoi puhumista: Ja ethän sinä ketturepolainen tarvitse ketään toista kilpailemaan viekkaudessa, koska me kaikki varsin hyvin tiedämme, että sinä olet viekkain kaikista. Kettu lipaisi huultaan, nyökkäsi ja palasi takaisin syvemmälle metsään. Huuhkaja jatkoi: Ja ethän sinä pupujussi tarvitse ketään toista kilpailemaan loikkaamisessa, kun sinä olet siinä meitä kaikkia lahjakkaampi ja hyppäät meistä pisimmälle. Pupu nyökkäsi ja hyppeli takaisin metsään. Huuhkaja puhui edelleen: ja me kaikki hyvin tiedämme, että sinä susihukka osaat toimia meistä kaikista parhaiten ryhmässä ja laumassa. Et tarvitse sen toteamiseen meidän apuamme. Susi murahti kerran ja palasi sen jälkeen laumansa pariin metsään. Huuhkaja jatkoi: Ja miksi me kaikki emme tietäisi ja näkisi sitä, että sinä kissimirri olet meistä sulokkain sekä myös pelottomin. Et tarvitse meiltä siihen varmistusta. Kissimirri kurahti tyytyväisenä ja palasi takaisin metsään, missä olevalla kesämökillä hänen isäntänsä ja emäntänsä asuivat. Huuhkaja puhui edelleen: Ja loppujen lopuksi koira, me kaikki tiedämme, että sinä olet meistä uskollisin ja toverillisin, miten me voisimmekaan kieltää sinusta ja sinulta sitä, mene rauhassa sinäkin. Koira ulvahti hiljaa ja vaiennetusti ja palasi toisten eläinten perään kohti myöskin mökillänsä olleita emäntiään. Huuhkaja istui edelleen puussaan ja ajatteli eläinkumppaneitaan, joista oli kaikista johonkin mutta samaan kilpailuun heitä ei totisesti erilaisuutensa takia voinut laittaa, ja ehkä se olikin eläinten paras puoli, etteivät ne yrittäneet kilpailla samoissa asioissa, vaan tekivät kaikki omaa hyväänsä ja edistivät sillä olemistaan. Huuhkaja mietti sitä, kuinka eläimet voisivat edistää kanssaeloaan. Silloin hän keksi, että niiden tulisi tarkastella vain toistensa parhaita puolia, oli kuitenkin myös onni, että huuhkajan parhain puoli oli viisaus, minkä avulla hän oli taas ratkaissut tämän tilanteenkin. ”Aika velikultia”, hän ajatteli eläinkumppaneitaan ja kavahti lentoon puun oksalta.