Ideologinen nautinto ja syväsymbolit

Ideologinen nautinto tarkoittaa sellaista politiikan tekemisestä tulevaa nautintoa, jossa jokina arvoista päättävä ihminen voi ohjata toisia ihmisiä tekemään itsensäkaltaista politiikkaa, josta hän lopulta saa jonkinmukaista ideologista nautintoa, eli siis tietyn ideologian tunnustamisesta saatua hyvän olon tunnetta ja hyötyä. Ideologinen nautinto on korruptiota ja manipulaatiota sen takia, koska se pyrkii lisäämään omaa hyötyään ja vielä käyttämällä tuossa lisäämisessä vaan tietyltä porukalta tulevaa apua ja oikeutusta omien arvojensa mukaiselle ideologiselle nautinnolle. Arvojen tulisi ilmaista parhaimmassa tapauksessa objektiivisesti sitä, mikä on hyvää ihmiselle tiettyjen perusteltujen periaatteiden kautta ja takia. Ideologinen nautinto on siis täysin päinvastainen tapa lähestyä arvoja ja politiikan tekemistä. Ideologista nautintoa hakevat etenkin ontokraattisen eli olemisenvaltaisen porukan jäsenet, jotka muodostuvat välinpitämättömän rahvaan avulla kommentaariaatiksi, jonka on tarkoitus vaikutteellisuuden avulla saada ote yksilöiden arvoihin ja lisätä sitä kautta näistä arvoista ja arvotunteista omaa merkitysvaltaansa eli paikkaa erilaisten instituutioiden ja ihmisten välillä. Ideologinen nautinto on siis täysin korruptoitunut tapa hankkia itselleen valtaa ja tapa hyötyä vallasta. Ontokraattinen eliitti siis tarkoittaa vaikutteellisuudella vahventunutta eliittiä, joka saa pienen vähemmistön roolissa nauttia arvottamisesta epävapaassa yhteiskunnassa, sillä yhteiskunta on vapaa vasta silloin kun riippumattomat ihmiset saavat yhteiskunnassa vallan ja kaikki kommentaariaattiin ja vaikutteellisuuteen liittyvät asiat ja välityskeinot on tuhottu. Syväsymbolit ovat ihmisen evoluutiossa kehittyneiden ominaisuuksien joukkoa, joka paranee ja kehittyy jatkuvasti. Ne ovat kuitenkin kaikkein pysyvämpiä kaikista ihmisen ja inhimillisen todellisuuden asioista ja arvoista. Syvän näistä symboleista tekee sen, että ne ovat sekä ihmisen mutta myös yhteiskunnan pinnan alla, jolloin niistä voidaan saada tietoa vain tietyn vahvuisen ajattelun ja harkitsemisen tuloksena. Syväsymbolit ovat  osittain psyykestä saatua tietoa, joka ei muutu sen myötä kun aika tai ympäristö muuttuu, sillä ne ovat myös kaikkein humaanisimpia arvoista ja niiden alkukohdista. Toisin kuten kirjoitin, ovat symbolit kuitenkin vain arvojen ja arvotunteiden alkukohtia, joihin nähden tapahtuu arvojen luominen. Kuitenkin syväsymbolit poikkeavat tavallisista vertailukohdallisista symboleista siten, että syväsymbolien todellisuus perustuu perustavimpiin ihmiselämän arvon kohteisiin kuten esimerkiksi inhimillisen elämän ja ihmisen varjeluun, sekä kaikkein perustavimpiin olemassaolon rakenteisiin, kun taas vertailukohdalliset symbolit perustavat arvonsa pinnallisempaan yhteiskunnassa ilmenevään palvelurakenteeseen, ja voidaankin sen perusteella sanoa, että esimerkiksi omasta elintasostaan elävät ja kaiken olemassaolonsa siihen panostavat ihmiset toteuttavat vertailukohdallista symbolisuutta siinä kun he perustavat kaiken olemassaolonsa yhteiskunnan päällysrakenteeseen ja siihen, koska taloudellinen tilanne ja maailman tasapaino on toistaiseksi vielä jokseenkin hyvällä tolalla, joka antaa tällaisille hienostorouville mahdollisuuden parantaa elintasoaan ja jatkaa nenänvartta pitkin katsomistaan. Vertailukohdalliset symbolit siis edustavat epävapautta ja kilpailua ja siinä pyritään koko ajan parantamaan omaa asemaansa sekä toisten ja omien silmiensä kohteena. Kuitenkin kun kansakunnan tilanne vaikeutuu ja elintaso laskee, menettävät tällaiset hienostorouvat monesti oman olemassaolonsa perustan koska vertailukohdalliset symbolit tuhoutuvat sitä myötä kun yhteiskunnan perustila järkkyy ja korisee. Syväsymbolien tulisi siis antaa jonkinlainen vaihtoehto ideologiseen nautintoon, etenkin sen takia, koska jälkimmäinen käsite sisältää itseensä pyyteellisyyden samalla kun taas syväsymbolit ovat suuressa määrin pyyteettömiä. Ideologinen nautinto ja vertailukohdallinen symbolisuus ovat siis sellaisia symboleita ja niihin perustuvaa ajattelua, jossa arvoa ei tarvitse luoda tunnustamalla toiseus vaan tässä vaihtoehdossa arvon tunnustaminen tapahtuu reagoimalla toisen katseeseen, jota kautta ihmiset voivat luulla olevansa objekteja, ja monesti tuollainen objektina oleminen tuo riittämättömyyden tunteen, joka taas voi aiheuttaa reaktiivisia ilmiöitä kuten esimerkiksi pyrkimyksen kohottaa omaa asemaansa toisten ihmisten silmissä esimerkiksi rahaa tai kulutushyödykkeitä hankkien, mutta varmasti tuo objektina oleminen tuottaa ainakin kateuden tunteen ja halun arvioida toisia ihmisiä vertaamalla heitä itseensä, eli tälllaisellakaan vertailulla ei ole lopulta muuta tarkoitusta kuin halu korottaa itsensä johonkin asemaan vertaamalla itseään sellaiseen ihmiseen, josta he voivat poimia ylös heikkouksia. Ideologinen nautinnon tavoittelu hyödyntää vertailukohdallisia symboleita siinä, kun se pyrkii luomaan skismaa etenkin konservatiivisien ja hyväksi todettujen instituutioiden välille. Se pyrkii omimaan ihmisten arvot ja muodostamaan niiden väännellystä muodosta itselleen arvoinstituutioita ja poliisimaisia tuki-instituutioita niitä puolustamaan. Vaikutteellisuus on siis se syrjäyttämisen tapahtuma, jonka jälkeen ihmiseltä viedään hänen arvonsa tai ainakin ne pyritään muokkaantumaan siihen uuteen institutionaaliseen järjestykseen, jonka kommentaariaatti haluaa muodostaa tunnustushierarkiaan. Se tekee instituutioista toisiinsa nähden riippuvaisia ja haluaa vähentää kulttuurisinstitutionaalista autonomiaa, joka perustuu etenkin yksilösuhteissa tapahtuvaan preferenssiautonomiseen tasapainoon. Esimerkiksi kun voidaan preferenssiautonomian mielessä ajatella, että ihmisillä olisi oltava oikeus valita esimerkiksi töittensä osalla enemmän vapautta tai vaihtoehtoisesti enemmän vastuuta vaativa tekemisen malli, niin tämä kommentaariaaninen puuttuminen tunnustushierarkiaan puuttuu samalla myös ihmiselämään siten, että se voi houkutella joitain ihmisiä tulemaan pyyteellisiksi eli saamaan etua siitä kuinka he pystyvät ruveta luomaan epäsopua instituutioiden välille. Instituutioiden autonomian vievä toiminta on ehdottomasti paheksuttavaa ja sen takia kommentaariaatti tulisi tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja estää joitakin häikäilemättömiä ihmisiä tavoittelemasta ideologista nautintoa etenkin heidän omien poliittisten piiriensä antamalla tuella. Kun pyritään pääsemään eroon manipulaatiosta ja korruptiosta, tulisi silloin poliitikkojen ruveta muotoilemaan itsenäisesti ajatuksiaan ja kuuntelemaan etenkin oman omantuntonsa ääntä. Syväsymbolit eli perimmäisimmät ihmiselämään liittyvät arvot ovat niitä, joita tulee korostaa tilanteissa, jossa kilpailu ja pinnallisimpien yhteiskuntaelämään liittyvien piirteiden kanonisoiminen ja muka päteväksi arvoksi tuleminen pyrkii valtaamaan yhteiskunnassa alaa arvoilta, jotka kertovat eniten ihmisen omasta päättelystä ja arvottamisesta. Monesti ihmiset jotka keskittyvät etenkin rahaan ja elintason parantamisen ovat sellaisia, jotka alkavat joskus unohtamaan ihmiselämän perinteisimmät arvot, ja siinä hetkessä ja aikana jossa ihmiset ovat alkaneet unohtamaan ne tulisi korostaa ihmisyyttä ja niitä perustavimpia arvoja jotka antavat oikeutuksen ja arvon elämälle. a

Hassuttelua

Kansallisliberalistisen Oikeiston (KlO) alustava puolueohjelma 4.4.2020

Kansallisliberalistinen Oikeisto on puolue, joka uskaltaa olla samanaikaisesti sekä kansallismielinen, liberaali että oikeistolainen. Tämä puolue vastaa suureen tarpeeseen, joka on havaittu Suomen lisäksi monissa Euroopan maissa. Porvarillisesti ajattelevat ihmiset haluavat entistä useammissa tapauksista olla sekä liberaaleja ja esimerkiksi vapaan markkinatalouden hyväksyviä mutta samanaikaisesti arvostaa sellaisia instituutioita, asioita ja arvoja, jotka ovat perinteisellä tavalla suomalaisia. Kuitenkaan isänmaallisuuden ei tule tarkoittaa muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia, vaan maahanmuuttajia voidaan tukea sulautumaan suomalaisuuteen siinä mitassa mihin vahva valtion ja kansalaisuuden käsite ylettää. Kansallisliberalistit tukevat vahvaa kansalaisuuden käsitettä, joka tarkoittaa ihmisille kuuluvia vapauksia ja oikeuksia. Kuitenkin vapauksia tulee vastapainottaa vastuulla ja velvollisuuksilla, joten näitä vapauksia tulee ylläpitää suojelemalla vahvaa ja murtumatonta valtion käsitettä. Vain silloin, kun valtio on vahva ja ei-pakottava, voi se taata esimerkiksi vähemmistöille sellaiset oikeudet, jotka eivät toteudu kaikissa sellaisissa maissa, joissa liberalistinen suhtautuminen vähemmistöihin ei ole yleistä. Kansallisliberalistinen Oikeisto tukee markkinataloutta ja verotuksen uudistamista siihen muotoon, mikä vaaditaan siihen, että kapitalismi voi tulla hyödylliseksi kaikille ihmisille. KlO tukee etenkin yksilön vapautta valita erilaisten vaihtoehtojen väliltä, ja päättää itse, miten elää elämänsä tässä maailmassa. Vapauden maksimointiteorian mukaisesti vapautta pitää yhteiskunnassa edistää niin suuressa mitoin, kunhan se ei haittaa toisten yksilöiden oikeuksia ja vapauksia.

Yksilönvapautta ja yksityisyydensuojaa lisättävä
Yksilö on yhteiskunnan perustavin tyyppi. Yksilöille on annettava oikeuksia ja vapauksia, koska vain silloin voimme olla varmoja siitä, että ihmiset saavat valita erinäisissä tilanteissa omien kantojensa ja mielipiteidensä mukaiseksi tässä yhteiskunnassa. Yksilö on kaiken poliittisen toiminnan omatunto, ja sen takia tämän käsitteen rajoista ja olemassaolosta tulee kaikkien poliittisten päättäjien pitää koko ajan kaiken aikaa huolta. Elinkeinovapaus on myös tarjottava kaikille kansalaisille sen takia, koska valtio ei voi säädellä sitä, mistä kansalaiset saavat palkkansa ja elatuksensa. Yksityisyydensuoja taas tarkoittaa sitä, miten valtio ja muut kansalaiset voivat saada tietoa tietyistä yksilöistä jaa sen toteutumisen kannalta, tulisi vartioida sitä, että ihmiset voivat toimia oman yksilöytensä edistämisen eteen omia teitään ilman, että yhteiskunta puuttuisi hänen asioihinsa yhtään enempää kuin mihin on totuttu.

Kehittyneet ja kehittyvät vähemmistöt
Kansallisliberalistisen Oikeiston mukaan vähemmistöt voidaan jakaa kahteen väljästi kuvailtavaan ryhmään, jotka ovat nimeltään kehittynyt ja kehittyvä vähemmistö. Ero näiden kahden ryhmän välillä perustuu siihen, millainen sosiaalinen ja kulttuurinen kompetenssi näiden ryhmien jäsenillä on yhteiskunnassa toimiessaan. Kehittyneen vähemmistön jäsenet pystyvät ottamaan vieraantumatta osaa työhön ja opiskeluun ja tavallisesti vielä pystyvät elättämään itsensä. Kehittyvät vähemmistöt ovat sellainen vähemmistöjen ryhmä, jossa sosiaalinen, moraalinen ja kulttuurinen kompetenssi ei vielä ole kehittyneiden vähemmistöjen tasolla, mutta se tilanne voi tulevaisuudessa muuttua. Tämä erottelu on vähemmistöjen yhteydessä tehtävä, koska emme voi suhtautua vähemmistöryhmiin kuten maahanmuuttajiin samanlaisella monomaanisella tavalla, jossa vähemmistöjen huonoiten pärjäävä ryhmä muodostaa muille ihmisille kuvan kaikista vähemmistöistä.

Helsinki eikä Istanbul
Me elämme Suomessa, joka on skandinaavinen länsimaa, joten meidän ei tarvitse Suomessa miettiä sitä, miten johonkin asiaan suhtauduttaisiin esimerkiksi Euroopan ulkopuolella. Tähän asiaan liittyy etenkin länsimainen oikeusjärjestelmämme ja tapamme suojella vauriutuvien vähemmistöjen edustajia, esimerkiksi uskonnollista kiihkomielisyyttä vastaan. Myöskin on varottava sitä slummiutumiskehitystä, joka on tullut Suomeen muista sellaisista länsimaista, jotka ovat ottaneet kansalaisikseen paljon väkeä Euroopan ulkopuolelta ja muista kehitysmaista.

Helsingistä ei tarvitse tulla Tukholmaa
Maahanmuutto Euroopan ulkopuolisista maista on mennyt esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa liian pitkälle, tilaan, johon sen ei pidä Suomessa mennä. Vaikka meidän on suojeltava vähemmistöjen oikeuksia sopeutua valtakulttuurin, ei meidän kuitenkaan tarvitse hyväksyä sellaisten maahanmuuttajien Suomessa oloa, jotka ovat jossain vaiheessa syyllistyneet täällä rikoksiin. Mielestämme Ruotsi on mennyt liian pitkälle kaikessa sosiaalidemokratiassaan, jossa se on unohtanut oman kansansa enemmistön oikeudet, ja kaikkialla siellä otetaan huomioon lähinnä vieraiden vähemmistöjen oikeudet, samalla kun monet asuinalueet ovat muuttuneet slummeiksi, jossa ei kunnioiteta tai noudateta yleistä yhteiskuntajärjestystä.

Annettava vapaus uskontoon ja uskonnottomuuteen
Valtion ei tule pakottaa ihmistä olemaan minkään uskonnon jäsen. Toisaalta kaikilla ihmisillä on myös oltava oikeus kuulua itse valitsemaansa uskontokuntaan ja harjoittaa uskontoa Suomessa. Uskonnollisuus on hyväksyttävä tietyissä koulun ja yhteiskunnan toimimiseen liittyvissä tilanteissa, koska vaikka mielestäni uskonto tulisi irrottaa valtiosta, niin on se kuitenkin länsimaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin liittyvä perinne, joka voi vahventaa ihmisten yhteishenkeä ja samankaltaisten tavoitteiden etsimistä ja niihin suuntautumista. Tässä kohdin on siis hyväksyttävä tietyt protestanttisen kristinuskon perinteet, jotka eivät voi itsessään vahingoittaa uskonnottomia ja ateisteja, joille on kuitenkin tietysti taattava oikeus ottaa osaa elämänkatsomustiedon opiskeluun tavallisen uskonnon opettamisen sijasta. Joissakin kokeilukouluissa voitaisiin vähitellen ottaa tunnustuksellisen uskonnon opettamisen ja ateistisen elämänkatsomustiedon opettamisen tilalle oppiaine, jossa yhdistettäisiin elämänkatsomustieto sekulaarisen uskonnon opettamisen kanssa.

Suvivirsi eikä Muezzini
Kansallisliberalistisen Oikeiston mielestä Suomessa on voitava korostaa yksilöllisten valintojen lisäksi oman kulttuurin perinteitä, arvoja ja asioita. Esimerkiksi suvivirren laulamisen lopettaminen vähemmistöryhmien jäsenten läsnäolon takia on liian pitkälle menevää hihhulismia, ja tässä asiassa tulisi vähitellen päästä järkiperäisyyteen. Tässä asiassa on muistettava oman kulttuurin mukainen ratkaisu, sillä ehkä Ruotsia lukuunottamatta, muissa Euroopan kulttuurikansoissa on aina pystytty korostamaan oman kielen ja kulttuurin historiaa ja varjella sitä siihen kuuluvilla perinteillä.

Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutos, joka näkyy Suomessa etenkin tavallista lämpimämpinä ja lyhyempinä talvina, mutta muualla maailmassa esimerkiksi jäätikköjen sulamisena ja uusien hiekka-autiomaiden syntymisenä, sekä tiettyjen eläinlajien elinalueiden kaventumisena, on  merkittävä ympäristöä ja ympäristöpolitiikkaa koskeva kysymys. Ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja ehkäisemiseen kehitettävien toimien keksimistä ja kehittämistä on edistettävä Suomessa, ja voitaisiin miltei sanoa, että ilmastonmuutosta pohtivaksi hallituksen jäseneksi tulisi nimenomaan nimittää niin sanottu junior minister, eli toisen asteen hallituksen virkamies ja ministeri. Tietoa ilmastonmuutoksen ehkäisemisestä tulisi maassamme levittää jo esimerkiksi kouluissa käytävien oppikokonaisuuksien omaksumisen kautta. Olisi nimitettävä virkamieskollegio edistämään näitä pyrkimyksiä, jossa pyrittäisiin levittämään tietoa ilmastonmuutoksesta.

Kulmahenkisyys ja lähiruoka
Kulmahenkisyys tarkoittaa halua ottaa osaa oman elinalueensa elinkeinoelämään ja palveluihin. Se tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kulmassa sijaitseva kauppa on parempi kuin kilometrien päässä sijaitseva supermarketti, vaikka jälkimmäisessä voisikin olla jollain asteella halvempaa ja enemmän tuotteita tietyissä kategorioissa. Myös lähiruoan saatavuus on taattava siten, että palveluidentuotanto lähialueilla on varmistettava ja tiettyjä peruselintarvikkeita ja paikallisia erikoisuuksia on aina saatava läheltä, ja niitä tulisi tukea, vaikka lähiruoan hinta olisikin suhteellisesti korkeampi kuin mitä on globaalien levitystuotteiden hinta. Meidän tulisi huomata se, että lähiruoka voi olla tuettavampaa ja maukkaampaa kuin sellaiset tavanomaisuudet, joita isojen kauppojen megalaareista meille kovasti tungetaan. Olisi siis esimerkiksi kouluruokailun ja työpaikkaruokailun kautta voida arvostaa perinteisiä suomalaisia makuja, joihin voitaisiin näin ollen tutustua täysin sattumalta ja huomaamatta.

Armeija sopeutettava Naton vaatimuksiin ja ehkäisemään idästä tulevaa vaaraa
Suomessa on ylläpidettävä vahvaa puolustusjärjestelmää ja puolustusvoimia, ja reserviläisistä koostuvan armeijan hätävaran määrää on nostettava takaisin 750 000 reserviläiseen. Suomen on liityttävä Natoon, ja näin ollen kaikki lähiaikojen kalustohankinnat on tehtävä huomioden puolustusvoimien pian tapahtuvan sulauttamisen Naton joukkoihin. Kuitenkin asevelvollisista koostuvan reservin lisäksi, Suomeen tulisi kehittää laajempi ammattiarmeija, joka koostuisi etenkin päällystöstä, upseereista ja aliupseereista. Tässä tilanteessa asevelvoillisia voitaisiin pitää tietynlaisena hätävarana, jota ei tarvitsisi kriisitilanteen sattuessa heti kutsua kokonaisuudessaan aseisiin. Suomen on liittouduttava läheisemmin idästä tulevaa uhkaa kohtaan etenkin Baltian maiden ja esimerkiksi Norjan kanssa. Kuitenkin asevelvollisten joukon tulisi käsittää sellainen määrä sotilaita, jotka pystyisivät vastaamaan uhkaan sen sattuessa koko pitkän itärajamme säteellä.

Euroopan Unioni
Suomalaiset ovat kulttuuriltaan, perimältään ja historialtaan perieurooppalainen kansa, vaikka olemme olleetkin Euroopan unionin jäseniä vasta noin kaksikymmentäviisi vuotta. Suomalaisten yhteyttä Eurooppaan on pidettävä huolta huolehtimalla siitä, että voimme sulauttaa tiettyjä instituutioitamme ja päätöksentekorakenteitamme unionin omiin instituutioihin ja päätöksentekorakenteisiin. Voitaisiin esimerkiksi siirtää tietty osa omasta verotuksestamme Euroopan unionin tasolle. Suomen on pidettävä huolta siitä, että pysymme yhteisvaluutta eurossa, sillä muuhun palautuminen taannuttaisi maamme talouselämää varmasti. Suomeen tulisi perustaa kansainvälisen mallin mukaan itsenäisiä Eurooppakouluja, joissa tarjottaisiin etenkin laaja valikoima Euroopan unionin alaisia kieliä opiskeltavaksi. Opiskelijavaihtoa tulisi korostaa enemmän, ja opiskelijoille tulisi tarjota mahdollisuuksia olla työvaihdossa esimerkiksi Euroopan parlamentin päätöksentekokoneistoissa esimerkiksi avustajina. Euroopankin tasolla tulisi pyrkiä pois ammattipoliitikkoudesta ja parlamentin jäsenten osallistumista tulisi rajoittaa yhden tai korkeintaan kahden kauden mittaiseksi.

Koululaitos yksityistettävä
Nykyinen vanhentunut opetussuunnitelma ja oppivelvollisuus ei ota huomioon sitä, että opiskelijoilla ja jo koululaisilla on erilaisia opetuksellisia tarpeita ja haluja suuntautua yksilöllisiin suuntiin tiedon alueella. Kaikki oppilaat eivät ole tasaisesti yhtä kiinnostuneita samoista oppiaineista toisten oppilaiden kanssa, vaan monet voisivat olla jo nuorelta iältä alkaen valmiita suuntautumaan omiin suuntiinsa tiedon ja tieteen alueella. Tämän takia aluksi lukiot tulisi yksityistää ja ne tulisi myös erikoistaa oman erikostetun tieteenalansa ammattimaisiksi opetuksen tarjoajiksi. Voitaisiin muodostaa paikallisia opetusalueita, jossa taattaisiin kaikille oppilaille mahdollisuus hakeutua oman erikoisalansa opetusta tarjoavaan oppilaitokseen, jossa erikoistuminen tapahtuisi joka päivä, ja jossa ylioppilaskirjoituksissakin taattaisiin mahdollisuus vastata pelkästään omaa erikoisalaansa koskeviin kysymyksiin. Kuitenkin on erikoistumisesta huolimatta lisättävä, että kaikille oppilaille tulisi tarjota mahdollisuus opiskella erikoisalasta huolimatta etenkin äidinkieltä kotimaisen kirjallisuuden avulla mutta myös mahdollisimman monta vierasta kieltä, jota varten jo koulun alussa oppilaiden tulisi valita tietty määrä kieliä opiskeltavakseen koko koulun ajaksi.

Työehtosopimusten sitovuus katkaistava ja siirryttävä paikalliseen sopimiseen
Ammattiliitot käyttävät nykyajan Suomessamme liian suurta valtaa työmarkkinoiden ohjailemisessa, mistä on päästävä eroon, koska se ei vastaa nykypäivänä muiden suurten eurooppalaisten kulttuureiden tapaa ja mallia. Ammattiliitot toimivat marxilaisten periaatteiden mukaan, jossa katsovat, että työn arvo on sen tekijässä. Kansallisliberalistinen oikeisto ei katso, että työntekijöillä olisi oikeus kiristää työnantajia lakoilla ja muilla kehitykseen suuntautuvilla hidastustoiminnoilla. Työehtosopimusten sitovuudesta on siis päästävä eroon, ammattiliittojen valta tulisi siirtää työnantajille ja palkkojen suhteen entisistä taulukkopalkoista on siiryttävä paikalliseen sopimiseen, jossa työnantajalla on oikeus päättää siitä, millaista palkkaa hän työntekijöille maksaa.

Julkisten palveluiden yksityistäminen
Mielestämme esimerkiksi erityisterveydenhuolto, yliopistot ja lukiot voitaisiin yksityistää täysin siten, että ne hankkisivat rahoituksensa asiakkailta. Suomessa ei ole enää mikään pakko ylläpitää aikansa elänyttä sosialisoitunutta "hyvinvointiyhteiskunta"-taloutta, jossa kaikki toimivat velalla valtion ja kuntien alla. Kun julkiset palvelut yksityistetään, tulee siinä tarve entistä erikoistuneemmalle työntekijäpopulaatiolle ja näin ollen työn laadun parantuessa voivat yritykset ottaa asiakkailtaan korkeampia palkkioita. Esimerkiksi Friedrich Hayek on todennut loistavassa kirjassaan The Road to Serfdom, että julkiset palvelut ja sosialisoitunut yhteiskunta johtaa loppujen lopuksi epävapaaseen yhteiskuntaan ja ihmisten orjuuttamiseen sosialismin alttarilla. Jotta ihmiset voisivat hyödyntää entistä erikoistuneempaa koulutustaan ja tekemään enemmän töitä, olisi mahdollisimman monet julkisen alan työtehtävät yksityistää vähitellen, jolloin ihmiset saisivat rahoilleen enemmän vastinetta ja palkkataso useilla aloilla voisi nousta.

Koululaisille opetettava arvoja ja arvostamista
Olisi otettava kouluissa jo alakouluasteilla käyttöön uusi oppiaine, joka yhdistää aatehistoriaa, filosofiaa, etiikkaa ja elämänkatsomustietoa. Tätä ainetta voidaan nimittää nimityksellä asenteiden, arvojen ja arvostamiskyvyn kritiikki. Juuri oppilaiden tulisi ymmärtää jo nuorella iällä se, että oikeisiin kohteisiin kohdennetut arvostamisen tapahtumat ja niistä esiin tulevat arvot ovat tärkeitä asioita kaikessa siinä toiminnassa, joka tapahtuu monen ihmisen kesken. Oppilaille on annettava tietoa erilaisista arvoista, ja miten niiden perusteella voidaan perustella tiettyjä yhteiskuntajärjestelmiä  ja määrätietoisesti tästä suuntautuen voidaan esittää kritiikkiä arvotusjärjestelmiä kohtaan ja voitaisiin pyrkiä saamaan käsiin sellainen arvojen järjestelmä, joka voisi olla eniten älyllisesti ja henkisesti perusteltavissa ja oikeutettavissa. Oppilaiden tulisi päästä tekemisiin sen tiedon kanssa, joka auttaa heitä valitsemaan oikeimman poliittisen suunnan jota on moraalisesti ja älyllisesti oikeutettua seurata.

Tiedollinen ja avoin hallinto ja päätöksenteko
Hallinnon, päätöksenteon ja byrokratian on perustuttava avoimuuteen ja tiedollisuuteen. Kansalaisten eli kaikkien ihmisten on saatava tietää minkälaisin perustein ja millaisin välinein ja minkä päämäärän takia päätöksiä ja yhteiskuntaan suuntautuvaa muutospyrkimystä pidetään yhteiskunnassa yllä. Tietojen tulisi olla avoimia ja kaikille tulisi antaa mahdollisuus päästä tekemisiin asiakirjojen ja arkistojen kanssa, jotka koskevat yhteisistä asioista päättämistä. Koska päätöksentekijät ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin kansalaiset, ei heille tulisi paljastaa mitään sellaista tietoa, joka ei ole kaikkien muidenkin kansalaisten saatavilla.

Kontrollirakenne ja sisäpolitiikka
Sisäpolitiikassa on kannettava huolta etenkin poliisin resurssien riittävyydestä. Kuitenkin tulisi rikosten määrän tutkimisella selvittää se, millä alueilla Suomessa tarvitaan eniten poliiseja, ja missä heitä ei niin suuressa määrin tarvita. Myös olisi selvitettävä kaupunkipoliisiin aseettomuutta esimerkiksi Ison-Britannian esimerkin mukaan. Britanniassahan passipoliiseilla ei tavallisesti esimerkiksi Lontoossa ole aseita, vaan mahdollisen vakavamman selkkauksen takia aseistuneet poliisit hälytetään rikospaikalle myöhemmin kun aihe sitä vaatii. Kontrollirakenne tarkoittaa sisäpolitiikassa sitä rajoitinta, jonka mukaan ihmisten toimintaan ei voida konformisuuden tavoitteen takia puuttua kuin tiettyyn tasoon asti. On siis annettava esimerkiksi erilaisten arvojen mukaan toimiville yhteisöille mahdollisuus toimia, kunhan tällainen toiminta ei suoranaisessa mielessä riko lakia. Eli toisin sanoen, sisäpolitiikalla ei tulisi suoranaisesti puuttua sellaiseen toimintaan, joka on itselähtöistä ja itsenäisesti motivoituvaa, eli pelkästään erilaisuuden takia ei tulisi ketään tuomita.

Tiedepolitiikkaan uusi suunta
Tiedepolitiikkaa tulisi suunnata enemmän yhteiskuntasuuntautuneeksi, jossa esimerkiksi opinnäytetöiden tekijöiksi tulisi valita etenkin pääasiassa sellaisia opiskelijoita, joiden opinnäytetyöt ovat omiaan herättämään yhteiskunnallista keskustelua. Mielestäni ei ole tiedettä itsensä takia ja sen takia älyllinen jumppa, joka ei kiinnosta kuin pientä sisäpiiriä tulisi merkitä itsessään omaksi alueekseen akatemian sisällä, ja toisaalta perustaa sellaisia erikoisajatushautomoja, jotka voisivat tarjota jotain yhteiskunnallisesti merkityksellisempää ja hyödykkäämpää. Kuitenkin opinto-oikeus yliopistossa tulisi muuttaa esimerkiksi viiden tai kuuden lukuvuoden mittaiseksi, koska nykyajan Suomessa on menty suuntaan, jossa maisterit tavallisesti ovat nykypäivänä noin 28-30-vuotiaita, joka on mielestäni meidän elinkeinoelämämme kannalta aivan liian korkea ikä, jos huomioidaan että se tarkoittaisi miltei kymmenen lukuvuoden aikaista yliopistolla hengailua.

Pois vallantäyttäminen ja tilalle kokonaisvaltaista päättämistä
Vallantäyttäminen tarkoittaa passiivista politiikkaa, jota harrastavilla poliitikoilla ei ole sanottavaa ideologista ja maailmankatsomuksellista taustaa ja pohjaa eikä suinkaan myöskään omia henkilökohtaisesta arvottamistoiminnasta syntyneitä arvoja. Kuten porkkana täyttää maassa pienen kuopan maata, täyttää vallantäyttäjä yhden paikan parlamenttimme kokonaisuudesta. Kuitenkin vallantäyttäjä on vain porkkana, joka ei liiemmin ota kantaa ympäristönsä tapahtumiin. Jotta vallantäyttäjästä voi tulla vallankäyttäjä on hänen aktivoiduttava ja tajuttava ne mahdollisuudet ja odotukset mikä liittyy kansanedustajan asemaan ja asemaan liittyvään mahdollisuuteen osallistua päätöksien tekemiseen korkeimmalla lainsäädännöllisellä tasolla. Kokonaisvaltainen päättäminen tarkoittaa sitä, että arvovalinnat tarkoittavat kenelle hyvänsä oivallista mahdollisuutta tehdä maailmankatsomuksellisia valintoja päätöksientekotilanteissa. Poliitikon tehtävän alkuedellytys on se, että poliitikolla on arvoja, ja hänellä on myös oltava halu soveltaa noita arvoja kannattajakuntansa avulla kansallisellla tasolla.

Korruptio ja ylipalkitseminen poistettava
Poliitikot saavat Suomessa liian suurta palkkaa ja he nauttivat samalla myös liian suurista luontaiseduista. Korruptio liittyy myös siihen, millaiset ihmiset pääsevät arjessaan tekemisiin poliitikkojen kanssa. Onhan aivan selvää, että poliitikko on korruptoitunut, jos hän on säännöllisesti arjessaan ja työssään tekemisissä vain toisten poliitikkojen tai esimerkiksi omaan puolueeseensa kuuluvien ihmisten kanssa. Pääsyä kansanedustajan puheille tulisi helpottaa huomattavasti poliittisessa järjestelmässämme ja yhteiskunnassa ja poliitikkojen tulisi säännöllisesti kuunnella erilaisia ihmisiä, riippumatta esimerkiksi heidän puoluekannastaan, joko kotipaikkakunnallaan omassa vaalipiirissään tai esimerkiksi eduskunnassa. Sellainen poliitikko on korruptoitunut, joka on tekemisissä vain oman kannattajapiirinsä jäsenten kanssa, eikä ota huomioon kaikkia ihmisiä, joita hänen tekemänsä politiikka koskee.

Byrokratia poistettava
Suomessa käytetään liian paljon kansalaisten aikaa turhiin paperisotkuihin ja virastojen kanssa toimimiseen. Virastojen järjestystä ja hakupapereiden määrää tulisi kontrolloida ja auttaa ihmisiä toimimaan omien etujensa mukaisesti ensisijaisesti sen yhteisön tai instituution kautta, joka on läheisintä hänen omalle toiminnalleen, työlle tai opiskelulle. Myös tietoja ihmisistä kehittävien tietokantojen määrää tulisi kontrolloida, ja yhden tietokannan hallitsijalle ei tule sallia oikeuksia hakea tietoja toisista tietokannoista. Yksityisyydensuojan takia on hillittävä ja rajoitettava virastoihmisten oikeutta päästä tekemisiin ihmisten yksityisten tietokantojen kanssa. Tulisi yksilön oikeuksien takia rajoittaa sitä, miten virastoihmiset pääsevät tekemisiin ihmisten yksityistä elämää koskevien tietojen kanssa. Tietokantojen tulisi sijaita tietyissä itsenäiseen toimintaan perustavissa instituutioissa, joihin käsiksi pääsyyn ei muiden instituutioiden ihmisille tulisi antaa suoraa oikeutta.

Ei reaktiivisuutta eikä eturyhmiä vaan suoraa politiikkaa
Reaktiivisuudella tarkoitetaan sellaista päätöksentekoa, joka ei ala päätöksentekijän omasta arvotustoiminnasta ja arvoihin suuntautumisesta, vaan sellaisesta toiminnasta, joka motivoituu reagoinnista, toisten asioihin puuttumisesta eli reaktiivisesta toiminnasta. Eturyhmät ovat toinen asia, joka liittyy reaktiiviseen politiiikkaan. Siinä poliitikot sopivat eturyhmien kautta itselleen tulevat kakunpalat, kunhan saavat puuttua sanoilllaan toisten poliitikkojen tekemään itsenäiseen politiikkaan. Eli reaktiivisuus on politiikkaa, joka ei ole muodossaan alkanut mistään, ainakaan se ei säily samanlaisena koko lainsäädäntöprosessin ajan, ja eturyhmät ovat monesti sellainen asia, jonka perusteella arvolähtöiset poliitikot sopivat oman hyötynsä kautta tulevansa osaksi reaktiiviseen politiikkaan. Eli pyrimme siihen, että politiikan tulisi olla arvo- ja yksilölähteistä, ja toisaalta eturyhmien ja niistä mahdollisesti tulevan provinsiaalisen ja materiaalisen hyödyn ei tulisi olla tällaisten poliitikkojen motiivina päätöksenteon suunnasta päätettäessä.

Perustulo
Koska kansalaisille on tarjottava mahdollisuus harrastaa erilaisia töitä ja opiskeluja, niin on heille tarjottava tietty perustulo, joka voisi kattaa tietyn perustavimman elintason silloin, kun muita elintason ylläpitäviä tuloja ei ole. Ihmiset voisivat esimerkiksi harrastaa hyväntekeväisyystarkoitteita tai opiskella ja saada siitä huolimatta rahaa, joka voisi taata elämisen ainakin osittain. Mielestäni jokaiselle kansalaiselle, joka olisi tämän tuen piirissä, tulisi taata vähintään ainakin 500-800 euron arvoinen perustulo, jolla voisi kattaa tietyt menot, vaikka kuitenkin perustulon voimassa ollessa tällainen ihminen, joka voisi olla esimerkiksi kirjoittava freelancer, voisi tienata tietyn määrän muualta tulevia tuloja. Tietysti tämä etu on vain niiden tavoitettavissa, joiden tulot eivät yllä tietylle tasolle asti.

Kaikki alkoholit ruokakauppoihin
Tämä uudistus käsittelee sitä asiaa, joka on ollut todellisuutta muualla Euroopassa jo pitkän aikaa. Vain sosialistit olivat vastustamassa viimeisintä tämän alueen uudistusta pari vuotta sitten, jolloin kaupoissa myytävän alkoholin prosenttimäärää nostettiin 0,8 prosenttia. Kuitenkin mielestämme kaikki, myös väkevä alkoholi pitäisi tuoda heti ruokakauppoihin. On todettua monista muista maista, ettei alkoholin käyttö suuremmin nouse haitta-asteille tämän uudistuksen myötä.

Työsuojeluviranomaisista
Suomeen on perustettava työnantajien alaisia työsuojeluviranomaisia, jotka valvoisivat yhteyttä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Tällaisia asioita voisivat esimerkiksi olla työn ja työn välineiden kehittämiseen liittyvä palaute ja ne asiat, jotka työntekijöiden ja työntekijöiden tulisi ottaa huomioon palkkausta ja työehtoja koskien. Työsuojeluviranomaisten tulisi myös valvoa sitä, ettei esimerkiksi minkäänlaisia lakkoja tarvittaisi.

Kirjakauppoja tuettava
Kirjan asemaa sivistyksen välineenä ja lähteenä on tuettava ja kirjojen saantia on kirjastojen lisäksi tuettava kirjakaupoista käsin. Eli kirjojen hintaa tulisi saada laskettua, ja tämä mahdollistettaisiin kirjakauppojen vähittäismyynnin verotuksen laskemisella. Tämän verotuksen laskemisen tulisi kuitenkin koskea suoranaisesti vain kirjojen hintaa eikä kirjakauppiaiden vaurastumista. Voitaisiin esimerkiksi kansallisesti luokitella, minkä hintaisia kirjojen tulisi kaupoissa olla. On mielestäni epäeettistä, aivan kuten sotatarviketeollisuudessa, rikastua kirjojen myynnillä, ja sen takia sen tulisi tapahtua valtion pinnallisessa suojeluksessa.

Verotusta laskettava ja realisoitava
Suomalaiset maksavat tänä päivänä liian korkeita veroja kunnille ja valtiolle. Verotusta tulisi laskea ja tehdä tasa-arvoisemmaksi kansalaisten välillä, jolloin voitaisiin esimerkiksi testata jonkinasteisen tasaveron käyttöönottoa. Ansiotulon verotusta etenkin tulisi laskea huomattavasti, mutta toisaalta pääomaverotus voitaisiin tietyin tarkistuksin pitää entisellään. Kuitenkin esimerkiksi perintöverosta olisi päästävä eroon, koska valtio ei voi puuttua tiettyjen tahojen varallisuuteen vain sen perusteella, että joku jatkumollinen omaisuuden haltija on kuollut. Verotulojen saamiseksi tiettyjen hyödykkeiden ostamista tulisi verottaa kovemmin, ja korkeimmin tienaavien palkasta voitaisiin ottaa tietty osa yhteiskunnan köyhimpien ja kehitysmaiden ihmisten toimeentulon turvaamiseksi.

Ulkopolitiikkaa kulttuurinmukaistettava
Suomen on pidettävä hyviä yhteyksiä diplomatiassa ja ulkopolitiikassa niin itään, länteen, etelään ja pohjoiseen. Kuitenkin voitaisin tarkempia ja kiinteämpiä yhteyksiä ylläpitää etenkin Ruotsiin, Saksaan, Viroon ja Isoon-Britannniaan. Tämä tulisi tehdä sen takia, koska suomalainen kulttuuri muistuttaa monilta piirteiltään näiden maiden kulttuureita. Myös Yhdysvaltojen epäeettisen johdon ja amerikkalaisen kulttuurin pinnallisuuden ja syvällistä ja historiaan perustuvaa perinteellisyyttä rikkovan olemuksen takia yhteyksiä, kauppaa ja kulttuurivaihtoa tulisi sen kanssa vähentää ja rajoittaa absoluuttiseen minimiin. Suomella tulisi olla hyvät diplomaattisuhteet kaikkiin maailman itsenäisiin kansoihin, mutta samalla tulisi huomioida kulttuurinmukaisuus lähemmissä vaihtosuhteissa.

Yliopistoista ja tieteestä
Yliopistojen tulisi saada rahoitusta valtiolta tasaisesti kaikille tieteen haaroille, vaikka niiden yksityistämisen myötä ne voisivat alkaa ottamaan opiskelijoilta lukukausimaksuja, vaikka kuitenkin samanaikaisesti vähävaraisista talouksista tuleville lahjakkaille opiskelijoille voitaisiin antaa vapaaopiskelijaoikeuksia. Kuitenkin yliopistossa tulisi korostaa etenkin kyseenalaistamista ja vallankumouksellista tiedettä, jossa tehtäisiin uusia löytöjä ja innovaatioita. Voidaan sanoa tällä hetkellä käynnissä olevan koronaviruskriisin takia, että myös lääketieteelle ja biotieteelle tulisi antaa poikkeuksellisen suurta tukea, sekä rahan, mutta myös alojen tunnettavuuden ja tavoitettavuuden lisäämisen kautta. Filosofiaa ja elämänkatsomustietoa tulisi opettaa kaikille yliopisto-opiskelijoille ja siitä tulisi tehdä pakollinen etappi kaikkien opintojen loppuunsaattamiselle. Yliopistoissa tulisi englannin kielen sijasta suosia suomen kieltä lopputöiden kirjoittamisessa ja opettamisessa. Yliopistoissa tulisi myös ottaa osaa politiikasta ja arvoista keskustelemiseen, vaikka sekään ei saa haitata normaalitieteen harjoittamista kaikkein akuuteimmilla ja käytännöllisesti tärkeimmillä aloilla.

Kehitysapuvirkamiehistä
Kehitysapu köyhien maiden kansalaisille tulisi järjestää uudelleen. Kehitysmaihin tulisi Yhdistyneiden kansakuntien tuella saada suomalaisia kehitysapuvirkamiehiä, jotka osallistuisivat noiden maiden lainsäädäntöön ja valvoisivat rahavarojen jakamista erilaisille kohteille sijoitusmaissa. Nämä voisivat myös olla aktiivisia poliitikkoja, jotka voisivat olla paikallisesti kehittämässä kehitysmaiden kulttuuria. Mielestämme kansainvälinen kapitalismi voi tuoda vaurautta kaikkiin, myös kehitysmaihin. Siksi olisi kehitettävä tapoja joiden avulla voisimme kehittää kehitysmaissa kuluttavaa keskiluokkaa. Tätä tulisi lähestyä Amartya Senin ja Martha Nussbaumin kehittämän toimintamahdollisuuksien teorian kautta. Eli ihmisille tulisi vähitellen tuottaa toimintamahdollisuuksia, joka parantaisi heidän elämäänsä ja antaisi mahdollisuuden sille, että kapitalismi voisi kaikkialla kehittyä ja tulla yleiseksi talousjärjestelmäksi.

Perinteiden kunnioittamisesta
Suomalaisilla on perinteitä kuten kaikilla muillakin kulttuurikansoilla. Perinteitä on kaikin keinoin varjeltava siinä mitassa, kunhan se ei haittaa yleistä kulttuurin ja yhteiskunnallisten virtausten kehittymistä. Perinteitä ovat luonnollisesti esimerkiksi tavat, kieli, historian tapahtumat ja perinteiset elinkeinot. Näitä on pyrittävä ylläpitämään ja eljehdyttämään, koska ilman kulttuurista perinnettä mikään kansa ei voi olla yhtenäinen. Kuitenkaan esimerkiksi kielessä tapahtuvia uudistuksia ei tulisi vieroksua, vaan perinteet voivat edetä yhdessä käsin uudistusten kanssa. Kuitenkin esimerkiksi suomalaisen kansanrunouden tuntemusta tulisi kansan keskellä lisätä, esimerkiksi ottamalla näistä kertovia kursseja äidinkielen opetukseen kouluissa. Tulisi rohkaista erilaisia kirjoituskilpailuja ja taidekilpailuja, jotka tapahtuisivat entisen perinteen tai jonkin kulttuurin alan suurmiehen symbolisessa suosiossa.

Kielikysymys
Suomalaisia ei tule erotella heidän kielensä kautta, vaikka maahanmuuttajien ollessa kyseessä on kuitenkin sanottava, että jokaisen heistä tulisi voida myös hallita joko suomen tai ruotsin kieli. Mielestäni perussuomalaisten vihamielisyys ruotsinkieltä ja ruotsinkielisiä kohtaan on rahvaanomainen ja kulttuuria huomioonottamaton suuntaus, josta tulee kieltäytyä. On selvää, että kansamme historia on monin kerroin kiedottu myös ruotsin kieleen, että jos kieltäydyttäisiin yleisesti oppimasta ja opettamasta ruotsinkieltä kouluissa, poistuisi kansamme henkisestä dna:sta valtava osa, jota perussuomalaiset eivät ymmärrä, koska he edustavat niin henkisesti nuorta ja rahvaanomaista kansamme osaa. On kuitenkin muistettava, että suomenruotsalaiset eivät ole suoranaisessa mielessä ruotsalaisia, kuten Halla-ahon propagandatuubi toitottaa, vaan he ovat suomalaisia ihmisiä, jotka ovat jossain vaiheessa omaksuneet kielekseen ruotsin kielen. Eli ei tulisi tehdä minkäänlaisia rajalinjoja suomalaisten keskeen kieltä perusteena käyttäen.

Vanhuksista ja sairaista
Vanhuksia ja sairaita ihmisiä on tuettava siitä huolimatta, vaikkei Suomessa ylläpidettäisikään nykyisen kaltaista sosiaalihuoltojärjestelmää. Kuitenkin omaishoidon tukea tulisi lisätä, ja mahdollisimman useissa tapauksissa sen sijaan, että vanha ihminen laitettaisiin laitokseen, tulisi korostaa läheisten ja sukulaisten velvoitetta huolehtia tällaisista ihmisistä. Pitäisi siis terveydenhuollon yksityistämisestä huolimatta pitää auki mahdollisuus, että vähävarainen ihminen pääsisi, jos muuta vaihtoehtoa ei ole, maksutta ainakin eritysterveydenhuollon piiriin.

Mielenterveyspalveluista
Mielenterveyskuntoutujat ovat mielestämme kaikkein heikoin vähemmistö tämän yhteiskuntamme sisällä, ja sen takia heidän puolestaan on pyrittävä puhumaan aina silloin kun mainitaan yleisesti terveydenhuollon kysymykset. Ihmisarvoa alentavat psykiatriset suljetut osastot tulisi viimeistä myöden lakkauttaa, ja lisätä avohoidon resursseja valvoa mielenterveyspotilaita. Voitaisiin Britannian mallin mukaan perustaa ministerinpesti, jonka kautta valvottaisiin mielenterveyspotilaiden hoitoa maassamme. Myös psyykenlääkkeistä tulisi tehdä helpommin tavoitettavia apteekkijärjestelmän sisällä. Esimerkiksi masennukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tarkoitettavia lääkkeitä tulisi saada ilman reseptiä.

Puoluetukea kaikille
Suomessa ei ole nykyisellään helppoa perustaa puoluetta, ja etenkään saada puoluetta sellaiseen asemaan, jossa se olisi oikeutettu saamaan itselleen puoluetukea. On väärin että vanhat puolueet saavat puoluetukea sen sijasta, että siihen olisivat oikeutettuja kaikki. Mielestämme puolueen rekisteröintiä tulisi helpottaa, ja että kaikkien puoluerekisterissä olevien puolueiden tulisi saada puoluetukea, joka kattaisi ainakin puolet vanhojen puolueiden saamasta puoluetuesta.

Taiteen suojelemisesta
Taide on yksi korkeimmista inhimillisen kulttuurin muodoista. Taiteessa kuten kaikessa muussakin kulttuurissa on perinteitä. Mielestämme taidetta ei tulisi arvostella esimerkiksi sen mukaan miten se vastaa jotain kulttuurimme kehittymisen ajankohtaa, tai minkälaisia merkityksiä se itsessään sisältää. Taiteilijoidenvapauksia tulisi lisätä ja perustulon maksamisella antaa mahdollisuus tämänkaltaisen luovan toiminnan harjoittamiseksi. Kulttuuriministerin toimi tulisi muuttaa nimeltään Taide- ja kulttuuriministeriksi. Taidetta ei tulisi yhteiskunnan toimesta valjastaa minkäänlaisen ulkoisen tarkoitusperän välineeksi, vaan kuten esimerkiksi nonfiguratiivinen taide on muodoltaan, taiteen tulisi olla taidetta itsensä takia.

Kirjastoista ja sivistyksestä
Sivistys on yksi peruskäsitteistä, johon Kansallisliberalistisen Oikeiston aatemaailma ja toiminta perustuu. Sivistys tarkoittaa pitkälle kehittynyttä ja hienostunutta kulttuuria. Esimerkiksi politiikassa sivistyksen tulisi tarkoittaa sitä, ettei turhan takia loukata muita osapuolia tai puhuta heistä rumasti. Kirjastot tarkoittavat paikkaa tai lähdettä, jossa sivistystä on tarjolla kaikille kansalaisille. Kirjastoihin tulisi mahdollisuuksien mukaan hankkia suurin ja tärkein osa kirjallisesta kulttuurista siten, että kirjastot voisivat myös olla tietynlaisia sivistyksen museoita. Vanhoja kirjoja tulisi tallentaa kokoelmiin ja hankkia sellaista uutta kirjallisuutta, joka kelluu sivistyksen aallon korkeimmalla kohdalla.

Puolueiden ja yhdistysten perustamisesta
Puolueiden ja yhdistyksien perustamista tulisi Suomessa helpottaa. Esimerkiksi puoluerekisteriin vaadittavat 5000 kannattajakorttia on täysin epäinhimillinen luku, että jokin yksi mahdollisesti kehittynytkin toimija voisi saada ne itse kokoon. Vaaleihin tulisi voida asettua omasta puolueestaan jo sadalla kannattajakortilla. Myöskin yhdistys tulisi voida perustaa helpommin esimerkiksi vain yhden jäsenen kautta.

Filosofian opetusta lisättävä
Filosofia on tieteiden äiti, josta on hyötyä sekä yhteiskunnalliselle keskustelulle ja poliittisten termien määrittelylle, sekä monelle filosofiasta erkaantuneelle tieteenalalle. Etenkin käsitteiden määrittely ja eksplikointi on tärkeä asia monessa asiassa, ja sen takia filosofiaan liittyvää käsitteellistä ajattelua tulisi opettaa enemmän kouluissa. Alakouluissa tulisi opettaa aiinakin etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Yläkouluissa voitaisiin ottaa ohjelmaan tieteenfilosofia ja logiikkaa voitaisiin opiskelijoille opettaa viimeistään lukiossa. Etiikan opettamisella voitaisiin esimerkiksi ehkäistä kiusaamisen leviämistä ja yleistymistä kouluissamme.

Mummoni kannasta alkoholiin.

Mainitsin juuri mummolleni katsoneeni Metsolat-sarjaa, ja koska siinä sarjassa oli yksi absolutisti, joka mm. omissa häissään joi pelkästään pommacia, niin sanoin mummolleni, että on heikkoutta, jos ei pysty omista kannoistaan riippumatta nauttimaan silloin tällöin edes yhtä paukkua. Mielestäni tämä on osoitus siitä, että tällainen henkilö on hieman vähemmän kehittynyt kuin muut, esimerkiksi kohtuukäyttäjät. Mutta mummo kuuli väärin ja oletti minun sanoneen, että alkoholin käyttö on heikkoutta. Minä ihmettelen, miten hän voisi tietää mitä alkoholin käyttö on kun on ainakin väittänyt olleensa koko elämänsä juomatta. Ja näin ollen, tietääkö hän ollenkaan siitä, mikä on heikkous, kun on ollut juomatta. Eli toisin sanoen hän ajattelee, että minä olen hyvä, säädyllinen ja epäsyntinen ja koska olen ollut juomatta aina, niin silloin sellaiset, jotka juovat ovat huonoja, heikkoja, säädyttömiä ja syntisiä. Hän ei tämänkään asian kohdalla hyväksy toisten mielipiteitä alkoholista, vaan hän vahtaa haukkana sitä, että hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset eivät poikkeaisi hänen mielipiteistään. Ihminen on perusluonteeltaan heikko, joten mielestäni moralisointia esimerkiksi alkoholista ei tulisi harrastaa. Ja toisaalta en täysin hyväksy sitä, ettei ihmisellä saisi olla joitain paheita ja ettei hän saisi etsiä kokemuksia ja nautintoja epäsäädyllisenä pidetyistä asioista. Mielestäni perisynnin käsite on virheellinen ja siihen ei nykypäivänä luota kuin pieni määrä itse itsensä hurskauttaneista tantoista kuten isoäitini. Mielestäni kirkossa tulisi yhdistää sen jälkeen kun siitä on tullut sekularisoitu kansalaisuskonto, profaani ja pyhä, koska mielestäni niitä ei voida koskaan erottaa selkeästi toisistaan. Oma autonomia ja päätöksenteko nautintoaineista ei tarkoita mitään syntiä, vaan absolutisteilla pelko on hallinnan menettämisestä ja monesti se on etenkin maailmankatsomuksellisen hallinnan menettämistä. Dekadenssi on puhdas olemassaolon alue, koska siinä annetaan mahdollisuus esimerkiksi erotiikalle, päihtymyksille, nautinnoille ja kiihkoille. On olemassa maallista ja taivaallista rakkautta.

Olemisen valta ja vallattomuus

Ontokratia tarkoittaa olemisen valtaa ja sellaista ihmisten ryhmää, joilla on eniten mahdollisuuksia ja oikeuksia edustaa itseään ja aatteitaan yhteiskunnassa. Ontokraattinen eliitti saa eniten nautintoa ideologisten nautintojen kautta, joka tarkoittaa siis sitä, että he voivat manipuloida ja ohjata toisten ihmisten arvoja ja asenteita oman hyvinvointinsa eteen. Manipuloiva ryhmittymä on kommentaariaatti, joka tarkoittaa kommentoivaa ja arvostelevaa ihmisten ryhmää, jotka pyrkivät vaikutteellistamalla arvoja saamaan itselleen merkitysvaltaa, eli säätelemään sellaista semantiikkaa, joka on heille itselleen kaikkein hyödyllisintä. Vaikutteellinen ihminen ei päätä arvojaan, vaan hän saa ne vaikutteellisuuden impulssin kautta kommentaariaatilta. Merkitysvalta tarkoittaa sitä, miten erilaiset asiat saavat itseensä merkityksen ja miten jokin ryhmittymä voi hankkia valtaa sillä, miten merkitykset muodostuvat ihmisten ajattelussa. Ontokraattinen eliitti on kommentaariaatin manipuloiva vähemmistö, joka kehittää taktiikoita siihen, miten ihmisiä saataisiin vaikutteellistettua. Kommentaariaatti pyrkii säätelemään tunnustushierarkian, eli sen järjestyksen, jossa ihmisten instituutiotasot määrittyvät paikoileen oman henkisen korkeutensa ja pyyteettömyytensä kautta, tasoja siten että se alkaa vaikutteellistamaan itseriippuvaisia instituutioita ja luomaan kitkaa niiden välille. Instituutiot alkavat kommentaariaatin myötä arvo ja tuki-instituutioiksi muututtuaan tekemään iskuja toisten vielä vapaana pysyneiden instituutioiden alueelle ja saamaan niistä enemmän merkitysvaltaa itselleen. Eli mielestäni samalla kun instituutioiden tulisi olla itseriippuvaisia ja itsenäisiä, ei niiden sekoittamista ja toisistaan riippuvaiseksi tekemistä tulisi hyväksyä, vaan tulisi enemmänkin pyrkiä siihen, että instituutioita koskevat päätökset tehtäisiin suuremmassa määrin etenkin instituution sisältä käsin. Tämä käytännössä voisi tarkoittaa esimerkiksi sellaisia asioita, jos jossain totalitarismissa taide tehtäisiin riippuvaiseksi poliittisesta järjestelmästä, tai jos ihmiset pakotettaisiin jonkin yhden kirkkokunnan sisäisyyteen esimerkiksi oman etnisen taustansa takia. Yksi tunnettava esimerkki on ehkäisyn käytön vastustaminen etenkin katolisen kirkon piirissä. Ihmiset voivat siis olla vapaita ja itsenäisiä vaan silloin, jos se instituutio ja instituutioiden joukko joiden kanssa hän on tekemisissä ovat myös vapaita ja itsenäisiä, Ja on kirjoitettava myös siitä, että instituutioiden ei tulisi olla vain vapaita ja itseriippuvaisia vaan niiden tulisi myös olla suvaitsevaisia ja pyyteettömiä. Eli yhteiskunnassa tulisi pyrkiä siihen, ettei ihmisiä pakoteta minkään instituution sisäisyyteen, vaan kaikilla tulisi olla vapautta suuntautua sellaisiin instituutioihin, jotka hän kokee oman olemuksensa kautta omakseen. Kommentaariaatti siis pyrkii vaikutteellistamalla ihmisiä ja instituutioita aiheuttamaan hankaluuksia ja anarkiaa yhteiskunnassa, jolla on lopulta diktatuurin kaltainen tavoite hankkiutua kaikkien ihmisten instituutioiden yläpuolelle tekemällä ne toimintakelvottomaksi oman alansa sisällä. Kommentaariaatti siis antaa joukolle, joka pyrkii vaikutteellistamaan ihmiset, palkinnon ontokratian mielessä, missä he saavat oikeutuksen omalle elämäntavalleen ja arvoilleen. Lopulta vain manipuloijat saavat toteuttaa vapaasti omia arvojaan, jossa joukossa he jakaantuvat niihin, jotka alkavat usuttaa arvojaan vaikutteellistamalla epävapaille ihmisille; ja niihin jotka tyytyvät materiaalisesti pulskaan elämäntapaan ja ovat myös täysin epäpoliittisia ja epäarvoja tunnustavaa joukkoa. Arvoinstituutio tarkoittaa sellaista instituutiota, johon kommentaariaatti suuntaa vaikutteelistamansa arvotunteet, kun tuki-instituutio taas tarkoittaa sitä, miten jotkut instituutiot tehdään vaikutteellisiksi arvoinstituutioista ja niiden tarkoitus on ajatuspoliisimaisella toiminnalla alkaa etsimään perusteluita ja tukea arvoinstituutioille, missä todellinen arvojen säätäminen ja totalitaristinen muokkaaminen tapahtuu. Joukon arvot kommentaariaatti korvaa vertailukohdallisilla symboleilla, jotka kätkevät sisäänsä pelkän symbolin ulkopinnan. Se on siis symboli, joka ei pysy ajassa, vaan joka on riippuvaista ihmisten kulloinkin muuttuvista ajatuksista ja mielipiteistä. Syväsymboli on sellainen symboli, jonka merkitys sisältyy ihmisen universaaliin alitajuntaan ja universaalisiin ominaisuuksiin joita ihmisen käsite sisältää. Syväsymboli-vertailukohdallinen symboli-jaottelu siis perustuu siihen, mikä on paikallista ja mikä on universaalia, mikä on humanistista ja mikä on kommunistista ja natsistista, mikä on realistista ja mikä on klassista. Vertailukohdalliset symbolit ovat siis sellaisia symboleita, jotka katoaisivat heti kun esimerkiksi vaikka syttyisi sota ja voimaan tulisivat sellaiset arvot, jossa sanotaan, että en anna sinulle sen enempää arvoa kuin ansaitset vaan saat täsmälleen samanlaisen kohtelun kuin minkä annan kaikille muillekin ihmiselle. Voidaan siis sanoa, ettäe esimerkiksi raha on vertailukohdallinen symboli, joka määrittyy pelkästään määränsä eikä esimerkiksi laatunsa kautta. Tässä voidaan siis huomata että tämänkaltainen jaottelu perustuu etenkin kvalitatiivisiin ominaisuuksiin eikä kvantitatiivisiin ominaisuuksiin. Voidaan esimerkiksi sanoa, että jotkut ihmiset voivat tyytyä harvemmin tapahtuvaan vuorovaikutukseen, josta he voivat saada enemmän laadullista hyötyä, kun taas esimerkiksi joku voi toimia pinnallisesti ja olla vuorovaikutuksessa useampien ihmisten kanssa, jossa taas esimerkiksi laatu ei suuremmin pyri ilmenemään. Kommentaariaatti siis pyrkii etenkin legitoimaan subjektiivisia arvoja, joihin muut ihmiset eivät pääse käsiksi, koska ne ovat samanlaisia kaikilla, mutta jotka eivät kuitenkaan vertaannellistu toisten ihmisten arvoihin, sillä niiden muuttuminen objektiiviseksi vaatii joukkopriorisointia ja adaptiivista tulkintaa. Ihmisten on siis saatava mahdollisuus päästä omiin arvoihinsa käsiksi ennen kuin kommentaariaatti manipuloi ne itselleen samalla kun ne ovat vielä subjektiivisessa kunnossa. Tämän estäminen tapahtuu siten, että yhteiskuntaan säädetään kontrollirakenne, joka estää sen, ettei kaikkiin ihmisiin suhtaudusta samalla tavalla vaan otetaan huomioon yksilöllisyys ja se etteivät kaikki ihmiset voi muuttua toistensa kaltaisiksi. Esimerkiksi toistuvasti luonnossa tapahtuvat tapahtumat kuten syöminen, tappaminen ja ulostaminen ovat subjektiivisia, koska ne monesti tapahtuvat ilman sitä, että ihminen vertailisi omia toimintojaan ja arvojaan toisten arvoihin, vaikka tämä ei tapahdu vaikutteellisuuden kautta vaan se toteutuu siten että ihmiset toiminnassa ja arvojen realisoinnissa tiedostuvat sitä, millaisia antonyymejä heidän omille aatteilleen arvoilleen ja ajatuksilleen on. Objektiivisia arvoja taas ovat ne arvot, jotka tulevat ihmiselle hänen oman arvostamisensa tuloksena. Eli ihmislapsi pystyy kyllä turauttamaan kakat vaippaansa mutta suuremmin hän ei pysty miettimään sitä, mikä on yksilöyden tai vapauden rooli toisten ihmisten kanssa toteutuvassa yhteiselossa. Objektiivisuus tarvitsee aina arvon realisoimista, ja se tapahtuu adaptiivisen tulkinnan kautta. Arvot ohjataan henkiseen adapteriin, joka määrittää sen, millaisen roolin he saavat luonnossa sen jälkeen kun siihen ohjataan ihmisen profiili. Arvojen adaptoinnin jälkeen ne erotellaan erottelukapasiteetin näyttämällä ripeydellä joukkopriorisoinnin kautta. Eli tässä vaiheessa erotellaan se, mikä on todella kyvyllistä arvoksi, ja mikä on vain riekale, joka ei voi tulla objektiiviseksi arvoksi. Tullessaan objektiiviseksi arvot siis tarvitsevat sitä, että niitä voidaan vertailla niihin toimintoihin, josta ne saavat ihmisluonnossa alkunsa. Voidaan esimerkiksi kysyä mikä on humaanisuuden ja inhimillisyyden arvo, ja siihen voidaan sanoa, että se on ihmisen elämän arvon säilyttäminen, joka taas on tullut arvoksi siitä, koska ihmisillä on tavallisesti voimakas elämänvietti ja he eivät tavallisesti halua itselleen tai muille ihmisille tapahtuvan pahaa. Tässä tulee esiin se toiseuden kokemus, jonka kautta monet arvot muodostuvat ihmisille objektiiviseksi, eli siis yksittäinen kokemus jostain arvon lähteestä ei riitä arvoksi, vaan ne on tajuttava universaalisella ja yleisellä tasolla.

Konsensuksesta ja reaktiivisuudesta

Konsensus tarkoittaa sellaisia mielipiteitä, jotka eivät ole alkuperäisin mistäänlaisesta arvottajasta ja päättelijästä, vaan nämä mielipiteet ovat tulosta reaktiivisesta päätöksenteosta ja arvottamisesta. Konsensuksessa sovitaan joidenkin asioiden olevan sellaisia sen takia, koska ei katsota, että jonkun tahon mielipide voitaisiin yleistää kaikkien päätöksenteossa mukana olevien yhteiseksi mielipiteeksi - on siis sanottava, että konsensuksessa ihmisille ei anneta oikeutta päättää omista mielipiteistään, eikä siinä anneta itsenäiselle päätöksenteolle ja arvottamiselle minkäänlaista mahdollisuutta ja toteutumisenvaraa. Suomi on konsensusyhteiskunta, koska täällä ollaan aina mukauduttu siihen mitä sosiaalidemokraattinen puolue sanoo, eli siis kaikki mikä ei täällä mene sosialistisen byrokratiajärjestelmän ja virkamieskunnan läpi, ei ole riittävän pätevää materiaalia yleistettäväksi lainsäädännölliselle tasolle. Suomeen konsensusyhteiskunta on tullut Ruotsista, joka on antanut kuvan puolueettomasta yhteiskunnasta, mikä ei ota kantaa mihinkään ja missä kapitalismia ei olla saatu yleistettyä kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Suomen on siirryttävä kapitalistiseen markkinajärjestelmään ja liityttävä Natoon, joka antaisi suomalaiselle yhteiskunnalle merkin siitä, että Suomessa uskalletaan olla jotain mieltä, eikä päätöksentekojärjestelmä olisi vain jonkinlainen sosiaalinen ylläpitokoneisto, joka on olemassa vain yhteiskunnan heikoimman osan takia, jossa yhteydessä toimintaan, ajatteluun ja arvottamiseen kykenevät ihmiset jätetään täysin osattomiksi ja vaille huomiota, jolla voitaisiin edistää sitä, että ihmiset saisivat itse määritellä oman yhteiskuntakäsitteensä ja tapansa suhtautua yhteiskuntaan, arvoihin, ajatuksiin ja toisiin ihmisiin. Reaktiivinen arvottaminen tapahtuu siten, että siinä suuntaudutaan toisten ihmisten ja tahojen arvoihin ja ajatuksiin eikä suoranaisesti ajattelun ja arvotuksen kohteena oleviin arvoihin ja ajatuksiin. Siinä siis arvottaminen ja merkityksenantaminen on menettänyt perinteisen roolinsa ihmisten elämissä. Ihmisten täytyy saada arvottaa ja suuntautua omiin arvoihinsa, eikä sitä voida tai pidä minkäänlaisilla tavoilla kieltää, estää tai haitata. Mielestäni ihmisten elämissä tärkeä osa on juuri arvottamisella ja sillä että kehitetään omia arvoja ja ajatuksia ja sen jälkeen annetaan niille rooli elämässä ja sen jälkeen pyritään antamaan niille rooli ulkopuolisessa maailmassa. Reaktiivinen arvo ei ole arvo eikä mikään, koska siinä se sisältö, jonka arvottaja on arvolle antanut, on kadonnut ja tilalle on tullut toisten ihmisten sekalaisia mielipiteitä ja vaikutelman osoituksia. Suomessa toteutetaan reaktiivista arvottamista, mikä ei tarkoita muuta kuin arvottomuutta, koska ihmisille ei anneta oikeutta tarkastella itseään oikealla ja rehellisellä tavalla. Tämä oikea ja rehellinen tapa olisi se, että ihmisiä kannustettaisiin arvottamaan ja sitä kautta muotoilemaan omia ajatuksiaan ja arvojaan yhteiskunnasta, politiikasta ja ihmisen roolista politiikassa ja yhteiskunnassa. Mikä Suomessa siis estää sen, että ihmiset pääsisivät arvottamisen pariin. Se on etenkin virkamieskunta ja byrokraatit sekä sosialistiset poliitikot, markkinajohtajat ja luottamusmiehet. Mielestäni marxilaisuus itsessään on jotain sellaista, mikä estää ihmisiltä ja yksilöiltä itsenäisen ajattelun ja arvottamisen. Marxilaisuus katsoo, että ihminen on determinoitu omista materiaalisista ominaisuuksistaan käsin eli hän ei voi silloin, jos hän sattuu olemaan sen roskaväen jäsen, mitä varten Marx on rakennelmansa järjestänyt, ottaa kantaa minkäänlaisiin muihinkaan aatejärjestelmiin, koska hän on jo valmiina marxisti ellei hänen huoneensa satu olemaan suurempi kuin mikä tuon roskaväen huoneen koko on. Reaktiivinen arvo on siis toisten ihmisten mielipiteistä ja arvoista eri suuntiin poukkoileva pallo, joka ei pysy samana, vaan se merkitään uudestaan jokaisen erilaisen ihmisen kautta. Reaktiivinen arvo on siis jotain sellaista, joka oli ennen toisten arvojen vaikuttamaksi tuloa itsenäinen arvo, joka oli määritelty jonkun itsenäisen ajattelijan ja arvottajan omasta arvottamisesta käsin. MIllainen yhteiskunta siis on, jos se toteuttaa reaktiivisuutta ja konsensusta. Se tarkoittaa etenkin sellaista poliittista järjestelmää ja yhteiskuntaa, missä politiikan teon ja arvottamisen tärkein aihe ja merkitys on kadonnut ja tilalle on tullut järjestelmä, missä ei tunnusteta minkään tahon arvoja, sillä ne ovat muuttuneet sekalaiseksi värittömäksi mössöksi, jonka tunnustamisella yhteiskunta siis legitimoi sen, että siinä ei anneta yhdellekään äänestäjälle ja poliitikolle oikeutta olla jotain mieltä asioista. Konsensuksessa valta annetaan laumalle ja joukkohengelle, minkä takia tällaiset järjestelmät ovat siis lauman ja valtahengen diktatuureja, joissa kansa on yhtä henkisesti köyhää ja vallatonta kuin Neuvostoliitossa Ja Natsisaksassa. Tällaisen yhteiskunnan ja valtion nimi tulisi olla Köyhien ja vääristyneiden mielipiteiden-liitto. Reaktiivisuus tarkoittaa jotain mitä esimerkiksi Friedrich Nietzsche tutki kirjoituksissaan. Se tarkoittaa etenkin heikkoutta ja ihmisten arvoihin ja arvottamiseen päätöksentekijöiden suunnasta tullutta välinpitämättömyyttä ja peitettyä halveksuntaa. Reaktiivisuus kertoo myös poliittisen järjestelmän kelvottomuudesta, mitä voitaisiin korjata esimekiksi siirtymällä kaksipuoluejärjestelmään, jossa kansan luottamuksen puolelleen saama taho voisi rohkeammin edistää omien arvojensa sopeuttamista yhteiskuntaan. Tässä järjestelmässä siis ihmisten ei tulisi miettiä toisten hallituksessa olevien puolueiden jäsenten mielipiteitä erilaisista asioista. Kaksipuoluejärjestelmä myös antaisi äänestäjille helpomman oikeuden tunnustua ja identifioitua jonkin poliittisen puolueen kannattajaksi, ja vähentäisi sitä hämmästyneisyyttä ja tuskaa minkä puolueen valitseminen esimerkiksi suomalaisessa monipuoluejärjestelmä vaatii. Samaten kaksipuoluejärjestelmä korostaisi terveenomaisella tavalla poliittisten mielipiteiden ääripäätä, sillä poliiittisessa keskustassa olevat puolueet ovat perinteisellä tavalla eniten vaikuttuneita tekemään likaisia diilejä ja olemaan johonkin aikaan jotain mieltä ja joskus taas toista mieltä ja poliittisessa keskustassa olevuutensa takia he voivat sen tavallisesti tehdä ilman että heitä syytettäisiin omien arvojensa unohtamisesta. Polariteetti joka on kahden polittisen ääripään välillä voisi helpommin kertoa äänestäjilleen siitä, että poliitikot olisivat jotain mieltä ja voisivat saada enemmän ajettua omia mielipiteitään ja näyttää äänestäjilleen että heidän arvonsa voisivat tulla yhteiskuntaan tiettyjen lain säätämisen kohteiden ohjaajaksi. On siis sanottava, että esimerkiksi Kekkonen tajusi tämän asian oikein. nimittäin sen asian, että jos poliittinen puoluekartta laajenee ja monistuu äärimmäiselle asteelle, haittaa se silloin poliittista päätöksentekoa ja lainmuutosten toteutumista. Etenkin se hämmentää äänestäjiä, jotka monissa tapauksissa Suomessakin sanovat, etteivät he havaitse merkittävää eroa eri puolueiden edustamien mielipiteiden väliltä. Kaksipuoluejärjestelmällä voitaisiin myös helpottaa etenkin nuorten ihmisten tekemää valintaa puolueiden väliltä. Mielestäni esimerkiksi binaariset vastaparit oikeistolaisuus-vasemmistolaisuus ja liberaalisuus-konservatiivisuus ovat sellaisia, joihin puolueen kannattaminen tai kannattamatta jättäminen voisi perustua. Suurin poliittinen kamppailu käydään oikeistolaisten ja sosialistien välillä ja sen takia näiden kahden käsitteen kautta määrittyminen voisi olla yksinkertaistamassa oman poliittisen puolueen valitsemisessa. Konsensuksesta on päästävä eroon, koska sellaiset päätöksentekijät, jotka ovat osallistumassa tällaisten päätöksien tekemiseen ovat varmasti jossain määrin kyvyllisiä muotoilemaan myös omia ajatuksiaan. Politiikkaan ja arvottamiseen tulisi tuoda ehdottomuus, josta esimerkkiä voidaan hakea esimerkiksi Pentti Linkolan polittisesta toiminnasta.

Massojen tunteellisuudesta, tunteettomuudesta, järjettömyydestä ja naturalismista

Massoilla tarkoitamme tavallisesti keskivertoihmisiä, joiden arjet ja elämät eivät suuresti poikkea toisistaan, vaan heidän elämäntapahtumansa toteutuvat säännöllisesti paralleelisella tavalla, jossa samat toiminnot toistuvat mutta vain eri paikoissa. Massalla eli tavallisella keskiluokalla ei tavallisesti ole minkäänlaisia käytöstapoja eikä eettistä tietoisuutta, vaan he toimivat karkealla ja runnovalla tavalla, jossa oman toiminnan voi oikeuttaa jonkun toisen ihmisen samanlaisella arveluttavalla toiminnalla Eli massat pyrkivät hyväksyttämään ja oikeuttamaan toimintansa sillä perusteella koska "kaikki muutkin tekevät niin", jossa he eivät ota huomioon etenkään sitä, miten etiikka rekisteröi jonkin toiminnan. Eli esimerkkinä voidaan pitää etenkin kiusaajia mutta etenkin näiden kiusaajien seuraajia ja vasalleja. Mielessäni on syvästi painuneena sellainen ylimielisen ilahtunut virnistys, joka kiusaajien ja kovien poikien seuraajilla oli, kun he koulun ruokalassa päättivät mennä toisten ohi jonossa. Ja tällaiset kiusaajien hierarkiat pitää vielä varmasti nykypäivänäkin hyväksyä lähes kaikissa julkisen puolen yläkouluissa ja mahdollisesti jopa lukioissa. Massojen tunteettomuus tarkoittaa etenkin sitä, että herkät ja vähemmistöihin kuuluvat ihmiset jäävät aina sen kanssa kilpaillessaan alakanttiin. Massat eivät ota huomioon kuin johtajansa ja oman välinpitämättömyytensä. Massat siis runnovat kaikki herkempien ryhmien edustajat voimallaan maan tasalle. Tämä tarkoittaa aina massojen puolelta jatkuvaa simpanssimaisella tavalla toteutuvaa toisten matkimista, ja oma eettinen vakaumus selittyy jo sillä ja hyväksytys toiminnalle saadaan, jos joku toinen on toiminut samalla tavalla. Massat edustavat etenkin välinpitämättömyyttä ja banaalin eli tavanomaisen pahan hyväksymistä eri tilanteissa. Massat eivät ole tietoisia itsestään ja sen takia tätä ryhmittymää tuleekin määritellä ja seurata ulkoa käsin, ettei sen voima kasva liian suureksi. Massat eivät myöskään tavallisesti hyväksy sellaisia ihmisiä, jotka poikkeavat sen keskivertoihmiselle antamastaan mallista tai sellaisia, jotka eivät ollenkaan edes havaitse näitä normisia mitoituksia. Tällainen ihminen häpäistään ja alennetaan. Massojen tunteellisuus tarkoittaa sitä, että se ottaa suuremmin huomioon ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen, jonka senkin se perustaa epätasa-arvoiselle jalustalle, eikä esimerkiksi arvosta minkäänlaista rationaalisuutta arvojen ja tosiasioiden arvottamisessa. Koska suurin osa ihmisistä ja lähes kaikki massojen jäsenet ovat lähempänä keskivertoihmistä kuin korkeampiin vähemmistöihin kuuluvat, muistuttavat he myös silloin keskivertoihmistä, joka tekee lähes kaikki päätöksensä viettien, vaistojen ja tunteiden varassa. Massaa ei voi rationaalistaa kuin vähän kerrallaan, koska sen keskeiset kapot perustavat massan koossapitämisen tunteisiin, koska niitä on helpompaa manipuloida kuin esimerkiksi rationaalista päättelyä. Massojen olemassaolo perustuu manipulointiin, joka tarkoittaa ensisijaisesti vaikuttumista. Eli vaikutteellisuuden kautta kommentaariaatti pyrkii tarttumaan ihmisten sielunelämään siten, että he alkavat arvostamaan jotakin näennäisen kunnioituksen impulssin alla olevaa ihmistä, ihmisten ryhmää tai instituutiota. Eli vaikka ihminen voisikin joskus arvostaa selkeästi ja reilusti jotakin asiaa tai ihmistä, niin hänen ei kuitenkaan tulisi villiintyä näistä asioista. Monesti se että arvostetaan jotain, mihin impulssiin voi monesti liittyä pelko, kateus ja viha arvostuksen lisäksi, tarkoittaa se sitä, että silloin tällaisella ihmisellä ei monestikaan ole selkeää käsitystä itsestään eikä riittävän hyvää itsetuntoa. Olisi oltava sinut itsensä ja maailman kanssa, ja siihen ei kuulu minkäänlainen henkilön palvonta, sillä jotkut ihmiset arvottavat ihmisiä epätasa-arvoisesti, jonka mukaan jokin toinen voi olla esimerkiksi olemuksensa kautta arvokkaampi kuin toiset, esimerkiksi vaikka pidempi, kauniimpi, rikkaampi, paremmista oloista tuleva, jossa rikotaan siis esimerkiksi eksistentialistien ajatusta siitä, että olemisen tulisi edeltää olemusta. Ja tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi tehdä vaikutus toisiin ihmisiin etenkin ajattelullaan, toiminnallaan ja tavallaan suhtautua toisiin ihmisiin joviaalisesti ja tasa-arvoisesti. Mutta massapa antaa toisille enemmän valtaa kuin toisille, ja he perustavat sen täysin olemukseen ja naturaalisiin ominaisuuksiiin. Joillekin ulkoisesti kaunis ihminen on erikoistapaus, jolle pitää antaa paljon enemmän oikeuksia kuin esimerkiksi sellaiselle ihmiselle, joka ei ole samoissa mitoin yhtä kaunis ulkoisesti, vaikka jälkimmäinen esimerkki voisi olla esimerkiksi henkisesti paljon kehittyneempi ja sisäisesti herttaisempi tapaus. Massa perustaa oman päättelynsä etenkin ulkoiseen, pinnalliseen vaikutelmaan eli ensivaikutelmaan, jonka perusteella esimerkiksi Sinkkuilllallinen-ohjelmassa ihmiset sanovat aina kun ovat nähneet toisen, että "ei ole minun tyyppiäni". Massa katsoo että ihmiset määrittyvät jonkin tai joidenkin ominaisuuksiensa kautta, jonka kautta se pyrkii nimittämään ihmisiä aivan kuin he määrittyisivät pelkästään jonkin ominaisuutensa kautta. Massat eivät siis ymmärrä mitään minkäänlaisista monifaktorimalleista, koska ihmisen ja yksilön kokonaisuuden tavoittaminen on sille liian suuri pala purtavaksi. Massat eivät siis ymmärrä mitään yksilöstä ja vapaudesta, koska sen olemassaolo ei perustu näille kahdelle pohjalle. Voidaan sanoa, että eniten tunteellisia, tunteettomia ja epäjärjellisiä massojen keskuudessa ovat etenkin sellaisten ideologioiden edustajat,  jotka toitottavat yhtä totuutta ja ehdottomuuksia toisille ihmisille. Eli sosiaalisuutta ja sosialismeja tukevat ihmiset sopivat hyvin massaan, koska he ovat perusolemukseltaan massaa ja laumaa. Massat tukevat etenkin sosiaalisuutta ja sitä kautta empatiaa ja bodilangvitseja, eli he ovat muutamaa pykälää matalemmalla tasolla evoluutiossa, koska he eivät hyväksy toisten ihmisten radikaaleja ajatuksia, vaan ovat määräämässä siitä, miten kaikkien sen piiriin kuuluvien ihmisten tulisi ajatella. Massat siis hallinnoivat piirissään olevia ajatuksia, joiden pitää aina perustua jonkinlaisiin sosialismeihin ja sosiaalisuuteen. Mielestäni massoihin kuuluvat ihmiset voitaisiin lähettää vaikkapa Madagaskarille ja pysyttää siellä. Suomeen voisivat jäädä vain sellaiset ihmiset, jotka ajattelevat ja jotka sitä myötä hyväksyvät myös toisten ihmisten yhtä lailla vapaan ajattelun. Massat suhtautuvat esimerkiksi politiikkaan vaan tunteellisella tavalla, jossa he eivät hyväksy sellaisten ihmisten ajattelua, jotka eivät koko ajan väitä kuuluvansa rahvaaseen, esimerkiksi lämmin hernekeittokupponen tai grillimakkara voi monella ratkaista äänestyspäätöksen. Ihmiset eivät siis äänestä ajattelun tai etenkään ajattelun kehittyneisyyden perusteella, vaan he rekisteröivät ehdokkaat etenkin näkyvyyden kautta. Jos joku ehdokas ilmenee mediassa ja julkisilla paikoilla riittävästi on se monelle perusta äänestää tällaista pälliäistä, sillä tällaisesta ihmisestä tulee näille ihmisille omasta mielestään kuin jonkinlainen tuttava.  Massat eivät siis ajattele vaan he tuntevat, myös esimerkiksi vaaleissa äänestäessään. Massojen tunteettomuus taas ilmenee siinä, miten he voivat iskeä ostrakismoksen leimakirveen kuvan sellaiseen yksilöön, joka ei vaikuta sopeutuvan massojen vähä-älyiseen joukkoon. Massat ovat etenkin kiusaajia, ja he varmasti tekevät joistain yksilöistä oman epätasa-arvoisen kohtelunsa kohteita. Massojen järjettömyys ilmenee siinä, miten se ei voi edistää tyhmien jäsentensä yksilöllistymistä ja itsenäistämistä. Aina kun on massaa, on myös järjettömiä ihmisiä. Massojen naturalismi ilmenee siinä, miten se ei arvosta luovuutta vaan ainoastaan oikeita vastauksia ja ratkaisuja, jotka sen mielestä vain massojen aidoimmat ihanneihmiset voivat massojen keskuuteen tuoda.

Pentti Linkolan (1932-2020) muistolle

Pentti Linkolan kuoleman myötä Suomen kansa menettää yhden omapiirteisimmistä omatunnoistaan - Suomen ja maailman luonnon omatunnon. Linkola puolusti luontoa ja myös ihmiskuntaa, vaikkakin ihmiskuntaa joskus kieltämättä varsin kavennetussa muodossa. Hän oli kuitenkin humanisti loppujen lopuksi, vaikka ihannoi välillä kovaäänisesti Baader-Meinhofia, Italian punaisia prikaateja ja natsismia. Hänen kirjoituksistaan huokuu tiedemiehen ja ihmisystävän ääni.

Hän tuli molempien vanhempiensa puolelta vanhoista sivistys- ja kulttuurisuvuista  Väinö Linnan päiville vuonna 2000 varten kirjoitettu essee "Muistoja ja merkintöjä vanhasta sivistyneistöstä" osoittaa jo itsessään, että hän kuului vanhaan suomalaiseen sivistys- ja kulttuuriperinteeseen, hän oli elitistinen ja katsoi tietyillä ihmisten ryhmillä olevan enemmän mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun ja ajatuksien muotoiluun, joka ajatus ei järkiperäisyydestään huolimatta ole kuitenkaan tänä päivänä kovin yleinen. Siitä huolimatta hän puhui useimmiten vain totuutta.

Hänen luontokiinnostuksensa ei rajoittunut vain juhlapuheisiin, vaan hän oli tarkka luonnonhavainnoitsija, ja teki pitkän työn lintujen rengastajana ja lintujen asuinalueiden ja käyttäytymisen havainnoijana. Hänen varsinainen työnsä, jolla hän eli, oli kalastaminen. On huvittavaa havaita, että kaikki eivät tiedä sitä, että hänen isänsä ja äitinsä isä olivat Helsingin yliopiston rehtoreja, vaan jotkut pitivät häntä tavallisena kalastajana, joka on syntynyt ja joutunut pakolla omaksumaan kalastuksen ammatikseen. Varmasti myös läheistensä mielestä hän oli etenkin ajattelija ja kirjailija, joka oli ottanut omanlaistaan vastuuta sillä tavoin, että oli palannut yhteiskuntamallissa vähän taaksepäin.

Järkeä Linkola puhui ja kirjoitti etenkin tarpeesta stopata väestönlisäystä. On aivan selvää, että jos etenkin köyhistä maista peräisin olevat ihmiset lisääntyvät Eurooppaan tullessaan, on tulos se, että ihmisen arvo ja ihmisen taidot vähenevät ja he alkavat myös samalla suhtautumaan esimerkiksi luontoon enemmän välinpitämättömästi. Esimerkiksi Suomessa tämä ongelma ei kosketa suuremmin kantaväestöä, koska keskimääräinen lapsiluku taitaa olla jo alle kaksi. Mutta maahanmuuttajien piirissä ongelma on suurempi ja selvemmin näkyvillä.

Oli hauskaa havaita, kun sain selville että Linkolan äidinäiti Gretan (os. von Fieandt) äiti oli von Essen, niin että jokin sukulaissuhde hänellä meidän sukuun olisi. Lopulta laskin, että hän oli äitini neljäs serkku, eli ei aivan mitään läheistä, mutta ei kovin kaukaistakaan. Kirjoitin Linkolalle ja mainitsin tästä yhteydestä, ja hän vastasi minulle, arvostavasti. Samoja Linkolan piirteitä havaitsin isovanhemmissani, jotka olivat hänen ikäryhmäänsä ja elivät elämänsä aina hyvin maanläheisesti ja perinteisiä elinkeinoja kunnioittavasti.

Linkola on poissa, kuten kaikki muutkin jotka lähtevät. Voimme kuitenkin lukea hänen kirjojaan, ja luontoon suhtautuessamme muistaa sen korkean arvon, jonka tämä suuri ja omaperäinen ajattelija, suuri ihmiskunnan ja luonnon ystävä, tahtoi sille antaa.

Olli von Becker
YTM

Vapaista ja vaikutteellisista instituutioista

Instituutiot tarkoittavat yhteenliittymiä, jotka harrastavat tietynlaista toimintaa oman tulevaisuutensa mahdollistamiseksi. Instituutioita voi olla esimerkiksi perhe, lähikaupat, ministeriöt ja virastot. Instituutioita kuvailee etenkin samankaltainen määritelty käyttäytyminen ja työ yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi. Instituutioiden lajit voidaan määritellä kolmeen eri ryhmään, joista epävapain on vaikutteellinen tapa lähestyä instituutioiden toimintaa ja niiden säätelemää elämää. Toinen ja keskimmäisin tapa on riippumaton tapa lähestyä instituutioita, joka perustuu etenkin paralleelista interaktionismia, ja vapain ja äärimmäisin on vapaa tapa lähestyä instituutioita. Vapaat instituutiot ovat aina vapaaehtoisia ja voluntaarisia ja niiden jäseneksi ei pakoteta tai manipuloida yhtään ihmistä. Eli jonkin instituution osaksi tulemisen tulee olla mahdollisimman pyyteetöntä. Pyyteettömimmät instituutiot ovat siis sellaisia, joita ei tarvitse puolustaa ja propagoida vallan ja tuen avulla. Tällaiset instituutiot eivät siis tee ihmisiä epävapaaksi, vaan ne antavat ihmiselle tilaa ja mahdollisuuden muodostella uudestaan omia käsityksiään itsestä ja instituutioliitteistä. Vaikutteellinen tapa suhtautua instituutioihin on siis sellainen, että se tekee ihmisen riippuvaiseksi omasta palkitsemisestaan ja orjuutuksesta siinä kun se menettää itsenäiset arvonsa vaikutteellisen kommentaariaatin hyödyn eteen. Vaikutteellisessa instituutiotoiminnassa kollektiivi eli ryhmä tai lauma, nostetaan aina yksilöä korkeammalle, joka kuvastaa sitä, ettei vaikutteellisuudessa voi koskaan olla vapautta. Vapaus tarkoittaa siis myös sitä, miten ihmiset voivat itse perustaa instituutioita ja vastata niiden kehittymisestä. Arvoinstituutio muodostuu vertailukohdallisista symboleista. Arvoinstituutio sisältää arvostuksen kohteen, jota tuetaan tuki-instituutioilla, jotka aiheutuvat asettamiskonstanteista, joiden tarkoitus on rakentaa ja tukea maaperää vertailukohdallisille symboleille ja niistä aiheutuville arvoinstituutioille. Vertailukohdallinen symboli tarkoittaa sen kaltaista merkityksellistä viittauskohdetta ja arvostuksen kohdetta, johon perustetaan yhteiskunnassa ja yksilöissä vallitsevia ajattelun ja päättelemisen tapoja. Kuitenkin vertailukohdallisuus tarkoittaa sitä, että tällaiset symbolit ovat monenlaisen keinotekoisuuteen perustuvan kilpailun välineitä, eivätkä ne lopulta ole itseisarvoisia, koska ne lopulta tulevat loppuunsa ja niiden toiminta ja esimerkki toiminnan perusteena loppuu. Syväsymbolisuus tarkoittaa vapautta ja riippumattomuutta toiminnan pohjana, sillä tällaiset arvot ja merkitykset ovat universaalisempia, kattavampia ja tavoitettavimpia verrattuna keinotekoisiin ihmisten mielipiteistä ja subjektiivisuudesta syntyviin vertailukohdallisiin symboleihin ja niiden pohjalta muodostettaviin arvo- ja tuki-instituutioihin. Miksi siis on väärin, jos on oma ryhmänsä joidenkin toiseen ryhmään kuuluvien instituutioiden suojeltavissa, siten, että arvoinstituutioita tulisi tuputtaa ihmisille pakottamisen kautta. Silloin arvoinstituution sisällä ei voida kyseenalaistaa niitä arvoja, joihin instituutiot perustuvat. Tunnustushierarkia on se järjestys, johon instituutioiden tulisi muotoutua ja kiinnittyä oman pyyteettömyytensä asteen takia. Kuitenkin tämäkin hierarkia on vain muodollinen, eikä tosi asiassa tapahdu minkään järjestyksellisen alistamisjärjestelmän kautta. Instituutioiden tulisi voida uudistua sen mukaan, kun yksi instituutio tai vaihtoehtoisesti suurin osa instituutioista kehittyy ja saa uutta ilmettä itselleen. Kuitenkin instituutioiden tulisi olla täysin itseriippuvaisia ja itsenäisiä. Ne eivät voi ruveta puuttumaan toistensa toimintaan ja hierarkiatasonkin pitäisi määräytyä pyyteettömyyden/pyyteellisyyden kautta. Kommentaariaatin vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, että siinä instituutiot voivat alkaa toimimaan toisiaan vastaan, jolloin niiden sisäinen koheesiokin muuttuu ja instituutiot tulevat epävapaiksi. Kommentaariaatti nimittäin pyrkii aina siihen, että instituutioiden pyyteettömyystasoa voitaisiin manipuloida, ja se ei enää jäisi yhteiskuntaan ja hierarkiaan sen perusteella millainen pyyteettömyysarvo sillä on.