Kilpailu on asia, joka on merkittävä tekijä siinä, kun ajatellaan sitä, miten maailma ja yhteiskunta järjestyy. Kuitenkin tästäkin on varoittavia esimerkkejä, ja voidaan myös ajatella sitä, mikä on kilpailun vastakohta eli kilpailuttomuus tai kilpailemattomuus. Esimerkiksi 60-, 70- ja 80-luvulla, kun Konservatiivit olivat vallassa Britanniassa, monet tahot aristokraattien suunnalta pitivät etenkin Thatcherin keskiluokan vaurastuttamista kilpailun vapauttamisella, rahvaanomaisena ja sellaisena asiana, joka oli omiaan muuttamaan brittiläisen yhteiskunnan erilaiseksi, kuin mitä se oli ollut aikana, jolloin kartanon herroja oltiin kunnioitettu. Aristokraatit ja lordit eivät siis halunneet keskiluokan jäseniä kilpailemaan omista rahoistaan. Kuitenkin labour oli jo tehnyt verotuksen lisäämisellä niin suurta haittaa aristokratialle, että konservatiivit hyväksyttiin vähitellen oman asian ajajiksi.
Kilpailu siis tarkoittaa sitä, että siinä pyritään näyttäytymään ja osoittautumaan paremmaksi, kuin mitä on toinen kilpailukumppani. Kuitenkin on olemassa monenlaisia kilpailun muotoja, mitkä eivät aina näyttäydy samantyylisenä kilpailuna kuten esimerkiksi urheilussa. Joissakin kilpailun muodoissa vastustaja ja kilpakumppani pyritään tuhoamaan tai ainakin osoittamaan se kaikissa tilanteissa itseä huonommaksi. On kuitenkin myös toisenlaista kilpailua, jossa lähes kaikki voivat voittaa tai ainakin oppia kilpailutilanteesta niin paljon, että voitto voi olla mahdollista erilaisessa ehkä myöhemmässä tilanteessa.
Kuitenkin on järjetöntä esimerkiksi koulussa masentaa urheilussa menestymättömät toistuvasti huonommiksi esimerkiksi sellaisten oppilaiden kanssa, jotka harrastavat urheilua ja tulevat siinä koko ajan paremmiksi. Minä olen elänyt ja kasvanut sellaisessa maaseutukoulussa, jossa urheilijanuorukaiset kaikessa tyhmyydessään ja välinpitämättömyydessään saivat aina osoittautua toisia paremmaksi. Minun koulussani ei kilpailtu kuin jääkääkässä, hiihtämisessä ja Cooperin testissä. Jos minulla olisi omia lapsia, niin en missään nimessä haluaisi altistaa heitä samanlaiselle koulutukselle.
Kuitenkin kun ajatellaan esimerkiksi kapitalismia, joka ei esimerkiksi perustu pelkästään jonkinlaisiin ruumiillisiin ominaisuuksiin ja lahjoihin, niin voidaan nähdä, että siinä onnistumisen ja menestymisen mahdollisuudet jakautuvat paljon tasaisemmin ja ihmiset pystyvät parantamaan omaa panostaan. Joka häviää rahaa huonolla liikeidealla, voi saada sitä takaisin silloin, kun hän realisoi enemmän omaa osaamistaan, ja mielestäni näkymättömän käden ohjaama kapitalistinen järjestelmä on ylivoimainen verrattuna kaikenlaisiin totalitaristis-sosialistisiin suunnitelmatalouksiin.
Kilpailun on aina oltava tasavertaista, eli siinä ei saa aiheuttaa jollekin kilpailijoiden ryhmälle liian hyvää aloitustilannetta eikä kykyä olla joka tilanteessa parempi. Kilpailuun on sisällyttävä mahdollisuus kaikille osallistujille menestyä siinä yhtä hyvin tiettyjen olosuhteellisten indikaattoreiden osuessa oikeille sijoille. On myös selvää, että menestymisen ei tulisi olla kenellekään toisia helpompaa.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti