Esi-isistä

En ole koskaan uskonut tai luottanut minkäänlaisiin henkimaailman juttuihin, kuten enkeleiden kanssa kommunikoimiseen tai tulevaisuuden ennustamiseen jostain esineistä tai käsistä. Olen kuitenkin huomannut saman piirteen nuoruuden ajan havainnoissani, josta kirjoitti jo kuuluisa samuraietiikan kannattaja Yukio Mishima nuoruuden aikaisessa kirjoituksessaan Hanazakari no Mori. Mishima kirjoitti siitä tunteesta, jonka mukaan hänen esi-isänsä elivät vieläkin hänessä.
 Tämä on todella outo kokemus, joista ensimmäisen osan havaitsin ollessani alle kymmenvuotiaana vanhempieni kanssa Tallinnassa ja Riikassa. Molemmissa paikoissa ollessamme terassilla kaupunkien vanhoissa keskustoissa, tunsin raatihuoneentorin pitkin kulkevan jonkinlaisen keltaisen ja valoisan aallon tuovan minussa esiin pysyvyyden tuntemuksia, joita en ollut aikaisemmin vielä tuohon mennessä suuremmin kokenut, enhän ollut vielä alle kymmenvuotiaana edes perehtynyt sukuni historiaan. Nykyään tiedän, että sukulaisia on liikkunut paljon saksalaisella Liivinmaalla, sekä entisessä Revalissa eli nykyisessä Tallinnassa ja Riiassa.
Seuraavan kerran koin tällaista kokemusta Suomessa Sysmässä, Luhangassa, Kangasniemellä ja Heinolassa, joissa paikoissa sukulaiseni ovat liikkuneet, asuneet ja työskennelleet. Kokemus on omituinen, siinä on kliseisesti sanoen jotain sellaista tunnetta, jonka mukaan olisi juuri tullut kotiin tai tuttuun paikkaan. Kokemukset ovat erottuneet tällaisiksi, koska olen matkustellut paljon ja etenkään joissakin paikoissa ei ole tuntunut samanlaista kokemusta.
Esi-isäni etenkin von Beckerien linjasta ovat olleet pääasiassa sotilaita, mutta joukossa on myös siviilivirkamiehiä, joista korkea-arvoisin on varmaankin ollut Tukholman läänin maaherra Otto Magnus Wolffelt, joka everstinä johti Suuren Pohjan sodan aikaan ruotsalaisten puolustavaa perääntymistä Saarenmaalta Ruotsiin. Outo lämmön ja läheisyyden kokemus on erottanut näissä paikoissa saadut kokemukset muista.
Sukuni on avioliittojen ja niistä tulevien esivanhempien sukujen kautta sukua lähes kaikille baltiansaksalaisille aatelissuvuille, joten on selvää, että olen kokenut näitä kokemuksia myös Saksassa, sekä Nordrhein-Westfalenissa, mutta korosteisesti entisen Itä-Saksan alueella Mecklenburgissa, Pommerissa ja Saksi-Anhaltissa. Olen joskus kokenut kiinnostusta DDR:ää kohtaan, joka johtuu ehkä siitä, vaikka vastustan kaikenlaisia sosialismeja, että preussilaisuus ja stalinismi on aika kova keitos.
Korosteisesti sukulaiset ovat puolustaneet protestanttista uskoa, joka on Saksassa aina liittynyt etenkin itäisen Saksan ihmisiin ja aatelisiin. Kokemukset esi-isistä ovat olleet sellaisia aivan kuin he olisivat  olleet minun tukenani ja aivan kuin he olisivat voineet havaita minut, olevan minun rinnallani ja kokevan tuntemuksia joita koin. Aivan samalla tavalla kun elokuvan Gathering Storm alkukohtauksessa Marlboroughn herttuoiden sukua ollut Winston Churchill katsoi unessaan kohti Blenheimin sotakentällä taistelua johtanutta esi-isäänsä, ja esi-isä katsoi lämpimästi takaisin. Ikävää vain, että minä olen pettänyt esi-isieni luottamuksen ja osoittautunut liian huonoksi.
Olli von Becker
YTM