Arvojen suhde moraaliin ja miten arvoja säädetään

Arvot ovat arvostamisen kohteita ja funktioita, jotka määrittelevät ihmisten arvostuasenteita ja osoittavat niille kohdan todellisessa yhteiskuntaelämässä ja luonnossa. Arvot syntyvät siis täysin sisältä käsin siinä mielessä, että niiden alkuperä on alkuaan subjektiivisissa arvotunteissa, joilla ei ole paikkaa niin yhteiskuntaelämässä kuin ei myöskään luonnossa. Ihmisten arvostaminen alkaa hermoston signaaliavaruudessa tapahtuvan mielihyvän ja arvon tunnistamisen myötä. Mielestäni korkeimmat arvotunteet ovat etenkin arvon ja pysyvyyden tuntemuksia, sen sijaan kun mielihyvää tuottavat arvostamisen kohteet ovat enemmän tarpeita ja tarpeiden tyydytystä, jota voidaan sen takia kuvata subjektiiviseksi tarpeen tyydytykseksi, koska tällaiset halut, kuten seksi, viina, ruoka ja raha ovat aina etenkin pyyteellisiä arvotunteita eli itsekkäitä arvotunteita ja sen takia ne eivät voi tulla objektiiviseksi, koska objektiivisuus on etenkin mutkatonta, eettistä ja loogista arvollisuutta. Objektiiviset arvot ovat etenkin universaalisesti pätevimpiä arvoja, ja esimerkiksi lisääntymisen subjektiivisuus ja itsekkyys näkyy selvästi, kun huomioimme sen, miten epäeettistä esimerkiksi väestönlisääminen on nykypäivän maailmassa ja yhteiskunnissa, jotka joutuvat valtiojärjestyksensä takia tukea tällaisia turhakkeita yhteiskunnassa. Ihmiset tekevät päätelmiä elämässään ja ihmiselossa toisten ihmisten kanssa symbolien kautta, ja voidaankin sanoa, että näitä subjektiivisia arvotunteita, joille jotkut kommentaariaatin jäsenet pyrkivät antamaan institutionaalisen arvon ja jotka sitä myöten pyritään integroimaan instituutioita kuvaavaan tunnustushierarkiaan, voidaan kutsua termillä vertailukohdallinen symboli, koska niissä oleva todellisuus on suhteellista, eikä universaalista kuten arvoissa joita voidaan kuvat syväsymboleiksi. Ihmisen on siis arvojen adaptiivisen tulkinnan joillekin ilmenevän vaikeuden takia helpompaa arvostaa suhteellisia ja subjektiivisia asioita, koska tällaisessa arvojen kehittämisessä heidän ei tarvitse nähdä suurempaa vaivaa, vaan he voivat tulkita täsmälleen kaikki itselleen tulevat arvotunteiden hituset korkeammiksi arvoiksi, mikä lisäksi sopii suurimmalle osalle ihmisten joukosta hyvin, koska tällaiset suhteelliset ja subjektiiviset arvot ovat aina samanlaisia ja kaikki ihmisistä pystyvät tavoittamaan ne yhtä helposti. Subjektiivisessa arvossa, jonka kommentaariaatti ohjaa heikkoluonteisen ihmisen mielestä arvoinstituutioksi tunnustushierarkiaan korostuu aina etenkin mielihyvä ja se, että sellaisen arvon tulee näyttäytyä mahdollisimman helposti, eli voidaan sanoa, että tällaiset arvot ja arvostuksen kohteet ovat hyvin profaaneita, eli ne liittyvät siihen, miten ihminen esimerkiksi kusee, paskantaa, syö, juo ja nussii. Eli voidaan sanoa, että pintapuolisimmat aistinautinnot, ovat miltei aina subjektiivisia ja suhteellisisa, koska niiden arvoa ei voida kuvata arvojen universaalisuudesta kertovan maksimointiavaruuden kautta. Tavallisesti jotkut ihmisistä arvostavat suuresti sitä, kun he voivat ottaa osaa esikuviensa näyttämiin nautintoihin. Tämä liittyy siihen, että kun perspektiivisessä virtuaalitodellisuudessa nähdään jonkun nauttivan asiasta, voidaan silloin kokea se itsekin nautittavaksi, ja tästä on yhtenä esimerkkinä suomalainen Sohvaperunat-sarja. Mitä universaalisempia ja henkisempiä arvot ovat, sitä todennäköisemmin niiden arvoa voidaan kuvata indeksaalisen tulkinnan kautta maksimointiavaruudessa, jonka on tarkoitus näyttää arvosta, voiko se olla vain erittäin hyvää, hyvää, huonoa tai erittäin huonoa, vai voiko se olla samanaikaisesti erilaisissa tilanneyhteyksissä kaikkea niistä. Universaali arvo ei voi olla samanaikaisesti hyvää ja huonoa, ja onkin senkin takia tärkeätä seurata arvojen sisäisyyttä eli performatiivista roolia siinä, kun tarkastellaan arvokäsitteitä ja nimetään niitä uudelleen. Monesti voi käydä niin, että universaaliseksi tunnustettava arvo voi näyttää näennäisesti ristiriitaiselta, vaikka syy siihen voisi olla se, että itse käsite, eikä sen sisältö, on vanhentunut ja tullut näyttämään entisaikaiselta. Arvojen suhteesta moraaliin voi sanoa sen, että ehdottomasti toimiessaan moraalin eteen ja ollakseen moraalinen ihmisen on pystyttävä erottamaan toisistaan objektiiviset ja subjektiiviset arvot, ja nähtävä se, mikä on arvokasta ja mikä vain näyttäytyy arvokkaana. Se, että ihminen tunnistaa pysyvyyden tietyissä arvoissa on tärkeää, ja ollakseen moraalinen ihmisen tulee tunnistaa arvot, jotka ovat ihmistä suurempia. Kun ajatellaan sitä, miten arvoja säädetään, voidaan tulla siihen tulokseen, että arvoja säädetään etenkin kehittämällä arvostamisaistia, eli adaptiivisen tulkinnan ja erottelukapasiteetin kautta tulevaa kyvykkyyttä tunnistaa arvoista pysyvyys ja lyhyen mielihyvän tunteet. Joukkopriorisointi määrittää joskus kollektiivisten arvotunteiden erottelun kriteerejä, eli se katsoo sen, millaisia arvoja etenkin yhteiskuntaan tarvitaan. Kontrollirakenteeksi kutsun sitä rakennetta, joka säätelee samanlaisten arvojen määrää yhteiskunnassa siten, ettei liiallinen konformismi ja ihmisten samana pitäminen voi koskaan kasvaa liian suureksi. Ihmisten on siis murrettava vertailukohdallisten symbolien määrittämä valta kommentaariaatin arvoinstituutioiden ulko- ja sisäpuolella, ja arvostamisesta on tehtävä tärkeä asia, jonka moitteettomuutta tulisi opettaa jo koulussa ja matalilta luokka-asteilta alkaen. Vertailukohdallisuus näissä symboleissa siis tarkoittaa niiden vertailullisuutta niiden yksilöissä saaman laadun mukaan, ja sen takia niiden voimassa pysymisen takia ihmisiä manipuloimaan pyrkivät yksilöt tarvitsevat vaikutteellisuuden voimaa, joka tarkoittaa arvojen performatiivisen roolin muuttamista merkitysvallan kautta. Se joka pystyy yhteiskunnassa säätelemään arvojen merkitysvaltaa on ehdottomasti suurin ja mahtavin vallankäyttäjä yhteiskunnassa. Objektiivisia symboleita kutsutaan syväsymboleiksi sen takia, koska niiden tavoittaminen  ja hyödyntäminen vaatii paljon enemmän vaivaa kuin subjektiivisien ja suhteellisten symbolien omaksuminen.