Aatelista ja rahvaasta - kuluttamisesta

Tällainen erottelu aatelin ja ylemmän sivistyneistön sekä rahvaan välillä voidaan tehdä, vaikka onkin sanottava, että nykypäivänä näissä ryhmissä voi olla toistensa jäseniä ainakin henkisessä mielessä. Myös taloudellisessa mielessä näiden ryhmien pärjääminen on muuttunut ja sekoittunut, mikä onkin itse asiassa yksi tämän kirjoituksen motivoivista syistä. Se kun rahvaan edustajat ovat tulleet taloudellisesti pärjääviksi, joka on aiheuttanut sen, että heidän henkinen tasonsa, joka ei ole muuttunut samalla tavalla taloudellisen kehittymisen myötä, on tullut kuluttamiseen ja yhteiskuntaelämään. Rahvaan henkisestä tasosta on tullut sen asian motivoiva tekijä, jolla yritykset suhtautuvat nykypäivän Suomessa kuluttajiin. Uusi raha eli rahvaan raha tarkoittaa rahaa, joka menee impulsiivisesti ja pienten asioiden ja tekijöiden kautta vaikuttuen ja motivoituen. Kerskakulutus on asia, joka koskee etenkin keskiluokkaa, sekä alempaa mutta myös ylempää keskiluokkaa, joka väestöryhmä kuului aikaisempina aikoina alempaan sivistyneistöön, ja jotka ylläpitivät aikaisemmin yllä kohtuullisuuden ja refinementin ihanteita, jossa katsottiin tärkeäksi, että ihmiset eivät saaneet pröystäillä elämän tavallisilla asioilla ja nautinnoilla, kuten ruoan tai vaatteiden kautta. Ylemmyys tuli osoittaa pelkästään henkisten asioiden kautta ja elämässä ei ollut haittaa tietynlaisesta kivullisuudestakaan, jossa katsottiin, että oli parempaa kestää materiaalisesti ohuempi ja kärsiväisempi elämäntapa, kuin että olisi pyritty kaikessa helppouteen ja impulsiiviseen tarpeidentyydytykseen epäpitkäkatsannollisella tyylillä. Kerskakulutus tarkoittaa etenkin sitä, että siinä pyritään käyttämään rahaa rahankäytön takia, josta voidaan mahdollisesti saada jonkinlaista vertailullista ja korostavaa vertailuhyötyä. Eli voidaan kehua kaikille omilla kulutushyödykkeillä, jotka on ostettu pelkästään tietynlaisen glamöroosin elämäntavan ylläpitämisen vaikutelman takia. Aatelin ja ylemmän sivistyneistön piirissä on aina aikaisemmin korostettu kärsivällisyyttä ja materiaalisesti ohutta elämäntapaa, ja maa-aatelin piirissä etenkin korosteista frugaalisuutta, jossa esimerkiksi periaristokraatit ovat aina ajaneet vanhoilla maastureilla tiluksillaan ja muutenkin korostaneet sitä ajatusta, että kulutushyödyke on aina silloin kelvollinen, jos se vielä toimii ja mitään ei turhaan heitetä pois ja kaikessa kulutuksessa on tyydytty pidättyväisyyteen ja rauhallisuuteen. Tämän takia aatelin kartanot ja maatilat ovat jännittäviä sen takia, koska frugaalinen elämäntapa on aina tarkoittanut sitä, että mitään tarpeellista ei heitetä pois ja sen takia vanhan tavaran paljous on aina ollut suurta, toisin kuin rahvaan piirissä kulutukseen suhtaudutaan tavalla, jossa uudelle ja mainostetulle tavaralle annetaan aina suuri arvo. Nimenomaan uusi ja uudenaikainen ovat termejä, jotka kuvastavat rahvaan ihanteita kuluttamisessa ja elämässä. Koska talousjärjestelmä perustuu keskiluokan kuluttamiseen, on tämä yhteiskunta suuresti rahvaanomaisten periaatteiden ohjailtavissa. Ontokratia on ihmisten ryhmä, joiden elämäntapa eli olemisen valta on yhteiskunnassa suurinta. Keskiluokka ja rahvas, jotka eivät pyri kuluttamisessa ottamaan huomioon vähääntyytyväisyyttä, ovat nykyajan ontokratia, jotka saavat nykypäivän yhteiskunnassa ja talousjärjestelmässä suurimman oikeuden edustaa omaa ryhmäänsä ja edustua yleensäkin. Vanha raha ja omistus ovat aatelin ja sivistyneistön piirin omistustapoja, kun taas rahvas ja keskiluokka ei pyri omistamiseen vaan kuluttamiseen, joka on itseään viljelevä elämäntapa, jossa kulutus tietyllä hetkellä tarkoittaa myös jatkuvaa eli myöhemmin jatkuvaa kuluttamista. Voidaan tarkastella tätä erottelua myös ekologisesti kestävän elämäntavan käsitteen kautta, ja voidaan niin ollen sanoa, että rahvaan kerskakulutus ei myöskään ota huomioon sitä, miten esimerkiksi ilmastonmuutos asettaa ihmisille velvoitteita noudatettavaksi. Myöskään rahan rahvaanomainen valta ei ole muuta kuin rahvaan runnovaa ja väkivaltaista voimaa ja valtaa, jossa prosentit määrittelevät ihmisten aseman ja paikan tässä yhteiskunnassa. Aatelin ja sivistyneistön piirissä paremmaksi pyritään näyttäytymään vain oman esimerkin kautta, jossa kaikkiin ihmisiiin suhtaudutaan tasa-arvoisesti ja ystävällisesti, eli pidettiin aina huolta siitä, että oma puoli oli kunnossa kaikissa tilanteissa, eikä etsitty toisten käyttäytymisestä ja ajattelusta syitä muita kohtaan arveluttavan oman käyttäytymisensä syyksi. AIna on tärkeintä, että itse pitää oman paikkansa ja ei koskaan suhtaudu ihmisiin muuten kuin auttavasti ja ohjaavasti - arvostavasti. Eli voidaan esimerkiksi ajatella sitä, millaisen hiilijalanjäljen ihmiset jättävät omalla kuluttamisellaan, ja esimerkiksi tämä huomioiden voidaan havaita se, miten paljon eettisempi ja moraalisempi aatelin ja sivistyneistön suhtautuminen kuluttamiseen ja talousjärjestelmään on. Nykypäivänä Geschäft tai Wirtschaft ovat tärkeitä asioita ja ihmiset puhuvat koroista ja prosenteista tavallisimmissa uutislähetyksissäkin. Ennen rahasta avoimesti puhuneita ihmisiä katsottiin korkeammissa piireissä vähintäänkin nenänvartta pitkin. Itselleni yksi tärkeä asia on matkustaminen ja toinen asia on kirjat. Nämä ovat pieniä paheita kaiken muun kerskakulutuksen rinnalla. Matkustamisessakin voidaan ajatella etiikkaa siinä mielessä, miten matkansa viettää. Onhan esimerkiksi arvostettavampaa matkata maailmalle todistamaan kulttuuria ja ostamaan esimerkiksi kirjoja, kuin matkata Thaimaahan tai Espanjaan makaamaan rannoille. Kirjojen ostaminen taas on mielestäni eettistä siinä mielessä, että niiden kautta ihminen voi sivistää itseään ja tulla korkeammalle henkiselle tasolle, esimerkiksi etiikkaa koskevien asioiden suhteen. Muuten ontokratia on nykyään rahvasta, koska sen elämäntavasta on tehty tavoiteltavin elämäntapa nykyajan spektaakkeliyhteiskunnassa, joka antaa ihmisille kuvien kautta tapoja, jolla he hyväksyttävät samankaltaisen elämäntavan, vaikka se ei olisi eettistä esimerkiksi ilmastonmuutoksen kuluttamiselle antamien suuntimien mukaan tarkastellen. Kerskakulutuksessa pyritään helppouteen siten, että tietyt toiminnot päivän aikana muuttuvat koneiden suorittamaksi. Tämä taas aiheuttaa sen, että ihmiset tulevat veltommiksi ja eivät entistä enemmän halua nähdä vaivaa oman arkensa ylläpitämisen eteen. Myös on tyypillistä, että kerskakulutuksessa täysin toimiva mutta vanhentunut esine voidaan heittää pois esimerkiksi sen takia, jos tavara on tullut enemmän epäajanmukaiseksi. Aatelin ja ylemmän sivistyneistön piirissä tavaroihin ei suhtauduta symboleina, sillä syväsymbolit ovat aina henkisiä ja liittyvät enemmän henkisiin periaatteisiin ja ihanteisiin eikä pyyteellisiin tarpeisiin. Myöskin ns. rahvaaseen vajonneet aatelissukujen jäsenet ovat tavallisesti säilyttäneet henkisen pidättyväisyyden ja he monesti tekevät proletaarisia töitään raikkaan innostuneesti ja eivät valita luottamusmiehille palkkansa mataluudesta tai töiden laadusta.