Mielestäni yhteiskunnassa on tehtävä erottelu käsitteiden ihminen, yksilö ja politiikka välillä. Ihmisen tulisi kaikessa olla kaikenlaisen yhteiskunnallisen päätöksenteon tärkein tavoite ja päämäärä, jonka ympärille kaikki pyrkimykset rakentuvat. Ihminen on mahdollistanut maailmalle sen, että voimme jatkossakin elää tällä maapallolla pitkälle kehittyneen teknologisen optimismin aatteen vahvistamalla tavalla. Ihmisen on kannettava vastuuta siitä, että maapallomme siirtyy tuleville sukupolville siten, etteivät elinolosuhteet ja sivilisaatiotamme mullistavat muutokset kasva liian suureksi, vaan ne pyritään nopeamman aikajärjestyksen myötä selvittämään ja ratkaisemaan.
Yksilö on toinen tärkeä periaate yhteiskunnassa ja maailmassamme. Kuitenkin koska sen kantakäsite on ihminen, ei se kuitenkaan ole näistä kahdesta käsitteestä tärkeämpi. Yksilön käsite enemmänkin antaa käsityksen siitä, millaisena ihmisenä olemista tulisi tarkastella. Varmasti kaikenlaiset sosialistit ja muut totalitaristit olisivat asettamassa kollektiivin sekä yksilön että ihmisen edelle, mutta koska suurin osa meistä hyväksyy vapauden on silloin myös hyväksyttävä yksilön vapaus, eli se, että ihmiset saavat entistä omavaraisemmin ja itseriippuvaisemmalla tavalla elää tässä maailmassa, muotoilemalla omat ajatuksensa, mielipiteensä ja ohjaamalla sitä tapaa, jolla toimii ja tekee tässä maailmassa ja suhteessa toisiin ihmisiin.
Politiikka on keino joka asettaa ihmisyyden tärkeimmäksi arvokseen, mutta joka myös on tarkoitettu siihen, että se suojelee yksilön käsitettä, ja käyttää sitä performatiivisessa roolissa, kun tarkastellaan politiikan tekemisen periaatteita ja niitä arvoja, jotka politiikan käytänteiden ohella auttavat yksilön ja yksilön vapauden käsitteiden ylläpidossa.
Kuitenkin kun ajattelemme yksilöä ja yksilön vapautta, on mukaan tuotava käsitteet intressittömyys, ironia ja suvaitsevaisuus. On oltava intressitön, koska yksilön vapauden antamien mahdollisuuksien kautta ihmiset voisivat joutua kilpailemaan toisten kanssa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Intressitön tarkoittaa sitä, että joissakin tilanteissa voi antaa löysiä, eli antaa puliukkojen ja ikivanhojen eläkeläisten tai yleensäkin kenen hyvänsä jolla vaikuttaa olevan kiire, mennä edeltä jonoon jne. Ironia tarkoittaa asioiden useapuolisuuden havaintoa, ja sitä käytetään tilanteissa, joissa ihmisten pyrkimykset tulevat vastakkain. Eli voimakkain ei aina ole se, joka ajaa tavoitteensa aina katkeraan loppuun asti, vaan ironialla voidaan antaa löysiä.
Suvaitsevaisuus taas tarkoittaa sitä, ettei omista päämääristään ja tavoitteistaan huolimatta tarvitse aina julistaa omaa voittamattomuuttaan ja parhaimmuuttaan, vaan tulee havaita se, että asiat voivat toisille ihmisille näyttäytyä eri tavalla, ja näyttäytyä siten, ettei omista tavoitteista tarvitse ruveta kilpailemaan toisten ihmisten kanssa. Kohteliaisuuden periaatteet kertovat ihmisille sen, että mahdollisimman monissa tilanteissa toisiin ihmisiin tulisi suuntautua suvaitsevaisuuden eikä omien tavoitteiden ja mielipiteiden ajamisen kautta. Lämmin ja suvaitseva kohtelu aiheuttaa sen, että ihminen saa lopulta tavoitettua tavoitteensa, mutta sitä ei tehdä darwinistisen eloonjäämiskamppailun kautta.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti