Eliittien kuolemasta

Eliitit edustavat väestöryhmiä, jotka ovat tavallisesti pystyneet toimimaan ja osallistumaan yhteiskunnissa ja maissa muita väestöryhmiä paremmin, ja näin ollen esimerkiksi pystyneet edistämään altruistisesti myös heikommin menestyvien väestöryhmien oikeuksia ja vapauksia. Nykypäivänä vasemmiston takia eliitin käsitteeseen on tuotu jonkinlainen toimettomuuden leima, jonka irvikuvaksi voidaan varmaan asettaa Oiva Lohtanderin kymmenisen vuotta sitten eduskuntavaalien SAK:n mainoksessa esittämä lihava, tyhmä ja joutenoleva yläluokan edustaja, joka ei tee muuta kuin syö ja mölisee. Vasemmisto on tehnyt omasta nemesiksestään irvikuvan, jonka nykypäivänä myös monen muun puolueen edustajat ovat omaksuneet omiin käsityksiinsä aiheesta.
Jos Suomessa ei olisi esimerkiksi 1800-luvulla ollut toisista erottautunutta vauraampaa ihmisryhmää, ei Suomessa olisi riittänyt leipää kaikille ihmisille, ja nälänhädät ja kulkutaudit olisivat ennen pitkää tappaneet kaikki rahvaan edustajat jo ennen 1900-luvun uudenaikaisuuden alkua. Vaikka en halua nostaa omaa häntääni, niin voidaan mainita esimerkiksi Reinhold von Becker, joka paransi lehtensä ja kielioppinsa kautta suomen kielen asemaa jo 1800-luvun alussa, omasta ruotsinkielisyydestään huolimatta. Samaan ryhmään kuuluivat sitten Runeberg, Snellman ja esimerkiksi vähän myöhemmin Päivälehden piiriin kuulunut Eino Leino. Kuitenkaan kaikki eliitin ihailu ei ole ollut täysin oikeellista, sillä sanoihan SIbelius ennen Granit-Ilmoniemen sukututkimusta itseään aatelissukuiseksi - tämä Sibben talon kotivävyn lapsenlapsenlapsi.
On selvää, että kenenkään muiden mielestä, kuin vasemmiston huonommuudentunnostaan elehtivät jäsenien, ei ole mitään vikaa siinä, jos on olemassa jokin väestöryhmä, joka pystyy omasta toiminnastaan johtuen etenemään korkealle tasolle toistuvasti kulttuurin sisällä. Eikä rahvas olisi osannut kyseenalaistaa venäläistä valtaa ja hankkimaan maalle itsenäisyyttä. Ilman Mannerheimin asettamaa esikuvaa ei mistään niistä neljästä sodasta olisi tullut mitään.
Nykypäivänä sosialistisessa Suomessa eliitti on kirosana, ja henkilö joka lasketaan eliitin jäseneksi, ei näiden vasemmistolaisten mielestä ole oikeutettu samalla tavalla elämään. Eikö olisi parempi antaa ihmisille oikeus oppia koulussa, edetä kohti itsensä valitsemaa uraa vapaasti ja toisaalta myös talousjärjestelmän piirissä olla oikeutettu ansaitsemaan niin paljon kuin mihin hän on taidoiltaan ja resursseiltaan oikeutettu. Toisaalta myös kulttuuriarvot tulisi muistaa, ja voisikin varmaan olla hyväksi, että diplomi-insinöörien ja insinöörien palkasta otettaisiin tietty osa kulttuuripyrkimysten edistämiseen Suomessa.
Eliitinvastustajien Suomessa kukaan ei voi olla parempi kuin toinen, eikä varsinkaan kokea menestymisensä syyksi omaa alkuperäänsä. On vain ajateltava että ala-asteiden ja lukioiden feministiset täti-Moonikat ovat saaneet aikaan oppilaissa tiedonjyvän tavoittelun. Jos Suomessa ei olisi ollut tähän mennessä eliittejä, olisi väki puhe- ja kirjoituskyvytöntä ja eläisi vieläkin vuokraviljelijöinä pienissä tölleissään kauhtanat ja jalkarätit ulkovarusteinaan sekä pettuleipä ja sammal eväänään.
Olli von Becker
YTM