Yhteisö, oikeudet, oikeudenmukaisuus ja moraalinen tuomitseminen

Käytän mieluummin yhteisön käsitettä korvaamaan huonommin sopivan yhteiskunnan käsitteen. Yhteisö tarkoittaa ihmisten muodostamaa joukkoa, joka on paralleelisessa ja vertikaalisessa kommunikaatiossa keskenään. Yhteiskunnan käsite ei sovi sen takia, koska siinä ei juuri ollut riittävän vedenpitävää konsistenssia, jonka perusteella sitä voitaisiin nimittää erilaisten ihmisyhteisöjen korkeampana metafyysisenä tasona. On siis myös varmaan niin, että kommentaariaatti pyrkii manipuloimaan ihmisiä yhteiskunnallisten instituutioiden kautta. Mielestäni yhteisön käsitteen päälle ei tulisi rakentaa ylimääräisiä tasoja, koska kommentaariaatin puuttuminen aiheuttaa sen, että manipulatiivisen kompetenssin taso nousee ja pian kansalaiset syövät yhteiskunnan ja sen instituutioiden kädestä. Yhteiskunnan käsite lisäksi viittaa liian paljon skandinaavistyyliseen hyvinvointiyhteiskuntaan, minkä takia oikeistolaisten vapaaseen markkinatalouteen luottavien ihmisten ei tulisi käsitettä käyttää. Vapaa markkinatalous on ristiriidassa yhteiskunnan käsitteen kanssa, ja ihmisten tulisi tehdä valinta siitä suunnataanko vapaaseen, yksilöyden hyväksyvään, ei-pakottavaan, sosiaalisesti liberaaliin ja kulttuurisesti konservatiiviseen oikeistolaiseen yhteiskuntaan sen sijasta, että pysyttäisiin tämän hyvinvointi- jne. käsitteen parissa yhteiskunnassa, jossa sosialistit hallitsevat, sillä tämä tietäisi pakottamista, sääntelyä, samaistamista, lahjakkuudesta rankaisua, sidottua, säädeltyä epävapaata kontrolliyhteiskuntaa. Oikeus tarkoittaa jotain sellaista lakia tai säännöstä, joka annetaan kaikkien käyttöön positiivisen vapauden osoittamalla tavalla, eli siis näiden lakien ja säännösten kautta ihmisillä on vapaus tehdä jotain. Lain ja säännösten rikkomisesta rangaistaan. Kuitenkin oikeuksia voidaan lähestyä myös negatiivisen vapauden, eli vapauden jostain, kautta. Oikeus on samalla aikaa vapautta johonkin ja vapautta jostain. Lainsäätäjät vastaavat lakien säätämisesti, eli he antavat ihmisille mahdollisuuksia käyttää vapautta Ja samalla toisaalta heidän on vähentää puuttumista ihmisten elämään. Eli keskitettyä vallankäyttöä ei tulisi hyväksyä, koska tällaiset instituutiot ovat liian suuria, eduskunnassakin voisi mielestäni olla maan koon huomioiden esimerkiksi sata kansanedustajaa, ja mielestäni osallistumisen kautta voitaisiin lainsäädäntötyötä siirtää pienempiin yksikköihin, ja eduskunnan tulisi toimia pelkästään lain leimaamisen kautta. Kansanedustajien tulisi mielestäni puhua useammin äänestäjiensä kanssa, koska lainsäädännön tulisi alkaa kansalaisten kuuntelemisesta, vaikka jotain karkeuksia voitaisiinkin korkeammalla taholla muuttaa suorempaan muotoon. Oikeuksista tärkeimmät ovat oikeus yksityisyydensuojaan, oikeus olla kokematta kaltoin kohtelua, oikeus vapaan talouden harrastamiseen ja yrittäjyyteen, oikeus olla tulematta kohtaamaan minkäänlaista väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkään, oikeus osallistua päätöksentekoon ja oikeus pienyhteisöjen perustamiseen. joka tarkoittaa etenkin sellaisia yhteisöjä, joissa voitaisiin ylläpitää markkinataloutta ja vapautta, joka voi olla esimerkiksi henkistä vapautta, fyysistä vapautta, olemisen vapautta ja seksuaalista vapautta. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sellaista toiminnan muotoa, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten oikeudet. Oikeudenmukaisuus on siis eettisyyttä ja kuuluu sen takia moraalifilosofian alaan. Oikeudenmukaisuuden tutkimuksessa tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi se, että saadaanko oikeudenmukaisuus esimerkiksi kasvatuksen ja kouluasteiden myötä, vai onko se sisäsyntyisenä ihmisessä. Missä olosuhteissa oikeudenmukaisuus voi kärsiä tai tulla kokonaan tuhotuksi, ja tämän takia YK:n kriisihallinnalla on tärkeä osuutensa rauhan pidosta maailmalla.  Toisaalta myös Nato on sellainen instituutio, jonka avulla maailmanrauha voitaisiin perustavalla tavalla taata. Toisaalta on kyseenalaista, voidaanko maailmanrauha ja oikeudenmukaisuus säilyttää aseiden avulla, koska on selvää, että jotkut primitiiviset kansat eivät ymmärrä muuta kuin aseen piippua. Oikeudenmukaisuuden säilyttämisessä tulisi esimerkiksi kouluissamme opettaa enemmän etiikkaa ja miettiä ja leikkiä eettisyyteen pohjautuvaa peliä, jossa lapset vaihtaisivat roolia toistensa kanssa, jonka kautta se oikeudenmukaisuus ja kaikille hyvänä näyttäytyminen ja oleminen voisivat tulla esiin ja alkaa kehittyä nopeasti jo lapsen nuoremmalla iällä. Moraalinen tuomitseminen on yleistä yhteisöissä, jotka ovat sulkeutuneita, epävapaita, vanhanaikaisia ja menneeseen jumittuneita. Tuomitseminen tarkoittaa ylemmältä hierarkiatasolta annettua määräystä siitä, että joku toinen on tehnyt väärin. Samalla voidaan antaa jonkinlainen rankaisu tapahtumasta. Moraalinen tuomitseminen siis liittyy sellaiseen tuomitsemiseen, jossa annetaan olettaa, että joku ihminen on tehnyt väärin ja siinä tapauksessa häntä täytyy uudelleen kouluttaa ja tuomita. Tällainen tuomitsemisen aihe on ollut kautta vuosituhansien liiallinen alkoholinkäyttö, mutta etenkin silloin, jos alkoholi on alkanut vaikuttamaan nähdyn kielteisellä tavalla tällaiseen ihmiseen ja tehnyt hänestä moraalittoman. Toinen asia etenkin raamattuvyöhykkeellä on ennen avioliittoa harrastettu seksi, jota ei vieläkään kaikkialla hyväksytä. Moraalisen tuomitsemisen perusperiaatteet liittyvät vanhanaikaiseen uskonnolliseen instituutioon, jossa kaikkien kirkkojen tavalla katsotaan mustavalkoisesti, että jokin on hyvää ja joku jopa ehdottoman pahaa.