Tällainen olet, nainen osa II

Mietin äskettäin sitä, onko ja voiko rakkaudella olla jonkinlainen voima, joka parantaisi merkittävällä tavalla ihmisen elämänlaatua, iloisuutta ja onnellisuutta. On varmaan niin, että naisten täytyy seksuaalisuutensa muodon ja kasvatuksessa annetun esimerkin takia, oltava avoimempia rakkaudelle, vaikka monet filosofit ovat korostaneet sitä, että nainen on läheisriippuvainen ja ei pysty viettämään suurempia aikoja yksin, vaan tarvitsee sen juuri sen takia itselleen miehen. Naiset katsovat monesti, että heillä on miehiä suurempi valta arvioida, arvostella ja laittaa parhaimmuusjärjestykseen vastakkaisen sukupolven edustajia. Tämä johtaa siihen, että tietyt yksilöt, jotka eivät edusta hupakoiden mieltymyksiä tai jotka eivät sopeudu tämän sukupuolellisen seksijärjestyksen valtavirtaan, jätetään huomiotta, ja koetaan välittömästi kaikissa tilanteissa, että tärkein asia minussa, hupakossa, on minun jalkojeni välissä oleva reikä. Naiset suhtautuvat mieheen nähden seksuaalisemman luonteensa takia epätasa-arvoisemmin ja erottelevasti tavanomaiseen vuorovaikutukseen, joissa ei välttämättä ole minkäänlaista kummankaan puolista intentiota sukupuolten väliseen seksuaaliseen vuorovaikutukseen. Miksi ihmiset pitävät ikkunoita verhoissaan? Eli tämä tarkoittaa sitä, että minkä takia pinnalliset ihmiset kuvittelevat heissä olevan mitään arvokasta tai syvällisempää, koska heidän pinnallisuutensa voidaan todeta yleisesti todella helpolla ja yksinkertaisella tavalla. Eli miksi ikkunoita tulisi kuvitella olevan, koska lähes kaikki on tällaisilla ihmisillä yhtä verhoa. Vaikka jotkut väittävät, että miehet ajattelevat jatkuvasti seksiä ja vain seksiä, niin voidaan kuitenkin mielestäni helposti havaita, että naiset taas tekevät seksin ajatuksen vaikutuksen alla tiedostamattaan samaa mallia, jossa saman ikäinen mies tulkitaan joko potentiaaliseksi seksikumppaniksi, tai vaan seurueen jäseneksi feministinartun ohjailtavaksi. Naiset katsovat, että he voisivat manipuloida miehiä eräänlaiseen toimintaan seksin panttaamisella tai sen tulevaisuuden prospektina osoittaen. Naiset eivät voi olla itsenäisiä korkealle tasolle yltäviä ajattelijoita, koska heillä on jatkuva tarve kuulua joukkoon ja osoittaa tunnustavansa samanlaisia arvoja kuin suuri osa näistä hempukoista, jotka kirjoittavat lopputöitä empatiaetiikasta ja oikeimmasta tavasta imettää. Naiset pysyvät aina subjektiivisina, koska he eivät pysty tekemään relevantteja yleistyksiä, vaan monesti heidän ajatuksensa askartelevat horoskooppien, juorujen ja köökkipsykologian tasolla. Naiset ovat kiinnostuneita siitä, onko potentiaalinen miesehdokas yleisesti ja julkisesti arvostettu ja tunnustettu, samalla kun mies on tavallisesti kiitollinen jo siitä, jos saa päivän ateriat ja kahvit pöytään suurin piirtein samanlaisessa aikajärjestyksessä. Eli on tärkeää tarkastella sitä, miten naiset ja miehet pystyvät itsenäiseen ajatteluun. Joillekin ihmisiille on tyypillistä, että he muokkaavat hiemankin toisista eroavat mielipiteensä vastaamaan sitä, mikä on tällaisen ihmisen mielestä yleinen ja julkinen mielipide. Tämä on yksi merkittävimmistä eroista naisen ja miehen välillä. Nainen on myös vaikutuksille alttiimpi ja pintapuolisesti esteettisempi, jonka puolen he haluavat pitää samalla aikaa, kun yrittävät näyttää samanaikaisesti muka kunnioittavansa jonkinlaisia perusarvoihin sisältyviä toimintamalleja ja ajatustapoja. Pintapuolisen esteettisyytensä takia naiset ovat alttiimpia harrastamaan rahvaan- ja kevytkulttuuria. Naiset pitävät juhlista ja tilaisuuksista, ja he pyrkivät yhdessä voimentamaan omaa kokemustaan ”tärkeistä hetkistä”. Esimerkiksi tv2:lla tullut ohjelma Au pairit Lontoossa hämmensi ja ärsytti minua suuresti. Siinä tytöillä oli lentokentällä matkassa puolet suvusta ja monta parasta kaveria, jotka sen takia, että nämä tytöt olivat lähdössä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, parkuivat näytöksellisesti ja sentimentaalisesti yhdessä aivan kuin lapsi olisi laitettu itse hornan tuuttiin. Nuoret naiset nauttivat rakkauden ja romantiikan tunteista, jossa he voivat kokea olevansa vahvan ja rohkean miehen suojeluksessa. Suomessa on pitkään korostettu naisten itsenäisyyttä ja vapautta, jonka tulisi varmaan läheisimmin tarkoittaa sitä, että opiskelu- ja työskentelymahdollisuuksiin suhtauduttaisiin kiitollisesti. Kuitenkin naisluonne ei ole muuttunut samalla, kun feministit paasaavat sitä, että miesten tulisi muuttua arvomaailmaltaan, toiminnaltaan ja ulkomuodoltaan sen takia, koska naiset uusi rooli vaatii sitä. Kuitenkin on havaittu miten kaikenlaiset hempukat viehättyvät miehessä seksuaalisesta aggressiiviisuudesta, jonka he ovat penetroimispuheillaan tuominneet miehessä kielteiseksi piirteeksi. Feminismiä edustavat kantturat ovat sitä mieltä, että naisille tulee antaa mahdollisuus kokeilla, revitellä ja vaihtaa rooleja. Siinä on kuitenkin ristiriita, koska juuri tuo kokeileminen aiheuttaa sen, että naiset eivät ota vakavasti koko ajan rooliaan yhteiskunnassa samalla tavalla kuin miehet joutuvat varhaisessa vaiheessa ottamaan vastuun erilaisten toimintojen jatkumisesta. Samalla kun femakot paasaavat siitä, että naiset ovat puhtaita pulmusia, pupuja, joiden perseestäkään ei tule kuin sateenkaaria ja ruusuntuoksua, annetaan heidän nykyään ryypätä, nussia irtosuhteissa, käyttää rumaa kieltä, kokeilla huumeita ja vittuilla sellaisille ihmisille, jotka eivät sovi tällaisen prinsessan käsitykseen siitä, mikä miellyttää häntä seksuaalisesti. Kuvottavimpia naisia ovat mielestäni sellaiset hutsut, jotka ovat kehitelleet vartaloonsa enemmän miestä miellyttäviä ”parannuksia” kuten paksut huulet tai luonnottoman isot tissit. Naisten parisuhdediskurssi on silkkaa näennäistiedettä, jossa esiintyy muilta aloilta lainattuja termejä kuten: ”kemia”, ”aaltopituus” ja ”kipinät”. Naiset kärsivät siis etenkin siitä, että heidän sosiaalinen piirinsä vaikuttaa siihen, että he eivät tee itseään ja ajatteluaan koskevia päätöksiä vapaasti ja riippumattomasti, vaan heidät vaiennetaan kuulumaan joukkoon, jollaisia esikuvia he saavat minkä tahansa rättiliikkeen ikkunaan asetetulta mallinukelta. He kokevat niin suurta nautintoa seksuaalisen huomion kohteena olemisestaan, että he hypettävät tilanteita ja kiekuvat kaikille tuntemilleen tai heidät tunteville ihmisille tällaista armastamisen kokemusta. Naiset ovat pinnallisia ja mekaanisia, minkä takia he vaikuttavat miehiä tunnollisemmilta, onhan selvää, että esimerkiksi nykyaikaisissa suomalaisissa yliopistoissa on massiivinen tyttöenemmistö. Naisten rakkaus ja empatia on pyyteellistä, ja se ei tunnista näiden sisällä kaikkia ihmisiä samalla tavalla kuin mitä se tunnistaa omat parhaimmat kaverinsa ja sattumanvaraisen sosiaalisen piirinsä. Myöskään miehinen armo ei toistu naisten piirissä. Rakkaus on illuusio ja se johtaa aina pettymykseen ja turhautumiseen. Ajatella miten paljon etenkin poikapuoliset oppilaat saisivat irti koulusta, kun ei tarvitsisi kuulua näiden samaan kouluun ängenneiden hempukoiden sukupuolijärjestykseen.  Englannin poika- ja tyttökouluissa lasten ei tarvitse ajatella toista sukupuolta ja siltä saatua huomiota. Nuorten ja lasten tulisikin olla alkuaan jo täysin androgyynejä, ja jos sen jälkeen pakko käy ylittämättömäksi, niin sitten voi kokeilla vaon jyvittämistä. Naiset tunnistavat vain käskyhierarkioita, joissa käskemiseen liittyy pakottaminen samalla kun tunnustushierakia koostuu rohkeiden ja uskaliaiden ihmisten nöyryydestä voitetulle voimalle. Naiset mukailevat toisinaan niin sanottua paralleelista interaktionismia, joka siis tarkoittaa sitä, että tietyt samaan suuntaan kohdistuneet voimat antavat syötettä ja palautetta toisilleen ja vaikuttavat toistensa kautta myös yhteiseen suuntaan. Mielestäni tämä on väärin, koska tämä ei anna päämäärätietoisuudelle sille kuuluvaa asemaa. Paralleelisuus on yhteiskuntajärjestelmämme hyvä piirre, koska se tarjoaa mahdollisuuden sille, että ihmiset voivat keskittyä omiin päämääriinsä samanaikaisesti siten, etteivät yksittäiset linjat aiheuta esteitä toisille linjojen suunnille. Paralleelinen interaktionismi siis sekoittaa ihmisten arvot ja päämäärät toisiinsa jonka jälkeen seuraa se, ettei yhtäkään päätöksentekijää enää ole tässä parisuhteessa.