Monesti epäoikeudenmukaisuuksia vastaan taistelevat
leimataan lapsellisiksi tai kehittymättömiksi. Kuitenkin on tarpeen hieman miettiä,
mitä epäoikeudenmukaisuus voi tarkoittaa. Se tarkoittaa oikeudenmukaisuuden
puuttumista tai sen haavoittumista useimmiten sen kaltaisissa tilanteissa, joka
koskettaa usein monia ihmisiä mutta myös yksilöitä erikseen. Epäoikeudenmukaisuutta
on se, kun jonkun tai joidenkin ihmisten ääni jää kuulumatta, ja jotkut ihmiset
jyrätään esimerkiksi päätöksenteossa heidän ääntään vastaan. On esimerkiksi epäoikeudenmukaista,
jos jossain yhteisössä jokin yksittäinen taho saa päättää kaikista asioista
huomioimatta toisten ihmisten mielipiteitä ja arvoja. On esimerkiksi
epäoikeudenmukaista, miten nykyinen Antti Rinteen muodostama hallitus
muodostettiin. Vasemmistolaiset ovat oikeutetusti vähemmistössä eduskunnassa,
mutta siitäkin huolimatta he ovat hallituksessa enemmistönä. En muista milloin
niin suuren rökäletappion vaaleissa saanut entinen suuri puolue olisi otettu hallitukseen
Kepun tavalla tänä vuonna. Kuitenkin samalla kun eduskunnassa on
porvarienemmistö, on heidän äänensä vaiennettu puoluepelin ja likaisten
temppujen myötä. Kansan ääni ei ole toteutunut tämän nykyisen pseudohallituksen
kokoonpanossa ja sen johdossa. On nähty muistakin maista esimerkkejä, ettei niukka
ykköspaikka parlamentin vaaleissa tarkoita suorassa suhteessa pääministeriyttä
tuon puolueen puheenjohtajalle. Kepu petti oman porvarispuolueensa imagon
heittäytymällä mukaan vähemmistöasemaan vasemmistolaishallituksen sisällä. Eli
vasemmistohallitus on epäoikeudenmukaisuutta ja kansalaisten sumuttamista ja
heidän äänensä huomioimatta jättämistä.
On
huomioitava demokratian periaatteet muuallakin kuin vain eduskuntavaaleissa.
Rinne ei edusta enemmistön johtajaa tämän nykyisen hallituksen päämiehenä. Kuitenkin
on myös epäoikeudenmukaista, etteivät tietyt liberaaliin poliittiseen
ajatteluun ja suurimpien kulttuurimaiden perusperiaatteet toteudu Suomessa.
Pekka Haavisto muotoili tämän ajatuksen hyvin, sanomalla, että Suomi on
kiusaajien yhteiskunta, jossa arvollinen itsenäisyys ja itsemääräytyneisyys ei
saa osakseen huomioonottavuutta ja vakavaa pohdintaa, vaan täällä sille irvaillaan
ja nauretaan. Yksityisyydensuoja ei toteudu Suomessa, koska täällä on niin
paljon uteliasta rahvasta, joilla ei ole parempaakaan aihetta käyttää ihmiselämän
lyhyttä aikaa muuhun kuin juoruamiseen ja epäaitojen auktoriteettien palvontaan.
Kaikilla
ihmisillä on yksityiselämä, jota tulisi kunnioittaa, eikä uteliaasti kiinnittää
huomionsa seikkoihin, jotka kuuluvat yksityiselämään, eivätkä toisten kanssa
jaettuun sosiaaliseen elämään. On yrittäjyyden ja yksityisen uutteruuden vastaista,
että yhteiskunnassa nostetaan jatkuvasti suuri, usein aiheeton, mekkala
tuloeroista, jotka voidaan laskea samoin kuin telaketjufeministien
tasa-arvouutteruudessa, aivan omalla laskuopilla, joka voi näyttää asian aivan
mullin mallin. Kovasta työstä on annettava palkkio, ja sen takia olisi ihmisten
kannalta oikeudenmukaista, jos epäoikeudenmukaiset ”hyvinvointiyhteiskunnan”
periaatteet jatkuvat huomioonottamatta markkinatalouden roolia siinä, miten
yhteiskunta ei valahda suuren pseudoideologian, sosialismin, epäoikeudenmukaisiin
”periaatteisiin”.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti