Urheilu ei ole tärkeintä

Suomalaisissa kouluissa korostetaan vielä nykypäivänäkin liikaa urheilua, ja urheilussa menestyneet oppilaat saavat toistensa keskuudessa eniten vaikutusvaltaa, joka juontaa kaikenlaisista joukkueiden valitsemisesta huutoäänestyksellä, joka ei voi olla vaikuttamatta viimeiseksi jääneiden itsetuntoon ja kykyyn toimia koulussa. Urheilu on yksijännitteistä toimintaa, jossa palkkio saadaan paremmaksi toisista näyttäytymällä. Sivistyksen ja sivistyneisyyden edistämisessä vaaditaan pitkäjännitteistä yritystä ja ponnistusta, jota ei ilmene urheilun piirissä.

Lyhytjännitteisyys tarkoittaa monesti pelkkää reaktionopeutta, jossa ei ole tekemistä totuuden tai edes todellisuuden kanssa. On selvää, että lasten ja nuorten identiteetti koulussa konstruoituu vielä nykyäänkin tiettyjen yhdenmukaisten ja kankeiden mittareiden kautta, joka vaikuttaa kaikkeen siihen, miten lapset ja nuoret voivat nähdä itsessään arvokasta ja sellaista, mikä merkitsee jotain toisille oppilaille ja opettajille. Toisilla opettajilla on tapana suhtautua joihinkin oppilaisiin, jotka eivät tule korkeasta sosioekonomisesta taustasta, tietyllä tavoin jo valmiiksi menetettyinä tapauksina, joka on myöskin väärin, koska tuossa tavassa oppilaita ei kannusteta pyrkimään parempaan.

On selvää, että kaikissa kouluissa tulisi pohtia sitä arvopohjaa, johon koko lasten ja nuorten opettaminen tulee perustaa. Sivistyksen ja etenkin klassisen sivistyksen periaatteet ovat niitä periaatteita, joihin opetus ja sen arvopohja tulisi perustaa. On myös sanottava, että urheilu ja siinä menestyminen tuottaa joskus kouluun sivistyksenvastaista ajattelua ja jopa toimintaa, ja tämän takia nämä rahvaanomaiset räänkurlaajat tulisi asettaa heille sopiviin erillisiin kouluihin, joissa voi hikoilla ja olla sivistyksenvastainen, ja tämä uudistus tulisi toteuttaa yleisen koulujen yksityistämisen ja erikoistumisen avulla.

Koulu ei ole tarkoitettu jääkääkän pelaamisessa menestyneiden yksilöiden arvostamiseen, vaan sen sijasta tulisi korostaa klassista sivistystä, kielitaitoa, taiteita, tieteitä ja etenkin ihmistieteitä. Suomalaisten koulujen urheilupainotteisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kouluissa ei ole totuttu pyytämään oppilailta enemmän kuin mihin he tavallisesti pystyvät. Koska etenkin pojat on kouluissa eristetty urheilun pakkoarvostamiseen, on yliopistossa opiskelevien naisten määrä nykyisin jo 70 prosentissa kaikista opiskelijoista. Tämä vääristää suomalaista yhteiskuntaa, ja olen etenkin ohjaamani Reinhold von Beckerin stipendin ja kirjoituskilpailun myötä havainnut, etteivät alakouluiässä olevat pojat osaa kirjoittaa, ja tuo osittain johtuu siitä, että feministiset opettajat ajattelevat, että oppineisuus kuuluu etenkin tytöille, ja pojat saavat pelata jääkääkkää ja hikoilla.,

Muutos parempaan voi seurata ainoastaan sitä kautta, että etenkin poikien oppimisen oletusarvoja nostetaan, ja voidaan nähdä se, että latujen mittaaminen ja kiekon mäiskintä ei ole arvokkain asia siinä, mitä voi koulussa tehdä.

Olli von Becker

YTM