Semanttinen pluralismi ja kollektiivinen vastaavuus

Semanttinen pluralismi tarkoittaa tulkinnallista monimuotoisuutta, joka ylettyy sekä ihmisiin että asioihin. Semanttista pluralismia ylläpitävä yhteiskunta antaa ihmisille oikeuden muodostaa ajatuksiaan omista lähtökohdistaan käsin eikä aseta jotain yhtä tulkinnallista tapaa muiden edelle kaikista parhaimpana. Semanttinen pluralismi tarkoittaa etenkin sitä, että ihmisille annetaan oikeus lähestyä todellisuutta yksilöllisellä ja yksilönvapautta ilmaisemalla tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että jonkinlaiset eettiset käsitykset vaihtelevat ihmisten välillä ja myös arvoissa voidaan havaita tällaista eroavaisuutta. Mielestäni yksilönvapaus on maailman korkein periaate, ja sen takia voidaan sanoa, että eettiset ja arvolliset käsitykset asioista alkavat yksilöllisestä ja yksityisestä tilasta, joka pitää taata kaikille ihmisille. Semantiikka siis tarkoittaa tulkintaan liittyvää tietoa, ja pluralismi tarkoittaa monimuotoisuutta ja erilaisista lähtökohdista alkavaa ajattelua. Semanttinen pluralismi siis tarkoittaa sitä, että ihmisille annetaan oikeus suhtautua todellisuuteen omista lähtökohdistaan riippumatta, eli siis yksilöllisellä ja vapautta korostavalla tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että jokaisen ihmisen tulee voida muuttaa omat arvonsa objektiiviselle tasolle adaptiivisen tulkinnan kautta, joka tarkoittaa objektiivisuuden löytämistä subjektiivisista arvoista ja lähtökohdista. Ihmisten henkilökohtainen erottelukapasiteetti kertoo siitä, miten hyvin yksilöt pystyvät muuttamaan arvojaan objektiivisiin ajatuksiin, jota voitaisiin yleistää myös toisten ihmisten kohdalle. Tässä tarvitaan siis joukkopriorisointia, joka määrittää itsensä kautta kollektiivista vastaavuutta, jossa siis subjektiivisista arvoista tehdään yleisemmin ihmisille sopivia objektiivisia arvoja. On sanottava, että kaikki arvot eivät ole yhtä hyviä, ja sen takia niiden perusteella tekemistä ja ilmaisemista tulisi rajoittaa. Tärkein periaate on yksilönvapaus, koska kaikki muuttava ja innovatiivinen ovat aina olleet peräisin yksilöistä. On siis sanottava, että parhaat arvot jotka voidaan yleistää suurelle ihmisten joukolle täytyvät olla sellaisia, että niiden mukainen vapaus ei vähennä yhteiskunnassa jo olevaa vapautta. Markkinataloudessa ja laajat yksilönvapaudet omaavassa kulttuurissa arvostetaan yksilöllisyyttä ja sen takia kollektiivinen vastaavuus pitää maksimointiavaruuden mukaisesti määrittää mahdollisimman matalalle asteelle. On kuitenkin sanottava, että vapautta voidaan myös rajoittaa esimerkiksi rikollisen toiminnan takia. Kuitenkin mielestäni eettisyyttä ja arvokasta sosiaalista elämää tulisi opettaa jo lapsille koulussa, ja sen myötä voidaan havaita se, että kaikki tahot eivät tunnusta yksilönvapautta, vaan pakottavat ideologisesti tällaisia ihmisiä, jotka arvostavat ahdistavaa kulttuuria enemmän kuin omia oikeuksiaan ja vapauksia. Itsenäisyys ja itsenäinen ajattelu on erittäin tärkeää, ja tätä pitäisi ruveta korostamaan jo lapsille koulussa. Muussa tapauksessa tietyt vapautta vievät klikit voivat alkaa määrittelemään ihmisten arvoja ja sen kautta myös sitä totuutta ja todellisuutta, jonka keskellä he elävät. Mielestäni tärkein asia, jonka olen koulussa oppinut liittyy siihen, että aina tulisi seurata vain omia ajatuksiaan ja arvottamistapaa, vaikka monet opettajat ovat yrittäneet alistaa minut toimimaan koulumestarimaisella tavalla, joka tukee epäitsenäistä ja auktoriteettipainotteista oppimista ja olemista. On siis vapauden korostamisella varottava instituutiouskovaisuutta, jossa kommentaariaatti määrittää valmiiden ajatusten ja arvorakenteiden kautta ihmisille arvoja, jotka perustuvat vertailukohdalliseen symbolisuuteen, joista pyritään rakentamaan pakottavia instituutioita, jossa ihmiset palvovat sokeasti sellaista todellisuutta, joka on tarkoitettu viemään kaikenlainen yksilönvapaus. Eli voidaan semanttisesta pluralismista sanoa, että se tarkoittaa sellaista järjestelmää, jossa annetaan mahdollisen suuren määrän kukkien kukkia. Yksilö ei voi koskaan alistaa yhteisöjä ja instituutioita, vaan tuo järjestys on päinvastainen ja sen takia yksilönvapautta ja yksityisyydensuojaa tulisi varjella jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Kun yksilönvapaudet toteutuvat ennen kuin kollektiivinen vastaavuus määrittää yhteisen maksimointiavaruuden mukaisen yhteisten arvojen tason, joka pitää yksilönvapauden myötä pitää aina mahdollisimman matalalla ja ei-rajoittavalla tasolla. Eli on sanottava, että ihmisiä ei saa pilkkoa joidenkin piirteiden kautta kollektiivista samankaltaisuutta näyttelevään muotoon, vaan yksilön tulee tehdä valintansa yksityisesti ja vasta sen jälkeen päätetään siitä, missä asioissa on mukauduttava instituutioiden pakottavaan valtaan. Maksimointiavaruudessa siis määritetään ne ominaisuudet, jotka jakautuvat yhteiskunnassa indeksaalisen tulkinnan kautta ja määritetään myös se, mitkä ominaisuudet ovat yhteiskunnassa sellaisia, että niitä tulisi yhteisen hyvän kautta rajoittaa. Indeksaalinen tulkinta tulee siis tehdä sen mukaan, että siinä kerrotaan siitä, mihin yksilön toiminta liittyy ja mikä motivoi sitä, ja miten noita merkkejä voidaan hyödyntää jatkuvassa tulkinnassa. Adaptiivinen tulkinta taas kertoo siitä, miten erottelukapasiteetti pystyy muokkamaaan subjektiivisuutta objektiivisuudeksi, eli adaptiivinen tulkinta on yksilöllinen ja ei mihinkään vertaantuva, kun taaas indeksaalisella tulkinnalla voidaan määrittää jotain mikä kertoo tapahtuman yhteydestä ja kontekstista. Modaalinen kapasiteetti taas tarkoittaa sitä, miten yksilön ominaisuuksia voidaan tarkastella koko yhteiskunnan osalle jaoteltuna.