Piiloarvoista, ilmiarvoista ja ristiriidasta

Ihmiset ovat kuin eläimiä – aistivat toistensa eroavaisuudet, poikkeavuudet ja heikkoudet. Ihmisillä on ilmiarvojen lisäksi piiloarvoja, joita ei monesti myönnetä ääneen, mutta ne kuitenkin ovat merkittävässä roolissa ihmisten toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkiksi sukupuoli on monesti vaikuttamassa ihmisten käyttäytymiseen ja jos sen ei anneta vaikuttaa, vaikuttaa se kuitenkin siihen miten muut näitten roolien mukaan eläjät käyttäytyvät ja tekevät arvioita toisistaan. Monesti etenkin matalammissa yhteiskuntaluokissa on tärkeää näyttää olevansa ja käyttäytyä kuin mies, tai muussa tapauksessa se vaikuttaa siihen, millaisia arvioita hänestä tehdään. Monesti tuollaiset käyttäytymisstandardit ovat hyvin tarkasti määriteltyjä ja pienikin viittaus naissukupuoleen vaikuttaa siihen, että tällaista ihmistä voidaan ruveta pilkkaamaan ja/tai syrjimään. On selvää, että nykypäivän Suomessa naisilla mutta etenkin nuorilla naisilla on enemmän oikeuksia ja väljyyttä rooleissa minkä kautta he elävät ja tulkitsevat ympäristöjään. Kuukautissiteitä/pimpsan kunnosta huolta pitäviä tuotteita mainostetaan esteilemättä televisiossa, jossa niitä ei ollut vielä silloin, kun naiset olivat vielä kurissa ja herran nuhteessa. On sanottava, että nämä miessukupuoleen liittyvät käyttäytymismallit ovat julki lausumattomia, koska nämä käyttäytymismallit tulevat kasvatuksesta ja koulutuksesta. Eli samalla kun nuoret naiset voivat nykypäivän Suomessa olla mitä hyvänsä, on miesten pysyttävä rahvaanomaisten ihmisten suunnittelemassa ruodussa. Naisilla on esimerkiksi luulo, että kaikki ihmiset haluavat panna heitä, joten heidän on toimittava torjuvasti jopa passiivisella tavalla, että kaikkiin ihmisiin ei voisi suhtautua samalla tavalla. Itse asiassa voidaan sanoa, että mitä vaikuttavampia piiloarvot ovat ihmisillä, sitä vähemmän heillä on mahdollisuutta vapauteen. Rooleja vahvistetaan kaikissa sellaisissa ympäristöissä, jossa on muita samanhenkisiä ihmisiä. Roolien noudattamisesta pakoilevat ihmiset laitetaan ruotuun jollakin alentavalla tavalla. Arvot ovat olemassa sen takia, koska ihmisillä on tapana arvottaa ja arvostaa erilaisia asioita, ja voidaan sanoa, että tuon arvostamisen tulisi aina liittyä siihen, ettei niillä pyritä omakohtaiseen ja opportunistiseen hyötyyn, eli samalla kun arvostaa asioita, on samalla arvostettava toisten oikeutta erilaisten arvojen arvostamiseen. Eli ihmisen on annettava toiselle ihmiselle tilaa siinä, kun hän valitsee arvojaan, joka on täydellisesti ristiriidassa siinä, kun ajatellaan miten esimerkiksi jonkinlaisen traditionalistisen maskuliinisuuden piirissä, kaikki pakotetaan noudattamaan sääntöjä, joita ei tavallisesti edes sanota ääneen. Ristiriitaisuus piiloarvojen ja ilmiarvojen välillä ilmenee siinä, kun voidaan havaita jonkun ihmisen toimivan erilaisten periaatteiden mukaisesti samalla kun katsoo ja ilmaisee edustavansa jotain tiettyä ristiriidan luovaa arvoa. Tämä ristiriita saa siis monesti ihmiset näyttämään falskeilta toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkki siitä, miten miessukupuolessa tavataan käyttäytyä tuli ilmi kerran, kun olin junassa ravintolavaunussa ja istuin vastapäätä tavallista matalasti koulutettua suomalaista mörökölliä. Luin silloin kirjaa, johon tein merkintöjä pinkillä yliviivauskynällä. Kun tuo mörökölli huomasi kynän värin alkoi hän tekemään minusta kommentteja ilmeisesti tutulle konduktöörille, aistin että asia liittyi sukupuolisuuteeni. Ihmisten tulisi päästä eroon rooleista, vaikka olenkin joskus luullut, että välinpitämättömyyteni toisten ihmisten mielipiteistä voi myös ositttain liittyä aspergerin syndroomaan, mutta tätä neurobiologista poikkeavuutta on jo pitkään pidetty evoluution aallonharjalla toimivana syndroomana, eli se ei suinkaan ole vain haitallista ihmisen ominaisuuksille vaan siitä on hyötyä. On selvää, että roolipainottuneisuus vähenee, kun ihminen on sosiaalisesti ylöspäin aktiivinen ja etenkin työväenluokan keskuudessa vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset pakotetaan omaksumaan jonkinlaiset roolit heidän jonkin piirteensä takia, eli voidaan havaita tässä marxilainen käsitys ihmisestä, jonka mukaan jonkinlaiset materiaaliset ”tosiasiat” pakottavat ihmisen rooliin sen sijaan, että hän itse voisi valita omat arvonsa ja arvostuksen kohteet. Olen aina ollut lapsena enemmän mieltynyt tyttöjen seuraan kuin poikien, mistä tavanomaisemman hermorakenteen omaavat sukulaiset ovat minulle naljailleet. Kuitenkin siinäkin on eroja, sillä lapsena tyttöjen seuraan osoitettu mieltymys ei enää aikuisiässä tarkoita samaa, sillä olen aikuisena käynyt samanikäisten naisten kanssa keskusteluja ehkä alle kymmenen kertaa. Minä korostan pysyvyyttä ja periaatteiden mukaan toimimista, kun taas aikuinen nuori nainen on häilyvä ja hänen arvonsa ja piiloarvonsa ovat monesti ristiriidassa keskenään, minkä takia naiset ovat monesti hyvin oikuttelevia ja oman sukupuolisuutensa vankeja. Minä en ole koskaan nauttinut naisten ystävyydestä ja voin sanoa, ettei minulla koskaan ole ollut yhden yhtä naiskaveria, sillä he tavallisesti ajattelevat vaikka vain pyytäisi heitä facebook-kaveriksi, että tämä haluaa selvästi panna minua, joten jätänpä hänet syrjään ja en hyväksy kaveriksi. Arvostaminen alkaa subjektiivisesta miellesisällöstä, jota voidaan kutsua nimellä arvotunne. Arvotunne on sisäinen kokemus, joka alkaa aivotoiminnasta. Tavallisesti arvorealisaatio tapahtuu niin, että ulkoista aletaan tulkita arvon kautta, joka löytää sille paikan objektiivisessa todellisuudessa. Kommentaariaatti pyrkii puuttumaan ihmisten arvoihin ennen kuin arvorealisaatio ennättää tapahtua. Vaikutteellisuus on se ilmiö, joka saa arvot poistumaan ihanteesta arvon määreen hyväksi. Kommentaariaatti ohjailee ihmistä ja heidän arvojaan vaikutteellisuudella. Eli voidaan sanoa, että arvot voivat perustua joukkopriorisoituun arvotunteeseen eli periaatteisiin ja toisaalta arvostaminen voi olla myös kommentaariaatin ohjailemaa ja manipuloivaa vaikutteellisuutta.