”Genteel poverty” ja miksi tarvitaan kulttuurisukuja

Voidaan sanoa, että alempi aateli on köyhtynyt sen jälkeen Suomessakln kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tähän ryhmään kuuluvista on tullut ns. commonereita. Sukujen köyhtymisen kautta niiden jäsenet ovat saneet itseensä uudenlaista ylpeyttä, joka ei ole siteessä pelkkään materiaan Aateliset suvut ovat monissa tapaa vaihtaneett ensisijaiset kielensä ja muuttuneet suomenkielisiksi. Keskiluokkaistuminen tarkoittaa myös sitä, että kaikilla aatelisilla ei enää nykypäivänä ole isoja kartanoita ja mm. taidekokoelmat ja antiikkihuonekalutkin ovat monesti menneet huutokaupan tai useiden sisarusten myötä ulos suvun keskipaikalta.

Aateli on alun perin ollut sotilassääty, ja monesti etenkin ennen 1800-lukua lähes kaikki aateliset olivat tulleet aateloiduksi ansioista sotakentällä. Mielestäni aatelisia arvoja ovat etenkin uskollisuus, veljeys, nöyryys ja rohkeus. Myös sivistyksen ja hyvätapaisuuden ihanteet ovat sellaiisia, jotka tulevat aatelin piiriiin kotikasvatuiksessa. Tämä monesti tarkoittaa sitä, etteivät tällaiset ihmiset harrasta esimerkiksi elintasokilpailua tai kerskakulutusta. Useammin esimerkiksi näkee todellisen aatelisen ajavan vaatimattomalla pienellä autolla, koska herrasmiesten ei tarvitse kerskailla munanjatkeilla. Esimerkiksi isoenoni ajoi koko aikuisikänsä pienellä punaisella fiatilla, vaikka rahaa olisi ollut tilillä.

Kulttuurisukujen piirteisiin kuuluu etenkin se, että rahasta ei puhuta eikä anneta sen sokaista itseään. Vaatimattomuus ja altruismi tulevat esiin siinä, että aatelin piirissä pyritään hankkimaan tietoa ja olemaan aina diskreettti mielipiteiden kuuntelun ja juoruamisen sijaan. Kirjallisuus ja taiteet merkitsevät paljon kulttuurisukujen nuorten kasvattamisessa.

Mielestäni on jalompaa ja parempaa kuulua vanhaan merkkimiehiä vilisevään mutta köyhtyneeseen aatelis/kulttuurisukuun kuin nousukkaita vilisevään keskiluokasta rahalla ponnistaneesen sukuun, Aatelin piirissä siis korostetaan hyviä tapoja ja tarvittaessa ollaan tasavertaisia ja tasamukaisia kaikkia ihmisiä kohtaan, tulivat he sitten mistä sosioekonomisesa asemasta hyvänsä. Eli voidaan sanoa että vaikka aateli olisikin köyhtynyt viime vuosikymmeninä, ei siitä monissa tapauksissa ole tullut kuitenkaan henkisesti keskiluokkalaista.

Voidaan sanoa, että aatelisjärjestelmä, joka on pelkästääm menneestä ajasta kertova reliikki, ei suhtaudu naisiin ja miehiin tasa-arvoisesti, koska nimellinen aateluus periytyy vain isän kautta. Aateliseen eetokseen kuuluu frugaalisuus, jossa ei pyritä koko ajan määrittelemään itseä materian avulla, pikemminkin se suosii säästäväisyyttä ja sen takia aatelisen herrasväen talossa on kakenlaista vanhaa tavaraa, koska mitään ei heitetä turhaan pois.

Pääkaupunkiaateliset monesta polvesta, ei maaseudun nousukkaat, ovat erilaisia kuin muualla asuvat, ja sen takia kaikkien tulisi kuunnella oopperan Cavalleria Rusticanan, eli Maalaisritarillisuuden alkusoittoa Genteel poverty (eli jalo köyhyys) ei mielestäi ole huono asia, koska yleensä aateliset suvut, joka ovat köyhtyneet, ovat saaneet itselleen muita aktiviteetteja, kuin rahankeräyksen.