Miehen ja kissan välisestä ystävyydestä

Olen aina pitänyt kissoista. Pidän itseäni etenkin kissaihmisenä. Olen myös huomannut sen, että monet ihmiset, joita kuuluu lähipiiriini, ovat itsekin kissaihmisiä. Onhan varmasti niin, että ihmisen mieltymys lemmikkiinsä kertoo jotain hyvin perustavaa lemmikin omistajan luonteesta. Kissat ovat hiljaisia, rauhallisia, paljon nukkuvia salaperäisiä tyyppejä. Kuitenkin kissojenkin välillä on eroavaisuutta luonteen mielessä. Minulla on ollut aiemmin kissa, jonka ostin omilla rahoillani ollessani kymmenvuotis, hinta oli 2500 markkaa. Nyt minulla on noin puolen vuoden ajan ollut toinen kissa. Ensimmäinen kissani oli rodultaan abessinialainen ja sen myötä hyvin arvonsa tunteva. Olivathan muinaisen Egyptin temppelikissat, joita ihmiset palvoivat, abessiinialaisen esivanhempia.

Ensimmäinen kissani oli omissa oloissaan viihtyvä, koville äänille herkkä ja vaikeasti lähestyttävä kissa etenkin nykyiseen kissaani verrattuna. Arthur ei myöskään tavallisesti viihtynyt kenenkään sylissä, mutta kuitenkin se tunnisti läheisimmät ihmiset ja osoitti hellyyttä. Toinen kissani on maatiaiskissa ja peräisin maatalosta Suonenjoelta. Tämä kissa on selvästi sosiaalisempi ja osallistuvampi kuin aikaisempi kissani, vaikka en tietystikään halua liiaksi vertailla näitä kissoja, koska loppujen lopuksi kissatkin ovat hyvin suuressa määrin yksilöitä, eikä niiden käyttäytymistä voi aina ennakoida pitävästi. Kuitenkin samalla kun abessinialaiseni käveli seinänvierustoja pitkin vieraitten ihmisten ollessa paikalla, on toinen kissani oppinut sosiaalisuutta edellisestä kodistaan, jossa juoksi koiria ja kissoja pitkin poikin talossa ja pihalla.

Tämä kissan ennakoiduttomuus tekee siitä hyvin miellyttävän kumppanin etenkin luovilla aloilla työskenteleville ihmisille, koska tämä kissan auktoriteettivastainen ja arvaamaton luonne tuottaa monille samankaltaisen luonteen omaaville ihmisille emotionaalista lämpöä. Ei ole mitään toista yhtä suloista näkyä kuin kissa nukkumassa kerällä. Se on niin rauhoittavaa, että sitä voisi varmaan katsella tunnista toiseen, vaikkakin kissa harvoin viihtyy yhdellä paikalla tuntia enempää.

Nykyinen kissani, Alma, on kovin omaperäinen kissa, se esimerkiksi ilmestyy noin viiden sekunnin sisällä keittiöön heti kun avaan vesikraanan. Hän tulee myös monesti kylpyhuoneeseen sen jälkeen kun olen käynyt suihkussa ihailemaan ja ihmettelemään viemäriin valuvaa vettä. Aina kun tiskaan astioita, ilmestyy se monesti kummiksi seuraamaan tapahtumaa. En tiedä kiehtooko vesi häntä yhtä paljon sen jälkeen kun Alma pestään. Vaikka abessinialaiset ovat hoikkia ja jänteviä, pystyy Almakin hyppäämään kirjahyllyn päälle ja tulemaan sieltä omin avuin takaisin.

Kissanomistajat poikkeavat suuresti koiranomistajista. Koira on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen eläin, jonka mieltymys omistajaansa ei näe rajoja. Esimerkiksi isovanhempien luona ollessa kävelin talon ohi, joka kuuluu nykyään äitini serkulle, ja heidän koiransa oli irti ja se tuli aina tiellä vastaan hyppimään rinnuksille. Ei aina ole pienoispistoolia mukana kun tarvitsisi. Kissat eivät aiheuta häiriötä.

”Genteel poverty” ja miksi tarvitaan kulttuurisukuja

Voidaan sanoa, että alempi aateli on köyhtynyt sen jälkeen Suomessakln kun säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tähän ryhmään kuuluvista on tullut ns. commonereita. Sukujen köyhtymisen kautta niiden jäsenet ovat saneet itseensä uudenlaista ylpeyttä, joka ei ole siteessä pelkkään materiaan Aateliset suvut ovat monissa tapaa vaihtaneett ensisijaiset kielensä ja muuttuneet suomenkielisiksi. Keskiluokkaistuminen tarkoittaa myös sitä, että kaikilla aatelisilla ei enää nykypäivänä ole isoja kartanoita ja mm. taidekokoelmat ja antiikkihuonekalutkin ovat monesti menneet huutokaupan tai useiden sisarusten myötä ulos suvun keskipaikalta.

Aateli on alun perin ollut sotilassääty, ja monesti etenkin ennen 1800-lukua lähes kaikki aateliset olivat tulleet aateloiduksi ansioista sotakentällä. Mielestäni aatelisia arvoja ovat etenkin uskollisuus, veljeys, nöyryys ja rohkeus. Myös sivistyksen ja hyvätapaisuuden ihanteet ovat sellaiisia, jotka tulevat aatelin piiriiin kotikasvatuiksessa. Tämä monesti tarkoittaa sitä, etteivät tällaiset ihmiset harrasta esimerkiksi elintasokilpailua tai kerskakulutusta. Useammin esimerkiksi näkee todellisen aatelisen ajavan vaatimattomalla pienellä autolla, koska herrasmiesten ei tarvitse kerskailla munanjatkeilla. Esimerkiksi isoenoni ajoi koko aikuisikänsä pienellä punaisella fiatilla, vaikka rahaa olisi ollut tilillä.

Kulttuurisukujen piirteisiin kuuluu etenkin se, että rahasta ei puhuta eikä anneta sen sokaista itseään. Vaatimattomuus ja altruismi tulevat esiin siinä, että aatelin piirissä pyritään hankkimaan tietoa ja olemaan aina diskreettti mielipiteiden kuuntelun ja juoruamisen sijaan. Kirjallisuus ja taiteet merkitsevät paljon kulttuurisukujen nuorten kasvattamisessa.

Mielestäni on jalompaa ja parempaa kuulua vanhaan merkkimiehiä vilisevään mutta köyhtyneeseen aatelis/kulttuurisukuun kuin nousukkaita vilisevään keskiluokasta rahalla ponnistaneesen sukuun, Aatelin piirissä siis korostetaan hyviä tapoja ja tarvittaessa ollaan tasavertaisia ja tasamukaisia kaikkia ihmisiä kohtaan, tulivat he sitten mistä sosioekonomisesa asemasta hyvänsä. Eli voidaan sanoa että vaikka aateli olisikin köyhtynyt viime vuosikymmeninä, ei siitä monissa tapauksissa ole tullut kuitenkaan henkisesti keskiluokkalaista.

Voidaan sanoa, että aatelisjärjestelmä, joka on pelkästääm menneestä ajasta kertova reliikki, ei suhtaudu naisiin ja miehiin tasa-arvoisesti, koska nimellinen aateluus periytyy vain isän kautta. Aateliseen eetokseen kuuluu frugaalisuus, jossa ei pyritä koko ajan määrittelemään itseä materian avulla, pikemminkin se suosii säästäväisyyttä ja sen takia aatelisen herrasväen talossa on kakenlaista vanhaa tavaraa, koska mitään ei heitetä turhaan pois.

Pääkaupunkiaateliset monesta polvesta, ei maaseudun nousukkaat, ovat erilaisia kuin muualla asuvat, ja sen takia kaikkien tulisi kuunnella oopperan Cavalleria Rusticanan, eli Maalaisritarillisuuden alkusoittoa Genteel poverty (eli jalo köyhyys) ei mielestäi ole huono asia, koska yleensä aateliset suvut, joka ovat köyhtyneet, ovat saaneet itselleen muita aktiviteetteja, kuin rahankeräyksen.

Mitä vikaa oli Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä?

Lapuan liike edusti tämän tasavallan perustavaa ajatusta, jota yleisvasemmistolainen taantumuksellisuus yleiskateellisella tavallaan pyrki naurettavasti vastustamaaan. Vaikka jotkut ovat väittäneet että Lapuan Liike ja IKL olivat natsistisia ja fasistisia liikkeitä, eivät he suostu näkemään, että niissä oli paljon juuri suomalaiselle isänmaallisuudelle kuuluvia piirteitä. Lapuan liike ja IKL eivät olleet natsistisia tai fasistisia liikkeitä, eikä niiden toiminta perustunut noiden vanhentuneiden aatteiden yleisluontoisen ideologisen taustan seurailuun. Sitä paitsi kansallissosialismi ja fasismi olivat vasemmistolaisia liikkeitä. Lapuan liikkeessä korostui vankan isänmaahan sitoutuneen vastuullisen kansan reaktio epäisänmaallista ja velttoa vasemmistolaista kansanryhmää vastaan. Tuolloin vasemmistolaisella toiminnalla oli vielä nykypäivääkin suurempi kansakunnan yhtenäisyyttä vaarannut vaikutus. Vaikka en täysin hyväksy kaikkia uskonnollisen toiminnan muotoja, niin Lapuan liikkeessä ja IKL:ssä korostui uskonnollisesti heränneen kansanosan toiminnan ja ajattelun oikein muoto, jossa uskonnollinen tunnustuksellisuus oli suunnattu isänmaan puolustusta ja isänmaallisen toiminnan muotoja kohtaan. IKL omaksui Lapuan liikkeen hajoamisen jälkeen itselleen sellaisen sotilaallisia arvoja korostaneen puolueorganisaation ja toimintatavan, joka oli takaamassa sitä, että se oli jäsenmäärältään yksi suurimmista puolueista 1930-luvun Suomessa. Isänmaallisuudella oli 1930-luvulla merkittävä rooli, koska se oli tukemassa sitä, että kansakunta pystyi kokoontumaan yhteen ennen talvisotaa sen eteen, että itsenäinen Suomi pystyi varjelemaan itsemäärämisoikeuttaan sotien vaikean ajan läpi. Kyllä Vihtori Kosola oli paljon enemmän kuin joku Väinö Tanner.

Minkä takia sitten nykypäivänä tarvittaisiin kansallismielisyyttä ja sitä, että kansalliselle itsemääräämisoikeudelle annettaisiin aiempaa suurempaa arvoa? Esimerkiksi Unkarissa kansallismielinen Fidesz-puolue on saanut laajan kannatuksen siitä huolimatta, että Euroopan unionin määräävät epäkansalliset viskaalit ovat ajamassa puoluetta pois Euroopan parlamentin muka eurooppalaisten kansojen itsemääräämisoikeudelle suuren roolin antavasta EPP-puolueesta. On selvää, että vaikka antaisi kuinka suuren arvon yhteiselle eurooppalaiselle perimälle ja päätöksenteolle ja vaikka tulisi monikansallisesta sukuperimästä, on kansalliselle päätöksenteolle annettava suurempi rooli yhteisessä eurooppalaisessa kansankodissa.

Lapuan liikkeessä mutta myös IKL:ssä korostuivat yleisluontoiset isänmaalliseen toimintaan liittyvät periaatteet, jotka yhdistivät keskustaoikeistolaista poliittista sfääriä yhteiskunnan sisällä. Vasemmistolaiset edistävät tänäkin päivänä laiskaa lähimmäisriippuvaista politrukkikulttuuria, joka katsoo kaikkien sellaisten ihmisten edustavan samaa ihmisten sfääriä, jos heidän palkkansa tai huoneensa koko muistuttaa toisiaan. He katsovat poliittisen kotinsa liittyvän siihen, jos he saavat tietyt ihmiset kiinni samassa olosuhteessa toistensa kanssa, eli he katsovat, että jotkut ihmiset ovat pakotettuja omaksumaan vasemmistolaisen maailmankatsomuksen. Isänmaallisuus ja oikeistolaisuus on ihmisen valinta siinä mielessä, että nämä periaatteet vaativat paneutumista ja uskollistumista. Tämän päivän Euroopassa, jossa epäkansalliset verikoirat repivät itsenäisiä kansakuntia ja heidän yhtenäisyyttään, on nostettava takaisin Lapuan Liikkeen ja Isänmaallisen Kansanliikkeen muotoinen isänmaallisuus, jossa ei anneta periksi epäkansallisten vasemmistolaisten painostuspolitiiikalle.

Olli von Becker

YTM

Piiloarvoista, ilmiarvoista ja ristiriidasta

Ihmiset ovat kuin eläimiä – aistivat toistensa eroavaisuudet, poikkeavuudet ja heikkoudet. Ihmisillä on ilmiarvojen lisäksi piiloarvoja, joita ei monesti myönnetä ääneen, mutta ne kuitenkin ovat merkittävässä roolissa ihmisten toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkiksi sukupuoli on monesti vaikuttamassa ihmisten käyttäytymiseen ja jos sen ei anneta vaikuttaa, vaikuttaa se kuitenkin siihen miten muut näitten roolien mukaan eläjät käyttäytyvät ja tekevät arvioita toisistaan. Monesti etenkin matalammissa yhteiskuntaluokissa on tärkeää näyttää olevansa ja käyttäytyä kuin mies, tai muussa tapauksessa se vaikuttaa siihen, millaisia arvioita hänestä tehdään. Monesti tuollaiset käyttäytymisstandardit ovat hyvin tarkasti määriteltyjä ja pienikin viittaus naissukupuoleen vaikuttaa siihen, että tällaista ihmistä voidaan ruveta pilkkaamaan ja/tai syrjimään. On selvää, että nykypäivän Suomessa naisilla mutta etenkin nuorilla naisilla on enemmän oikeuksia ja väljyyttä rooleissa minkä kautta he elävät ja tulkitsevat ympäristöjään. Kuukautissiteitä/pimpsan kunnosta huolta pitäviä tuotteita mainostetaan esteilemättä televisiossa, jossa niitä ei ollut vielä silloin, kun naiset olivat vielä kurissa ja herran nuhteessa. On sanottava, että nämä miessukupuoleen liittyvät käyttäytymismallit ovat julki lausumattomia, koska nämä käyttäytymismallit tulevat kasvatuksesta ja koulutuksesta. Eli samalla kun nuoret naiset voivat nykypäivän Suomessa olla mitä hyvänsä, on miesten pysyttävä rahvaanomaisten ihmisten suunnittelemassa ruodussa. Naisilla on esimerkiksi luulo, että kaikki ihmiset haluavat panna heitä, joten heidän on toimittava torjuvasti jopa passiivisella tavalla, että kaikkiin ihmisiin ei voisi suhtautua samalla tavalla. Itse asiassa voidaan sanoa, että mitä vaikuttavampia piiloarvot ovat ihmisillä, sitä vähemmän heillä on mahdollisuutta vapauteen. Rooleja vahvistetaan kaikissa sellaisissa ympäristöissä, jossa on muita samanhenkisiä ihmisiä. Roolien noudattamisesta pakoilevat ihmiset laitetaan ruotuun jollakin alentavalla tavalla. Arvot ovat olemassa sen takia, koska ihmisillä on tapana arvottaa ja arvostaa erilaisia asioita, ja voidaan sanoa, että tuon arvostamisen tulisi aina liittyä siihen, ettei niillä pyritä omakohtaiseen ja opportunistiseen hyötyyn, eli samalla kun arvostaa asioita, on samalla arvostettava toisten oikeutta erilaisten arvojen arvostamiseen. Eli ihmisen on annettava toiselle ihmiselle tilaa siinä, kun hän valitsee arvojaan, joka on täydellisesti ristiriidassa siinä, kun ajatellaan miten esimerkiksi jonkinlaisen traditionalistisen maskuliinisuuden piirissä, kaikki pakotetaan noudattamaan sääntöjä, joita ei tavallisesti edes sanota ääneen. Ristiriitaisuus piiloarvojen ja ilmiarvojen välillä ilmenee siinä, kun voidaan havaita jonkun ihmisen toimivan erilaisten periaatteiden mukaisesti samalla kun katsoo ja ilmaisee edustavansa jotain tiettyä ristiriidan luovaa arvoa. Tämä ristiriita saa siis monesti ihmiset näyttämään falskeilta toiminnassa ja ajattelussa. Esimerkki siitä, miten miessukupuolessa tavataan käyttäytyä tuli ilmi kerran, kun olin junassa ravintolavaunussa ja istuin vastapäätä tavallista matalasti koulutettua suomalaista mörökölliä. Luin silloin kirjaa, johon tein merkintöjä pinkillä yliviivauskynällä. Kun tuo mörökölli huomasi kynän värin alkoi hän tekemään minusta kommentteja ilmeisesti tutulle konduktöörille, aistin että asia liittyi sukupuolisuuteeni. Ihmisten tulisi päästä eroon rooleista, vaikka olenkin joskus luullut, että välinpitämättömyyteni toisten ihmisten mielipiteistä voi myös ositttain liittyä aspergerin syndroomaan, mutta tätä neurobiologista poikkeavuutta on jo pitkään pidetty evoluution aallonharjalla toimivana syndroomana, eli se ei suinkaan ole vain haitallista ihmisen ominaisuuksille vaan siitä on hyötyä. On selvää, että roolipainottuneisuus vähenee, kun ihminen on sosiaalisesti ylöspäin aktiivinen ja etenkin työväenluokan keskuudessa vallitsee sellainen ilmapiiri, jossa ihmiset pakotetaan omaksumaan jonkinlaiset roolit heidän jonkin piirteensä takia, eli voidaan havaita tässä marxilainen käsitys ihmisestä, jonka mukaan jonkinlaiset materiaaliset ”tosiasiat” pakottavat ihmisen rooliin sen sijaan, että hän itse voisi valita omat arvonsa ja arvostuksen kohteet. Olen aina ollut lapsena enemmän mieltynyt tyttöjen seuraan kuin poikien, mistä tavanomaisemman hermorakenteen omaavat sukulaiset ovat minulle naljailleet. Kuitenkin siinäkin on eroja, sillä lapsena tyttöjen seuraan osoitettu mieltymys ei enää aikuisiässä tarkoita samaa, sillä olen aikuisena käynyt samanikäisten naisten kanssa keskusteluja ehkä alle kymmenen kertaa. Minä korostan pysyvyyttä ja periaatteiden mukaan toimimista, kun taas aikuinen nuori nainen on häilyvä ja hänen arvonsa ja piiloarvonsa ovat monesti ristiriidassa keskenään, minkä takia naiset ovat monesti hyvin oikuttelevia ja oman sukupuolisuutensa vankeja. Minä en ole koskaan nauttinut naisten ystävyydestä ja voin sanoa, ettei minulla koskaan ole ollut yhden yhtä naiskaveria, sillä he tavallisesti ajattelevat vaikka vain pyytäisi heitä facebook-kaveriksi, että tämä haluaa selvästi panna minua, joten jätänpä hänet syrjään ja en hyväksy kaveriksi. Arvostaminen alkaa subjektiivisesta miellesisällöstä, jota voidaan kutsua nimellä arvotunne. Arvotunne on sisäinen kokemus, joka alkaa aivotoiminnasta. Tavallisesti arvorealisaatio tapahtuu niin, että ulkoista aletaan tulkita arvon kautta, joka löytää sille paikan objektiivisessa todellisuudessa. Kommentaariaatti pyrkii puuttumaan ihmisten arvoihin ennen kuin arvorealisaatio ennättää tapahtua. Vaikutteellisuus on se ilmiö, joka saa arvot poistumaan ihanteesta arvon määreen hyväksi. Kommentaariaatti ohjailee ihmistä ja heidän arvojaan vaikutteellisuudella. Eli voidaan sanoa, että arvot voivat perustua joukkopriorisoituun arvotunteeseen eli periaatteisiin ja toisaalta arvostaminen voi olla myös kommentaariaatin ohjailemaa ja manipuloivaa vaikutteellisuutta.

Urheilu ei ole tärkeintä

Suomalaisissa kouluissa korostetaan vielä nykypäivänäkin liikaa urheilua, ja urheilussa menestyneet oppilaat saavat toistensa keskuudessa eniten vaikutusvaltaa, joka juontaa kaikenlaisista joukkueiden valitsemisesta huutoäänestyksellä, joka ei voi olla vaikuttamatta viimeiseksi jääneiden itsetuntoon ja kykyyn toimia koulussa. Urheilu on yksijännitteistä toimintaa, jossa palkkio saadaan paremmaksi toisista näyttäytymällä. Sivistyksen ja sivistyneisyyden edistämisessä vaaditaan pitkäjännitteistä yritystä ja ponnistusta, jota ei ilmene urheilun piirissä.

Lyhytjännitteisyys tarkoittaa monesti pelkkää reaktionopeutta, jossa ei ole tekemistä totuuden tai edes todellisuuden kanssa. On selvää, että lasten ja nuorten identiteetti koulussa konstruoituu vielä nykyäänkin tiettyjen yhdenmukaisten ja kankeiden mittareiden kautta, joka vaikuttaa kaikkeen siihen, miten lapset ja nuoret voivat nähdä itsessään arvokasta ja sellaista, mikä merkitsee jotain toisille oppilaille ja opettajille. Toisilla opettajilla on tapana suhtautua joihinkin oppilaisiin, jotka eivät tule korkeasta sosioekonomisesta taustasta, tietyllä tavoin jo valmiiksi menetettyinä tapauksina, joka on myöskin väärin, koska tuossa tavassa oppilaita ei kannusteta pyrkimään parempaan.

On selvää, että kaikissa kouluissa tulisi pohtia sitä arvopohjaa, johon koko lasten ja nuorten opettaminen tulee perustaa. Sivistyksen ja etenkin klassisen sivistyksen periaatteet ovat niitä periaatteita, joihin opetus ja sen arvopohja tulisi perustaa. On myös sanottava, että urheilu ja siinä menestyminen tuottaa joskus kouluun sivistyksenvastaista ajattelua ja jopa toimintaa, ja tämän takia nämä rahvaanomaiset räänkurlaajat tulisi asettaa heille sopiviin erillisiin kouluihin, joissa voi hikoilla ja olla sivistyksenvastainen, ja tämä uudistus tulisi toteuttaa yleisen koulujen yksityistämisen ja erikoistumisen avulla.

Koulu ei ole tarkoitettu jääkääkän pelaamisessa menestyneiden yksilöiden arvostamiseen, vaan sen sijasta tulisi korostaa klassista sivistystä, kielitaitoa, taiteita, tieteitä ja etenkin ihmistieteitä. Suomalaisten koulujen urheilupainotteisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että kouluissa ei ole totuttu pyytämään oppilailta enemmän kuin mihin he tavallisesti pystyvät. Koska etenkin pojat on kouluissa eristetty urheilun pakkoarvostamiseen, on yliopistossa opiskelevien naisten määrä nykyisin jo 70 prosentissa kaikista opiskelijoista. Tämä vääristää suomalaista yhteiskuntaa, ja olen etenkin ohjaamani Reinhold von Beckerin stipendin ja kirjoituskilpailun myötä havainnut, etteivät alakouluiässä olevat pojat osaa kirjoittaa, ja tuo osittain johtuu siitä, että feministiset opettajat ajattelevat, että oppineisuus kuuluu etenkin tytöille, ja pojat saavat pelata jääkääkkää ja hikoilla.,

Muutos parempaan voi seurata ainoastaan sitä kautta, että etenkin poikien oppimisen oletusarvoja nostetaan, ja voidaan nähdä se, että latujen mittaaminen ja kiekon mäiskintä ei ole arvokkain asia siinä, mitä voi koulussa tehdä.

Olli von Becker

YTM

Semanttinen pluralismi ja kollektiivinen vastaavuus

Semanttinen pluralismi tarkoittaa tulkinnallista monimuotoisuutta, joka ylettyy sekä ihmisiin että asioihin. Semanttista pluralismia ylläpitävä yhteiskunta antaa ihmisille oikeuden muodostaa ajatuksiaan omista lähtökohdistaan käsin eikä aseta jotain yhtä tulkinnallista tapaa muiden edelle kaikista parhaimpana. Semanttinen pluralismi tarkoittaa etenkin sitä, että ihmisille annetaan oikeus lähestyä todellisuutta yksilöllisellä ja yksilönvapautta ilmaisemalla tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että jonkinlaiset eettiset käsitykset vaihtelevat ihmisten välillä ja myös arvoissa voidaan havaita tällaista eroavaisuutta. Mielestäni yksilönvapaus on maailman korkein periaate, ja sen takia voidaan sanoa, että eettiset ja arvolliset käsitykset asioista alkavat yksilöllisestä ja yksityisestä tilasta, joka pitää taata kaikille ihmisille. Semantiikka siis tarkoittaa tulkintaan liittyvää tietoa, ja pluralismi tarkoittaa monimuotoisuutta ja erilaisista lähtökohdista alkavaa ajattelua. Semanttinen pluralismi siis tarkoittaa sitä, että ihmisille annetaan oikeus suhtautua todellisuuteen omista lähtökohdistaan riippumatta, eli siis yksilöllisellä ja vapautta korostavalla tavalla. Voidaan esimerkiksi sanoa, että jokaisen ihmisen tulee voida muuttaa omat arvonsa objektiiviselle tasolle adaptiivisen tulkinnan kautta, joka tarkoittaa objektiivisuuden löytämistä subjektiivisista arvoista ja lähtökohdista. Ihmisten henkilökohtainen erottelukapasiteetti kertoo siitä, miten hyvin yksilöt pystyvät muuttamaan arvojaan objektiivisiin ajatuksiin, jota voitaisiin yleistää myös toisten ihmisten kohdalle. Tässä tarvitaan siis joukkopriorisointia, joka määrittää itsensä kautta kollektiivista vastaavuutta, jossa siis subjektiivisista arvoista tehdään yleisemmin ihmisille sopivia objektiivisia arvoja. On sanottava, että kaikki arvot eivät ole yhtä hyviä, ja sen takia niiden perusteella tekemistä ja ilmaisemista tulisi rajoittaa. Tärkein periaate on yksilönvapaus, koska kaikki muuttava ja innovatiivinen ovat aina olleet peräisin yksilöistä. On siis sanottava, että parhaat arvot jotka voidaan yleistää suurelle ihmisten joukolle täytyvät olla sellaisia, että niiden mukainen vapaus ei vähennä yhteiskunnassa jo olevaa vapautta. Markkinataloudessa ja laajat yksilönvapaudet omaavassa kulttuurissa arvostetaan yksilöllisyyttä ja sen takia kollektiivinen vastaavuus pitää maksimointiavaruuden mukaisesti määrittää mahdollisimman matalalle asteelle. On kuitenkin sanottava, että vapautta voidaan myös rajoittaa esimerkiksi rikollisen toiminnan takia. Kuitenkin mielestäni eettisyyttä ja arvokasta sosiaalista elämää tulisi opettaa jo lapsille koulussa, ja sen myötä voidaan havaita se, että kaikki tahot eivät tunnusta yksilönvapautta, vaan pakottavat ideologisesti tällaisia ihmisiä, jotka arvostavat ahdistavaa kulttuuria enemmän kuin omia oikeuksiaan ja vapauksia. Itsenäisyys ja itsenäinen ajattelu on erittäin tärkeää, ja tätä pitäisi ruveta korostamaan jo lapsille koulussa. Muussa tapauksessa tietyt vapautta vievät klikit voivat alkaa määrittelemään ihmisten arvoja ja sen kautta myös sitä totuutta ja todellisuutta, jonka keskellä he elävät. Mielestäni tärkein asia, jonka olen koulussa oppinut liittyy siihen, että aina tulisi seurata vain omia ajatuksiaan ja arvottamistapaa, vaikka monet opettajat ovat yrittäneet alistaa minut toimimaan koulumestarimaisella tavalla, joka tukee epäitsenäistä ja auktoriteettipainotteista oppimista ja olemista. On siis vapauden korostamisella varottava instituutiouskovaisuutta, jossa kommentaariaatti määrittää valmiiden ajatusten ja arvorakenteiden kautta ihmisille arvoja, jotka perustuvat vertailukohdalliseen symbolisuuteen, joista pyritään rakentamaan pakottavia instituutioita, jossa ihmiset palvovat sokeasti sellaista todellisuutta, joka on tarkoitettu viemään kaikenlainen yksilönvapaus. Eli voidaan semanttisesta pluralismista sanoa, että se tarkoittaa sellaista järjestelmää, jossa annetaan mahdollisen suuren määrän kukkien kukkia. Yksilö ei voi koskaan alistaa yhteisöjä ja instituutioita, vaan tuo järjestys on päinvastainen ja sen takia yksilönvapautta ja yksityisyydensuojaa tulisi varjella jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Kun yksilönvapaudet toteutuvat ennen kuin kollektiivinen vastaavuus määrittää yhteisen maksimointiavaruuden mukaisen yhteisten arvojen tason, joka pitää yksilönvapauden myötä pitää aina mahdollisimman matalalla ja ei-rajoittavalla tasolla. Eli on sanottava, että ihmisiä ei saa pilkkoa joidenkin piirteiden kautta kollektiivista samankaltaisuutta näyttelevään muotoon, vaan yksilön tulee tehdä valintansa yksityisesti ja vasta sen jälkeen päätetään siitä, missä asioissa on mukauduttava instituutioiden pakottavaan valtaan. Maksimointiavaruudessa siis määritetään ne ominaisuudet, jotka jakautuvat yhteiskunnassa indeksaalisen tulkinnan kautta ja määritetään myös se, mitkä ominaisuudet ovat yhteiskunnassa sellaisia, että niitä tulisi yhteisen hyvän kautta rajoittaa. Indeksaalinen tulkinta tulee siis tehdä sen mukaan, että siinä kerrotaan siitä, mihin yksilön toiminta liittyy ja mikä motivoi sitä, ja miten noita merkkejä voidaan hyödyntää jatkuvassa tulkinnassa. Adaptiivinen tulkinta taas kertoo siitä, miten erottelukapasiteetti pystyy muokkamaaan subjektiivisuutta objektiivisuudeksi, eli adaptiivinen tulkinta on yksilöllinen ja ei mihinkään vertaantuva, kun taaas indeksaalisella tulkinnalla voidaan määrittää jotain mikä kertoo tapahtuman yhteydestä ja kontekstista. Modaalinen kapasiteetti taas tarkoittaa sitä, miten yksilön ominaisuuksia voidaan tarkastella koko yhteiskunnan osalle jaoteltuna.

Runoja

Tässä maailmassa

Tässä maailmassa olen perin yksinäinen

vaikka asia on kovin mainen

Joutuu ottamaan vastaan kaikenlaista paskaa

kun ärsyttää minun toimintani naapurin Jaskaa

Teen niin kuin haluan enkä muutu

ei minulta silloinkaan mitään puutu

Potkaisen Lacanin nurin

ei ole ongelma minulle se kurin

kaivelen maailmaa esille kokoajan

kuin seppä paksu ja viiksekäs pajan

kävelin kerran laakealla tiellä

katselin silloin maisen suojassa siellä

minä rakastan sinua, melkein ihailen

se herättää minussa tunteen kovin maisen

parasta on laittaa maailma mullin mallin

kohta siitä kulkevat kentaurit kesäisen tallin

Kurki joka ei osannut lentää

Kurki jäi aina tovereistaan syrjään

meni nouseminen aina myöhään

kuiitenkin kurki arvosti itseään

vaikka jäi aina tähän maahan nyrpeään

Hän kehitti itselleen uusia arvoja

otti huomioon kaikkia muita tovereitaan rampoja

hän näki toiveestaan suuresta

Lensi aina jouluaamuna kuudelta

hän näki lumiukon lentävän vieressään.

Tunsi ilman kuivana ja kylmänä mielessään

häntä auttoi liittyminen kurkiauraan suureen

ei jääneet siivet tarpeiksi tuuleen

kuitenkin hänestä piti aina huolen eräs mies

jonka arvoa ei kukaan väheksyä lies

Panen merkille

Minä panen merkille

ei käy flaksi erkille

Panen tupakan korvan taa

ei kaikki samalla tavalla saa

olen pelimies Jumalan armosta

räkäkin roikkuu monesti parrasta

pippeli otetaan esille vasta

ennen kuin odotetaan lasta

Jormakka mies ja perävä nainen

heti yhteinen parin maisen

olen hermoherkkä tosi raunio

vaikka mieli tosi mainio

tissit kiinnostavat paljon

tämän hiljaisen diskreetin karjun

käännyn myös katsomaan hyviä pyllyjä

samalla kun järjestelen kirjojeni hyllyjä

Koululaitoksen yksityistäminen ja opinaloihin erikoistuminen ovat edessä.

Suomalaisen koulujärjestelmän pärjäämistaso on heikentynyt viime aikoina merkittävästi, ja keskimääräinen yliopiston käyntiaika on pidentynyt. Mielestäni tämä johtuu siitä että sen piirissä tapahtuneita muutoksia ei olla saatu reaalistettua koulunkäynnin muotojen uudistamisessa. On selvää, että ainakin toisen asteen koulut tulisi yksityistää ja vähentää luokassa perse penkillä istuvan opintopotentiaalin hyväksikäyttöä, sekä irrottaa toisen asteen koulut antiikkisesta opetussuunnitelmasta, ja erikoistaa koulut tuottamaan eri alojen ammattilaisia yhteiskuntaan. On varmaankin niin, ettei mitään yleissivistävää opetusta tarvitse olla välttämättömänä esteenä yliopistoon pääsemisessä, koska tavallisesti ihmiset sivistävät itseään ilman ulkopuolelta tulevaa pakottamisen verkkoa. Kaikista kouluaineista, joita lukiossa opetetaan ovat monet sellaisia, että niitä eivät kaikki oppilaat varmasti omakohtaisesti tarvitse, niin tuollaisilla tunneilla ei ole mitään varsinaista hyötyä, koska ei koulussa pärjäämisellä pärjää suorassa suhteessa yhtä hyvin kaikilla muilla kulttuurin ja yhteiskunnan osa-alueilla.

Eli koulujen yksityistäminen pitää saada vauhtiin, vaikka niiden paikallisista keskittymistä ohjaamassa voisi olla joku julkisen tahon osapuoli, vaikka niidenkään ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan opetuksen sisältöön, vaan niiden tehtävä olisi vastata, että esimerkiksi kaikissa lääneissä tulisi olla kokonaismittainen opintokategoria lukio-opintojen tarjoamiseksi alueen nuorille. Aloja voisivat olla etenkin kielet, luonnontieteet, ihmistieteet ja esimerkiksi luovan kirjoittamisen opettelun ala. Kuitenkin mielestäni oppilaillle tulisi antaa nykyistä enemmän mahdollisuuksia kehittää kielitaitoaan, esimerkiksi siten, että samana päivänä kaikki opetus annettaisiin tietyllä sivistyskielellä. Kielten tehokkain oppiminen voitaisiin mahdollistaa siten, että kaikki kieliopetus annettaisiin samoilla kursseilla, ja mahdollisimman vertailevaa kielitiedettä opettavan ja kielten historian edustaman suunnan kautta, jotenkin Noam Chomskyn universaaligrammatiikkaa tarkastelevalla tavalla.

Tällä uudistamisella voitaisiin mahdollistaa myös se, eteivät oppilaat omaksu oman koulunsa sisäryhmän hyvää tai huonoa itsetuntoa sisältävää perusasennetta. On laitettava anarkokapitalistinen maailmakuva takaisin voimaan.

Olli von Becler

YTM