Arvoista, merkityksestä ja arvojen muodostumisesta

Merkitys tarkoittaa sitä, mitä tarkoitteita jollakin käsitteellä on. Merkitys siis tarkoittaa käsitteen sisältöä. Merkitys siis kuvaantuu arvoin koetussa symbolissa. Merkitys siis määrittyy etenkin sen kautta, miten ihmiset tulkitsevat ilmiöiden taustalla olevia syväsymboleita. Korkein eli tiedollinen toiminta syntyy ja motivoituu etenkin syväsymboleiden kautta, sillä niissä tieto ei palvele minkäänlaista käytännöllistä päämäärää. Eli merkitys määrittyy sen kautta, miten ihmiset tulkitsevat symboleita, joita he havaitsevat esimerkityksellisellä tasolla. Jotta jokin käsite voi olla tieteellinen tulee sillä olla vain yksi merkitys, kuitenkin sen sijaan, että olisi hauska miettiä erilaisia merkitysarvoja käsitteille, on mukavaa miettiä niitä eriäviä tapoja, joilla ihmiset käsittelevät merkityksiä kokemusjärjestelmänsä sisällä. Kuitenkin yksityisellä kommunikaatiotasolla käsitteellä voi olla kaksi tai useampia merkityksiä ja noita puhetapoja kutsutaan ironiaksi ja satiiriksi. Arvot taas määrittyvät etenkin sen kautta, kun ihmiset havaitsevat jonkin asian ja arvostuksellisen asenteen olevan arvokasta, sellaista, että se erottuu muista asioihin kohdistettavasta asenteesta. Tuossa tilanteessa, kun ihminen valitsee itselleen arvoja, tapahtuu tuo toimenpide etenkin erottelukapasiteetin avulla. Erottelukapasiteetti tarkoittaa etenkin sellaista järjestelmää, joka voi kehittyä omassa arvojen tunnistamisessaan. Joku voisi väittää että erottelukapasiteetti voisi kehittyä ajan saatossa, ja sen myötä se voisi alkaa korostamaan juuri tietynlaisia arvoja, eli että arvot olisivat loppujen lopuksi jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä. En kuitenkaan osaa ottaa siihen kantaa sen suuremmin. Arvot luodaan ihmisen maailmasuhteen kautta hahmottuvina arvotunteina. Näin ollen se kun ihminen kokee arvojaan on hyvin sisäistä, eivätkä arvojen alkuperäiset prehahmot ole ulkoisessa, vaan impulssi tulee tietysti sisältä. Ja voidaan sanoa, että maailmasuhteen kehityttyä tarpeeksi paljon arvoja aletaan sen jälkeen löytää ympäristöstä, eli sisäistä ja ulkoista verrataan toisiinsa. Eli arvon siis luovat ihmisten subjektiiviset ja intersubjektiiviset ominaisuudet, koska objektiivsia arvoja ei ole olemassa. On tärkeää merkityksen yhteydessä tarkastella merkitysvallan käsitettä. Merkitysvalta kertoo siitä, ketkä voivat muodostaa erinäisten käsitteiden sisältöä. Jotta merkitysvallalla ei voitaisiin hallita ihmisiä, tulisi jokaisen ihmisen muodostaa arvionsa käsitteiden sisällöistä itsenäisesti, vaikka tulos olisi, kuten se yleensä on, samanlainen tai lähes samanlainen kuin kaikilla muilla ihmisillä. Arvotunteet joista arvot syntyvät alkavat ihmisestä. Ne tarttuvat ulkoiseen tultuaan objektiin, joka muistuttaa arvon materiaalista ja objektiivista kuvaa. Ne siis järjellistyvät todellisuudessa ja menettävät sen subjektiivisuuden aspektin, joka liittyy niiden luonnin tilanteeseen. Sitten on tarkasteltava sitä, miten merkitys ja arvo liittyvät toisiinsa. Merkitys saattaa joskus saada arvopeitteen, mikä tekee siitä epäpätevän merkityksen esimerkiksi tieteelliseen päättelyyn. Toisaalta merkitykset myös useimmin muodostuvat arvoissa. Tuo siis silloin kun kyseessä ei ole korkeaan tieteeseen liittyvä käsitteen merkitys. Arvo siis on sellainen asia, jonka ympärille mieli sitoo itsensä. Arvo korostaa jonkin tietyn asian merkitystä. Arvo myös tavallisesti tulkitaan sellaiseksi asiaksi, joka on arvokas. Kun ajatellaan kysymystä siitä, minkä takia arvoja tarvitaan, voidaan yksinkertaisesti vastata että ihminen on luonnoltaan arvoja kokeva ihminen. Samalla tavalla kuin tieteellinen käsite on ilman formulointia vain häilyvä sana, täytyy myös arvoihin liittyvät sanat käsitteellistää. Niitä siis tutkaillaan monesta näkökulmasta järjellä. Arvot siis tulevat ihmiselle sisältä ulos, aivan kuten ulostekin tulee ihmiseltä sisältä ulos. Arvot tulevat ihmisten tavasta erotella asioita tunteen perusteella. Arvojen kokeminen perustuu ihmisellä ihmisten kokemusjärjestelmään. Ihmisellä on tarvetta erotella asioita ja niiden tärkeyttä erottelukapasiteettinsa avulla. Ihminen kokee arvoimpulsseja ennen sitä kuin arvotunne muodostuu hänen mentaalisen osansa eteen. Tuota voidaan kutsua nimellä arvorealisaatio. Arvojen kokemisesta on kirjoitettava, että arvojen kokeminen perustuu alkuosassaan prejärjelliselle arvotunnetasolle. Siinä siis erotellaan asioita ja koetaan eri perusteiden kautta arvoissa erilaisia painautuma-arvoja. Ihminen voi myös kokea arvot väärin ja kokea arvoristiriitoja ellei hänen mielensä arvoihin liittyvä erottelukapasiteetti pysty toimimaan oikealla tavalla. Arvotunteiden mukaisesti siis ennen arvon kokemista koetaan tunne-elämys joka sisäistää arvon ihmisen havainnointilaitteistoon. Monen nykyisen poliittisen puolueen sanavarastoon kuuluva moniarvoisuus kätkee sisäänsä vaarallisen länsimaiselle kulttuurille haitallisen tavan suhtautua arvojen kokemiseen. Se ei loppujen lopuksi tarkoita muuta kuin sitä, että arvojen kokija seuraa arvoja kokiessaan ja asettaessaan enemmän toisten ihmisten arvojen kokemista ja sen onnistumista kuin omaansa. Puolueiden arvot omaksutaan useasti suoraan ja kyselemättä, jolloin niissä säilyy päällimmäisenä pelkkä denotatiivinen sanataso. Koska on mielestäni selvää, että arvoja voidaan yhteiskunnassa manipuloida, ja että etenkin jotkut ihmisten ryhmät pyrkivät suoranaisesti siihen, on tärkeätä miettiä hieman sitä, miten tuollainen toiminta tavallisesti todentuu. Manipulointihan siis nimenomaisesti perustuu siihen, että jokin arvo ohjataan tietynlaisen merkityksen sisälle. Voidaan puhua myös tietynlaisista sisäkkäisistä arvoista, jotka sen myötä kun ne asetetaan sisäkkäin alkavat muistuttaa merkitykseltään yhtä käsitettä.