Kontingenssista ja vapaudesta

Kontingenssi tarkoittaa ehdollista toimintaa, se siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ihminen voi valita toimintansa eri vaihtoehtojen väliltä. Vaihtoehdot ilmenevät silloin ihmiselle, jos hänellä on riittävän aktiivinen mieli, joka etsii vaihtoehtoja vapauden laajentamiseen. Vapaus tarkoittaa etenkin itsestäänmääräytyneisyyttä ja autonomiaa. Vapauteen liittyy olennaisesti asioista päättäminen ja valitseminen. Kuitenkin vapauden olemassaolon mahdollisuuden takia, tulisi ihmisen voida havaita paljon vaihtoehtoja, jotka lisäävät vapauden mahdollisuutta ja preferenssiautonomiaa. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä prosessia, kun ihminen valinnoillaan muodostaa itselleen laajinta mahdollista vapautta. Kun mietitään muutamia esimerkkejä sen puolesta, miksi ihminen olisi vapaa, niin voidaan sanoa, että etenkin se, että koska ihmiset harrastavat ajattelua, tekee se jo heidät suhteellisen vapaiksi. Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät harrasta ajattelua tai ainakaan sellaista ajattelua, joka voisi tehdä heidät riippumattomiksi suhteessa ympäristöön ja olosuhteisiin. Vapauden aste ei siis ole kaikille samanlainen ja se määrittää suuressa määrin myös heidän toimintakykyään suhteessa toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja yhteiskunnallisiin asioihin. Vapautta voi rajoittaa esimerkiksi poliittinen ideologia, jonka maailmankuva ei ole avoin vaan epävapaiden ihmisten päättämä. Toinen esimerkki sen puolesta miksi ihminen olisi vapaa, voidaan käyttää ajatuskoetta, jonka mukaan ihmisille olisi annettu tietynlaiset individuaalin mahdollisuudet, joten yksilökohtainen positio loisi vapauden olosuhteet. Tällöin voidaan ajatella, että esimerkiksi perustuslain tuomat mahdollisuudet varmistaisivat sen, että ihmiset voisivat olla vapaita, koska ne loisivat vapauden olosuhteet yksilöille sekä sellaiset periaatteet, joiden mukaan kaikkia ihmisiä käsiteltäisiin tilanteesta riippumatta yksilöinä. Moderneissa länsimaissa ihmisten vapaudet ja oikeudet on tunnistettu, mutta kuitenkin on nykypäivänäkin olemassa sellaisia yhteiskuntaan liityviä käytänteitä, jotka epätiedostamatta rajaavat ihmisten vapautta ja sen ideaalisimpia olosuhteita. Esimerkiksi ihmisten tapa muuttua sosiaalisen yhteisöelämän sisällä sosiaalisiksi psykopaateiksi on yksi todiste sen puolesta, etteivät kaikki ihmisten joukkotilanteet ole vielä tänäkään päivänä täysin ongelmattomia siten, että ihmiset voisivat vapaasti olla itsenään toisten ihmisten kanssa. Ihmiset voivat siis erilaisissa joukkotilanteissa kuten koulussa alkaa muodostamaan keskuudessaan eliittiryhmittymiä, joilla on aina muita enemmän oikeuksia tämän despoottisen valtahahmotelman sisällä. Isoimmat ja äänekkäimmät eivät varmasti anna muille niin paljon vapauksia ja oikeuksia kuin mitkä heillä itsellään on. Ihmisen tulisi olla vapaa sen takia, että voitaisiin huomata käytänteissä ja yhteiskunnassa vallitseva epävapaus. Yksi tärkeä periaate ihmisten vapautta miettiessä on myös se, kun ajatellaan sitä, että ihmisiä voitaisiin esimerkiksi koulussa pyrkimään omaperäisyyteen ja vapaaseen luovuuteen ja omien taitojen todistamiseen. Vapautta on ajateltava myös historian kautta, koska voidaan sanoa, että jos ihmiset pakotettaisiin epävapauteen sukupolvesta toiseen, eivät he voisi luoda mitään uutta, luovaa ja omaperäistä. Tässä voidaan siis havaita se, että tietyt historian ja yhteiskunnan rakenteet rajoittavat ihmisten vapautta ja rajoittavat jopa ihmisten pyrkimystä vapauteen erilaisissa konteksteissa. Esimerkiksi erilaiset popperilaiset historisismit voivat olla rajoittamassa ihmisten vapautta esimerkiksi kommunismin materialistisen historiakäsityksen tavalla. On tärkeätä miettiä myös argumentteja sen puolesta, minkä takia ihminen ei olisi vapaa. Sillä kohdalla voidaan miettiä esimerkiksi ihmisten tapaa ohjautua ennakkoluuloisista toimintatavoista ja ajattelusta. Myös ihmisten ryhmät monesti ehdollistavat ihmisten käyttäytymistä siten, ettei hän voi siinä yhteydessä toimia vapauden periaatteiden osoittamalla tavalla. Tietyt ihmisten joukkoon liittyvät käytännöt ohjailevat ihmistä aivan täysin niitä yksilöimättä. Tietyissä ihmisten kanssa tapahtuvissa tilanteissa ei siis ole mahdollista olla niin vapaa kuin puhtaassa ajattelussa ja reflektoinnissa. Ihmisten vapaus liittyy siis etenkin ajatteluun. Ajattelu mahdollistaa sen, että asiat voidaan nähdä eri tavoilla ja eri tasoilla. Ajattelu ja arvostamiskyvyn takia ihmisillä on mahdollista havaita erilaisia makuja eri asioiden suhteen. Vapauden ominaisuudet tukevat siis esimerkiksi sitä, että ihminen voi valita erilaisten mahdollisuuksien väliltä niin elämässään kuin ajattelussaankin. Vapauden ehto on myös se, että ihmisille annettaan mahdollisuus päättää eri asioita. Näin ollen ihmisten vapauden asteen määrittelyssä on myös preferenssiautonomian käsite, joka tarkoittaa niitä keinoja joilla ihminen pyrkii realisoimaan oman vapautensa ja sen ehdot. Mahdollisuus valita tarkoittaa siis etenkin mahdollisuutta ohjata itseä ja tehdä päätöksiä eri asioita koskien. Se tarkoittaa myös velvollisuutta ottaa vastuu tekojensa seurauksista. Tärkeätä vapaan toiminnan kannalta on siis se, että todella tajuaa sen, että jokaisella teolla on seurauksensa. Ihmisen on otettava vapauden olosuhteiden kautta vastuu siitä, että hän teoillaan voi vaikuttaa itseensä, toisiin ihmisiin ja erilaisiin asiayhteyksiin. On tärkeä pohtia myös niitä tekijöitä, jotka rajoittavat vapautta. Voidaan siis sanoa, että tietyt vammat ja vaikeudet ja muut perinnölliset ominaisuudet vaikeuttavat sitä, että jokainen ihminen voisi olla autonominen, vapaa ja pyrkiä preferenssiautonomiaan, koska monesti esimerkiksi sairaudet voivat olla estämässä sitä, että yksilö saisi valinnallaan ohjata itseään kohti korkeampaa vapautta ja preferenssiautonomiaa. Monesti myös tietynlaiset prefiksoituneet eli esijumittuneet ajatukset voivat olla syynä siihen, ettei joku yksilö ole vapaa. Tämä voi liittyä esimerkiksi nuorisoiässä omaksuttuihin elämän periaatteisiin, jotka rajoittavat vapautta ja voivat esimerkiksi korostaa esimerkiksi rankkaa työntekoa, joka hävittää mahdollisesti pyrkimystä vapauteen. Tähän liittyvät myös ennakkoluulot, jotka samaten estävät vapautta tietyissä tilanteissa. Voi esimerkiksi ajatella, että joku muu asia kuin vapaus on tärkeämpi elämässä. Siinä tapauksessa siis preferenssiautonomia ei päde ja sen saamat arvot eivät ole sellaisia että ihminen voisi tarkastella ympäristössään olevaa vapautta. Yksi syy siihen, miksi vapautta tai vapauden tavoittelua ei ilmene liittyy siihen, että tietyillä ihmisillä on epäkehittynyt tai epänormaalinen tapa havainnoida sellaisia ilmiöitä, jotka liittyvät vapauden olosuhteisiin, vapauteen itsessään tai sen tavoitteluun. Vapaus on enemmänkin mielentila kuin täysin olosuhteiltaan vapautettu ympäristö. Olen aina kokenut, että aikani Pariisissa 2009-2010 oli minulle merkittävintä vapauden aikaa tähän mennessä. Koin silloin, että pystyin olemaan missä tahansa ja pystyin tekemään mitä tahansa. Vanhemmilta tullut päiväraha takasi, että yökerhoissa ja baareissa pääsi notkumaan. Join yleensä kolme pulloa viiniä, viskiä tai samppanjaa päivässä ja röökiä ja sikareita kului joinakin päivinä yli kolme askia ja sikareitakin varmaan joskus kymmenkunta. Asuin lisäksi Pariisin ydinkeskustan hienostoalueella, jossa amerikkalaisten turistien lisäksi yleisin kadulla ollut näky oli keski-iän ylittänyt minkkiturkkiin pukeutunut rouva puudelinsa kanssa. Kontingenssi tarkoittaa siis mahdollisuutta valita tekojen väliltä ja sitä, ettei ihmisten toiminta ja historia etene ehdottomalla, absoluuttisella ja yksioikoisella tavalla. Voidaan miettiä esimerkiksi sitä, kun henkilöllä koskee hampaaseen ja hän miettii hammaslääkäriin menoa. Ihminen voi siis valita hammaslääkäriin menon ja siitä porauksen myötä aiheutuvan kivun tai olla menemättä hammaslääkäriin porauksen takia. Kontingenssi on siis sellainen asia, jonka mukaan voidaan hyvin monesta näkökulmasta katsoa ihmisten vapauden johtuvan. Ihmisten on valittava erilaisista vaihtoehdoista, jotta hän voisi olla vapaa tässä maailmassa. Politiikassa voidaan helposti nähdä olevan suuriakin eroja sen suhteen, kuinka paljon vapauksia ihmisille annetaan. Oikeistolaisissa puolueissa vapautta on tavallisesti tavoiteltu yhtenä arvona, kun taas vasurit korostavat useimmin yhteisön roolia vapautta tärkeämpänä asiana arvona ja periaatteena. Vasemmistolaiset siis hyväksyvät sen, ettei ihmisille anneta mahdollisuutta toimia vapaasti ja ajatella vapaasti. Tämä sen takia, koska vasemmistolaiset eivät oman epävapautensa takia halua antaa kenellekään toisellekaan oikeutta vapauden tavoitteluun. Vasemmistolaisuus siis tässäkin kohdassa perustuu kateuteen ja haluun rankaista itseä paremmin menestyviä. Toisaalta taas niissä tilanteissa, joissa vapaus ei liity ideologiaan vaan muunlaiseen esteeseen, niin ei näitä ihmisiä tulisi pyrkiä mitenkään rankaisemaan tai tuomitsemaan omasta epävapaudestaan, koska tuo epävapaus voi johtua esimerkiksi niinkin yksinkertaisesta erosta kuin vaikkapa ruumiin muodosta, painosta, pituudesta jne.