Tasapäistämisen kulttuurista ja oikeimmasta koulutuspolitiikasta
Onko nuorten ja lapsien todellisen kykyprofiilin havaitseva koulutuspolitiikka pelkkä haave? On väärin, että lapsille ei anneta heidän kykyjensä mukaista opetusta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vain lahjakkaiden lapsien mahdollisuuksien lisäämistä, vaan erityshuomio on kiinnitettävä myös vähempilahjaisiin.
On naurettavaa, miten Suomessa tänä päivänä joissakin tapauksissa ala-asteikäisille lapsille ei anneta edes todistuksiin numeroita. Onko lapsista tullut niin herkkänahkaisia, vai ovatko näistä asioista vastaavat päättäjät tulleet niin tyhmiksi, etteivät he havaitse sitä, miten tärkeätä koulutiellä etenemisen kannalta numeroarviointi on? Lapset passiintuvat tuollaisesta päiväkotimeiningistä ja jotkut alkavat häiriökäyttäytymään pelkästä tekemisen puutteesta.
Missään suuressa kulttuurivaltiossa ei sosialidemokraattisella puolueella ole ollut historian aikana yhtä suurta merkitystä kuin Suomessa. Ja se näkyy. Sosialidemokratia perustuu kaiken jakamiseen, eli esimerkiksi lahjakkaiden oppilaiden on jaettava erilaatuisen kykyprofiilin omaavien kärsimykset ja koulussa kokemansa vaikeudet. Mielestäni koulu on paikka, jossa ei pitäisi toteuttaa minkään puolueen edustamaa ideologiaa. Mutta Suomessa tuo ei ole todellisuutta, vaan feministiset opettajat pakottavat lahjakkaat oppilaat oman häiriintyneen poliittisen suuntansa alaisiksi.
Tasapäistäminen tarkoittaa koulussa sitä, että kaikki oppilaat tungetaan samaan muottiin ja eroja älyllisessä suoriutumisessa ei oteta huomioon ja sen huomioimisesta tehdään kiellettyä, koska silloin ollaan pahoja oikeistolaisia ihmisiä ja ei itketä huonoimman osan koulussa kamppailun takia.
Suomessa vieläkin oleva koulun aloittamisen ikä, seitsemän vuotta, on jo yleensäkin ottaen liian myöhäinen ikä siinä mielessä, että koulutus voisi osua lapsen iällisen kehittymisen oikeimpaan aikaan. Mielestäni se, että varmaan suurin osa maistereista on valmistunut (ja valmistuu) maisteriksi 30-vuoden tienoilla kertoo siitä, että tämän maan koulutusjärjestelmässä on jotain perustavanlaatuista vikaa. Mielestäni yliopistossa maleksivia tyhjäntoimittajia kohtaan olisi otettava tiukempi linja. Itsekin olin yliopiston alkuvaiheessa ulkomailla ja menetin opintotukeni. Kuitenkin sain sen takaisin, kun suoritin yhden lukuvuoden aikana päälle sata opintopistettä.
Kritisoin joskus aikaisemmassa kirjoituksessani nuorisovaltuustoja. Kirjoitin siitä sen takia, että se on hyvä esimerkki sosialistisen yhteiskunnan johtajien ylläpitämistä instituutioista, joissa otetaan huomioon vain jonkinlainen "ikäryhmä". Mielestäni ihmisten kategorioimisessa on paljon ikäryhmää parempia mittareita, joiden avulla voitaisiin arvioida oppilaita ja heidän yksilöllistä kehittymistään. Jokaisessa koululuokassa on antisosiaalinen häiriötä aiheuttava osa, joka pitäisi panna varhaisemmassa vaiheessa kuriin, etteivät he olisi heikentämässä lahjakkaiden etenemistä ja alentamassa heidän itsetuntoaan kiusaamisen välityksellä.
Lisäksi pitäisi vakavalla otteella ottaa huomioon se tulevaisuuden tarve, jonka myötä vähintäänkin lukiotason oppilaitokset tulisi yksityistää ja alueen korkeamman koulutusytimen kautta miettiä yksittäisten oppilaitosten erikoistumisesta johonkin eriytyneeseen oppialaan.
Olli von Becker
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka valmistelee väitöskirjaansa. Vapaa-ajallaan hän lukee moraalifilosofiaa ja tutkii Conservative Monday Clubin historiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti