Oikeasti oikeistosta
Suurin osa sukulaisistani on äänestänyt aina porvarillisia puolueita. Siihen kuuluu menneisyys punakapinan aikaisiin, sitä edeltäviin ja jälkeisiin suojeluskuntiin ja 30-luvun Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen kuulumisessa. Kuuluin itsekin aikanaan Kokoomukseen, mutta en ole koskaan voinut hyväksyä tuota porvari-nimitystä. Boheemi ei voi olla "porvari". Porvari ja porvarillisuus merkitsevät kaupankäyntiä ja joskus se ylettyy myös aatteista tehtyyn kaupankäyntiin. Tänä päivänä aatteista ei tarvitse liiemmin puhua, koska oikealta laidalta ne on mukautettu tasapäistävään, ylisuvaitsevaiseen sosialidemokratia-ajatteluun. Suomen politiikassa ei ole enää virallisesti sallittua olla oikeistolainen.
Ja mitä sen oikeistolaisuuden tulisi todella voida tarkoittaa? Sen tulisi tarkoittaa vapaan talouden, vahvan yksilön ja vapauden käsitteen ylläpitoa, vahvaa yhteisöjen suojaa sekä omavaraisuuden ja omatoimisuuden korostamista. Myös isänmaan käsite on vahva etenkin oikeiston piirissä. Isänmaallisuuden ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä lainvastaisuutta, vaikkakin parlamentarismi on murentunut niin suuresti arvossaan, että ulkoparlamentaarinen toiminta on joillekin ainoa mahdollinen osallistumisen väylä. Poliittisten johtajien on tultava maan tasolle parkkiintuneesta ammattipoliittikkouden norsunluutornistaan. On varsin naiivia, että elintasopoliitikot luulevat pystyvänsä laukomaan omasta oman mielensä mukaan hyvin toimivasta kummalastaan mielipiteitä ihmisistä, jotka eivät kuitenkaan ole nuoleskelleet heidän tavallaan toistensa takapuolia poliittisen "merkityksen" saavuttamiseksi.
Kun oikeistolta on tätä poliittista suuntaa mukamas edustavien ihmisten limaisten diilien myötä viety merkitys, voi yhteiskunta pelastua vain siten, että tavalliset rivikansalaiset tajuavat sen, mikä on oikeasti tervehenkinen yhteisöä ylläpitävä poliittinen suuntaus. Olin joskus yliopistossa myönteinen monikulttuurisuudelle, mutta pian hyvin usein vasemmistolaisesti suuntautuvien filosofian opiskelijoiden kanssa vietetyissä illanistujaisissa notkumisen jälkeen tajusin, että monikulttuurisuus ei ole hyvä asia. Se vie kansakunnan toimintakykyä alas. Suomalaisilla ei ole minkäänlaista mennyttä siirtomaataustaa, joten kansakunnallisen anteeksipyytelyn ei tulisi olla tarvittua Suomessa. Suomi ei ole velkaa kellekään.
Kouluissa ylläpidettävä tasapäistämispolitiikka saa jatkoa monikulttuurisuuden tultua todelliseksi. Kun opetettavien potentiaali koulussa menestymiseen levenee entistä laajemmalle +--skaalalle, on varmaa, että osa potentiaalisista menestyjistä etenee koulussa alisuoriutuen. Kuitenkin koska suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" haluaa ainakin sosiaalitanttojen virallisen hyvinvointilitaniajeremiaadin mukaan tarjota kaikille saman, tulee yleinen suoritustaso kouluissa laskemaan entistä enemmän kaikenlaisen epäsosiaalisuuden ja häiriökäyttäytymisen yleistyessä. On totta, että myös maahanmuuttajien ottaminen on lisännyt kaikenlaista laittomuutta. Eli, käyttäen varsin alatyylistä ilmaisua, rajat kiinni vaan kaikille, jotka eivät tule tänne opiskelemaan tai tekemään töitä.
Olli von Becker
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri joka valmistelee väitöskirjaansa bioetiikasta ja köyhyyden eettisestä tulkinnasta. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa runoja ja harkitsee uuden lemmikkikissan ottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti