Moraalisen arvostelman luonteesta

Moraalisessa arvostelmassa annetaan lausunto teon kunniallisuudesta, hyvyydestä ja oikeutuksesta. Siinä siis annetaan jonkinlainen merkitsemisarvo toiminnasta, jota tarkkaillaan. Moraalinen arvostelma toteuttaa moraalista harkintaa, jossa se suuntaa huomionsa omista tai toisten ihmisten teoista mieleen tuleviin moraalisen vääryyden akteihin. Arvostelma sisältää yleensä annetun arvoharkinnan tuloksen. Moraalinen arvostelma taas antaa vastauksen siihen, minkä takia ihmiset toimivat väärin ja moraalin vastaisesti. Moraaliselle arvostelmalle voidaan siis antaa helposti luonnekuva, missä se esiintyy filosofisen moraalin tärkeimpänä käytännönmukaisena toimena. Oikeuden käsitettä tutkiskellessa voi heti havaita sen, että siihen liittyy vanha distribuutioon liittyvä periaate, eli yksilölle on annettava se, mikä kuuluu hänelle. Oikeuden käsite tarkoittaa myös sitä, että siinä verrataan asioiden hyviä ja huonoja puolia. Oikeuden käsitteen kautta voidaan havaita se, että ihmisillä on monia hyvin erilaatuisia ja samalla samanlaatuisia oikeuksia tehdä jotain, saada jotain tai välttyä joltakin. Moraalisessa arvostelmassa arvotetaan teon hyvyyttä ja oikeutta. Voidaan ajatella, että ihmisellä voisi olla jonkinlainen iän myötä enemmän aktivoituva moraaliaisti, jonka avulla moraalinen harkinta saa käytännönmukaisemman roolin. Moraalisia arvostelmia annettaessa siis toteutetaan moraalista harkintaa. Siinä yhteydessä on pohdittava hyvän ja hyveen käsitteitä. Pitää tietää näiden käsitteiden perustarakenteet. Lisäksi siinä on otettava huomioon ympäristön merkitys moraalisen harkinnan olosuhteena. Se asia miksi moraalia ja etiikkaa tarvitaan liittyy mielestäni etenkin siihen, että vain niiden avulla ihmiset pystyvät elämään toistensa parissa ja säilyttämään yhteiskuntarauhan. Voidaan kysyä mikä olisi moraalisen arvostelman rakenteellinen vastakohta. Vastakohta on jotain sellaista, joka tulkitaan rikkeeksi yhteiskuntaan nähden. Moraalisen arvostelman vastakohta on siis toiminta, jossa ei ole minkäänlaista moraalin kautta säätelyä. Pahan tekeminen ei siis ole pelkästään pahan läsnäoloa, vaan ennemminkin hyvyyden ja hyvän puuttumista. Sitten voi kysyä sitä, miten moraalia arvotetaan. SItä arvotetaan etenkin teorioiden välisen pätevyyden kautta, koska kaikki teoriat edustavat tässä mielessä jonkinasteista saatua hyötyä. Teorioita on kuitenkin jouduttava tarkastamaan niiden koherenssin ja totuutta kuvaavuuden takia. Maon sanoin, yhteiskunnassa teoriaoita on pyrittävä toteuttamaan käytännössä, jossa ihmiset antavat mielipiteensä niistä. On myös pyrittävä suhtautumaan intuitiivisesti ihmisten motiiveihin ja opittava tunnistamaan niitä, Se, mikä teoria tilanteen kanssa etenee kohti maalia, voidaan tulkita oikeimmaksi valinnaksi vaihtoehtojen väliltä. Moraalia tarvitaan myös sen takia koska silloin voidaan arvioida toimintaa ja ajattelua omantunnon mukaan. Omatuntp ohjaa keskinkertaisen ihmisen kohti hyvyyttä sekä omissa teoisssaan kuin myös siinä miten tällainen ihminen olettaa toisten ihmisten käyttäytyvän samalla ja hyvällä tavalla. Tilanteen arvioinnin jälkeen teoria antaa viitekehyksen moraaliselle arvostelmalle.