Mitä ihmisen pitäisi tehdä

Normatiivisuus tarkoittaa sellaisia normatiivisen etiikan osa-alueita, joissa tekoja vertaillaan suhteessa johonkin muuhun tekemiseen, kuten toisten ihmisten tai korkeamman voiman tapauksissa. Ja miten sitten siihen tulisi suhtautua? Vastaus on se, että normatiivisia periaatteita ei voida yleistää kaikkien kohdalle ja näin ollen kaikki normit eivät vastaa kaikkien ihmisten ajattelukoneistoa. Normatiivisuudella voidaan kuitenkin avustaa siinä että sillä voidaan helpottaa itsekkyyden ilmenemistä. Ja miksi sitten vastaavasti ihmisen ei pitäisi tehdä mitään, eikä etenkään mitään uhkarohkeaa, joka ylittäisi "soveliaisuuden" rajat ja jossa pompittaisiin monien "vaikutusvaltaisten" ihmisten kengillä? Monet ovat sitä mieltä, että kun ei tee mitään tai osallistu mihinkään, niin silloin ei voi epäonnistua. Jotkut ovat myös käyttäneet sellaista perustelua, että toimintaan ryhtymällä kulutettaisiin turhan takia olemassaolevia voimavaroja. Voidaan kysyä, että voidaanko puhua ja kirjoittaa niin sanotusti normatiivisuudesta arvopäämäärien edistämisessä. Joku voisi kysyä sitä, onko se liian epäitsekästä. Siinä voidaan tarkastella päämäärän sosiaalista ja personaalista sisältöä. Voidaan puhua ja kirjoittaa tietynlaisesta tekemisen välttämättömyydestä, sillä onhan sanottava, että vain sellaiset ihmiset eivät tee mitään, joilla on ongelmia ja jotka eivät mahdollisesti pysty tekemään sellaisia asioita, joita heiltä on mahdollisesti aikaisemmin vaadittu. Jokaisen toimintakykyisen kognitiivisesti aktiivsen ihmisen tulee kantaa huolta siitä, että he tekevät, oli se sitten ulkoilua tai lukemista tai kirjoittamista, sillä vain tekemällä asioita ihmiset voivat säilyttää roolinsa ihmisinä. Jos kukaan ei tekisi mitään, olisi edessä sivilisaatioiden tuho ja maaimanloppu. On siis voitava olla tekemisissä suhteessa maailmaan, koska ihmisen ja maailman on oltava vuorovaikutuksessa keskenään, että ne voivat kehittää itsestään jotain hyödyllistä ja muistettavaa. Kun kirjoitetaan velvollisuudentunnosta, voidaan sanoa, että joskus velvollisuudentunnolla voidaan peitellä omanvoitonpyydettä. Kuitenkin jos ihminen toimii täysin autenttisten ja suoraviivaisten periaatteiden osoittamalla tavalla niin voidaan sanoa, että velvollisuudentunto edistää ihmisen tavoitetta olla hyvä suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin. SIinä ihmistä motivoi halu päästä parempaan suuntaan maailmassa. Ihmisen pohjimmainen luonto on mielestäni sellainen, että hän haluaa saada täyttymystä toiminnastaan, lisäksi ihmiset haluavat olla kiinnostuneita erilaisista asioista, jotka heitä kiinnostaa.. Näin ollen voidaan sanoa, että ihminen on tarkoitettu parantamaan omaa elämänlaatuaan. Ei-normatiivisia tavoitteita on tietysti myöskin olemassa, ne siis lanaavat tietynlaisen uran maahan, jota ei ole vielä aikaisemmin ollut havaittavissa. Se että ihmiset pystyvät löytämään normatiivisuuden ulkopuolisia käsitteitä, kertoo tietysti siitä, että kaikki asiat ja taidot eivät ole yhteisjaettavissa, eli niitä ei voida vertailla toisiin. EI-normatiiviset tavoitteet määrittyvät mahdollisten omalaatuisten tavoitteiden myötä.