Yksityisyydestä ja perusoikeuksista

Yksityisyys politiikassa käytettävin termein tarkoittaa sitä, että yksilöillä ja kansalaisilla on oikeus elää yhteiskunnan varjelemana omissa yhteisöissään tai omien mielenkiinnon kohteidensa kanssa, Esimerkiksi Amsterdam on tunnettu siitä, että ilotyttöjen paljaisten ovien lisäksi tavalliset ihmisetkään eivät aina laita verhoja ikkunoihin ja syy siihen on se, että ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta kanssaihmistensä asiat. Hollanissa on hoideltu hyvin tuo ongelma, joka koskettaa ihmisten perusluonnetta. Siellä vain ajatellaan ettei aina tarvitse olla kyyläämässä toisia ihmisiä, Hollannin menneisyys on varmaankin brittien tapaan vaikuttanut heidän kansanluonteensa muotoon, koska esimerkiksi se että he ovat tehneet satojen vuosien ajan kauppaa Euroopan ulkopuolella, on heidän täytynyt silloin ottaa kauppakumppaninsa tasaveroisesti. Koska he ovat eläneet vapaamarkkinataloudessa, on varnasti kaupan yhteydessä totuttu siihen periaatteeseen, jonka mukaan kaupantekijöiden taustalla ei ole väliä ja heitä ei tuomita poikkeavan käytöksensä takia. Perusoikeuksilla siis määritetään hyvän elämän rakenteet. Perusoikeukset ovat väline jolla ylläpidetään tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa ihmisten kesken. Sen jälkeen voidaan kysyä, minkä takia nämä ovat tärkeitä asioita. Ensimmäiseksi voisia sanoa sen, että ne täytyy tunnistaa, koska muuten ihmisten yhteiselämät eivät välttämättä luonnistuisi ja silloin ajauduttaisiin kohti kommunistista tai natsisista diktatuuriyhteiskuntaa. Perusoikeuksien realisoituminen tavallisesti mahdollistaa yksityisyyden suojan, jonka yhteiskunta asettaa ja jota valveutuneet kansalaiset alkavat noudattamaan. Seuraavaksi voitaisiin kysyä suuren ihmismäärän mielipiteitä siitä, onko ihmisillä tapana etsiä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksia. Monesti tällainen tapa sijoittuu valveistuneeseen eliittiin, koska rahvas ei todellakaan missään muodossa ole tottunut vaatimaan itselleen oikeuksia saati sitten yksityisyyttä. Suomessa paksupäiset ihmiset tulkitsevat itsselleen luonnollisella paksupäämoraalilla. Niiden mukaan ihmiset jotka ajavat yleisesti kaikkien ihmisten etua oman edunpyyteen sijaan tulkitaan ylpeiksi haihattelijoiksi. Kulttuurikansojen piirissä on yleensä voimakkaasti tiedostavien alykköjen muodostama ihmisryhmä. Se mahdollistaa sen, että instituutiot ympärillä jätetään siihen valmiustilaan, että ne voivat muuttua omien kansalaisilta tulevien mielipiteiden mukana. Insituution tulisi aina kuvastaa sen sisällä toimivia ihmisiä. Ja tämä senkin takia, että ihmiset ja ihmisryhmät saisivat instituutioissa toimiessaan tyydytystä omasta työstään. Globaalista toiminnan, etiikan ja arvojen teoriaa tulisi opettaa varhaisessa vaiheessa jo koulussa ja tämä sen takia että he voisivat päästä lähemmäksi merkittävämpää minuuden ja ryhmän käsitettä. Ja on sanottava, että jotkut ihmisistä ovat niin matalalla henkisellä tasolla, etteivät he uskalla haaveillakaan minkäänlaisista oikeuksista saati sitten yksityisyydestä. Voi kysyä, miten perusoikeuksia  ja yksilöllisyyksiä voitaisiin edistää yhteiskunnassa. Se voi ainakin auttaa siinä kun se on korostanut yksityisen työskentelyn ja opiskelun jatkumoa. Ihmisiä ei tulisi kuitenkaan jättää läheisriippuvaiseen paskalaansa. Olisi opettamalla annettava ratkaisuja köyhyysrajalla elävien ihmisten toimintamahdollisuuksien parantamiseksi. Omatoimisuutta ja itsenäistä työskentelyä tulisi korostaa yhteiskunnan kaikilla osa-asteilla. Ihmisten tulisi kiinnittää vähemmän huomiota toisiin ihmisiin ja heistä juoruamiseen. Yhdeksi oikeudeksi voidaan katsoa se, että ihmisen ei tarvitse suvaita itseensä liittyvää vihapuhetta oli henkilö sitten mies tai nainen. Tämä ei onnistu vielä pitkään aikaan, koska sen verran kateellista ja herravihaista porukkaa nämä suomalaiset ovat.