Emootioista ja niiden epätasa-arvoisuudesta

Emootio tuntuu yleensä suuntautumisena tiettyyn periaatteeseen. Nuo periaatteet ovat poikkeavassa järjestyksessä psyykessä. Tottumukset kokea näitä periaatteita jakautuvat eri tavalla ihmisten kesken. Pyyteettömimmät periaatteet ovat laatunsa puolesta tärkeimpiä kaikista emootioiden pohjalta luoduista periaatteista. Emootion kokemiseen kuuluu tärkeä erittelyvaisto. Emootion kokeminen siis ilmenee periaatteiden erittelynä. Siinä ilmenevät erilaisten asioiden syyt ja vaikutukset. Emootion kokeminen lähtee sisäsyntyisesti kehittyneistä arvoista. Siinä ilmenee ulkoisen ja sisäisen dialektiikka. Emootion kokemisessa tapahtuu reaktio johonkin affektoivaan ärsykkeeseen. Se on siis tietynlainen havainnointijärjestelmä. Siinä käytännöllisesti havainnollistaen tunnustellaan tiettyä pintaa. Pintoja on erilaisia ja ne ovat järjestyneet erilaisilla tavoilla toisiinsa nähden. Siinä verrataan sisäistä ulkoiseen todellisuuteen. Siinä ovat olennaisia sellaiset tasot, joita yksilö pystyy tavoittamaan. Yksilö ei voi tavoittaa kaikkia tasoja täsmälleen samalla tavalla kuin toiset ihmiset, ja sen takia jokainen arvomaailma ihmisellä on ainutlaatuinen ja uniikki. Emootioita voidaan mitata siinä mielessä, että niistä nähdään se, miten korkeata itseisarvoisuutta emootio ilmentää sisäisissä arvoissa. Siinä mitataan sitä, miten pyyteetön, itsenäinen ja korkea-arvoinen tunne on, ja siinä ylläpidetään samalla tämän prosessin kautta kulttuurimuodostelmia. Emootioita voidaan myös arvottaa sen myötä mihin aatteeseen emootio yleensä kulttuurimuodostelmissa kohdistuu. Näissä emootioissa asiat näkyvät asioina, ja joukkoliikkeet ovat yleensä aivan erilainen juttu. Arvojen kokeminen alkaa koetun tunteen ja sisäsyntyisen periaatteen yhdistymisestä yhteisöllisessä tilanteessa. Arvojen kokeminen on siis kokemuksellisuutta, joka valitsee useista vaihtoehdoista yhden valinnaisen vaihtoehdon. Se kertoo sen, että toiminta voi olla erilaatuista. Toiset ihmiset  kokevat toiset asiat vahvemmin kuin toiset. Antonyymi emootioille on varmaankin järkiperäisyys tai rationalismi. Siihen liittyvä skientismi monesti yliarvostaa järkeä ja se ei ota huomioon päämäärää vaan välineet. Mielestäni voidaan todistaa, että järkikin on loppujen lopuksi yksi arvotunteen muoto, joka on vain peräkkäisinä sukupolvina pystytty formuloimaan niin tarkkaan ja valmiiseen muotoon, että se on aina säilynyt niiden kokemisessa. Järkiperäisyyteen liittyvät synteettinen ja analyyttinen tiedollisen arvostelman teon tavat induktio ja deduktio. Mielestäni todellisuutta tulisi hahmottaa etenkin havainnosta teoriaan eikä teoriasta havaintoon, mikä on monesti arvostelmien tekemisen tapa silloin kun koetaan valmiita arvoja ja kun jotkut kommentaariaattiin kuuluvat ihmiset pyrkivät jakamaan ja määrittelemään niitä ihmisille. Voidaan sanoa, että arvottamisen tapahtumat eriyttävät erilaisia toimintoja ja ylläpitävät niihin perustuvia yhteisöjä ja instituutioita. Voidaan puhua eräänlaisesta emootioiden hierarkiatasoista, jotka määrittyvät sen perusteella miten arvotunteet tapahtuvat yksilön kokemismaailmassa. Tämän myötä tapahtuu eriyttäminen, jossa ihminen suorittaa tietynlaisen sisäsyntyisesti kehittyvän arvottamisen tapahtuman. Ihminen käsittää arvonsa eriytymisen myötä siinä järjestyksessä missä hänen psyykensä asettaa nuo asiat arvojärjestykseen. Arvotunteet liittyvät aina instituutioihin ja erilaisten instituutioiden oleminen perustuu arvotunteiden kokemiseen. Voi varmaan olla, että ihmisen geeniperimä määrittää sitä, millaisten arvotunteiden kokemisen hän kokee itsessään voimakkaimpana. Instituutiot siis syntyvät tietynlaisesta heijastamisreaktiosta, jossa ihmisten sisäisyys heijastuu ulkoiseen. Muutoksia näiden kokemistavassa voidaan saavuttaa esimerkiksi koulutustason nostamisella, erilaisten harrasteiden lisäämisellä ja yhteiskunnan propagoimalla tavalla suhtautua eritasoisiin instituutioihin. Valmiit arvot ovat siis todellisuudessa ihmisen manipulointiin pyrkivien ihmisten ylläpitämiä tyhjiä arvoja, koska ihmiset eivät niiden tapauksessa pääse käsittelemään asioiden sisältöä, vaan ihmiset ohjautuvat sellaisista suuntautumisdirektiiveistä, jotka sisältävät jonkinlaisen manipulointiin pyrkivien ihmisten määrittelemän mielipiteen jostain arvosta ja siihen perustuvasta instituutiosta. Tämä vaihtelee ihmisen henkiseen kehittymiseen liittyvien pyrkimysten kullakin hetkellä yhteisöön liittyvästä näkymästä ja olosuhteista. Instituutioiden hierarkiatasoihin liittyviä instituutioita ovat siis esimerkiksi perustavimmat ravinnon, suojan ja hygienian ylläpitämisen taso ja korkeakulttuurin ylläpitämiseen liittyvä taso. Korkeimmalla pyyteettömimmällä tasolla tässä hierarkiassa on uskonnon ja metafysiikan ylläpitämiseen liittyvä taso. Se on pyyteettömin taso sen takia, koska se vaatii niin vähän tukea toisten arvotunteiden muodostamilta instituutioilta.  Emootiot ovat epätasa-arvoisia sen takia, koska niistä jotkut liittyvät pyyteettömiin asioihin ja jotkut taas asioihin, jotka ovat perustavimmalla tasolla maan pinnalla ja riippuvaisia toisten tasojen antamista direktiiveistä. Instituutiot tulisi siis aina muodostaa uudelleen asioiden merkityksen määrittämisen avulla. Kommentaariaatti, joka on yhteiskunnallista asioiden määritelmällistä valtaa ylläpitävä liittymä, joka käyttää merkitysvaltaa yrittäessään vaikutteellistaa ihmiset, pyrkii sitomaan ihmiset valmiisiin arvoihin ja instituutioihin, jotka vaikutteellisuuden tapauksessa ovat arvo- ja tuki-instituutioita. Autenttisen kokemisen tapauksessa instituutiot ovat aina itseisarvoisia ja sisältä organisoituneita, koska ihmiset ovat niissä toimiessaan onnellisia ja pystyvät täyttämään omat tavoitteensa toiminnassa. Arvotunteiden kokemisessa on siis määriteltävä valta-asemat uudelleen ja siinä ei saa jäädä tottumaan siihen valtaan, mikä pyrkii ohjaamaan häntä ottamaan itselleen valmiit arvot ja merkityksen asettamisen tavan. Ihmisen on nähtävä oikein merkitys, jonka arvotunteen kokeminen välittää hänelle.  Arvotunteessa arvo siis tulee vasta emootion jälkeen ja niiden voimakkuus määräytyy ihmisen sisäisestä kokemismaailmasta, jolla hän pyrkii muodostamaan kuvan ympäröivästä maailmasta ja siitä vastuusta, jolla tavalla hänen kokemisensa liittyy ulkomaailmaan. Ihmisen sisäinen maailma siis tulkitsee arvot erilaisina muotoina, jossa muodon olemus määrittää sen miten se koetaan ja miten se sopii ihmisen kokemusmaailmassa oleviin kohtiin, joihinka nuo tunteet asemoituvat.