Laulu Kustaa III:n ajalle
Tietäähän sen, että sellainen monarkki on suurin, joka suurinta suosiota saa, ja korkein hyve saa korkeimman vallan.
-Kellgren
Monarkki! mahtavassa avaruudessa, siellä kuolemattomassa loistossa
Sinä nautit taivaallista lainaa kuninkaallisista hyveistä
En kai loukkaa sinua laulullani? En siis parjaa sinun seppelettäsi
muiston kukalla, joka on saatu menneiltä maineen kentiltä
Ei! Olen ruotsalainen ja runoilija: itseluottavaisesti voin tulla sinua päin
turvallisin tuntein ylennysuhriksi maun temppeliin
vain:
Aiheesta tulee sinun kansasi hyvyydellä kuunnella minua:
Minä en tuota sitä tuomiota - minä laulan sinun ajallesi
Kaarle kaatui. - verenpunaisella näyttämöllä vuorten keskellä
upposi aurinko.
Kuten mitä Svean ylpeys oli, ja mikä maailman ihmetyksen herätti
Kuten, uutena tai ei seisoi korkealla pohjoisen navan ympärillä
Ja hänen säihkyävän loistonsa hän ympäri maata kiristi
Hän kaatui - ja oli yö. Loistavassa liekissään.
Ja kammottavat pohjoisen taivasvalot, molemmat tuskallisia kohtaloissaan
Pimeydessä sieltä loisti, rannasta rantaan
Valaistuneet näyttämökuvat varkaudesta ja tarpeesta
Voimattomuuden taistelusta, jatkuvat häpeän seurana
Muutti muotoaan rauhaksi, jonka vuosisatojen perimä tuhlasi
Niin paljon pois maasta, kotimaan kamaraa repimässä
Ja kaatuneiden tovereiden suku karkotettuna isiensä joukosta
Siitä tuli sinun onnettomuutesi yläraja, oi Wasan kotitalo
Ei mistään muusta kuin uudesta hullutuksesta, sinä törmäsit tapaamiseen
Sinun omasta epäharmoniastasi tuplaantuu sinun värkkisi
Myrkytti rauhasi ja repi kohtusi
Tällä porukalla ei ole muuta arvoa, kuin olla ruotsalainen ja vapaa
Mies myi ulkomaisesta kullasta itsensä ja valtion koristeet
Mies ei toimi maansa edestä vaan puolueensa edestä
Ja suurin mies oli se, joka kaatoi koivut alas
Kadonnut oli se kansa, joka yhtenäisenä itsessään
Pelokkaasti katselivat muiden kruunujen haltijat
Jotka ravisuttivat perustuksiaan röyhkeällä sodalla
Ja antoivat kuninkailleen alistettuja kansoja
Kadonnut oli se voima, joka lähestyi ennen arvostettuja ajatuksia
Ja juhlitulla maalla, sankareiden hautojen välissä
Missä Pohjolan herrat olivat, se vaatii sitä heiltä
Ruma ja pahoinpidelty uusiksi orjiksi tulleiden suku
Minä haluan antaa vereni, onnen hetkellä
Ja sokraattisella ironialla tulen minä valitsemaan kuoleman
Koriste, joka on luotu on samassa linjassa kohtalon kanssa
EI kuitenkaan! Se ei ymmärrä: kuin tumma pilvi se seisoo
Kuitenkin päämäärätietoisena, kuten miten taulun hinta nousee
Ja kun kaikki hänen omansa romahti ja sai täyttymyksensä
Maailmankuvan korkea suunnitelma, jonka voi paljastaa ajattelijan silmille
Sinä tulit - ja päivä tuli. Purppuraan kiedottuna nousi hän ylös
Nautinnon heraldista tarjousta ympäri Ruotsin rajoja kantaa
Ja Wasan vanha valtaistuin, puhtaan loistelias huippu
Seisoi vakaasti majesteetin ja kunnian armeliaassa loistossa
Sinun ylösnoususi, ympärillä sinua kuninkaallinen mahti
Kunniotettu yrityksessään rauhoittaa ja siunata johtajia
Ja kansan kiitollisuus, sinä valvojien ympäröimä
Puolustuksen lujin, jaloin koristeissaan
Samalla uskollisella kuten myös voimakkaalla kädellä hän vei torniinsa
Itsenäisen toiminnan pahan uhalla valitsit
Voitit kansan sydämet - sinun omasi sanoi kuitenkin
että sinun pitää hallita heitä rajattomalla vallalla
Tämän jalon mahdin takia puolueet ovat kadonneet
Ja tämä kohonnut rintakehä, joka seisoo kuin pohjoinen vastaan etelää
Sinä vedät heitä puoleesi; vaikka samoin myös muita
Ja maailma näki isän joskus kunnioittavan veljeään
Yhtenäisen suvun johtaja, Sinä onnelliseksi tullut
Rauhallisuuden vaatimuksesta sinun kruunuasi palvotaan
Sinä toimit arvokkaasti kuin monarkki, sinua rakastetaan kuin ystävää
Ihminen kuunteli sydämen ääntä, kunhan se vain oli hän itse jota kuunteli
Kaikki olettavat nyt järjestelmällisempää asioiden rakennetta
Ja yhtenäisyys kaikessa antoi voimaa päätökselle
Suvaitsemattomuus sortui, ylitti sinun katseesi
Ja fanatismin onnesta tuli voimattomuutta, tai se murrettiin
Kaunis todellisuus astui lähelle valoisaa isänmaata
Todellisuuden päivänä ympäri sinun polkuasi piti levittää
Rehellisyys, sokeus, aina vaaka kädessään
Sisariensa saattamana, ja otti toisen puolen
Niiden välistä menit, onnellisuus askeleissasi
Kansasi palvomana, ja oikeudella jakaa oikeutta
Toiveen auttamana, anna meille ihmisyyden haavan vuoksi
Nähdä omilla silmillä, tehdä omilla käsillä
Ja ajatuksen jalo mahti, rikkoutuneiden ketjujen pakottaminen
Elämään ja liikkeeseen, sinusta kuukauden lepotilaan
Otti pöllön siivet, madon edelliseltä kerralta
Ja astui avaruuteen, tuottaa vain hämärtyvää hiekkaa
Muiden maiden maku ja heidän nähty loistonsa
Joka asettaa taitavan miehen huonon viereen
Ja meidän paljaat vuoremme Seinen rantojen leveydessä
Kansa, jonka uskotaan tulleen tuomituksi barbariaan ja yöhön
Sinun taideteoksistasi vaikuttaen kehuvan
Sergelin ateljeessa uskotaan Phidiaksen seisseen
Ja Mälarn ei halua vaihtaa kuvaansa Tiberiin
Runoilija laulusta, niin keveästä kuin yökukkujan äänestä
Demostheneen äänestä nerouden korkeassa temppelissä
Sai luotua täydellisyyden leiman
Niin koristit kiireesi uutuudella ja kauneudella
Ja yllätit heidät loisteliaalla neroudellasi
Sinä olit viisain niistä jotka loivat lakeja
Rakastamisen arvoisin eroosion kokeneiden killassa
Sinä levitit, hovin sisällä, sait itsellesi seuraa
Kaikki, mikä kuten, valoisana ja kauniina, tekee ihmisyydelle koristeita
Mahtavin lahjoissaan, tärkein sukkeluudessaan
Puhtain kielessä, vaatimattomin nautinnoissa
Itse annoit herätyksen tälle kauniille äänelle
Joka kasvoi piiristä piiriin, majojen naapurillisuuteen
Itse kannat arvollisuuksia, jotka persoonasi on kehittänyt
Ottaakseen tunteen yhteenliittymän, ja polvistuakseen sen eteen
EI loistoa ole vaan valtaistuimessasi, vaan kulta tekee sen
Joka ei ota huomioon puuseppää, vaan mustamielisenä maksaa
Ei! Maailma, ystävällinen kuitenkin, näki ystävyyttä linnassa
Näki onnen, pilailemassa, kuninkaan salien ulkopuolella
Tästä jalosta loistosta, pystyisin haavoittamaan enemmänkin
Onnellisen kansan yläpuolella, oliivien varjostamana
Jonka voima uudistuu, jonka haava ei enää vuoda
Jonka rauhallinen työteliäisyys oli annettu rauhan korkealle työlle
Nyt kasvattaja, nautit kuninkaallisesta asemastasi
Voisivatko ohdakekentät naamioitua uudeksi sadoksi
Ja Ruotsin työt, ylpeänä, Ruotsin porvareille nyökkää
Mitä toisten kansojen edellä, hänen arvonsa tuottaa
Metallin puhdas sävy, siellä ei ole varjoja
Annoit perusteellisen voiton sen työteliäisyydestä
Ja kauppaosasto levittyi yli tutkimattomien merten
Svean kölit lipuivat Inkojen rikkaille rannoille
Niin kutistui kulttuuririntama vaikka suurilla voitoilla
Tuomita ja jahdata hätää pois maastasi
Kaunis nousi ylös, uutuuden perusteellisella maaperällä
Ja hyve, rakastettuna, ymmärsi itse nauttia
Tämä näky ilahdutti silmiäni jotka olivat nautinnossa samana
Ja ei halunnut muuttaa katsettaan eräästä taulusta
Kuitenkin etualalla, Monarkki! Se haavoittaa sinua
Kansasi jumaloimana, valmistelet heille onnea
Mutta ei! - kuinka säälittävää elossa pysymisen lottoamista!
Asioiden muuttelu on se laki, joka pysyy maailman takia
Avaruus, aikana antaa kansalaisille nautinnon osa-alueita
Jokunen tusina on tullut rajoitetusti aidatuksi
Sodan tuoksinassa näen sinut ja Svean
Se ei kerro runoilijalle, että hänen pitäisi seurata kohtaloaan
Säikäytettynä vaakunan rikkomisesta , hänen ainoat kyyneleensä menevät
Laeille ja haavoille, jota sinä ja hän nostavat esiin
Se kerta kun hän tuli syylliseksi, oi kuningas! sinun mieltäsi päin
saakoon piirikuvittaja maksaa hänelle pian
Lyyra ei soita lauluja sodasta ja politiikasta
Hän oli täydellisen hiljaa - historia saakoon puhua puolestaan
Mutta kuitenkin, silmät painettuina muiden päiden alapuolelle
Pölyisessä maailmassa, missä tuntien määrä arvoaan laskee
JA kun se tuotti vieläkin rohkealle sydämellesi iloa
Siinä valtion puolikaarimaisessa tilassa, jonka Ruotsin hyvinvointi tuottaa
Nyt, katso lähemmäs tyytyväisenä tähän isänmaahan
Kuten sinä maan päällä lähenet rakkauttasi omin käsin
Ulkona sen suojatun osaston, jonka aiemmin laitoit torniisi
Kuin Svean ylpeä ja uskollinen vaakuna, kruunuistaan koristeltuna
Seisoi leijonaprinssi muut vierellään
Katso Kaarle, ylhäällä valtaistuimellasi, yhdestä rakkaudesta voimistuneena
Oikealla, loistoisa voitto, vasemmalla, toivon pisarat
Näen pohjolan kaksi kansaa, samassa puolustuslinjassa
Suuntautuneena yhteen, kilpaileva hyveissään
Käsivarsiensa voimalla, kiellekkeiden kivikoissa
Arvostetun isän maa, puristen isän omia mantuja
Ja tämän kansan ympärillä, ajankulun tuska
Selkeä nero järjessä ja maku joka loukkaa
Jos hän nousee ylös ajatuksien kentiltä ja runoilijuudesta
Vuosisataiset voitot valuvat barbariaan
Me menemme, kohti tätä tietä, testaamaan voimakkuutamme
Kyllä! tästä syntiaallokosta maailma peittyy
Sopii toki teidän terveytenne tietää sinusta, Monarkki!
Kasvaa uusiksi, kuten se suku, joka oli Nooan arkissa
Ja löydät, nimeesi liitettävän, kuolemattomuuden Pohjolassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti