Suomalaisten sukujen, kuten säätyläissukujen suomenkielistyminen alkoi 1800-luvun lopussa ja sitä jatkui 1930-luvulle asti. Kirjailija Johannes Linnankoski perusti vuonna 1906 Suomalaisuuden liiton, jonka tehtävänä oli suomenkielisen sivistyneistön luominen ja yliopiston täydellinen suomenkielistäminen. Ruotsinkieliset ja muulla tavoin vieraskieliset sukunimet joko suoraan käännettiin jos niillä oli vastinetta ja jotkut ottivat käyttöönsä jotenkin itseensä, asuinalueeseensa tai mielikuvitukseensa liittyvän nimen. Myös von Becker-suku suomenkielistyi vuonna 1935 Suomalaisuuden liiton kampanjassa, ja nimeksi otettiin Reinhold Octaviuksesta asti suvun kotipaikkana toimineen maatilan nimi - Virrantalo. Väestön suomenkielistyminen alkoi monella tavalla pääasemassa olleen JV Snellmannin kautta. Snellmanin mukaan kansallishenki voi syttyä ihmisten keskuuteen vain yksikielisyyden ja yksikielisen sivistyksen kautta. Snellmannin aloittama toiminta aloitti etenkin kaupunkilaisväestön keskuudessa järjestymisen fennomaaneihin ja svekomaaneihin - suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin. Nimenmuutoksella katsottiin että jo mahdollisesti aikaisemmin tapahtunut äidinkielen muuttuminen suomeksi voitiin sinetöidä lopullisesti. Suomalaisen kansallishengen mukanaan tuoma innostus sai suomalaisen kansakunnan omaksumaan kansan oman ensimmäisen kielen ja siirtämään sitä lapsilleen.
Von Becker-suvun Luhangan haaran jäsenet omaksuivat suomenkielen 1900-luvun alussa. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker oli vielä voimakkaasti kaksikielinen, mutta jo hänen poikansa Frans Edvard oli pääosalta suomenkielinen. Frans Edvardin lapset olivat jo totaalisen yksikielisiä, suomenkielisiä. Samalla kun suku on suomenkielistynyt, on sen sosioekonominen, henkinen ja asemallinen valta vähentynyt, ja suku on tietyllä tavalla "vajonnut rahvaaseen" (Genealogi Axel Bergholmin käyttämä ilmaus). Kun ei voitu enää erottua joukosta kielen kautta, tuli eteen muut asiat joiden avulla taustaa oltaisiin voitu korostaa. Koska suku on ollut pitkän aikaa varsin köyhää ei se ole enää pystynyt erottumaan toisista ihmisistä rahankaan takia, ja koska suurin osa suvusta on suomenkielisiä Virrantaloja, ei sukua erota toisista keskiluokan edustajista enää mitenkään. Suvun kolmestakymmenestäkolmesta jäsenestä on tällä hetkellä akateemisesti koulutettuja vain kaksi, mikä olisi tänä päivänä vähän muidenkin sukujen saati sitten vanhan aatelisen suvun sisällä.
Suomenkielistymisellä on lähestytty kansaa, ja nyt kun suvun jäsenet ovat pääosin kotoisin Itä-Suomesta, ei tuollaisen unionin Ruotsin kanssa tulisi enää olevan kovinkaan merkityksellinen. Suvun jäsenet ovat mukailleet suomenkielistymisessään muuta kansaa asuinalueellaan. Minä en henkilökohtaisesti näe enää mitään merkitystä sillä, että joskus on haluttu olla niin suomenmielisiä, että lähes ainoa merkki suvun jalosta taustasta korvataan muulla suomenkielisellä nimellä. Kuitenkin, koska on selvää, että Virrantalot ovat käyttäneet nimeään syntymästään asti, jos ei huomioida isoisääni ja hänen veljeään, on heillä tietty syvempi liite siihen ja sen takia kukaan Virrantalo ei vielä ole kahta serkkuani lukuunottamatta kääntänyt nimeään takaisin von Beckeriksi.
Mitä suvun suomenkielistyminen siis merkitsi? Se merkitsi etenkin sitä, että liitteet entiseen ruotsinkieliseen menneisyyteen pyrittiin hautaamaan. Siinä haluttiin tehdä ero nykyiseen ja menneeseen. Kai suvun liite uuteen syrjäiseen paikkakuntaan ja toisten ruotsinkielisten sukuhaarojen sammuminen antoi Frans Edvardille pontta lähteä viemään nimen vaihtoaan toteen. Sittemmin kaksi isoisäni sisarta ottivat täysikäiseksi tultuaan takaisin suvun alkuperäisen nimen. Jotkut rasistiset rotuteoreetikot katsoivat suomalaisten innon suomentaa nimensä liittyvän haluun luovuttaa entinen teutoninen ja germaaninen perintö pois ja liittyä alempiarvoisen itäbalttilaisen rodun joukkoon. Totuus on kuitenkin niin, että sivistyneistöstä ja aatelisista erottuva tavallisen rahvaan jäsen oli useimmiten ottanut tai hänen esivanhempansa olivat ottaneet käyttöönsä ruotsinkielisen nimen silloin kun se takasi suosiota. Päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa, esimerkiksi Henrik Tikkanen, jonka isoisän isä oli vielä täysin suomenkielisestä taustasta tullut tieteilijä Paavo Tikkanen, jonka väitöskirja lukeutuu tuona aikana harvinaiseen ryhmään suomenkielisyytensä takia, oli täysin ruotsinkielinen.
Suvun suomenkielistyminen sinetöi suvun vajoamisen tavalliseen keskiluokkaan. Vaikka haluttaisiinkin säilyttää selkeä suhde suomen kieleen, tulisi esimerkiksi lapset kasvattaa kaksi- tai jopa kolmekielisiksi. On totta, että kielitaidon laajuus antaa lapsille mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa ja pärjätä erinäisissä tilanteissa. Myös on niin, että jos haluaa saada käsityksen tämän suvun taustasta, on osattava ruotsinkieltä, koska lähes kaikki suvun jäsenten kirjoittama materiaali ja korrespondenssi on ruotsin kielellä. Jotta tietäisimme yhteyden suvun alkuperään on ruotsia osattava ja jos se jostain tuntuu vaikealta, niin on sanottava, että yhdenkin uuden kielen opettelu luo mahdollisuuksia toisten kielten opiskelulle. Varmaan on sanottava, että Reinhold Octaviuksen avio täysin suomenkielisen paikallisen naisen kanssa oli omiaan edistämään ja vauhdittamaan suvun suomenkielistymistä. Kaavilla oli vaikeaa ylläpitää vanhaa ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria ja näin ollen suomenkielistyminen ja suvun nimen muuttaminen oli ainoa vaihtoehto. Nyt kuitenkin koska suuri osa suvun jäsenistä ei enää asu Kaavilla, voi mondeenimman nimen omaaminen tuoda suurempia mahdollisuuksia Euroopan maissa. Vaikka joku voisi sanoa, että nykyisessä Savossa olisi vaikeaa ylläpitää ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria, niin on sanottava, että esimerkiksi Juvan ja Joroisten Grotenfeltit ovat ylläpitäneet Savossa ruotsinkielisyyttä jo yli kolmensadan vuoden ajan. Toki on sanottava, ettei suvun kaavilaistunut haara ylläpitänyt edes sata vuotta sitten sellaista omaisuutta, että heitä olisi voinut kutsua rikkaiksi tai suurmaanomistajiksi. On sanottava myös se, että koska Reinhold Octavius kävi suomenkielisen Hämeenlinnan lyseon, on hänen kaksikielisyytensä todennäköisesti syntynyt jo varhaisella iällä. Mielestäni kaikkien von Becker-nimisten tulisi pystyä hallitsemaan ainakin kolme kieltä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen. On kuitenkin sanottava, että suvun suomenkielistyminen tapahtui aikana, jolloin puolisot jo tulivat talollisluokasta, joten suvun jäsenet eivät enää täysin olleet minkäänlaisia germaaneita, joiden olisi tullut tyytyä toisten ihmisten tarpeiden takia alempiarvoiseen finnougriseen kieleen, joka olisi tarkoittanut tahtomuksellista alastuloa sääty-yhteiskunnan pyramidissa. Isoisäni isä Frans Edvard von Becker, joka otti myöhemmin nimekseen tilansa nimen Virrantalo, istui varttuneemmalla iällään Kaavin kunnanvaltuustossa, jonne hän pääsi lopullisesti vasta nimenmuutoksen jälkeen. Vaikka voidaankin arvioida, että hänen isäänsä, entistä nimismies von Beckeriä kunnioitettiin pitäjässä vielä 30-luvulla, niin voidaan myös ajatella, että maalaisväestö on ollut taipuvaisempi äänestämään häntä Virrantalona kuin vieraskielisenä von Beckerinä. Näin ollen suku on sosiaalistunut merkittävämmällä tavalla ympäröivään väestöön suomenkielisenä sukuna. Muutos on ollut demokraattinen siinä mielessä, että suku on suomentanut nimensä aikana, jolloin nimenmuutos kosketti myös keskiluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluneita ihmisiä. Ja on sekin sanottava, että myös nimi Virrantalo on suojattu, ja keillään muilla kuin jotenkin sukuun liittyvillä ihmisillä ei ole ollut eikä tule olemaan mahdollisuutta ottaa tätä nimeä käyttöönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti