Kun näit onnen kasvot, tulit pettyneeksi
Tämä nukkujatar leväperäisessä toimessaan
hän oli tunnetuin ja useimmin mainittu
vähiten tiedetty kaikista jumalattarista
hän joka huolehtii tuuleltaan tasaisesta merestä
Kukkaan puhkeavat puutarhat, hengettömät auringon paisteen täyteiset päivät
ja sinä päätit ettet koskaan palvelisi häntä
Lähempänä astut taas tuskaan syvyys silmissäsi
johon kukaan ei koskaan vetoa
kaikkein tunnetuin ja vähiten ymmärretty kaikista jumalattarista
hän joka huolehtii myrskyisestä merestä ja uppoavasta aluksesta
vangituista elämän hyväksi
ja yli raskaan tuomitsemisen joka lepää lapsissa äitiensä vatsoissa
Heijastava lähde
Kohtalo sanoi, valkoisena tulet elämään tai punaisena kuolet!
Mutta sydämeni päätti: punaisena tulet elämään
Nyt elän maassa jossa kaikki on sinun
kuolema ei hallitse koskaan tässä valtakunnassa
Koko päivän istun käsivarret leväten lähteen marmorireunoilla
kun ihmiset kysyvät minulta, onko onni täällä
heilutan päätäni ja hymyilen
onni on kaukana poissa, siellä istuu nuori nainen ja neuloo lapsentakkia
onni on kaukana poissa, siellä menee mies metsään ja rakentaa itselleen mökin
Täällä kasvavat punaiset ruusut ympärillä pohjattomien lähteiden
täällä peilaavat kauniit päivät omia hymyileviä piirteitään
ja suuret kukat menettävät kauneimmat lehtensä...
Kauneus
Mitä on kauneus? Vastaavat kaikki sielut -
kauneutta on jokainen tulvinta, jokainen liekki, jokainen ylituleminen ja jokainen suuri köyhyys
Kauneutta on olla kesään uskollinen ja alaston syksyyn
Kauneutta on papukaijan höyhenpeite tai auringonlasku joka julistaa myrskyä
Kauneutta on terävä mieli ja oma ääni: se olen minä
Kauneutta on suuri menetys ja hiljainen hautajaiskulkue
Kauneutta on aurinkolampun kevyt hurina joka herättää kohtalon hyrinän
Kauneutta on olla iloinen kuin ruusu tai unohtaa kaikki auringon paisteen takia
Kauneutta on risti, jonka munkit valitsivat tai helminauha, jonka daami saa rakastajaltaan
Kauneutta ei ole se ohut soosi, jossa runoilija tarjoaa oman itsensä
Kauneutta on johtaa sotaa ja etsiä onnea
Kauneutta on palvella korkeampaa voimaa
Elämän sisar
Elämä muistuttaa eniten kuolemaa, siskoaan
Kuolema ei ole ihmeellistä
Voit hyväillä häntä, pitää hänen kättään ja sivellä hänen hiuksiaan
hän antaa sinulle kukan ja hymyilee
Voit painaa kasvosi hänen rinnoilleen
ja kuulla hänen sanovan: on aika mennä
Hän ei tule sanomaan sinulle, että hän olisi erilainen
Kuolema ei makaa vihertävänvalkoisena kasvot painettuina maahan
tai selkä painettuna valkoisille paareille
kuolema menee ympäri lapset pois leikattuina ja puhuu kaikille
Kuolemalla on heikot ominaisuudet ja pyhitetyt lapset
sinun sydämellesi laskee hän pehmeän kätensä
Se joka tunsi pehmeän käden sydämellään
häntä ei auringonpaiste lämmitä
hän on kylmä kuin jää ja ei rakasta ketään
Elämä
Minä oma vankini, sanon näin
elämä ei ole kevät, verhottuna vaaleanvihreään samettiin
tai hyväily, jonka saa harvoin
elämä ei ole päätös lähteä
tai kaksi valkoista kättä jotka pidättävät
Elämä on tiukka kehä, joka pitää meidät vankeina
se pyhitetty ympyrä, jota emme koskaan ylitä
elämä on läheltä kulkev a onni, joka menee ohitsemme
ja ne tuhannet askeleet, joita emme ota
Elämä on pettää itsensä
ja maata liikkumatta lähteen pohjalla
ja tietää että aurinko paistaa ylhäällä
ja kultaiset linnut lentävät ilman poikki
ja nuolennopeat päivät menevät ohitse
Elämä on sanoa lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua
Elämä on olla muukalainen itselleen
ja uusi naamio kaikille jotka tulevat
Elämä on suhtautua arvoa antamattomasti omaan onneensa
ja sysätä sivuun ainoa silmänräpäisy
elämä on uskoa olevansa heikko ja ei vaivautua.
Odottava sielu
Olen yksin puiden keskellä lähellä vettä
elän ystävyyssuhteessa rannan vanhojen kuusien kanssa
ja kotoisessa yhteisymmärryksessä kaikkien nuorten vaahterain kanssa
Yksin lepään minä ja odotan,
en ole nähnyt yhtään ihmistä menevän ohi
Suuret kukinnot katsovat alaspäin minuun korkeilta varsiltaan
katkerat ryömiväiset ryömivät syliini
minulla on yksi nimi kaikelle ja se on rakkaus
Kipu
Onnella ei ole lauluja, ei ajatuksia, onnella ei ole mitään
Iske onnesi säpäleiksi koska onni on paha
Onni tulee hitaasti aamun viheltäessä nukkuvan korinassa
onni liukuu helppojen kuun kuvien alta tummansinisen tummuuden päällä
Onni on kenttä, joka nukkuu keskipäivän loisteessa
ja meren hengetön leveys alla vertikaalisten säihkeiden kylvyssä
onni on vallaton, hän nukkuu ja hengittää ja ei tiedä mistään mitään
Tunnetko kivun? Hän on toivottomasti hymyilevä kosteissa silmissään
Kipu antaa meille kaiken mitä tarvitsemme
hän antaa meille avaimet kuoleman valtakuntaan
Hän laukaisee meidät sisään läpi porttien kun me vielä epäröimme
Kipu kastaa lapset ja herää äitien kanssa
ja valaa kaikki kultaiset hääsormukset
Kipu huolehtii kaikesta, hän silittää ajattelijan otsaa
hän kiristää narun uskottoman naisen kaulaan
hän seisoo ovella kun mies tulee rakastettunsa luota
Mitä lopulta on se, mitä kipu antaa rakastajilleen?
En tiedä enää
Hän antaa helmiä ja kukkasia, hän antaa lauluja ja unia
hän antaa meille tuhat suudelmaa, kun emme odota sitä
hän antaa sen ainoan suudelman joka on todellinen
Hän antaa meille oudot sielumme ja oudot kiinnostuksen kohteemme
hän antaa meille kaikki elämän suurimmat voitot
rakkauden, yksinäisyyden ja kuoleman kasvot
Prinsessa
Kaikkina iltoina antoi prinsessa hyväillä itseään
Mutta ne jotka hyväilivät peittivät vain omaa nälkäänsä
ja hänen kaipuunsa oli vaatimaton mimoosa, suurisilmäinen tarina todellisuuden edellä
Uudet hyväilyt täyttivät hänen sydämensä katkeralla hunajalla
ja hänen vartalonsa jäällä, mutta hänen sydämensä halusi yhä lisää
Prinsessa tunsi vartalon, mutta hän etsi sydäntä
hän ei ollut koskaan nähnyt toisen ihmisen sydäntä
Prinsessa oli köyhin kaikista koko valtakunnassa
hän oli elänyt jo pitkään illuusioistaan
Hän tiesi että hänen sydämensä tulisi kuolla, ja murtua täysin, koska todellisuus kuluttaa
Prinsessa ei pitänyt punaisista suista, ne olivat hänelle vieraita
prinsessa ei tuntenut humalaisia silmiä, joissa oli jäätä pohjalla
He olivat kaikki talvilapsia, mutta prinsessa oli etäisimmästä etelästä ja ilman mielihaluja
ilman kovuutta, ilman esirippuja ja ilman oveluutta
Ei mitään
Olkaa rauhassa, lapseni, ei ole mitään
ja kaikki on niin kuin näet, metsä, savu ja muuttuvat näköalat
Joku seisoo kaukana kaukaisessa maassa
löytyy sinertävämpi taivas ja ruusujen peittämä muuri
tai palmu ja keveämpi taivas
ja se on kaikki
Ei ole olemassa enää muuta kuin lunta kuusen oksilla
Ei ole mitään siinä kun suudellaan lämpimillä huulilla
Ja kaikki huulet kylmenevät ajan kuluessa
Mutta te sanotte, minun lapseni, että teidän sydämenne on suuri
ja että elää unohdettuna on pienempi paha kuin kuolema
Mitä haluat kuolema? Tunnetko kuvotusta hänen levinneistä vaatteistaan
ja mikään ei ole kuvottavampaa kuin kuolema oman käden toimesta
Meidän pitäisi rakastaa elämän pitkiä tunteja sairauden alla
ja ahdistavaa odotuksen vuotta
kuten pieni hetki jolloin autiomaa kukkii.
Tuoksuvat hyasintit
Minua ei saa uskomaan ärsyttäviin ilman eläviin
- kosto ja pieni sitoutuminen
Minä uskon tuoksuviin hyasintteihin jotka pudottavat alkuaikojen mehua
Liljat ovat rauhoittavia ja puhtaita kuin minun terävyyteni
Minua ei saa uskomaan ärsyttäviin ilman eläviin
jotka etsivät tuoksua ja infektiota
Minä uskon että suuret tähdet asettavat tien minun tarpeilleni
joku seisoo auringon ja etelän välillä, pohjoisen ja yön välillä
Grimace d'artiste
Minulla ei ole muuta kuin kätevä manttelini
minun punainen uhmaavuuteni
Minun punainen uhmaavuuteni menee retkelle
ikävään maahan.
Minulla ei ole muuta kuin lyyra käsivarteni alla
minun kova jouseni
minun kova lyyrani soi kansalle ja laumalle
avoimella tiellä
Minulla ei ole muuta kuin ylpeä kruununi
minun nouseva ylpeyteni
Minun nouseva ylpeyteni ottaa lyyran käsivarren alle
ja kumartaa hyvästit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti