Outko ottanna kaheksan liäkkeen?

"Outko ottanna kaheksan liäkkeen?", rääkäisi kahdeksaakymmentä käyvä ylipainoinen mummo lapsenlapselleen tajuttuaan juuri sen, että tarvittava tiedontuotto hänelle päin ei ollut vielä pelannut. Hän ei tiennyt miten noiden lääkkeiden otto oli vaikuttanut pojan poikaansa, mutta ainakin poika ei ollut koskaan kokenut mieluisana tuota korostettua valvontaa, jota isoäitinsä hänen suhteensa suoritti. Vanhus oli kasvanut maalla, jossa pelättiin kaikenlaista toisista poikkeamista. Toisista poikkeavien kohdalla sanottiin aina "hyvä luoja" tai "hyvä jumala". Toisista poikkeavat laitettiin aina saman mallin mukaisesti kärsimään poikkeavuudestaan. Tuota tietysti edusti etenkin naisten ylläpitämä juorunvälitysverkosto, jossa harrastettiin tiettyjen ihmisten arvioimista aina kun vain ylimääräistä aikaa riitti. Etenkin varottiin liian lukeneita ihmisiä, jotka eivät toisin suuntautumisensa takia kyenneet ruumiilliseen työhön. Sitä työtä nimittäin pidettiin aina kaikkia muita töitä arvokkaampana, olihan itse Luoja määrännyt nämä ihmiset siihen työhön. Vanhuskin oli kehuskellut lapsenlapselleen sitä, miten paljon "voemoo" hänen käsivarsissaan oli, ja monesti hän piteli käsiään lanteillaan kuin paraskin työnjohtaja, jonka ylimääräistä energiaa eivät vaimon kanssa vietetyt hetket ainakaan olleet vieneet. Tämä vanhus teki kaikki sisarustensa ulkotyöt, koska "kukkaa ee niihin ollu niin sopiva kuen hän". Lapsenlapsi vastasi vanhuksen tiedusteluun lääkkeiden otosta, että hän kyllä osaa pitää huolta omista lääkkeistään. Vanhus vetäytyi maanisdepressiivisen oikukkaasti makuuhuoneeseensa ja tuhisten ja muristen vetäytyi syvään uneen. Lopulta hän alkoi nähdä unta, jossa hän kulki kaupunginosan torilla kammoamiensa "rantaremmin" jäsenten keskellä ja kyseli vastaantulijoilta "Outko ottanna kaheksan liäkkeet". Ensimmäiseksi vastaan tuli nuori mies, joka ulkoasustaan päätellen vastasi vanhuksen rantaremmiksi kutsumieen nuorten miesten ja naisten ominaispiirteitä. Hän vastasi vanhukselle: "olisko sulla mummo siis varaa antaa mulle jottaen, että voisin käydä ostamassa niitä lääkkeitä? Kun isä ei antanut aamulla rahaa, ja kun ostin tuolta kaupasta muutaman tasoittavan, ei minulla nyt ole varaa niihin lääkkeisiin" Mummo erkani kauhistellen ensimmäisestä tiedusteltavasta ja siirtyi torin laidalle penkille ja kysyi penkillä istuvalta vanhalta mieheltä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen". Mies meni hiljaisen ja ujon näköiseksi ja kysyi varuillaan olevana mummolta: "Outko tavanna Hiljan? Onko se mennynnä kertomaan mun liäkkeistä. Minä en niin piä siitä, kun se pakottaa ottamaan niitä liäkkeitä kun ne vievät tasapaenoa ja vaikuttavat muutenkin huonosti vatsan toimintaan" Mummo erkani vanhasta miehestä ja meni torin keskelle nuorten naisten luokse ja kysyi "outteko ottanna kaheksan liäkkeen?" Naiset nauroivat toisilleen ja kysyivät mummolta, "oletko sinä mummeli varmasti kunnossa vai oletko karanna jostain hoitokodista? Minulla kyllä on ollut emättimen kuivuuden kanssa vaikeuksia, mutta lääkettä sitä varten en vielä ole edes ostanut". Sen jälkeen mummo vetäytyi taas syrjemmälle ja näki näyn jota hän ei ollut aiemmin kuvitellut koskaan näkevänsä. Torille kulki pitkäpartainen ja -hiuksinen mies, jolla oli kalkinvalkea kaapu ja orjantappurakruunu päässä ja suuri puinen risti selässä. Mummo epäili ensin voisiko hän mennä kysymään sitä Häneltä, mutta, koska hän oli aina tehnyt kaiken, myös ajatustoimintonsa, ripeästi, päätti hän kuitenkin lähestyä hahmoa ja tarkata häneltä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen?" Hän meni ja kysyi. Mies vavahti taaksepäin ja tunnusti: "ai niin, ne eivät antaneet minulle sitä lääkettä tuolla, kun antoivat minulle tämän kruunun ja ristin. Olisiko rouvalla antaa minulle niitä kaheksan liäkkeitä?" Siihen vanhus heräsi, mutta, koska hän havaitsi kellon olevan kahdeksan, meni hän lapsenlapsen huoneen ovelle ja jo ennen kuin hän oli saanut kysyttyä: "Outko ottanna kaheksan liäkkeen?" Hän huomasi vuoteen olevan tyhjä ja lapsenlapsen lähteneen. "Ounko minä ottanna kaheksan liäkkeen", hän ajatteli.

Symboleista ja syväsymboleista

Symboli tarkoittaa jotain merkitystä kantavaa ajatuksen kohdetta, joka muodostaa merkityksensä itsessään olevien merkkien perusteella. Kun ihmisten ajattelu vapautettaisiin yhteiskunnan ajatukset tukahduttavasta merkitysvallasta, voisivat ihmiset tavoittaa sellaisia maailmoita ajattelullaan, joita ei ensin oltu tiedetty olevan olemassakaan. Syväsymbolit tarkoittavat sellaisia symboleita, jotka on löydetty syvemmällä ajattelulla. Tavalliset symbolit ovat vertailukohdallisia symboleita, joilla on paikka aikatilassa. Ne voivat muuttua aina kun kommentaariaatti, yhteiskunnallinen valtaryhmittymä, katsoo sen sopivan itselleen. Vertailukohdalliset symbolit siis vertaantuvat toisiinsa julkisessa piirissä, ne voivat olla puheen tapoja, viihdekulttuuria ja tänä päivänä jopa ns. korkeakulttuuria. Kommentaariaatti eli lähinnä lehtimiehet, tahtovat hallita julkista piiriä siten, että se kontrolloi ihmisten mieliä siten, että he saavat esiin saman näkymän minkä kommentaariaatti tahtoo heihin istuttaa. Kommentaariaatin jäsenet siis hyötyvät tietoisesti tai tiedostamattomasti siitä, että heidän todellisuuskäsityksensä on vallitsevana ihmisten keskuudessa. Itsenäinen ajattelu vaatii vapautta kommentaariaatin ja sen instituutioita järjestelevän tunnustushierarkian vaikutuksesta. Kaikki ihmiset ovat mielestäni kokonaisuuksia, joihin sisältyy jotain kaikkien instituutioiden osista. Kuitenkin jokainen ihminen voi myös löytää erikoisalansa jostain tietystä instituutiosta, ja sen takia näiden instituutioiden tulisi olla riippumattomia ja pyyteettömiä ulkoisen avun suhteen. Ihminen on mikrokosmos ja niin myös instituutioiden tulisi olla mikrokosmoksia, riippumattomia toistensa avusta. Ja tuo riippumattomuus saavutetaan juuri sillä, kun kiinnitetään huomiota ihmisten koostumukseen instituutioiden koostumuksen ohessa. Symboleista on kirjoitettava se, että sama merkki, kirjain, kirjainyhdistelmä, käsimerkki tai kuvat voi merkitä toiselle täysin erilaista kuin mitä se merkitsee toiselle. Eli on sanottava, että vaikka ei tulisi korostaa kulttuuria arvotusten tekemisessä ja samalla kun toisaalta ei uskota siihenkään että universalismi olisi kaikessa oikein, tulisi varmaankin löytää jonkinlainen ratkaisu näiden kahden position väliltä. Ihmiset eivät siis tulkitse symboleitaan universaalisten normien mukaisesti eivätkä he myöskään ole täysin kulttuurijohtoisia arvioidensa tekemisessä. Eli samalla kun yritetään poistaa rasismia, tulisi myös kiinnittää huomiota siihen, miten skientismi voi joskus olla johtamassa ihmisiä harhaan sen suhteen miten heidän tulisi ajatella. Varmaan voi sanoa myös sen, että kaikkein voimakkaimpien ja elinvoimaisimpien kulttuurit ovat lähinnä universaaleja symboleita eli syväsymboleita. Kehittymättömimmät kultturiit ovat sitä vastoin kauimpina universaalisesta symbolikielestä. Tässä tullaan siihen mutkikkaaseen kysymykseen esimerkiksi siitä, miten maahanmuuttajat tulisi sopeuttaa uuteen maahansa. Olisiko heille annettava oikeus omaan kulttuuriinsa vai pitäisikö heiltä vaatia sataprosenttista integraatiota valtakulttuuriin. Nykypäivänä on varmain valistuneinta sanoa, että he voivat säilyttää sen osan omasta kulttuuristaan, joka ei ole ristiriidassa ympäröivän kulttuurin kanssa, eli samalla kun voidaan antaa jonkinlaista tilaa omalle kulttuurille tulee myös vaatia, että maahanmuuttajat omaksuvat jotkut tärkeimmistä valtakulttuurin osa-alueista. On myös mielestäni oikein, että jokaiselle ihmiselle on annettava mahdollisuus omaksua tapoja ja arvostuksia, jotka vallitsevat jossain pienemmissä kulttuureissa ja sellaisissa kulttuureissa, jotka eivät ole läsnä välittömimmissä kulttuuriympäristössä. Syväsymbolien voidaan siis nähdä tarkoittavan ihmisen alkuperäisimpiä arvostuksia asioiden suhteen, ja nuo arvostukset vaihtelevat ihmisissä sen mukaan mikä heidän vaikutteellisuutensa on kommentaariaattiin. Media kontrolloi ihmisiä ja se on tänä päivänä voimakkain yhteiskunnallinen auktoriteetti. Media itse asiassa pitää kansallisia ennakkoluuloja yllä etenkin siinä miten se valitsee jutun aiheita. Koska ihmisten syväsymbolien kokemistapa on erilainen ja on varmaan tarkoitettuakin, etteivät kaikki ihmiset voi päästää irti valtakulttuuristaan, joka kuitenkin voi olla arvoltaan selkeästi ala-arvoisempaa verrattuna yksilön omiin kulttuurisiin arvostuksiin. Matalammalla tasolla olevassa kulttuurissa on siis suvaittava se, että kulttuuriset arvostukset suurempia kulttuureita kohtaan ovat myönteisiä, ja ihmisille on annettava oikeus itse valita omat kulttuuriset arvostuksensa. Kulttuuri ei siis synny todella ulkoisesta, vaikka se useimpien ihmisten keskuudessa syntyy, vaan todellisimmat kulttuurin ylläpitäjät ja luojat saavat kiinnikeen kulttuuriin kuuntelemalla sisimpäänsä ja erottelemalla omia arvotunteitaan riippumattomasti erossa kommentaariaatista ja sen säätelemästä merkitysvallasta.

Kuinka hevonen lähti etsimään yökortteeria (kirjasta Guffars sagor, Carl Hugo von Becker, kääntänyt Olli von Becker)

Hevonen lähti kerran etsimään yökortteeria. Koko päivän oli hän pyörinyt yksin haassa mutta iltaa kohden oli hän tullut ikävystyneeksi ja hyppäsi yli peltoaidan. Nyt hän läksi etsimään maantien suunnasta, jotta hän löytäisi paikan jossa viettää yön. Kun hän kulki, kohtasi hän koiran. "Minne olet menossa vanha ystäväni?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria.", vastasi koira, " Se on myös minun aikomukseni.", sanoi hevonen, "voimme kyllä jatkaa yhdessä matkaa." "Miksipäs ei?", vastasi koira. Ja niin meni hevonen edellä ja koira seurasi. Kun he olivat menneet jonkin matkaa, kohtasivat he kissan. "Minne olet menossa, kissimissi?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria.", vastasi kissa. "Sitten voit tulla meidän kanssamme", sanoi hevonen. "Kyllä, en tiedä mitään mikä estäisi", sanoi kissa. Ja niin he jatkoivat matkaa yhdessä, ensimmäisenä kulki hevonen, sen perässä koira ja viimeisenä kissa. He eivät olleet menneet kauan kun he kohtasivat muutaman hanhen. "Minne herra ja rouva Hanhi ovat menossa?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasivat hanhet. "Sitten voimme mennä samaa matkaa", sanoi hevonen. "Kyllä, meillä ei ole mitään sitä vastaan", vastasivat hanhet. Ja niin menivät hevonen, koira, kissa ja hanhet eteenpäin. Kun he olivat menneet jonkin matkaa, kohtasivat he kukon ja kanan. "Minne aviopari on menossa", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasi kana. "Sitten voimme jatkaa matkaa toistemme kanssa", sanoi hevonen.  "Kyllä se on paljon mukavampaa mennä yhdessä  kuin mennä yksin", sanoi kana. Ja niin ensimmäisenä meni hevonen, toisena koira, kolmantena kissa, neljäntenä hanhet ja viimeisinä kukko ja kana. Nyt alkoi pimentyä. Tummia ja raskaita pilviä kellui taivaalla ja pian alkoikin sataa. Silloin vastaan tuli pieni orava, joka juoksi pitkin tienlaitaa. "Minne sinulla on noin kiire, rakas ystävä?", kysyi hevonen. "Etsimään yökortteeria", vastasi orava. "Niin kuin me muutkin! Me voimme kyllä mennä samaa matkaa", sanoi hevonen. "Kyllä, se sopii hyvin", sanoi orava. Ja niin menivät eteenpäin hevonen, koira, kissa, hanhet, kukko ja kana sekä orava. Tie vei läpi autioituneen tammimetsikön. Metsikön laidalla oli kylä. Siellä hevonen katsoi ensimmäisen tilan ikkunasta sisään ja kysyi voisivatko hän ja hänen matkakumppaninsa viettää siellä yön. "Ei, täällä ei ole yökortteeria", mies vastasi. Kun he menivät eteenpäin, saivat he saman vastauksen. "EI, täällä ei ole yökortteeria! Menkää naapuriin." Ja niin vastasivat muutkin heile. Kukaan ei halunnut majoittaa heitä. Lopulta viimeisen talon isäntä sanoi: "kylässä ei ole tilaa teille. Mutta metsän laidassa sijaitsee autioitunut romahtanut maja, joka kuuluu eräälle noidalle. Siellä voitte varmasti saada yökortteerin, koska hän on harvoin kotona. Nyt oli jo todella pimeää ja yksi jos toinenkin vesipisara alkoi tippua taivaalta. Kissa pelkäsi tassujensa tulevan märäksi ja kukko pelkäsi ettei nouse seuraavana aamuna riittävän ajoissa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ja nähdä itse, saisivatko he katon pään päälle romahtaneessa majassa metsän reunalla. Kun hevonen ja hänen matkaseurueensa tulivat sinne, huomasivat he ikkunoiden olevan peitetyt ja oven vieressä salvan. Täällä ei ole ketään kotona, tällä avaamme oven", sanoi hevonen ja iski turvallaan salvan sivuun jonka ansiosta ovi aukesi. Iloisina astuivat he sisään ja jokainen heistä teki sen niin miellyttävästi kuin mahdollista. "Mutta siihen tulokseen voimme varmasti helposti tulla, ettei se tunnu mukavalta jos poljemme toistemme jaloille", sanoi kukko hevoselle. Kissa kiipesi uuniin ja pyöri pehmeässä tuhkassa, hanhet ottivat paikan tuolin alta, orava hyppäsi ikkunan vieressä olevaan krookukseen, kana ja kukko nousivat sohvan päälle, koira makasi pöydän alla ja hevonen oven luona. Keskellä yötä, kun kaikki muut paitsi kissa nukkuivat, tuli noita kotiin. Ulkona oli kaamea sää, oli sysipimeää, tuuli puhalsi ja satoi vettä taivaan täydeltä. Hän oli ollut muualla noitumassa ja hänellä ei ollut aavistustakaan että talo olisi täynnä tuntemattomia. Täysin hiljaa hän astui sisään ja meni uunin luokse, siellä hän näki kissan silmien loistavan pimeydessä. Hän luuli että kissan silmät olivat palavia hiiliä ja niin hän laskeutui alas ja yritti puhaltaa niitä kohden ja sytytti samalla tulitikkua. Mutta silloin kissa valpastui ja raapaisi noitaa naamaan. "Oi, oi! Se on varmasti taas anoppini, joka tulee uudestaan. Tunnen hänet raapaisutavasta", ajatteli hän ja istui järkyttyneenä tuolille. Mutta silloin heräsivät hanhet ja puraisivat häntä takamuksesta. "Se on räätäli, joka on piiloutunut tuolin alle ja näpsii minua saksilla", hän ajatteli ja siirtyi ikkunan viereen. Mutta siellä orava puri häntä korvaan. "Se on suutari, joka näpsii minua naskaleilla", ajatteli hän ja meni hieman kauemmas pöydän viereen. Mutta siellä puri koira häntä säärestä. "Kyllä minä nyt ymmärsin!", puuskaisi hän. Se on nimismies! Sen minä saan rahojeni takia." Nyt heräsivät myös kana ja kukko, joka levitteli siipiään ja kiekui. Mutta sillä hetkellä ajatteli noita että se oli suuri herra joka huutaa. Ja suorinta kättä hän meni ovelle. Mutta sillä samalla potkaisi hevonen häntä niin, että hän lensi ulos rappusia pitkin. "Sen minä arvasinkin", sanoi noita. Ja sydän kurkussa juoksi hän niin nopeasti kuin pystyi kylään ja kertoi mitä oli tapahtunut. Mutta ihmiset vain nauroivat hänelle päin naamaa ja sanoivat että se oli vain oikeudenmukaista. Majalle hän ei enää koskaan mennyt ja noituminen sai jäädä. Mutta hevonen, koira, kissa, hanhet, kana, kukko ja orava olivat niin tyytyväisiä yöpaikkaansa, että he päättivät kunnostaa majan ja tehdä siitä pysyvän kortteerinsa. Ja siellä asuvat he hyvinä ystävinä vielä tänäkin päivänä. Se joka ei usko sitä, saa itse puhua heidän kanssaan. Tie ei ole vaikea. Ensin tulee mennä oikealle ja sitten vasemmalle ja sitten suoraan eteenpäin. Majan tunnistaa helposti. Se on harmaa valkoisilla ikkunanreunuksilla ja punaisella ovella. Lähellä taloa on iso puu. Kissa istuu ikkunassa, portailla makaa koira, pihassa seisoo hevonen, ojassa vaeltelevat hanhet, orava kurisee puun latvassa, ja kana ja kukko kuhertelevat jätekasan päällä.

Palveluista ja niiden yksityistämisestä

Palvelu tarkoittaa jotakin yhteyttä jossa palvelun käyttäjä saa jotain palvelusta tulevaa itselleen kuuluvaa hyvää. Palveluilla voidaan helpottaa arjen sujumista, mutta pääosin ne tarkoittavat nykyisin oman elintason ja hyvinvoinnin ylläpitämistä tiettyjen mekanismien avulla. Palvelulla voidaan tarkoittaa esimerkiksi terveyskeskusta, sairaalaa, kauppaa, postia, pankkia tai kahvilaa. Kaikissa tarjotaan ihmisille mahdollisuus täyttää jokin tarpeensa. Abraham Maslow kuvasi ihmisten tarpeita erityisellä tarvehierarkialla, jossa alimpana olivat esimerkiksi ihmisen hengissä pysymistä tukevat asiat kuten syöminen ja juominen, kun taas ylimpänä olivat ihmisen itseaktualisaatioon eli itsensä toteuttamiseen kuuluvat arvot. Tuosta hierarkiasta voidaan havaita se, että tietyt palvelut ovat toisia itsestäänselvempiä. Tässä tullaan siihen aiheeseen, joka koskee sitä, miten palvelut järjestetään ja kuka vastaa niiden järjestämisestä. Eriytetyt tarpeet ihmisten keskuudessa vaativat nykypäivänä sitä, että palveluita on voitava yksilöidä erilaisiksi sen mukaan mikä ihmisten tarve on. Jäykät valtion ja kunnan instituutiot eivät yleensä halua uudistua, mutta pääsyy siihen tietysti on se, etteivät valtio ja kunta anna heille riittävästi rahaa että he pystyisivät uudistumaan. Tässä ei kuitenkaan ole mielestäni mitään vikaa. Käyttämäni termi tunnustushierarkia kuvaa hyvin sitä, miten instituutioiden tulisi olla itseisarvoisia eikä arvo- ja tuki-instituutioita, jossa järjestelmässä toiset instituutiot palvelisivat pelkästään tukemispositiossa samalla kun toisten itseisarvoisuudelle annettaisiin niihin kuulumaton huolen aihe. Tunnustushierarkiassa, jota ajatuksen manipuloimiseen keskittynyt kommentaariaatti ei hallitse, on tasoja, joissa sijaitsee instituutioita. Vapaassa tunnustushierarkiassa tasot ovat järjestäytyneet sen mukaan mikä niiden riippumattomuuden aste on. Sen takia korkeimpana hierarkiassa on metafysiikan ja uskonnon taso, koska se on kaikkein pyyteettömin tunnustushierarkian tasoista. Jos ajateltaisiin sillä tavalla, että instituutioilla olisi pelkästään tukemisluonteinen tehtävä, ei otettaisi huomioon sitä, että välinearvollinen tekeminen uhkaa monesti muuttua välinpitämättömäksi tekemiseksi. Jokaisen ihmisen tulisi hankkia itselleen jonkinlainen ammatti ja parhaimmassa tapauksessa ihmisten tulisi kokea nautintoa työstään siten ettei toiminnan itseisarvoisuus kärsi. Itseisarvoiseksi toiminnaksi voidaan määritellä niin siivoojan, kaupankassan, koulun ruokalan keittäjän kuin myös lääkärin ammatti. Tämän takia palveluita tulisi yksityistää rankemmalla kädellä. Kun työntekijöitä ei oteta palkkalistalle pelkästään sen takia, että yhdellä on kyky ottaa kuukauden ansio pankkitilille, voidaan lähestyä todellista ammattimaisuutta kaikilla aloilla. Ammattimaisuuden lisääntyminen tekisi ihmisistä kunniahimoisempia ja itsetietoisempia. Kaikki ilmiöt siitä, miten joissain töissä käydään vaan pienen mutta riittävän palkkapussin takia voisivat poistua, kun töihin palkattaisiin ainoastaan niitä, jotka todella haluavat tehdä kyseistä työtä. Koska on selvää, että matalapalkka-aloilla työllistyvät ihmiset ovat todennäköisesti tekemässä työtään jonkin välinearvon kuten pienen mutta riittävän palkan vuoksi, tulisi heille tarjota koko työssäolon aikana jonkinlaisia motivaatioharjoituksia, etteivät he pitkästyisi työhönsä ja tulisi huolimattomiksi. Mielestäni lukiot, erikoisterveydenhuolto ja päiväkodit esimerkiksi voitaisiin yksityistää ensimmäisenä. Tuloveroa tulisi laskea huomattavasti, kun menot ensimmäisen yksityistämisen aallon jälkeen helpottavat. Koska opintotuki menee monella sellaisiin tarkoituksiin, joihin se ei ole tarkoitettu, tulisi senkin kohtaloa miettiä. Perustulo tulisi kuitenkin ottaa käyttöön ja alustavasti se voisi olla jotain viidensadan ja seitsemänsadan välillä. Pienyrittäjiä tulisi valtion voida tukevan nykyistä enemmän, koska he edustavat toiminnassaan puhtainta omasta itsestä lähtevää yrittäjyyttä. Kaikkein erikoistuneemmat palvelualat tulisi yksityistää ensin ja vähitellen ulottaa yksityistäminen toisille aloille kuten kouluihin. Yksityinen palveluntarjonta takaa tai ainakin sen tulisi voida tulevaisuudessa takaavan ammattimaisuuden.

Sairaudentunnottomuus

Ei, ei minä en ole mikään hullu
ei, ääneni ovat minun yksityisasiani
ja vaikka puhun toisinaan itsekseni
on minulla oikeus kuvitella kuulijani
mitä te tungette minulle lääkkeitänne
vedän ne viemäristä alas
te ette sotke minun aivojani
ei vaikka ne tekisivätkin virheellisiä arvioita,
en ota lappujanne vastaan
saatte itse tavata keskenänne
enkä lähde mihinkään harrastepiiriin
minun sairauteni on minun sairauteni
ja vaikka maailma on yhtä kuin minä
en pelkää sitä prosessia joka on käynnissä sisälläni
ja vaikka minä on yhtä kuin maailma
en siinä maailmassa tarvitse terapioitanne

Mielen raskaus

Miks meidän ympärillämme kaikki kuolee
mikään ei jää kertomaan siitä
mikä oli meidän paikkamme - mikä määritti
meidän mieltämme, meidän makujamme
onko meidän paikkamme se -
mikä siksi määrätään, minkä muut päättävät
miksi mä tätäkään kysyn
mikä lisääntyy tästä tiedosta
mitä se kasvattaa, mitä helpottaa
kuin mieltäni joka raskaudessaan
vetää mukanaan kaikkea turhaa, roinaa
jota ilman voisi olla, joka ei kasvata
mieltämme olemaan ilman -
ilman sitä joka tekee kaiken valmiiksi
sellaiseksi, jonka avulla voisin palata

Kysymys suunnasta

Sääliäkö tätä ihmistä
ihmistä, joka repiessään toisia
repii samalla itsensä hajalle
maailma jossa tyhjänpuhujat korskuvat
ja pahoinpitelemisestä saa palkinnon
mikä paikka on ihmisellä,
sillä joka on vain ihminen
mikä hänestä näkyy kaiken läpi
voisimmeko nostaa hänet ylös
vai, täytyykö meidän
painaa hänet alas, itsemme mukana
mikä paikka on kohtuullisuudella
sillä mihin meitä ohjataan
voiko kukaan olla kohtuullinen
kun orjuus ja pakkotyö muodostavat maailman

Camden Townissa

Järkytys, mieleni järjestämä

kuin ainakin harrastama

noustaan ylös ja lähdetään täältä

vaikka niin ettei näytä huonolta säältä

Mennään Camden Towniin nukkumaan

että pystytään vielä illalla kukkumaan

Nicki Minaj kulki eilen unessani

kuin neulanpisto olisi ollut ranteessani

likaisia ajatuksia ja likaista mieltä

vaikkeivat kaikki uskalla näyttää edes kieltä

Camden Townissa olemme turvassa

koko ajan, kaiken aikaa hurmassa

eivät meihin vaikuta edes päihteet

The Doors of perception ja muut lähteet

voisinko nyt lopettaa tämän höpinän

kuin peräaukko jättäisi oman röpinän

Syksy

Syksy, taas yksi sellainen
olen alkanut nauttia siitä
putoavat lehdet kuin langenneita enkeleitä
sade aivan kuin Jumalten itku menetetylle kesälle
pimenevät illat kuin mailleen käyvän auringon muisto
ne tuovat mieleeni asioita
joita en kesällä ajattelisi
kun valoa ei ole, on minulla velvoite pitää sitä yllä
jotta en unohtaisi itseäni elämän syksyyn
tai ajattelisi liikaa Spengleriä
syksyn jälkeen tulee talvi ja talven jälkeen kevät
uusi kevät kaikelle, myös minulle
vaikka minua ei ole tarkoitettu
kulkemaan tuota muutosta montaa kertaa

Musertajat

Olisiko tämän oltava herätys
Niin, mihin
kuuntelen itseäni vain oikealla korvalla
vasen on varattu huhupuheille, valheille
voiko oleminen olla tarkoituksetonta
niin ettemme tiedä mitä siinä tekisimme
Itse yritän antaa jokaiselle valveillaolon hetkelle
- niin merkityksen, miksi jokin on jollakin tavalla
kuitenkin tarvitsemme siihen ulkoista voimaa
ei mikään voi tulla vain minusta
sillä ihminenkin on vain tyhjä taulu
ilman sitä jota häneen asetetaan
joudun siis antamaan muille sen oikeuden
oikeuden sanomaan merkitykseni
kuitenkaan en muserru sen alle
se on liian vähäistä siihen
siihen että minut muserrettaisiin

Mediasta, symboleista ja todellisuudesta

Media tarkoittaa tietoa jakavien ihmisten muodostamaa yhteisöä. Tietoa jakavat ihmiset pyrkivät pitämään tiedon välityksen riittävän objektiivisena eli totuutta kuvaavana. Kuitenkin jotkut mediatodellisuuden muodot ovat yksioikoisia ja joskus suorastaan totuutta vääristäviä. Esimerkiksi media tapa esittää tietynlaiset julkkikset ihannoitavina superihmisinä. Näille ihmisille tapahtuvat inhimillisen olemisen muodot ovat omiaan tarjoamaan huonoa tiedonvälitystä ylläpitäville ihmisille revittelyn aiheita. Etenkin seksi ja vastakkainen sukupuoli ovat niitä asioita, jotka kiinnostavat mediaa näiden superihmisten kohdalla. Jokainen ero ja ongelmat parisuhteessa aiheuttavat värinää lehtienkirjoittajien lahkeessa. Huono tiedonvälitys on siis sitä, että siinä omakohtaisella huomiolla ohjaillaan ihmisten mielipiteitä jossain tarkoituksellisessa asiassa. Tiedon omistaminen on tärkeä aihe tänä päivänä ja sitä ohjaillaan vallan muodolla jota nimitetään merkitysvallaksi. Manipuloimalla ihmisten arvotunteita ja arvovalintaa aiheutetaan sellainen tilanne, että median kohde eli muut ihmiset alkavat nähdä yhteiskunnallisen todellisuuden sillä tavalla miten manipuloijat tahtovat sen näyttää. Median lisäksi myös muilla totuuden simulointialueilla voidaan havaita pyrkimystä siihen miten todellisuus tahdotaan näyttää ja esittää. Yhdessä näitä totuuden simuloijia kutsutaan kommentaariaatiksi, koska he muodostavat toimintansa kautta yhden merkittävän yhteiskuntaluokan. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan arvotunteet merkitysvallan avulla. Se tekee siis sen sen takia, koska muuten ihmisten kokemat arvotunteet voisivat saada heidät ajattelemaan erilaisilla tavoilla, joka voisi kyseenalaistaa kommentaariaatin aseman yhteiskunnallisena eliittiryhmittymänä. Kommentaariaatin voidaan katsoa olevan johdosta yhteiskunnallisesta proletariaatista, eli proleista, köyhistä ihmisistä. Esimerkiksi Suomessa ylen palkkalistoilla on runsaasti entisiä taistolaisia, joista on tullut osa suomalaista viihde-eliittiä. Kommentaariaatilla ja proletariaatilla on siis yhteytensä, vaikkakin löyhä sellainen. Kommentaariaatin jäseniä ovat kaikki sellaiset ihmiset, jotka pyrkivät jollain tavalla ohjailemaan ihmisten mielipiteitä asioista. Suuri osa tästä mielipiteiden muuntelusta tapahtuu julkisen elämän ja kansalaisyhteiskunnan alueella. Symbolit ovat sellaisia merkkien kokoelmia, joista muodostuu merkitys. Kommentaariaatti ei halua että ihmiset saisivat itse muodostaa käsityksen symboleistaan, vaan se vaikuttaa tuohon valintaan merkitysvallalla. Merkitysvalta tarkoittaa sellaista tilannetta, jossa itsenäisen tarkastelijan näkökulma asioihin sumennetaan ja kommentaariaatti pyrkii näyttämään oman näkökulmansa valtapositiona. Symboleiden todellisuus siis vaikuttaa siihen, miten merkitykset rakentuvat yhteiskunnassa. Kommentaariaatti pyrkii olosuhteistamaan ihmisyksilöitä ja vaikutteellistamaan heitä itseensä. Vaikutteellisuuden aste siis monesti määrittää sen, miten riippuvainen yksilö on institutionaalisesta todellisuuskäsityksestä. Kaikki instituutiot ihmiselämässä ovat muodostuneita erilaisiin tasoihin, jota kuvaa tunnustushierarkian käsite. Kommentaariaatti pyrkii eriarvoistamaan instituutiot ja näyttämään ne jonkinlaisessa valmiissa valossa. Kommentaariaatin instituutiot ovat aina joko arvoinstituutioita tai tuki-instituutioita, sillä tavoin kommentaariaatti pyrkii näyttämään arvotunteista muodostuvien käsitteiden kertoman todellisuuden omassa muodossaan. Koska kaikki arvojen kokeminen on todellisessa muodossaan itseisarvoista, parhaimmassa tapauksessa täysin pyytetöntä ja ei-liittyvää toisiin institutionaalisiin tunnustushierarkian tasoihin, on se, että kommentaariaatti vaikutteellistaa jotkut instituutiot toimimaan arvo-instituutioina tai tuki-instituutioina väärin. Syväsymbolit ovat itseisarvoisia ja ne ihmisen tulisi arvovalinnalla löytää. Tavalliset symbolit jotka luovat löyhiä merkityksiä ovat kehittyneimmässä muodossaan korkeintaan vertailukohdallisia symboleita, jotka liittyvät itsestään rakennettuun merkityksen eli merkityksen kuvitteluun, jossa vertailukohdalliset symbolit ovat tilanteesta riippuen mitä hyvänsä. Vertailukohdalliset symbolit voivat olla niin itseisarvoisia kuin välinearvoisia.

Novelli

Nyt sinun täytyy!

Mies kulautti viimeiset tipat vodkaryypystään ja kopautti lasin nurinselin pöydälle. "Minä en tiedä sitä, mitä sinä ajattelet naisista, Jaakko, mutta minun rehellinen kantani sen suhteen on se, että ne ovat nuorempana kovin koppavia ja töykeitä. Ja mikä onkaan syy siihen, miksi asia on etenkin nykyisin näin: koska he saavat pihistää miehiä seksillä, jos miehille annettaisiin aina kun he pyytävät olisi maailma onnellisempi paikka, koska saamattomuuden tuomia ongelmia ei olisi. Nuo ongelmat ovat esimerkiksi alkoholismi, perheväkivalta ja muut päihteet sekä yleinen työttömyys ja ongelmat työpaikalla." Baarimikko alkoi vastata änkyttäen lievästi miehen kysymykseen: "minun mielestäni naiset ovat aina yhtä ihania ja se että he pihittävät johtuu loppujen lopuksi miehestä, koska miehen innokkuus seksiasioissa vain lisääntyy sen myötä jos nainen antaa hänelle liian helposti." "Tuota voidaan tulkita muutenkin", mies sanoi baarimikolle, "mielestäni miesten uskottomuus on selkeästi naisten syytä, ellei seksiä tule kotona, tulee sitä varmasti kyllä muualla. Ja mielestäni muutenkin naisen seksuaalisuus on monesti sen luonteista, että nainen kyllä pettää ja jättää miehen vikisemään ja korisemaan kuin piikkarikorko olisi tönäisty kaulasta sisään. Mielestäni nuoret naiset etenkin ylläpitävät sellaista elintasokulttuuria, joka liittyy seksuaalisuuteen, ja joka ottaa huomioon vain ja ainoasti omat hyötynäkökohdat. Piirteellisiä elintasokulttuurin asioita ovat liian suuret asunnot, liian suuret, kalliit ja paljon kuluttavat autot, sekä turhat ulkomaanmatkat, joista ei jää minkäänlaista kulttuurijalanjälkeä minnekkään. Voitaisiin varmaan asettaa jonkinlaiset verot ulkomaille menemiseen turhan takia, esimerkiksi sellainen matkailu voidaan hyväksyä, jos sillä on merkitys ainakin yhden ihmisen kannalta. Tai toisaalta voitaisiin asettaa sellainen vero matkustamiseen, jolla ulkomaille tyhjän takia lähteneet kustantaisivat takaisin tulonsa Suomeen. Pikkuhousunsuojia ja tampooneita varmaan ei voida asettaa erillisen veron alaiseksi, vai mitä mieltä olet Jaakko?" "Kyllä sä olet jonkin verran sekaisin noiden puheittesi perusteella", baarimikko sanoi ja vilkaisi olkansa yli hyllylle, jossa Belvedere oli tyhjentynyt miehen puheitten edetessä. "Puhutaan jostain muusta jooko? Vaikka politiikasta, esim. mitä sinä ajattelet kansanedustajan asemasta yhteiskunnassa?" "Se on tietysti merkittävällä tavalla koiranvirka, siihen ei toivoisi tulevan minkäänlaista syvempää tuttavuutta. Mutta sen takia eduskunnan toimintaan tulisi säätää uudet kohdat perustuslain muuttamisella. Edustuskausien määrää tulisi rajoittaa, ja taata se että ihmispopulaatio eduskunnassa vaihtuu, politiikan ei tulisi koskea etenkin vain jonkinlaisia elintasopoliitikkoja (kebab alkoi tässä vaiheessa käydä miehen vatsassa ja hän päästi raikuvan pierun nostaen samalla vasenta kannikkaansa) ja heidän idioottimaisia virkaanvaltuuttajiaan On mielestäni selvää, että liian hyvät edut ja palkka sekä yksinkertainen työ, tekevät edustajista mukavuudenhaluisia minkä takia he haluavat olla eduskunnassa mahdollisimman pitkään. Voitaisiin todella harkita miinusäänien asettamista sellaisille eduskuntavaaliehdokkaille, jotka ovat istuneet eduskunnassa kauan, eli miinusäänet aikaisempien edustuskausien määrän mukaisesti. Muutenkin voitaisiin harkita eduskunnan koostumuksen hallitsemiseksi sinne otettavan tietty kiintiö kulttuuristen vähemmistöjen edustajia sekä esimerkiksi vammaisia ihmisiä." "Luuletko tosiaan että tuo onnistuisi", baarimikko kysyi samalla kun hänen suupielensä alkoivat vähitellen kaareutumaan. "Kyllä tällaisessa demokratian edistämisessä on onnistuttu muuallakin maailmalla ja esimerkiksi Ruotsissa. Parlamentaarista demokratiaa tarvitaan mutta muutetussa muodossa, sellaisessa jossa edustajat ovat täysin pyyteettömiä ja eturyhmättömiä, sellaisessa jossa edustajat tietävät sen, etteivät he tule istumaan eduskunnassa loputtomiin asti." "Mitäs mieltä sä Ossian olet maahanmuutosta. Jos ihmiset ovat peräisin Euroopasta, ovat he puolestani tervetulleita, mutta muuten pitäisi suhtautua kriittisesti Euroopan ulkopuolelta tuleviin, he nimittäin joutuvat varmuudella hankaluuksiin valtakulttuurin edustajien kanssa, koska he haluavat säilyttää oman kulttuurinsa ja pakottaa suomalaiset mukautumaan siihen." "Ai hitsi! Panttilainaamo tulee tölskästä ja minun pitää lähteä sitä katsomaan." Mies pieraisi uudestaan noustessaan penkiltä ja vaelsi baarin ovelle ja sukelsi siitä helmikuiseen pakkasiltaan.

Saavuttamaton

Ollako vai olla vain joten kuten
miksi maailma on minussa minut
vaikka minä en ole minussa sinut
kävellä pitkin taivaan kamaraa
odottaen, kuin jokin Godot jossain
minä en tiedä, enkä halua tietää
haluan vain elää, elää vain
joudunko nousemaan mestauslavalle
niin etten minä päätä kohtaloani
vain olla jokin mitätön virstanpylväs
ilman merkitystä minusta
joka on aina vain kuin veteen piirretty viiva

Kolmen Solveig von Schoultzin runon suomennosta

Huudon kaiku
Nuoret lehtikuuset
Mutta kuihtuneessa ruohossa piilotettu sinivuokko
Ja pitkin pieniä polkuja loppui outo lapsen huuto
olimme joskus huutojen selviä kaikuja
syvä kuin yllättävä kuolema
pysäytti kiven ennen veden tulemista
ylitulvivan loistavat mustat silmät
Mäellä puron keskellä
kirkko saarnaa sunnuntaiasuisille pelloille
ja haassa kun menimme kotiin
tupsuja pidettiin, yhtä karuna kuin anteeksiantamus
Mutta keskellä lehtikuusimetsää
Riidenmarjapensas purkautui punastelevana maasta
kantaen jokaisella oksalla
Rauhoittuneen kaipuun tuoksua

Naiset puistossa
Joka syksy nousevat puistonaiset ylös ruohikosta
Heidän kenkänsä olivat mustia kuin koivun juuret
Punainen nauru herskui heidän sala-asustaan
Ja heidän violetinväriset hameensa olivat kuin ruohopeitteen reliefi
Huiviensa alla he pitivät kesän kärsivällisyyttä
mutta heidän valtavissa harjoissaan asui myrsky
Lehtien kasaa vasten oli kirkas lokakuinen taivas
kulunut, katkera, kuihtunut ja raivokkaasti kiihotettu
Puiston naisten jalkojen alla ruohikko sairastui
Ja heidän karskeissa askeleissaan tuoksui mätä ja rappio
Mutta kun sumu ja jää iskivät puiden ja kasvien juuriin
Ne hävittivät värinsä, ne olivat harmaita ja keltaisia
apeana kuin haudankaivaja ja mysteerisenä kuin maalaisnaiset
Ruskeana kuin talven silmut apealla mielialalla

Kana
Kuten nainen, huolestunut kuin, myöhästynyt
Elämässä sen heittelevien ja vaaleiden vuosien kautta
Äiti joka taittoi sängyt alas
On unohtanut katsoa missä keskipäivän aurinko seisoo
tuli hän ulos lämpimästä tummuuden kodistaan
Pesä joka oli tullut lävistetyiksi lapsikseen
Hän löysi totuuden kun lakkasi uskomasta
Hän huomasi että kesä jatkuu pitkään, oi pitkään
mutta hänen rintansa lauloivat pitkin yötä
Ja hänen keväänsä kiiltävä ja tasainen
Ja yhtäkkiä hän tiesi mitä elämä tarkoitti
lyhyt lämmin kesä, nainen, onko sinulla jäljellä
lyhyt lämmin kesä, kiirehdi, on jo myöhä
ja sitten? Matka joka on salaisuus
aikainen syyspäivä, säälimättömän kirkkaana
Sillä aikaa kun kylmät sanat, yhä samat
kuten huonot tähdet pimeyden kuvun alla
ja viipyy, katkeruudesta loistaen
ja keskellä viha valuu hitaasti ulos
kuin hyytynyt veri tulee haavasta, pahalaisen syvältä
Hän kuuli, vieläkin hengästyneenä, että nainen itki
Hän epäröi ja kosketti naisen kättä
ja nainen, jo poissa aurinkovuoden valosta
tuli takaisin talvisen tien yksinäisyydestä
Ja yhtäkkiä hänen rintansa alkoi puhjeta kuin kukat
kaivaten suurta ja mysteeristä lohduttajaa
Hän polvistui kuuman lähteen viereen
Minkä keskellä katkerat tähdet vajosivat alas
Niiden ympärillä ammensi hän väsyneestä suusta
Myrkky, kuolettava myrkky joka piileskelee
ja sillä aikaa kun mies horjahti naisen suuntaan
hän kysyi, ulkopuoliselta, kuka hänen naisensa oli

Kahden Solveig von Schoultzin runon suomennos

Ainoa minuutti

Ainoa minuutti on kädessäni
matala saari valuu vihreään veteen
Terävät kivet putoavat. Valoisa raita
vajoisa putoaminen vertaantuu auringon lyöntiin
Keveiden pilvien maailmat
Näkymätön käsi tarttui niihin
työntyy sivuttain siniseen iltaan
kasteen harmaa ja kyyhkysen harmaa
Aurinko heijastuu ulos. Kuka vajoaa alas
Jumalten sydämet vihreässä vedessä.

Jokainen tunti kantaa hänen kuolemaansa

Juuri kun he ovat jättäneet minut, heti he valittavat
hitaasti ja katkerasti näinä päivinä
jokainen tunti kantaa hänen kuolemaansa. Ja kun me juoksimme
pois sinun nopeiden kesän lämmittämien käsiesi luota
me tiesimme: koskaan, ei sinun pitäisi palata
Meidän valomme kehä. Rakasta. Rakasta meitä. Mutta teit sen,
sinä majoitit sitä, mikä oli jo valmiiksi haudattu
Kuu, jonka hätätila kimaltaa meressä
Keskiyö toi herkästi surullisia aaltoja.
loppumaton kuhina rantabaarin seudulla
Ja päivä: kullankeltainen, nuori ja samantyylinen maussaan
Hikinen aurinko, raskas kuin kypsä hedelmä
laaksojen humina minne menit alasti
iho säteilee suolavedestä. Hiukset haisevat
havussa, sammal on ruskea palaneessa halkeamassa
Näitkö meidät? Vai unohditko elää?

Sinun kesäsi? Odotuksentäyteisellä askeleella
Vakuuttuneena kaikesta se meni unien näyttämään suuntaan
Koivu ja sen pitkä, kevyt ja pehmeä ruohikon myötäinen tie
joka juo ja varoo jokaista askeltaan
Näitkö apolloperhosen jonka lähetimme sinulle
SInivalkoinen, keveä, helppo, päivästä päivään. Se tunsi sinut
Se tulisi aina sanomaan: ole valmis
Jokainen tunti kantaa hänen kuolemaansa. Ja hitaasti revennyt
Me ulkona, kesän syömmestä. Harvoin nähtynä
Livahtakoon päiväsi pois kuten kaikki muukin elämä
Ehkä nopeasti. Ahdistuneena ja herätettynä
Sinä näet meidät. Mutta silloin me olemme jo poissa.

Edith Södergranin runon suomennos

Olkoonkin triumfi

Mitä minä tuotan? Olen osa ulkopuolista hengettömyyttä
Olen osa kaikkivaltaisuuden suurta  voimaa
Yksinäinen maailma keskellä miljoonia maailmoita.
Ensimmäisen luokan tähti. sellainen joka sammuu viimeiseksi
Elämisen triumfi, hengittämisen triumfi, olemisen triumfi
Triumfi jonka tunnen kun aika jääkylmänä kulkee suoniani pitkin
ja kuulla yön hiljaista virtaa
Ja seisoa vuorella auringon alla
Minä menen aurinkoon, minä pysyn auringossa
Olemalla tietämättä mistään muusta kuin auringosta
AIka - muutoksen aika - tuhoava aika - pilkkaava aika
Tulet uusien koneittesi kanssa, tuhat raamia sen vuoksi
että minulle tarjottaisiin olemassaoloa
Kuin pieni siemen, kuin kierteellä oleva käärme, kuin kivi keskellä merta
Aika - sinä murhaava - lahti minusta!
Aurinko täyttää rintani makealla hunajalla rantoihin asti
Ja hän sanoo: kerran kaikki tähdet sammuvat, mutta ne loistavat
kuitenkin aina ilman pelkoa

KA Tavaststjernan runon suomennos

Aamun hallalle

Aurinko ilmassa taivaan välillä
joka voi peseytyä sateessa
ja lounas tarpeeksi sydämellinen
joka iltaa kohden hallitsee
Aamun halla nuorella iällä
johti minut ulos lahden päälle
sadepilvet tuovat melankolian kyyneleen
se oli matkan alku
Halla pyyhkäisi kaikki kiinnikkeet pois
vene kallistui yllä
ja siten sain tarpeellisen palkan
kauniista manööverista
Tule ja seuraa jos saat siitä iloa
seuraa minua yli lahden
seiso hallassa oma epäilykseni
katso kuinka käyn yli maailman
Pilvi tiivistyy edessämme yhä
leikistä ei tule niin hiljaista
vaahto välkehtii kun aurinko hymyilee
vene seisoo paikoillaan ja ei pahasta
Kuin aurinko olisi täysin peittynyt
Kuin antaa hohto sen matkalle
Ja edessämme tummansininen avaruus
elämä - vapaus - maailma