Wasastjernan sukutaulujen ensimmäinen
osa, joka julkaistiin 1879 sisältää tutkimuksen von
Becker-suvusta, mikä ei pelkästään laveudessaan ja
piirrerikkaudessaan mutta myös muissa piirteissään poikkeaa
merkittävästi 20 vuotta aikaisemmasta Anrepin tutkimuksesta, joka
oli informaatioltaan suoraan sanoen varsin heppoinen. Tutkimuksensa
lisäyksessä, joka julkaistiin 1883 Wasastjerna lisää, ilman
lisäyksiä yksittäisiin tauluihin, sukujohdon joka johtaa 1300
luvun alkuun. Elgenstierna on luonnollisesti seurannut Wasastjernaa
siinä mitä hän on olettanut uusimmiksi tutkimustuloksiksi suvusta.
Minun täytyy rehellisesti myöntää, että olin valmis hyväksymään
Wasastjernan esityksen, mutta yksityiskohtien tutkimus toi minut eri
ajatuksiin ja poluille.
Von Becker-suku laskee kantaisäkseen
kapteeni Johan von Beckerin joka aateloitiin 1653 ja kuoli 1675.
Hänen pojakseen ja ensimmäiseksi joka tuli Suomeen mainitsee Anrep
Axel Beckerin, Sysmän nimismiehen, joka oli isonvihan aikaan
kapteeniluutnantti Karjalan koollekutsutuissa joukoissa ja jonka
venäläiset tappoivat 1718. Hän oli aviossa Elisabet Orren kanssa,
joka miehensä kuoleman jälkeen pakeni lastensa kanssa, joiden piti
sen jälkeen elää aikoja erämaissa ja maakuopissa. Se oli juuri
hän joka ensimmäiseksi herätti minut etsimään tietoa
esivanhemmista. Tämä ei ollut niin täydellinen yritys, vaikka
voinkin sanoa, että hän luultavammin oli Orimattilan kirkkoherran
Axel Orraeuksen tytär. Mutta samassa yhteydessä sain muita tietoja
hänestä, jotka ovat varsin hauskoja. Elisabet Orre oli aiemmin
aviossa Sysmän nimismies Elias Larssonin kanssa ja hänellä oli
hänen kanssaan kaksi lasta, joiden nimi oli Ekström: Anders joka
1720-luvulla oli myös Sysmän nimismies ja Katarina. Kun mies kuoli
noin 1697 seurasi häntä rykmentinkirjuri Henrik Dammert, mutta hän
ei pystynyt kantamaan virkaansa kuin myöskään suurta velkaansa
edeltäjänsä vaimolle. Hän erosi pian ja mitä hän tekee sitten?
Kyllä, hän maksaa velkansa sillä, että hän siirtää virkansa
Elisabet Orrelle, jotta hän yhdessä veljensä Axel Orren kanssa voi
hallita virkaa kunnes löytää taitavan miehen, joka voi ottaa viran
haltuunsa. Sitten hallinnoi aviovaimo Elisabet virkaansa
rusthollistaan Seppälästä käsin ja odotti uuden sulhasen
ilmoittavan itsestään. Hän antoi perinnön lapsilleen ja meni
avioon Sysmän Koskipään renkivoudin ”ymmärrykseltään hyvän”
Axel Beckerin kanssa, joka taitavuutensa ja pitäjän miehiltä
saadun todistuksen ansiosta sai maaherralta 18.12.1699 täydellisen
valtuuden nimismiehenvirkaan. Se on varsin merkillepantava siksikin,
koska hänen jälkeläisensä on myöhemmin kertonut, että hän
osasi juuri lukea ja ei ollenkaan kirjoittaa. Samalla kuitenkin
hänestä kerrotaan, että hän oli tunnettu herkulesmaisista
ruumiinvoimistaan ja että hän oli rehellinen mies ja sai hyvän
nimen ja jälkimaineen itselleen kun kuoli. Hänen surullisesta
kohtalostaan on jo kerrottu. Elisabet Orrea ei voida sen jälkeen
löytää mistään väestöluettelosta, koska vuoden 1727
tuomiokirja sisältää hänen testamenttinsa. Siinä hän antaa
Seppälän lapsilleen ensimmäisestä avioliitosta. ”Lapseni
toisesta avioliitosta saavat minun kuolemani jälkeen sen irtaimen
omaisuuden minkä Jumala oli minulle suonut.” Kaikki lapset, joista
vielä kaksi oli alaikäisiä olivat läsnä ja testamentin on
allekirjoittanut Elisabet Orrea, Axel Becker sekä Matias Kihjl
vaimonsa Katarina Ekströmin puolesta. Niin katoaa Lisa Orre
näkyvistä, ei tiedetä kuoliko hän pian sen jälkeen vai kenties
seurasiko hän nuorinta poikaansa Gustavia Revaliin, jossa tämän
sanottiin kuolleen 1755.
Jo tämän testamenttihistorian
puolesta kuten monien muiden tuomiokirjoissa olevien kohtien
perusteella, missä häntä kutsutaan Axel Axelinpoika Beckeriksi
selvästikin sen takia koska hän oli nimismies Axel Beckerin poika,
jonka jopa Anrep ilmaisee. Wasastjerna kertoo virheellisesti että
nuoremman Axelin, joka on kieltämättä uudestaan elävän
aatelissuvun kantaisä, isä olisi kenraalimajuri ja ei-introdusoitu
vapaaherra Johan Wilhelm Beckern, Johan von Beckerin vanhin poika,
joka asui lähellä Skånea ja kuoli siellä 1733. Sen perusteella
mitä Osmo Durchman mainitsee Pehr Evind Svinhufvudin esipolvista, on
jo Jully Ramsay maininnut epäilyksensä Wasastjernan
oikeellisuudesta, jonka Durchman myöhemmin itse katsoi epävarmaksi.
Tämä asia oli silloin yksinkertainen ja on nyt varma.
Siten herää kysymys Axel Beckerin
kuulumisesta aateliseen sukuun. Anrep ja Wasastjerna pitävät sitä
varmana, että hän oli Johan von Beckein perillisiä. Jälkimmäinen
on sitä mieltä, että hän todellakin oli sitä Johanille ja että
hänen äitinsä, jonka nimeä ei tiedetä meni uudelleen avioon
Suomessa ja kuoli korkealla iällä Tandefeltien kotikartanossa
Koskipäässä. Wasastjerna jälleen, joka kutsuu Johan von Beckerin
vaimoa Marianne Douglasiksi tai Douglieksi kuoli samana vuonna kuin
miehensä, mutta hänen jälkeensä liittää johdon hänen ja Axel
vanhemman väliin ja tulkitsee että Axelin isä ja Johanin poika
olisi kapteeni Hans von Becker, joka oli aviossa Margareta Aderkassin
kanssa. Tämö Hans kuoli 1677 ja leski 1678. Kuitenkin
merkittävämpiä tietoja äidistä löytyy, aloitetaan hänellä.
Monet tiedon lähteet 80 vuotta myöhemmin, jotka muissa
konteksteissa kuitenkin kertovat varmuudella ja Anrepilla on
varmuudella jotain siit'ä kirjoituksissaan, että Axelin äiti
miehensä kuoleman jälkeen tuli kolmen poikansa kanssa Suomeen, tuli
siellä häpäistyksi räätäli Johan Kihjlin toimesta ja meni tämän
kanssa avioon ja sai pojan Matiaksen, joka syntyi Skavabölessä
Tuusulassa 25.1.1684. Tämä yhdistää Matiaksen, Johan Kihjlin ja
Beckerit. Nämä todistukset kantavat todellisesti totuuden merkkejä.
Heidän äänestään ei pidetä ilman syytä ja ne antavat tarkkoja
tietoja. Lisäksi mainittu Matias Kihjl Sysmän asukasluettelon
mukaan asui Seppälässä ja häntä nimitetään Axelin velipuoleksi
(hän avioitui sittemmin Axelin tytärpuolen Katarina Ekströmin
kanssa. Kuka oli siis Axelin äiti?
Yksi kohta Wasastjernan kirjan
lisäosassa sisältää merkinnän siitä, ett'ä Tilasin kokoelmassa
Ruotsin valtionarkistossa kerrotaan, että Johan von Becker oli
aviossa Märta Lederburenin kanssa, joka leskeydyttyään sopi uuden
avioliiton pitäjänräätälin kanssa Sysmässä ja hänen kanssaan
sai pojan, Matias Kihjlin. - Selvästikin sama kertomus kuin
aiemminmainittu. En ole löytänyt Tilasin kokoelmasta tuollaista
kertomusta. Mutta sellainen tarina löytyy että Märta (oikeammin
Mette) Ledebur oli aviossa kapteeni ja Hiidenmaan Laukan kartanon
vuokrallisen Hans Beckerin kanssa, joka on ilmeisesti hän, jota
Wasastjerna pitää vanhemman Axelin isänä. Hänen sanotaan
kuolleen 1679. Leski teki 1685 testamentin Laukan tilasta
Hiidenmaalla ja kuoli tietojen mukaan pian tämän jälkeen jättäen
jälkeensä kahdeksan lasta. Mette Ledeburen ei siten voi olla
samalla aikaa Axelin äiti ja kapteeni Hans hänen isänsä.
Wasastjerna on siten tässäkin kohdassa väärillä jäljillä.
Olen yrittänyt löytää Axelin
Koskipäässä kuollutta vanhaa äitiä Sysmän kirkonkirjoista ja
väestöluettelosta mutta ilman tulosta siten minun piti yrittää
etsiä ja saada tietoa hänen toisesta miehestään, räätälistä.
Hän esiintyy kirjoissa tasan yhden
kerran vuoksi. Se on merkitty Tuusulan lautakunnan protokollaan
29.5.1682. Kuten yksi Johan Nukar iski ilman mitään todellista
syytä Johan Mattson Kihjlin vaimon Margareta Sgfresdotterin maahan
ja huoritteli tätä, koska nainen usutti miehensä riitaan hänen
kanssaan. Hönet tuomittiin siitä 3 taalerin sakkoihin ensimmäisestä
syytöksestä vaimoa kohtaan ja 3 taalaria räätäliä itseään
vastaan, joka vapautettiin syytteistä.
On selvää, että ko. Ihmiset ovat
oikeita. Tämä haukkumahistoria ja huorittelu kertoo ilman nimeä
peruuttamattomasti Axelin äidistä. Heidän poikansa Matias Kihjl
oli varmasti syntynyt tammikuussa 1684 samalla kun oikeusjuttu
tapahtui puolta vuotta aikaisemmin. Mutta Kihjeillä oli kaksi lasta,
myös tytär, joka saattoi olla vanhempi kuin Matias.
Mitkä tiedot antavat Tuusulan
väestöluettelot. Valitettavasti suuret aukot ja puutuvat tiedot
tuottavat vähän tietoja vuosista 1681-1690. Vuonna 1690 Kihjliä
ei löydetä listoista. Mutta vuonna 1691 on hän ja hänen vaimonsa
listattu Simon Sigfredssonin kotiin vävypojan ja veljen Johanin
kanssa. Kihjlin vaimon nimi oli Margareta Sigfredsdotter, mutta häntä
ei mainita, tiedot kuolemasta tai asumisesta toisella paikkakunnalla
ovat löytämättömissä. Vuonna 1694 vävy esiintyy jälleen mutta
1703 katoaa koko perhe, vastaavassa tutkimusluettelossa on merkinttä
Simonista köyhänä ja epäpäteväksi vastoinkäymisten vuoksi
tulleena, samassa kerrotaan Johan-räätälistä, että tämä on
umpiköyh'ä ja vanha, jolla ei ole mitään sellaista omaisuutta,
jolla voisi maksaa kuluja. Mutta vuonna 1708 on räätäli aviossa,
vaimo Agnis löydetään väestöluettelosta, mutta häntä itseään
ei ehkä yli-ikäisyyden vuoksi.
Kaikki tämä pitää tulkita siten,
että räätäli Kihjl, h'äntä kutsutaan joissain yhteyksissä
kulkevaksi räätäliksi, vuoden 1682 häpäisi Axel Beckerin äitiä
ja meni avioon tämän kanssa, ja tämä Margareta Sigfredsdotter oli
Skavaböleläisen tilallisen Simon Sigfredssonin sisar ja siten tilan
aikaisemman haltijan Sigfred Simonssonin ja Beata Sigfredsdotterin
tytär. Oli aika omituin kertomus, ett'ä talollisen tytär
Tuusulasta olisi ollut aviossa ulkomaalaisen soturin, joka enimmin,
kun hän ei ollut kotonaan Liivinmaalla taisteli ulkomaisilla
sotakentillä. Toisaalta on selvää, että Axelin äitiä ei missään
yhteydessä mainita nimeltä – hänellä ei ollut isånnimeä. Joka
tapauksessa ei ollut sattumaa, että hän palasi Suomeen ja suuntasi
kotitilalleen Skavaböleen. Siten on selvää myös että poika Axel
tuli huostaanotetuksi pitäjässä asuneen majuri Gustav Johan von
Schrowen toimesta tämän kotitilalle Kervon kartanoon, mistä hänet
lähetettiin majurin vaimon serkun luokse joka oli aviossa majuri
Johan Tandefeltin kanssa Koskipään kartanossa. Tällä tavalla tuli
von Beecker-suku Sysmään. Ei ole mitään osoitettavaa sen puolesta
ettei tämä Margareta Sigfredsdotter olisi ollut Axelin äiti, mutta
paljon ratkaisevan luonteista sen myötä.
Sen merkityksenarvoisuuden kautta on
tämä kysymys vanhemman Axel Beckerin äidistä tummine pisteineen
ristiriitaisuuksineen ja epätodennäköisyyksineen yksi
mystisimmista tässä rikkaassa Beckereiden tarinassa.
Ja isä! Myös hän on
arvoituksellinen, Kun Johan von Becker esiteltiin ritarihuoneella
1655 on se ilmeisesti tapahtunut ilman suurempia tietojen
ylöskirjaamisia. Ylös ei ole merkitty kumpaakaan vanhemmista, ei
aviopuolisoa eikä ansioita sotilaana. Sen puolesta, että Axel olisi
hänen poikansa ei Anrep ole esittänyt yhtään suoria lähteitä,
pelkästään tämän massa merkintöjä, joita kehittyi Sysmässä
80-90-vuotta Johanin kuoleman jälkeen. Niistä ei löydy yhtäkään
piirrettä hänestä, paitsi se, että hän oli kapteeni tai
everstiluutnantti. Wasastjernalla on enemmän tietoja.
Pääpirteissään: oli mukana 30-vuotisessa sodassa, Elgenstierna
lisää, että oli 1645 luutnantti ja 1649 kapteeni
henkivartiokaartissa, Rauhanteon jälkeen kapteeni Cromwellin
henkivartiokaartissa. Seurasi Bulstrode Whitelockea lähetystöä
Ruotsiin 1653-54, uudestaan Ruotsin palveluksessa bremerburgin
komentaja 1657, eversti määrätyssä englantilaisessa rykmentissä
sodassa Tanskaa vastaan ja Kööpenhaminan piirityksessä 1659,
eversti Croyn herttuan rykmentisssä Ruotsin palveluksessa 1660, oli
sittemmin Münsterin ja Ranskan palveluksessa ja kuoli 1675.. Mutta
se, että kaikki tämä tieto liittyisi meidän Beckeriin ei ole
varmaa. Jos hän oli ollut kaksi kertaa eversti eri rykmenteissä,
luulisi että häntä muissa yhteyksissä tituleerattaisiin niin, eli
ei kapteeniksi tai everstiluutnantiksi jälkeläistensä ja muiden
taholta. Mutta sellaista mainintaa ei löydy mistään. Varmasti oli
yksi eversti Becker, jonka etunimeä ei tunneta Tanskan sodassa.
Mutta jos se mahdollisesti oli tämä, joka kapteeni Beckerina
seurasi Whitelockea 1653, ei ole todennäköistä että se oli meidän
Beckerimme. Johan von Becker aateloitiin 20.8.1653 kun lähetystöä
oli juuri ajateltu. Se saapui Tukholmaan 1.12.1653. Voi kysyä
itseltään, että voidaanko joku aateloida kun tämä on vieraan
vallan palveluksessa. Aateliskirjeessä häntä kutsutaan myös
”meidän uskolliseksi palvelijaksi ja kapteeniksi” - merkittävä
huomion jos hän oli jonkin toisen vallan palveluksessa. Siitä tulee
esiin toinen asia. Kun lähetystö oli aikeissa lähteä
paluumatkalle, toukokuussa 1654, vastaanottivat sekä Whitelocke että
muut hänen sviitissään kuningatar Kristiinalta kultaketjuja,
joissa oli eri määrä renkaita, kaikki arvon mukaan. Siten saivat
eversti Potley ja kapteeni Beaker ketjuja neljällä renkaalla ja
kaksi muuta upseeria Walker ja Stapleton kolmella. Kaksi
viimeksimainittua toivat esiin paheksuntansa siitä, että he olivat
saaneet vähemmän arvokkaita ketjuja, mutta heitä paheksui
Whitelocke joka sanoi että vähiten tulisi olla kateellinen
Potleylle ja Beakerille joista ensimmäinen palveli Ruotsin
armeijassa ja jälkimmäinen kuului protektori Cromwellin
henkivartiokaartiin, jonka vuoksi siis kaikella kunnioituksella
heidän pitäisi olla etusijalla. On luonnollista, että jos Beaker
kuten Becker olisi palvelleet Ruotsin armeijassa olisi Whitelocke
myös maininnut tämän yksityiskohdan Beakerista.
Siten ilmeisesti Wasastjernan antama
tieto Johan von Beckeristä ei lepää vankalla pohjalla ja minulla
on syytä uskoa, ettei niitä kaikkia kohtia kirjallisuudessa missä
esiintyy Becker ilman etunimeä voi liittää häneen. Että löytyy
kaksi Becker nimistä soturia Johan etunimellä on varmaa. Toinen oli
kapteeni ja hänen vaimonsa joka ei ollut leski haudattiin Rev aliin
4.7.1691, mutta tätä ei voida millään tavalla yhdistää meidän
sukuumme.
Ennen kuin palaan uudestaan
kysymykseen Sysmän-suvun aatelisuudesta, pitää minun varmaan puhua
jotain Johan von Beckerin lapsista. Anrep kertoo ilmeisesti
”merkintöjen” perusteella, kolmesta pojasta, nimittäin Axelin
lisäksi nimettömästä pojasta joka syntyi Liivinmaalla 1660 ja
tuli kasvatetuksi erään kreivin toimesta Tukholmassa ja josta
lopulta tuli upseeri, samoin kuin Anders-nimisestä pojasta, joka oli
syntynyt Revalissa 1665, joka kasvoi kreivi Nierothin luona ja joka
hukkui Turun läänin ratsuväen luutnanttina Suomen ja Ruotsin
välillä ollessaan matkalla kuriirina. Wasastjerna nimeää neljä
poikaa: kapteeni Hansin, vanhemman Axelin oletetun isän, Johan
Wilhelmin, s. 1655 kenraalimajuri Skänessa, nuoremman Axelin
oletetun isän, Herman Fredrikin s. 1660 Liivinmaalla k.1710 ja
lisäksi yllämainitun Andersin. Onko kaikki neljä näistä minkä
lisäksi tulee Axel vanhempi todella Johanin poikia, voi miettiä. Se
että Hans olisi poistettava listasta on selvää, hän kuului
aatelittomaan sukuhaaraan. Aika varmasti Axel ja Anders olivat
veljiä. Andersin epäonninen loppu on jäänyt ihmisten mieliin ja
kolme vanhaa naista tuli todistamaan oikeuteen 1761 että epäonnin
kohtasi juuri Axelin veljeä. Että historia ei ole fiktionaalista –
haluaako olla epäilevä Tuomas kaikessa mitä tästä suvusta
sanotaan – todistaa Naantalin hautausluettelo joka puhuu Turun
läänin kaksinnusrykmentin luutnantista Anders Beckeristä joka
menehtyi jäällä Merimaskun ja Lemun välillä 23.12.1709 ja
haudattiin Naantaliin 17.6.1710 ruumiin seistyä Lemun kirkon edessä.
Uskoakseni tämä oli sama Anders Becker joka Lewenhauptin mukaan
1703 tuli luutnanttina Turun kolmennusrykmenttiin. Siten Lewehaupt on
väärässä kertoessaan että Anders Beckeristä tuli 1710
luutnantti Turun läänin ratsuväkeen ja kaatui Napuella 1714.
Mutta miten tämä koskettaa kahta
muuta veljestä? Herman Fredrikillä oli poika Frans Johan, joka asui
Liivinmaalla ja joka 1733 asetti anomuksen, että vuonna 1653
aateloidun von Becker-suvun Liivinmaalla asuvat jäsenet tulisi
sisåänkirjoittaa ritarihuoneelle Riikaan. Tämä hyväksyttiin
suosionosoituksin mutta vasta 1742 – viivytyksen syy ei ole
tiedossa mutta sen ei ole tarvinnut koskea muuta kuin vähemmän
hyvää taloudellista tilannetta. Mainitessaan nimeää tämä Frans
von Becker suvun ainoaiksi eläviksi jäseniksi hänet ja hänen
kaksi poikaansa, joiden setä on Johan Wilhelm (hän ei tiennyt että
setä kuoli kaksi viikkoa aikaisemmin). Siten oli isä, kuten
Elgenstierna luultavasti ymmärsi väärin, väärän tiedon vuoksi
harhaanjohdettu jostain asiakirjasta poistetun tekstinosan vuoksi.
Anrep ilmaisee että hänestä tuli preussilainen kenraali ja kuoli
1747 , ”jo valmiina kuollut, todellisena everstinä kuollut”.
Hakemuksen oheen liittää hän jäljennöksen alkuperäisestä
sukuperista, jonka hän sai sedältä. Suvun ensimmäisenä miehenä
kerrotaan Johan von Becker, jonka isoisää etsitään mutta ilman
tietojen löytämistä. Kummallista on että nämä veljekset jakavat
itsensä kahteen ja kahteen ilman että heidän jälkeläisensä
tietäisivät toisensa. ”Merkinnöissä” ei koskaan viitat a
vanhaan veljespariin. Jos veljillä oli eri äiti – se on
mahdollisuus – se on joka tapauksessa huomionarvoista, että tämän
veljesparin äiti ei koskaan ollut nimetty jollain nimellä – siis
joka kuitenkin oli yhteinen. On varsin todennäköistä että Johan
Wilhelm ja Herman Fredrik olivat Johanin poikia, mutta olivatko kaksi
muuta, sitä voidaan tarkastella laajalla alueella. Kuitenkin Johan
Wilhelm ei kirjoittanut nimeään von Becker vaan JW Beckern.
Onko Frans Johan von Becker oikeassa
väittäessään, että hän ja hänen poikansa ovat suvun ainoat
elossaolevat jäsenet?
Elämänkertatietojen parissa
Valtionarkistossamme säilyy osa ritarihuonelautakunnan protokollasta
13.5.1769 josta ilmenee, että kysymys suvun aatelisuudesta ei ollut
aiemmin ja varmasti epäilty mutta jonka aatelisuus vahvistettaisiin
kolmen kuukauden sisällä oikeuden todistuksella. Jotain sellaista
tehtävää ei löydy Sysmän käräjäprotokollasta mutta asia
johdatti minua niin paljon enemmä n kuin Anrepin todistukset suvun
alkuperästä, jotka perustuvat sukutraditioihin, että minua voisi
kuulla hyvin Ruotsin ritarihuoneella, jos sieltä löytyisi joku
sukua koskeva perustavanlaatuinen dokumentti. Ihmiset voivat tuomita
ihmettelyni, kun olen käynyt läpi suuren määrän asiakirjoja.
Suku oli aatelissukujen puolesta niin kriittisen ajanjakson kokenut
niin ritarihuoneen ulkona kuin sisällä. Ja sieltä löysin
yhteyden massaan jonka olin nimennyt ”merkinnöiksi”. Sitä en
kokenut pelkästään osoitukseksi Beckerien aatelisuudesta vaan myös
suvun päämieheydestä.
Lyhyydessään on historia
seuraavanlainen. Jo vuonna 1747 muotoilee ritarihuoneviskaali
Cedercrona ritarihuonelautakunnalle että hän kokemuksesta päätti
tulla seuraamaan henkivartiodrabantti Beckerin tulevan nimitetyksi
näillä valtiopäivillä yhtä hyvin kuin ritarihuoneen edelliseen
kokoonpanoon, jonka ei pitäisi olla aatelismies tai olla peräisin
aateisesta Beckerin suvusta, koska tätä sulkua pidettiin
sammuneena. Kuitenkin luutnantti Skog sanoi antavansa lausunnon
asiasta ja sanoi tulevansa henkivartiodrabantin kanssa yhdessä
lautakunnan seuraavaan kokoukseen (Skogh oli ei-introdusoidun
vapaaherra Johan Wilhelm Beckernin tyttärenpoika). Valitettavasti
protokolla ei sisällä mitään lisäystä asiaan, se ei sisältänyt
mitään siitä, minkä takia henkivartiodrabantilla ja ehkä myös
luutnantilla oli omat omituiset juonensa.
Seuraavalla kerralla kun aateluus oli
kyseessä olivat ne Axel nuoremman pojat jotka pistivät vauhtia
koneeseen, jotka olivat ennen sitä tulleet aikuisiksi. Vuosien 1754
ja 1755 aikana, isä kuoli 1762, kootaan merkintöjä, joka lyhyesti
todistaa, yksikin, luutnantti Arvid Lydik Tandefeltilta (mainitun
majuri Johan Tandefeltin pojanpoika) että nuoremman Axelin isänisän
isä oli majuri ja peräisin oikeasta Beckerin suvusta ja toinen
nimismies Lindiltä, että hän oli kuullut puhuttavan Sysmässä etä
tämä Axel olisi aatelista alkuperää. 80-vuotias ratsumestari Axel
Orre on antanut kaksi lausuntoa. Ensimmäinen vuonna 1754 kertoo,
että nuoremman Axel von Beckerin isoisä oli Liivinmaalta ja lisäksi
samaa perää kuin Johan von Becker. Tämä todistus on riidassa
Beckerien inressien kanssa, jonka se kieltämättä tekee, sillä
seuraavana vuonna laatii hän kirjelmän uudesta kohdasta, missä hän
kertoo Axelin isästä, vanhemmasta Axel Beckeristä ja isänäidin
tarinasta, jonka jo tiedämme ja lisää, että Axel nuorempi on
oikeata aatelista sukua ja everstiluutnantti Beckerin pojanpoika.
Siinä ollen tulee todistus, jonka pappi Mikael Heintzius sanoo
kuulleensa rouva Kristina Juliana Gripenbergiltä, majuri Johan
Tandefeltin miniältä. Elinaikanaan kertoi vänrikki (!) että von
Beckerin isä ja esi-isät todella olivat aatelismiehiä ja nauttivat
samoista etuoikeuksista mikä säädystä seurasi mutta muutoin
ilmoitti hän von Beckereiden aatelisuudesta seuraavan mitään
muuta.
Tämän todistuksen kanssa liikkuu
sitten vilkkaasti sittemmittäinen Axel von Becker maaherrankansliaan
Loviisaan, jotta saisi kruununvahvistuksen aateluudelleen – se
koski nimenomaan aatelisten etuoikeuksien saamista, joita hön ei
sitä vastoin mitä Gripenberg sanoi koskaan nauttinut.
Maaherrankanslia tuli siihen päätökseen, kaukonäköisesti
kuitenkin, että vaikka on todennäköistä, että etsijä voi olla
aatelista von Becker-sukua mutta päättäväisyys siitä, on
pelkästään RoA:ssa joten maaherra ei ole voinut tehdä muuta kuin
antaa furiiri von Beckerin tulla suvun seuraavaksi edustajaksi ja
näin ollen olla ei velvoitettu maksamaan manttaaliveroa.
Axel Becker suuntaa sitten tä,män
todistusaineiston lisäyksen, enemmän tai vähemmän lainvastaisen
todistuksen, kanssaritarihuonelautakunnalle vuoden 1756
valtiopäiville ja voittaa juttunsa. Ritarihuonelautakunta vahvistaa
että todistuksista ilmikäy että hän on aiemmin sisäänkirjoitettua
von Becker-sukua. Näin ollen on aatelinen von Becker-suku saanut
uuden elämän ritarihuoneessa. Axel von Becker mainitaan ensimmäistä
kertaa väestöluettelossa aatelismieheksi vuonna 1757 – mikä ehkä
oli pääasiallinen tarkoitus hänelle. Nyt asia siirtyy vuoteen
1760, jolloin uusi todistusaineisto löydetään. Rakuunanlesket Anna
Larsdotter, joka palveli nimismies Beckerin talossa ja Anna
Andersdotter sekä suutarinleski Sofia Andersdotter, kaikki korkealla
iällä, olivat antaneet todistuksen, jonka nyt antoivat uudelleen
siitä, että furiiri Axel Beckerin isä oli nimismies, tämän veli
luutnantti henkivartiorakuunoissa ja Beckerin suku todellisesti
liivinmaalaista alkuperää. Ja heidän isänsä kuoli vanhassa
saksalaisessa sodassa. Äidistä kertovat, että hän häpäistyksi
tulonsa jälkeen meni avioon räätälin kanssa ja tuotti pojan ja
tyttären, joiden nimi oli Kihjl. Vanhat naiset lisäsivät vielä,
että hyvin tunnettu furiirin isä viimeisen venäläisten
miehityksen aikaan tuli pahasti kidutetuksi, koko hänen omaisuutensa
ryöstettiin ja hänet lopulta tapettiin., jossa yhteydessä kaikki
asiakirjat jotka koskettivat hänen alkuperäänsä katosivat.
Tällä uudella paperilla
varustautuneena löydämme vuoden 1760 valtiopäiviltä Axel von
Beckerin vanhimman pojan kersantti Herman von Beckerin, joka halusi
lopultakin tulla nähdyksi von Becker nr 642 suvun edustajana.
31.3.1761 luettiin ritarihuoneviskaali Fredrik von Postin memoriaali.
Hänen päättelynsä mukaan sisältävät uudet merkinnät
yhteenkoottuina seuraavaa: herra Herman von Beckerin isä oli
furiiri, isänisä nimismies, isoisänisä everstiluutnantti ja
everstiluutnantin isä majuri liittyen Beckerin sukuun. Oli kysymys,
von Post tarkoittaa, siitä oliko von Becker liivinmaalainen
aatelismie, tämä todiste voisi monen mielestä tehdä jotain. Mutta
siinä kysymys ainoastaan on, onko hän Johan von Beckerin
jälkeläinen, siinä merkinnät eivät tuota uutta tietoa., etenkin
kun ratsumestari Orren aikaisempi merkintä sisältää todistuksen,
että Herman von Becker ei ole Ruotsissa aateloitua sukua, mutta
Becker-nimisiä aatelisia Liivinmaalta, joilla ei ollut oikeutta
istua ritarihuoneessa. Siinä lautakunta otti asian harkinnan alle,
he tulivat tulokseen että Beckerin todistukset eivät sisällä
muuta kuin tietoja siitä keitä Beckerin esi-isät olivat, mutta ei
mitään heidän väitetystä aidosta aateluudestaan. Lautakunta oli
saanut käsiinsä tämänhetkisillä valtiopäivillä todistuksen
Beckerin isältä Axel nuoremmalta, joka oli päivätty vuonna 1731.
Se kertoo, että hänellä ei ole aatelista vaakunaa ja siten hän ei
voi ottaa vastaan maata aatelisilla vero.oikeuksilla jonka
todistuksen ritarihuonelautakunta katsoi olevan autenttinen todistus
siitä, että Axel oli saanut aateluutensa vääryydellä ja että
hänenmja hänen poikansa ei voida antaa nauttia niistä oikeuksista
jotka hän sai ritarihuonelautakunnan äkkinäisen päätöksen takia
25.9.1756, kun Axel oli yllämainitulla tavalla itse kertonut
aatelittomuudestaan.
Ja siten oli Sysmän suku uudelleen de
facto poispyyhitty aatelismatrikkelista. Ei mene vuotta 1763 kauempaa
kun merkintäjahti alkaa uudelleen. Tämä uusi ei sisällä
pääpiirteissään mitään uusia lisäyksiä edellisiin. Adam Otto
Tandefelt, majurin pojanpoika, viittaa jo nimettyyn todistukseen
Johan Kihjliltä, joka oli räätälinpojan Matias Kihjlin, jonka hän
todistaa syntyneen Axe l Beckerin äidistä, poika, Axel Becker oli
kapteeni tai everstiluutnantti Johan von Beckerin poika ja
alkuperältään Liivinmaalta. Eron saanut kapteeni Matias Chavon
(uskottavasti sotapappi Henrik Schavoniuksen poika) tietää yhtä
paljon kuin toiset mutta uskoo, että vanhempi Axel von Becker tuli
vanhan venäläisen sodan aikana Suomeen. Hän lisää myös, että
vaikka Axel nuorempi tiesi olevansa aatelista alkuperää, mutta
jäätyään yksinkertaisuuden keskelle kirjoitti nimensä kuten
isänsä, ilman etuliitettä ”von”. Tämä todistus on lähetetty
aikaisempien vahvistukseksi ritarihuoneelle furiirin kolmannen pojan
Johanin ja genealogin toimesta, Sekava kirjoitus, jossa mm. isää
kutsutaan yksinkertaiseksi (kaikesta päätellen tämä tila saattoi
olla perinnöllinen). Genealogia avustivat merkinnät joita oli nyt
jo 14, minkä lisäksi oli joitakin merkityksettömiä ja jopa
epätotea totena usuttavia asiakirjoja. Sen mukaan Johanilla oli
ainakin kolme poikaa., kuten jo Anrep oli arvellut. Aihe nousi ylös
ritarihuonelautakunnassa 20.2.1765- Päätös kuului, että se määrä
minkä hakija oli toimittanut memoriaalina ritarihuoneeseen ei
sisältänyt yhtään merkkiä siitä, että voitaisiin päätellä,
että loppujen lopuksi hän voisi polveutua aateliseksi
introdusoidusta von Becker-suvusta ja siitö voitiin päätellä että
ritarihuoneen tästä asiasta julkaisema tiedotus yhdistettynä tämän
isän omakätiseen todistukseen siitä, että kun hänellä ei ole
oikeutta aateliseen nimeen ja vaakunaan voidaan katsoa ettei ole
olemassa mitäämn oikeata suhdetta oikean aateloidun von Becker
suvun ja hänen oman genealogiansa välillä. Lautakunta torjui herra
luutnantin anomuksen. Kuitenkin harkitsi lautakunta
oikeudenmukaisesti kutsua herra luutnanttia von Beckeriksi ja antaa
hänelle tunnustusta, että lautakunta arvostelisi mahdollisen
pitävämpiä dokumentteja esittävän todisteen niin hyvin kuin
aiemminkin. Hän toimitti lisää todisteita ja ja
ritarihuonelautakunta joutui julkaisemaan saman päätöksen kuin
edellisellåki kerralla eli se ei ollut vakuuttunut siitä, että
herra luutnantti olisi ollut liivinmaalainen aatelismies, luutnantti
ei ole peräisin sisäänkirjoitetusta von Becker-aatelissuvusta.
Koska molemmat annetut selvitykset kuten muu aineisto, minkä päätös
katsoi todenpitäväksi. Muutamia päiviä sen jälkeen on luutnantti
jättänyt memoriaalin, jossa hän 11 kohdassa etsii ratkaisua
asiaan. ”Mutta kuten kaikki se, minkä hän sanoi, jopa se vähä
mikä paperiin on liitetty kuten kakki siihen aiemmin tehdyt
lausumat, niin pystyi lautakunta jopa kun mikään sellainen varma ei
tule esiin tässä yhteydessä, oli asia saanut lopulta päätöksen.
Samaan aikaan heräsi kysymys
aatelisuudesta nyt kiistalla suvun päämieheydestä.
Merkityksellistä kuitenkin oli se, että Sysmän Beckerit oli juuri
todistettu ei-kuuluviksi aateliseen von Becker-sukuun. Suku oli
aikaisemmin järjestetyillä valtiopäivillä tullut edustetuksi
henkivartiodrabantti Peter Gustav von Beckerin toimesta, jonka
Wasastjerna väittää olevan ei-tunnetun jäsenen poika, joka itse
oli Johan von Beckerin pojanpoika ja Axel vanhemman veljenpoika.
Tämä henkivartiodrabantti oli sillä aikaa 1763 kirjoittanut
todistuksen jossa hän ilmaisee, että hän katsoi olevansa
velvoitettu vastaamaan Becker-suvun puolesta vuosien aikana, koska
Johanin ”oikeat jälkeläiset” olivat viimeisten vaikeiden
vuosien aikana unohtaneet sen, että sukua tuli edustaa
valtiopäivillä. ”Ja kuten oikea suku vaatii minua lausuntoani
joka jää tästä todisteeksi että tästä vuodesta alkaen jätän
suvun edustamisoikeuden furiiri Axel von Beckerille, jonka vahvistan
ellekirjoituksellani.” Tässä kannattaa huomata, että furiiri
kuoli jo edellisenä vuonna.
Mitä tämä nyt merkitsee? Niin että
tämä Becker tuli siihen vakaumukseen, ei vain siihen, että hän
vääryydellä oli ottanut haltuunsa caputoikeuden mutta vielä se,
että hän ei yleisestikään ollut oikeutettu istumaan
ritarihuoneessa. Hänen isänsä, jota ei Wasastjernan mukaan tunneta
nimeltä ja kaikkea muuta, oli todellisuudessa luutnantti ja pankin
kirjanpitäjä Didrik Becker(k. 1708), kapteeni Hans Beckerin ja
Metta Ledeburin poika. Kun Peter Gustav seuraavana vuonna 1764 kuoli
ja jätti jälkeensä kaksi pennitöntä pojanpoikaa, pyysi hän
edunvalvoja tullineuvos vapaaherra Grönhagenin katsomaan näiden
oikeuksien perään. Hän esitti todistuksen vuodelta 1737 jonka oli
laatinut everstiluutnantti Magnus Sperrman. Tämö todistus
rispaantui huonosti pideltynä ja on sisällöltäänkin
ristiriitainen monissa kohdissa, mutta merkittävää näin ollen on,
että se esittää vastakohtaisuuksia siinä, kun se yrittä'ä
esittää jotakin.” Se kertoo että henkivartiodrabantti
myöhemmässä nuoruudessaan katosi isältään ja ei tiennyt
suvustaan ja perheestään ennen vuotta 1724 jolloin hän meni
arvostetun kenraalimajuri von Beckernin luo, joka oli silloin
Tukholmassa. Muutamien keskustelujen aikana kertoi kenraalimajuri
että henkivartidrabantin edesmennyt isä oli hänen ensimmäinen
serkkunsa ja että hän oli Johan von Beckerin lapsenlapsi, mutta
koska hän itse oli sukulinjansa viimeinen, oli hänellä sama nimi
ja aateliset etuoikeudet ja tulee jättämään ne kaikki herra
henkivartiodrabantille jälkeensä. Kun nyt kenraalimajuri oli
Johanin poika ja linjansa viimeinen ei voinut hänen serkkunsa Didrik
olla hänen jälkeläisensä ja näin ollen ei kuulu aatelissukuun.
Tämän oli Peter Gustav ymmärtänyt mutta Grönhagen ei.
Tämä prosessi eteni sitten
valtiopäiville Nörrkopingiin vuonna 1769 siellä
ritarihuonelautakunta totesi vieläkin olevansa epävarma siitä,
ettö oliko kantaisä sukua Peter Gustaville ja tämän haaran
kantaisälle Hans von Beckerille, ensimmäinen suvun mies, etenkin
kun tämä kapteeni mainitsee siksi Johannes Beckernin, joka
merkittävä ero nimen kirjoitustavassa yhtä hyvin kuin
eroavaisuudet kronologiassa joka kertoo että hän olisi kuollut 1677
ja olisi saanut kahdeksan lasta , kuitenkin hänen isänsä kuoli
1675 ja jätti köyhiä ja nuoria lapsia jälkeensä, eivät nämä
kaksi versiota näytä rimmaavan toistensa kanssa yhteen.
Ritarihuonelautakunta ei siten löytänyt syytä sille, että
Grönhagenin nuori suojatti olisi pitänyt tunnistaa ruotsalaiseksi
aatelismieheksi, vaikka yhtään sen enempää ei pystynyt muukaan
tekemään.
Näin ollen oli tämä liivinmaalaisen
porvarillisen Becker-suvun haara täysin oikeuksin poistettu
ritarihuoneesta, vaikka esim. Wasastjerna yritti myöhemmin jotenkin
salailla tätä asiaa.
Tällä samalla päätöksellä
vahvistettiin myös Sysmän Beckereiden kysymys. Kysymyksessä oli
kaksi erillistä puolta Daniel Tilakselta , valtionheraldikolta ja
hyvin tunnetulta genealogilta, mitkä minä voin saada liitettyä
johonkin enemmän merkitsevään, niin paljon enemmän, että se
sisältää yleisiä mielenkiinnon syykohtia.
Ensimmäisessä kohdassaan vuodelta
1766 sanoo Tilas tehneensä työtä etsiessään merkintää vielä
tummemmassa poissysätyssä asiassa, mutta kaikesta etsinnästä
huolimatta ei onnistunut löytämään muuta kuin päivämääriä
joina asiat tapahtuivat. ”Siitä voin yleisesti sanoa, osittain
kuinka asia tuli harhaanviedyksi aikaisemman ritarihuoneviskaalin
päätöksen kautta ja jatkui sitten sukupolvia, hänen memoriaalinsa
26.3.1761 osittain ja se kuinka suku epäselvien päätelmien ja
kirjoitusten kautta teki asiasta liian raskaan käsiteltäväksi ja
vei vain asian entistä suurempaan epäselvyyteen.
Kuinka vaikeata se muutoin oli tutkia
osittain suomalaista sukua ja mitä tummemmaksi sukujen salatuimmat
genealogiat olivat kompleksoituneet oli kunnianarvoisa lautakunta
näillä valtiopäivillä saanut vaikeuksien kautta kokea.
Minä olen jollain tavalla johdattanut
itseni tietojen välisiin suhteisiin, jossa täytyy käydä kaikista
memoriaaleista ja epäselvistä kirjeenvaihdoista kuin ideoiden
pelkästään poisheitettyjen eniten tutkittujen tapahtumien yhdessä
tuleviin merkintöihin,
Siitä seuraa merkintöjen arviointi
jossa pääpaino lepää ratsumestari Orren toisella todistuksella
joka johtaa suvun niin puhtaasti että minä en omalta osaltani
pystynyt kiistämään sen todenperäisyyttä. Mutta mitään ei
sanota Orren ensimmäisestä todistuksesta.siitä, joka kertoo että
Axel Becker nuoremman isoisä oli Liivinmaalta ja siten ”samaa
alkuperää kuin edesmennyt Johan von Becker”. Hän jatkaa:
kaikesta siitä mitä voin merkintöjen ja kirjeenvaihdon
perusteella sanoa, on set, ettei voida löytää muuta kuin se, että
se sisältää kaiken indica veritatiksen ja sen suoraselkäisen
kertomuksen kantaäidin halventavasta kohtelusta joka merkitsee minun
mielestäni eniten.
Näin seuraa Tilaksen toinen
memoriaali jonka hän laati vähän ennen kuin asiaa käsiteltiin
ritarihuoneella.
Käskyb mukaan olen uudelleen kaikella
huoleliaisuudella käynyt läpi von Becker n 642 -suvun ka em löydä
mitään todistetta että voisin erota aikaisemmasta ajatuksestani
jonka minä nöyräss'ä memoriaalissani 29.8.1768 olen ollut
oikeutettu kertomaan, mutta voin kuitenkin kertoa seuraavat huomiot.
1) Että siitä kaikesta
muuttuvuudestaan huolimatta jota asian kuuleva tuomari haluaa tulevan
tehdyksi siten vannon että ei neljäskään suomalaisesta suvusta
tule olemaan. Ihminen voi suojautua iskuilta parhaissa suvuissa ja
laittaa yksin memoriaalin tarkasteltavaksi, joten mies voi olla varma
sen puolesta, että kukaan tuskin kieltää sitä. Niin vähän
uskoisin lisääväni ritarihuoneen tietåmystä niin paljon minulla
on ahdistusta laittaa heitä hämillee, kaikkein eniten vaikeilla
olosuhteilla ja köyhyydellä joka on merkitty tilanteeseen, jossa he
eivät saa kaikkia sukuaan koskevia tietoja järjestykseen. Suomen
monia kertoja siirtymävaiheessa ollut kohtalo vaikean naapurin
kanssa, kansakuntien oma huolettomuus ja aikaisempien aikojen
vähäinen merkitsevyys omissa olosuhteissaan kertovat suuremmasta
olemassaolosta suomalaisen suvun tutkimisessa kuin mihin minä
tarvitsen liittää niitä. Ja kun on olemasssa satoja detaljeja
suvusta uotsin puolella, jotka olivat vähemmän merkitseviä, niillä
oli ollut todella heikot olosuhteet puolustaa sukunsa
perinnetietämystä.
2) Minä olen viimeisten valtiopäivien
jälkeen uudelleenlöytänyt kanslianeuvos Stiernmansin ilmoituksen
siitä mitä hän löysi arkistosta koskien Johan von Beckeriä tai
erikseen sisäänkirjattua poikaa Herman Fredrich von Beckeriä, joka
tuli... En voi muuten nähdä kuin että se tuli Johan von Beckerin
anonyymiksi pojaksi joka minun sukutaulussani seisoo ensimmäisenä
ja vaikuttaa syntyneen vuonna 1660 4. toukokuuta ja mistä Hermanin
nimi on suvussa saanut alkunsa.
3) Suku on alkujaan Liivinmaalta ja
jatkuu siellä, kenraalimajuri von Beckern (josta tuli vapaaherra
1720) liivin,aalaista ei-introdusoitua von Becker-sukua ja hänen
oppejaan oli henkivartiodrabantti Peter Gustav von Becker kuunnellut
tarkasti. Jos joku liivinmaalainen aatelismies tuli naturalisoiduksi
siitä ei seuraa se, että hänen koko sukunsa seuraisi perässä!
¤) Tässä kohdassa Tilas osoittaa
takaisin Grönhagenin ilmoitukseen siitä, että hän o.i tasaisesti
tekemisissä genealogisten tietojen kanssa.
Se oli todellisesti tämän Tilaksen
ritarihuonelautakunnalle antaman lausunnon pohjana, ristiriidassa
aikaisemmin antamansa lausunnon kanssa, selvisi että kuten merkinnät
osoittavat miten ja millä tavalla haku johti alkuperältään
alkuperältään aatelisen Johan von Beckerin ja että furiiri Axel
von Beckerin isä Suomessa käydessään tuli pidetyksi
aatelismiehenä ja että hänen alenevassa polvessa edustamansa
sukuhaara polveutuu aatelisesta linjasta. Ritarihuonelautakunta löysi
säädyllisesti että kyseenä olevan furiiri Axel von Beckerin
jälkeläiset todella polveutuvat aatelisesta suvusta n. 642.
Tähän päätökseen nähden olivat
kaksi jäsentä erimielisiä, molemmat (ja toinen oli Suomesta)
kapteenit Anders Boije ja Gyldenstolpe, jotka pysyivät vuonna 1731
annetun todistuksen kannalla jonka heidän mielestään olisi pitänyt
kertoa todisteena suvun aatelisuudesta kertovien todisteiden
vääryydestä. Se kertoo täysin selvästi siitä, miten furiiri
Becker ei ennen viime aikoja hallinnut aatelisia etuoikeuksia, miksi
kaikki samalla paikkakunnalla asuneet vielä tänäkin päivänä
epäilevät Beckerien väittämän alkuperän oikeellisuutta.
Sitten kun tämä on samalla aikaa
istunut ilman todistusta Ruotsissa ja sittemmin ritarihuoneellamme.
Mutta jos se olisi täyden oikeuden kanssa mahdollinen, se ei ole
yhtään sen vähemmän epäilyksenalainen mahdollisuus.
Kaikki tämä Axel nuoremman pojista
koostettu tieto antaa vaikutelman ettå onko siinä jotain hämärää,
etenkin tässä kohdassa joka on kerrottu Axel vanhemman
yhteenliittymästä aatelisten kanssa. Se on viimeinen
epäilyksenalainen asia, älkää antako yksityiskohtiin perustuvan
pelkästään puheeseen liittyvän ja vain epätodennäköisesti
kirjalliseen ilmaisuun pohjautuvan lausuntoja jälkeläistensä
”välittämänä” antaman miehen häiritä. Jos Tilas voisikin
yhtä täydellä aiheella kuin käsittelyssä joka koski Uggla-sukua
sanoa: ”pelkästään sanomukset, todistukset ja traditiot”.
Ja se Tilakselle annettu todistus
ratsumestari Orrelta vuoden 1755 jälkeen, jos se antaa yhteyden Axel
vanhemman ja äidin olosuhteiden välille kertoo pelkästään
kategorisesti että Axel nuorempi oli aatelista sukua ja aateloidun
Johanin poika. Se seuraa siitä Tilaksen toisesta lausunnosta, että
hän ei ole täysin varma asiastaan vaan hänellä on vahvoja
kantoja, Todisteena siitä kuinka kevytsieluisesti merkintöjä
tehtiin voidaan ottaa esiin todistus Adam Otto Tandefeltilta, joka on
annettu aatelisen velvollisuudentunnon alla viittauksena edelliseen
lausuntoon. Hän on varma siitä, että Axel von Becker on kapteeni
(tai kuten jotkut sanovat: everstiluutnantti) Johan von Beckerin
vanhin poika, niin paljon enemmän kuin ”minun edesmennyt äitini
ja monet korkealla iällä olevat aina tunnustivat ja vahvistivat
siten tästä, että se on todellisuutta, että hän on aatelista
alkuperää polveutuu oikeista aateluuden osoittavista vanhemmista”.
Nyt se ei uponnut yhtä hyvin minkä Tukholmassa oleskellut Tandefelt
huomasi. Lautakunnan loppukäsittely pidettiin siellä ja Tandefekt
kutsuttiin tiedonannon jäseneksi. Hön kertoo nyt, että hänellä
ei ollut mitään varmuutta siitä, oliko kyseessä sama suku, hän
oli kuullut lapsuudessaan puhuttavan ettå luutnantti Johan von
Beckerin isoisän isä oli everstiluutnantti ja tuli avioon sodan
alla Puolassa naisen kanssa, joka miehen kuoleman jälkeen sittemmin
hassahti ja meni avioon pitäjänräätäli Kihjlin kanssa, mutta
hämnen lapsistaan joiden kanssa tämä räätäli asui tai jos he
suoraan hänen jälkeensä kuolivat, siitä hänellä ei ole tietoja.
Minkä hän pystyi varmasti sanomaan oli samankaltaisuussuhteessa sen
kanssa, että luutnantti Johan von Beckerin isänisä Axel Becker oli
inspektori Herra Tandefeltin isoisän luona sillä hänellä oli
kertoman mukaan varsin heikonlaiset lahjat ja myöskään hänellä
ei ollut tarkempaa tietämystä taustastaan.
Sysmän suvun kuuluminen Ruotsissa
aateloituun sukuun alkoi saada entistä vähemmän huomiota ja
kovalla äänellä oikeuksiaan puolustaneita suvun jäseniä vietiin
jopå mielisairaalaan (ks. Herman von Becker Danvikenissä)
kiinnitettynä merkintöjen todistuksiin siitä että tämä Axel
vanhempi oli aatelista alkuperää kun liivinmaalainen aatelissuku
oli monta kertaa korotettu aateliin. Toisella puolen todistelee
kapteeni Boije sitä että monet ihmiset Sysmässä epäilevät
Beckereiden aatelisuutta. Itse työssä ei tule esiin se, onko Axel
vanhempi tai nuorempi merkittynä väestöluetteloon aatelismiehinä
ennen vuotta 1757. Sen jälkeen kun Axel vanhemmasta tuli nimismies
hän kahden vuoden aikana esiintyy kirkonkirjoissa Beckerinä, mutta
sitten taas Beckertinä ja niin kirjoittaa myös poikansa nimen jota
tämä itse vaihteleee Beckerin kanssa. Etuliite von ei esiinny
koskaan. Minä en ymmärrettävästi laita suurta painoa
allekirjoituksen kirjoitusasulle etenkin kun on muistettava että se
vaihteli tuona aikana suuresti. Enemmän merkitsee se, että Axel
vanhempi tullessaan valituksi nimismieheksi häntä kutsuttiin
”ymmärrykseltään hyväksi” Axel Beckertiksi. Tässä tulee
esiin se eriskummallinen asia, josta Ritarihuonelautakunta teki jo
joskin ei-lopullisen päätöksen. Vuonna 1730 matkustaa Axel
poikiensa myöhemmän kertomuksen mukaan Liivinmaalle etsimään omia
juuriaan. Jo Revalissa hän saa maksun vaivoistaan ja palaa
aatelisdiplomin kappaleen kanssa takaisin kotiin Suomeen. Seuraavana
vuonna 1731 halusi hänen appensa Wolter Magnus von der Pahlen Turun
hovioikeudessa luovuttaa joitain rälssitilojaan vävylleen. Becker
kuitenkin selvitti silloin että hänellä ei ole aatelisvaakunaa
joten hän ei voi ottaa vastaan verovapaita perintömaita apeltaan.
Jotkut ovat väittäneet ettei Axel vielä tuossa vaiheessa tiennyt
aatelisuudestaan. Kun hän 25 vuotta myöhemmin antoi lausunnon siitä
oli se poikien julmaa leikkiä liitettynä haluun vapautua
manttaaliveron maksamisesta.
Tarjottu todiste suvun aateluudesta,
vanhemman Axelin synnyintodistus – hänen syntymäpäivänsä
26.8.1671 oli jo kerrottu – ei tarvinnut hyvin olla vaikeata
koostaa.ö Siellä ei pelkästään ollut sellaista uutta kuin
rautaesirippu joka teki mahdottomaksi epävarmat liivinmaalaiset
sadut.
Minä olen tullut oikeasti pitkälle
kertomuksessani meidän Becker-suvusta kun yksi vuosi sitten
professori Alex Luther tuli ritarihuoneelle ja jätti kaksi pientä
kirjekuorta, jotka oli löytänyt eläintieteen professorin JA
Palmenin kirjallisesta jäämistöstä. Se oli todistettavasti
tapahtuinut hänen luonaan, etenkin kun hän oli monta vuotta ollut
tekemisissä neiti Augusta von Beckerin kanssa, joka elämänsä
loppuvaiheessa eli Sveitsissä. Yksi kuori sisältää hänelle
osoitetun kirjen Palmenilta. Toinen vaikuttaa ensinäkemältä
oikeasti mitättömiltä merkinnöiltä suvusta, sellaisia mitä
useasti tapaa ja jotka eivät ole tutkimuksellisesti kovin
arvokkaita. Kun siinä Beckereiden sukutalo samalla aikaa alkoi
entistä enemmän kehittyä sain ajatuksen tutkia enemmän paperia-
Lopulta tulin siihen lopputulokseen että paperia ei voinut olla
kirjoittanut kukaan muu kuin neiti von Beckerin veli Carl Hugo von
Becker- Nämä olivat tunnetun kielentutkijan Reinhold von Beckerin
lapsia, täällä on joitain kirjeitä ja selvityksiä jotka
liittyvät häneen. Hugo von becker oli kirjailija, hän on
julkaissut kaksi kokoelmaa satuja lapsille, mitkä kirjat huomioitiin
etenkin niiden mielikuvituksekkaan fantasian vuoksi, samalla hän
matkusteli paljon kotimaassa ja ulkomailla. Nyt kun tutkin hänen
kirjoittamaansa paperia, mitä löydän? Kyllä, että von
Becker-suku on saanut oman Wasastjernansa Hugo von Beckeristä. Hän
on monien vuosien aikana tehnyt tutkimuksia suvustaan ja on
kunnioitusta herättävää miten suuren määrän etenkin 1600- ja
1700-luvuilta peräisin olevia etenkin liivinmaalaisia kirjoja hän
on käynyt läpi- Hän on tehnyt lähdetutkimusta ja kritiikkiä
mutta paperi on silti kuitenkin varsin fragmentaarinen.
Tulos tästä käsin joka ei sisälly
Wasastjernaan tulee Stackelbergin aateliskalenterista, hänen
toisesta aateliskalenteristaa vuodelta 1897 ja voin helposti yhdistää
sen tähän. Sukuingressi sanoo samanlaista täälläkin.
Uradelia Waldemarenasin,Erik Medvedin
ja kuningatar Margaretan aikainen mahtava suurmiessuku Tanskassa ja
Liivinmaalla. Saksalaisflandrilaista alkuperää ja samaa alkuperää
Bagge af Boo-suvun kanssa. Nimi kirjoitettiin alkujaan von Beckern ja
on oikeasti vanha karoliininen kreivisuku Bachern eller Buchern vid
Bodensjön jossa ensimmäinen suvun mies oli kreivi Aribo av Buchorn
och Schale (888) sukulainen Suomessa alenevassa polvessa johti kreivi
Bego eller Biccoon joka avioitui Alpeilla. Ja niin seuraa pitkä
selvitys alkuperäisest'ä nimestä muunnoksineen: Bicar Beger Baghe
Bogge Bicari Biker Bech Bikern jne. ja on sukua von Buxhövdeneille
joka nimesi linnojaan jäsentensä mukaan. Haluan tehdä muutaman
huomion. Ilmoituksen mukaan ei Alppien tytär ollut muu kuin keisari
Ludvigin tytär minkä vuoksi vaatimattomuus esti Hugo von Beckeriä
nimeämästä sitä. Todisteet (lman merkintää lähteestä) että
bagge af Boo-suvulla olisi ollut sama alkuperä Becker-suvun kanssa
vaikuttavat heppoisilta ja erikoisilta.
Yksi outous tässä on sen laatuinen
mitä en voi olla mainitsematta. Se ei kuitenkaan ole pelkästään
Hugo von Beckerin syy. Kun hänen mukaansa etsii Bungen Liv- Ehst und
Kurlandisches Urkundenbuchista tietoja hänen väittämästään
suvun kantaisästä Johan Bekeristä ”advocatus hallandiaesta”
löydän minä hänet helposti tästä julkaisusta. Mutta kun mies
kääntää sivua ja tarkastelee tietoja, mitä hän löytää.
Kyllä, tässä häntä kutsutaan Advocatus Lallandiaeksi joten ei
ole kysymys Hallandista vaan Lollandista! Ehkä se ei ole liian
kauaksivietyä ajatella että tämän Bungen paino- luku- tai
kirjoitustaito antoi tutkijallemme tiedon jonka perusteella hän
väitti Bagge af Boo-suvun joka 1400-luvulla eli Hallandissa, olevan
peräisin Becker-suvun leveästä äidinsylistä, joka totisesti
ulottuu koko Pohjolan ja maanosan yli.
Tässä hölmönkuvauksessa on Hugo
von Becker luonnollisesti ymmärtänyt olevansa oikeassa vaikka hänen
kuvansa on vanhentunut. Hänen satulinjansa joka tulee Wasastjernalta
menee aateloidusta Johan von Beckeristä 300 vuotta taaksepäin. Se
alkaa kuten sanottua Biker eller Beckeristä advocatus
Hallandiaesta.- Lähdetutkimuksen perusteella olen ottanut
tehtäväkseni etsiä selbyyttä hänen tiedoistaan yhdessä ja
toisessa sukupolven osassa. Siinä mainitut ihmiset ovat uskottavasti
olleet olemassa. Siinä on vain yksi pieni virhe – ne eivät kuulu
yhteen. Yhdessäkään kohtaa ei Hugo von Becker ole kyennyt
osoittamaan, että olisi kyse isästä ja pojasta. Hän on poiminut
lähdeteoksista huolellisesti kaikki joiden nimi on Becker (tai
jotain sen suuntasita) laittanut ne kronologiseen järjestykseen ja
poiminut ne pois jotka eivät ole sopineet joukkoon. Sillä tavalla
on tämä ”sukujohto” konstruoitu, ketju esi-isiä saatu aikaan
jota ei voida mielestäni hyväksyä , vaikka en kuitenkaan sano,
etteikö joku näistä esi-isistä voisi olla totta kuten esimerkiksi
Herman joka mainitaan kuten aateloitu isoisä. Mutta että pitäisi
hyväksyä revalilainen raatiherra Laurens täysin oikein mainittu
1483 Bungen Revaler Rathsliniesissä kuten myös poika riikalaiselle
ritarille ja riikalaisen raatiherran isälle vaikuttaa
epäuskottavalta.
Wasastjerna komppaa von Beckeriä
siinä, että Becker-suku Liivinmaalla oli vanha aatelinen suku ja
Stackelberg johtaa suvun uradeliin. Tämä ei ole enää uskottavaa.
Varmasti lukee Johan von Beckerin aatelisdiplomissa että hän
kantaisi vanhan sukunsa nimeä ja vaakunaa . Mutta saman vaakunan
olen Ruotsin valtionarkiston Biograficassa nähnyt liitteessä ei
aateliseen vaan porvarilliseksi tulkittuun sukuun. Yhdessä
todistuksessa jonka ritarihuonesihteeri Riiassa genealogi von
Bruiningk antoi ja jonka löytää mm. Hugo von Beckerin papereista,
mutta jonka sisältöä ei näytetty olevan käytetty Stackelbergin
kalenterissa, Bruningk sanoo, että kahdesta ritarihuoneeseen
sisäänkirjatusta Becker-suvusta – toinen aateloitiin 1753 –
miltei identtinen vaakuna on peräisin yhdestä ja samasta vanhasta
porvarillisesta Becker-suvusta ja se ei ole mahdotonta etteikö
Johanin esivanhempia voisi löytyä Riian valtionarkistosta. Tämä
selitys löytää tukea Hupelin Nordische Miscellaneusta siellä
Johanin suvusta kerrotaan, että se oikeasti polveutui riikalaisesta
kaupunkiaatelista. Mutta jostakin huolimatta Hugo von Beckerillä on
merkintä tiedoissaan, vaikenee hän että Johanin suku
sisäänkirjoitettiin Riian ritarihuoneelle sen ruotsalaisen
aateluuden eikä liivinmaalaisen aateluuden vuoksi.
Tämä laaja loistelias
suurmiesmenneisyys, tämä sukujohto joka vie pitkälle keskiajalle,
tämä luihu ja epäiltävä esitys suvun vanhasta aateluudesta ja
valheellinen kantaisä Axel nuoremman väärennelty polveutuminen
ei-introdusoidusta vapaaherra von Beckeristä – mihin tämä kaikki
palautuu? Se ei ole muuta kuin erilainen kukka puussa jonka jo
satujenkertoja Hugo von Beckerin aikaan tullessa olisi luullut
kuivuneen – kummittelija 1500-1600-luvuilta.
Uskon tässä näyttäneeni:
1) Että Wasastjernan sukujohto Johan
von Beckeristä Johan Biker eller Beckeriin advocatus Hallandiaeen ja
Tanskan armiger regisiin pitää poistaa arvioista.
2) Että von Becker-suku polveutuu
porvarillisesta patriisisuvusta Riiasta.
3) Että Sysmän suvun alkuperä
vanhemmasta Axel Beckeristä on varma, mutta
4) Hänen alkuperänsä Johan von
Beckeristä pitää tästä eteenpäin pitää epävarmana
5) Että sukuhaara jonka Wasastjerna
anaaa polveutua vanhemman Axelin tuntemattomasta veljestä pitää
nähdö erillisenä aatelisesta suvusta koska ne eivät kuulu
toisiinsa.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti