Vastuusta

Vastuun käsite tarkoittaa ensisijaisesti jostakin vastaamista. Vastaamiseen voidaan katsoa liittyvän sellainen velvoite, jonka mukaan vastaajan on kannettava huolta vastattavasta ja tiedettävä siitä kaikki sellainen tieto, joka voi edistää vastaamisen hyvin sujumista. Monet poliittiset puolueet ovat omineet käyttöönsä vastuun käsitteen silloin, kun ne puhuvat asioista ja arvoista, joita he itsensä mukaan edustavat. Sehän on tietysti ihan helposti ymmärrettävää, kaikki poliitikothan haluavat kantaa vastuuta ainakin sellaisista asioista, jotka eivät vielä ylitä heidän tietomääräänsä ja vastaamisen taitoaan. Vastuu on kuitenkin kaikesta huolimatta varsin problemaattinen asia silloin kun tuon käsitteen alkuhistoriaa ja esiteoreettisia perusteita kaivellaan tarpeeksi syvälle. Erään Komisario Palmu elokuvan hullu ex-upseeri/kartanonomistaja Vadenblick päästi eräässä vaiheessa ko. Elokuvaansa seuraavankaltaisen repliikin: ”Demokratia on pelkuruutta, ei uskalleta ottaa vastuuta!”. Mielestäni kuitenkin hän oli väärässä, sillä demokratian voidaan nähdä ensimmäisenä kaikista hallintomuodoista edistävän sitä pyrkimystä, jonka mukaan kaikkia ihmisiä tulisi auttaa siinä kehittymisessä, että he kaikki voisivat kantaa vastuuta omista ja toisten ihmisten asioista. Mummoni on kertonut useita kertoja saman suuntaista tarinaa kauppa/pankki/postireissuistaan. Hän on kertonut, että kun hän on ollut mainituissa paikoissa jonossa, on hän useita kertoja joutunut puristamaan sormillaan nenänsä kiinni ja kääntämään päänsä sivuun, kun edessä oleva jonottaja on ”haissut pahalle”. Mielestäni tuollainen teko (vaikka syy voisikin löytyä siitä, että mummossa on asperger-piirteitä, jotka ovat voineet aiheuttaa sen, että hänen hajuaistinsa on ylikorostunut) on aina epäsosiaalinen teko ja siinä ikään kuin suljetaan ihminen, joka toisen mielestä haisee pahalle, koko yhteisön ulkopuolelle, ts. ihminen osoittaa tuollaisia elkeitä tehdessään toiselle sen, että minä olen sinusta parempi, kun voin havaita tuon sinun alennustilasi. Mielestäni tuon kaltainen asenne ja toiminta ei ota huomioon yhtä vastuun ja vastaamisen tärkeää osa-aluetta, joka on toiselta puolelta kaikkivastuu tai kokonaisvastuu ja toinen on yksittäisvastuu, johon sisältyy velvoituksen käsite, jonka mukaan kaikkien tulisi ensisijaisesti kantaa huoli siitä, ettei itse aiheuta toisille yhteisöön kuuluville ihmisille minkäänlaista haittaa tai mielipahaa omilla teoillaan, sanoillaan tai asenteillaan. Vaikka voitaisiinkin yksittäisvastuun käsitteen sisällä ajatella, että sellainen ihminen, joka ei esimerkiksi hajullaan aiheuta toisille ihmisille kärsimystä (mikä on tällaisessa tapauksessa vain lievä haitta ja sitä paitsi se uhkaa monesti juuri toisten ihmisten vuoksi kääntyä moraalisen närkästyksen kohteeksi) on tuollaisessa tilanteessa, jossa toinen ihminen taas aidosti epäinhimillisellä hajullaan aiheuttaa toisten nenille jotain, niin voidaan siitä sanoa, että mikäli velvoitteensa paremmin täyttänyt ihminen alkaa mollaamaan esim. kyseisen kaltaisilla elkeillä velvoitteensa huonommin täyttänyttä ihmistä, ei mielestäni häntä voida kyseisessä tilanteessa katsoa yhtään sen hyvänsuopaisemmalla katseella kuin muitakaan ihmisiä. On selvää, että jokin ulkonäössä jne. kautta olemuksessa ilmenevä eroavaisuus on monesti taipuvainen etenkin homogeenisissä ja vain mäntysuovalta tuoksuvissa ihmisissä ja heidän yhteisöissään erottamaan poikkeavan ihmisen itsessään toisista ihmisistä, mutta jos tuon eroavaisuuden havaitseva ihminen alkaa toitottamaan tuota eroavaisuutta toisille ihmisille elkeillään tai sanoillaan, niin on se minusta aika suuri kardinaalirikos. Se voidaan yleistää kaikenlaisiin tilanteisiin, joissa ihmiset poikkeavat toisistaan, voikin olla, että tuollainen käytös on yleisempää pienillä paikkakunnilla ja homogeenisemmissä yhteisöissä, mutta pelkästään se, että ihmiset voisivat olla suvaitsevaisempia kaikkia toisia ihmisiä kohtaan, ei tuollaisia elkeitä tulisi harjoittaa. Kaikkivastuu tai kokonaisvastuu tarkoittaa sitä näkemystä joka useilla ihmisillä on, joka osoittaa itsessään sen, miten ihmiset haluavat sitä yhteisöä ja yhteiskuntaansa kehitettävän, jossa he viettävät osan tai koko elämänsä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi näkemyksiä siitä, miten erilaisia resursseja tulee ympäröivässä yhteiskunnassa jakaa. Kaikki varmasti esimerkiksi Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa ja ilmastossa ajattelevat että jokaisella ihmisellä tulisi esimerkiksi olla oikeus asuntoon ja esimerkiksi kylmältä suojautumiseen. Jokainen ihminen myös varmaan haluaa sitä, että kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus ja mahdollisuus olla tekemisissä ja toimia kaikenlaisten yhteiskunnan osien kanssa, missä tärkeintä on ehkä se, että kaikki olemassaolevat palvelut ovat avoimia kaikille. Mielestäni myös eduskuntalaitoksen tulisi toimia sen kaltaisella tavalla, mikä vaatisi ehkä muutosta perustuslakiin, jonka mukaan kansanedustajien mahdollisia istumavaalikausia tulisi rajoittaa ja täten edistää uudenlaista demokratiaa, jonka mukaan mahdollisimman monet ja yhteiskunnan eri osa-alueita edistävät tahot pääsisivät tekemään lainsäädäntötyötä ja siten edistämään useampien ja toisista erottuvien, mutta kuitenkin yhtenäistä suomalaisen yhteiskunnan kehityssuuntaa edistävää rakennustyötä. Maahanmuutto on tässä hyvin tärkeä kysymys, koska useimmin eniten suomalaisista poikkeavat ihmiset ovat maahanmuuttajia. Siinä kohtaa on tärkeätä, että maahanmuuttajille voitaisiin antaa selkeämpi näkemys siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa toimitaan ja mitä suomalainen yhteiskunta haluaa edistää. Monet vihervasemmistolaiset tahot kai sanoisivat, että suomalaisen yhteiskunnan tulisi myös voida muuttua maahanmuuton edistymisen ja uusien maahanmuuttajien myötä. Mielestäni Suomi ei kuitenkaan kaipaa kiihkouskovaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita alistamaan kaikki muutkin ihmiset oman radikalisminsa kouran alle. Voidaan myös sanoa, että sen kaltaiset ihmiset, joilla ei esimerkiksi kielitaitonsa tai koulutuskyvykkyytensä puolesta ole mahdollista elää Suomessa kunnollista elämää toisten ihmisten kanssa, ovat sellaisia ihmisiä, joita Suomi ei tarvitse, esimerkiksi romanialaiset kerjäläiset, jotka aiheuttavat etenkin kesäisin pääosin protestanttisille ihmisille, jotka eivät ole kerjäämiseen tottuneet, hankalia tilanteita rahan vonkumisellaan. Voidaan siis mielestäni sanoa, että sellaiset ihmiset, jotka ovat taipuvaisia provinsiaalisissa mikrotason tilanteissa erottelemaan ihmisiä, jonkun heidän piirteensä kautta, tekevät niin, koska he eivät itse ajattele sitä, mistä kyseinen tilanne johtuu. Se nimittäin johtuu aina siitä suvaitsemattomuudesta, jolla suljetaan yksittäisiä ihmisiä tai heidän ryhmiään toisten ulkopuolelle. Ihmiset eivät Suomessakaan poikkea niin suuresti toisistaan, etteikö kaikkiin voisi suhtautua samalla suopeudella ja kunnioituksella. Kun ajateltaisiin ilmiöiden syitä, eikä pelkästään ilmiötä, voitaisiin päästä pitkälle paremman yhteiskunnan toteutumista.