lauantai 30. elokuuta 2014

Hulluus osa II

Puhe ottaa korviini
ne eivät voi olla havaitsematta
sitä mitä tapahtuu niiden ympärillä
tai vain jotenkin niiden vuoksi
Jos en tuntisi ahdistusta tässä maailmassa
tulisi siitä paljon tyhjempi paikka
kun vaihdan erivärisen kynän
ei kirjoitukseni muutu
mutta se miten koen itseni, muuttuu
aivolohkoja ilmassa, ajatuksia lukittuina kyniin
ajatuksia runoista pitkin järvien pohjia
kaloja silmässäni, siellä missä ei pitäisi
Voidaanko maailmalle antaa suunta
jos se ei itse pyri sen saavuttamiseen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti