Olenlukenut siitä jo
kaiken,
en tiedä tarvitsenko enää
kuulla mitään
tuollainen ei kuitenkaan
vaikuta minuun
niin, ei millään tavalla
olen tavannut jo usein
tuollaisia asioita
en voi olla olematta
kuulematta niitä
Kuitenkin minä olen vain
niin kuin pystyn olemaan
se ei vaikutu mistään
sellaisesta joka ei ole omaani
sillä oma, mitä se
kuitenkin lopulta on?
Vain jotain sellaista jota
ei olla sulkematta syliin
vain jotain, minkä ei
anneta mennä ohi huomaamatta
Voisinko minä olla itseni
kanssa ja muiden
siten että se voisi
kuulua siihen samaan
jota teemme toisillemme
päivittäin
kaikki selkäänpuukotus
ja paska
kaikki se mitä emme saa
ulos suistamme
voisimmeko antaa sen jo
olla
ja katsoa asioita sillä
huolella minkä ne ansaitsevat
ei! sillä kiinnitämme
niihinkin huomiotamme
vain sen takia että ne
ovat jotain uutta,
jotain sellaista samaa
mikä saa meidät pedeistämme aamuisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti