Kun Suomessa demokraattinen päätöksenteko tapahtui säätyvaltiopäivien välityksellä ja kautta oli Sysmällä edustajia kahdessa säädyssä: aatelisessa ja talonpoikaissäädyssä. Porvarisäädyn edustajia ei ollut, koska heidät valittiin kaupungeista. Sysmän papillinen sääty ei koskaan yltänyt hiippakunnan edustukseen asti valtiopäiville. Kuitenkin poikkeuksena voidaan mainita syntyperäinen sysmäläinen Alexander Wilhelm Lyra, joka edusti monilla valtiopäivillä Porvoon hiippakuntaa. Aatelissäädyssä sukuaan saivat edustaa pääasiassa sukujen päämiehet, vaikka joskus tämän ollessa estyneenä, tämä pystyi valtuuttamaan nuoremman sukuhaaran edustajan tai jopa toisen suvun ihmisen edustamaan omaa sukuaan. Tällöin ohjeita luonnollisesti annettiin äänestyksien suhteen. Talonpoikaissäätyyn taas valittiin edustajat kihlakunnittain, missä yhteydessä kukin kunta määräsi edustajan äänestämään oman sijansa puolesta.
Sysmän ehkä historiallisesti merkittävimmän aatelisen suvun Tandefeltien edustaja valtiopäivillä oli Magnus Fredrik Tandefelt, joka edusti sukuaan peräti kuusi kertaa seuraavien vuosien aikana: 1877-1878, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894. Tandefelt oli syntynyt vuonna 1830 ja toimi Sysmässä monissa kunnallisissa luottamustoimissa. Hän toimi muun muassa kunnallislautakunnan ja kuntakokouksen esimiehenä. Hänet tunnettiin aiemmin sotilasarvonsa kautta: luutnantti Tandefelt, ennen kuin hänestä tehtiin kunnallisneuvos vuonna 1875. Valtiopäivillä hän toimi eri valiokunnissa, vaikka aloitteita hän ei näytä sen ahkerammin tehneen. Kunnallisneuvos, luutnantti Tandefelt kuoli vuonna 1902.
Schildt-suvun paikallinen edustaja oli Wolmar Onni Schildt, joka on edustanut oman pitäjänsä lisäksi myös omaa sukuaan valtiopäivillä. Schildt hallitsi kunnallista elämää Sysmässä noin kolmen eri vuosikymmenen ajan. Ensimmäistä kertaa hän edusti sukuaan valtiopäivillä vuonna 1882. Jo seuraavien valtiopäivien aikana hän oli mukana aloitteessa, jolla pyrittiin palvelusväen muuttoajan siirtämiseen. Talonpoikaissäädyn sysmäläinen edustaja talonpoika E.J. Kännälä teki samoilla valtiopäivillä samanlaisen aloitteen. Onni Schildt edusti sukuaan lisäksi vuosien 1894, 1897, 1899, 1904-1905 ja 1905-1906 valtiopäivillä.
Onni Schildt oli Suomen historiaan eniten suvustaan jääneen kieli- ja yliopistomiehen Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpisen poika. Hän oli syntynyt vuonna 1851 ja häntä voidaan pitää omana aikanaan merkittävimpänä Sysmän kunnalliselämän hahmona. Wolmar Onni Schildt valmistui ylioppilaaksi vuonna 1870 Jyväskylän Lyseosta. Hän opiskeli mm. Tanskassa ja Ruotsissa ja asettui Sysmään vuonna 1879 viljelemään Hovilan ja Ilolan tiloja. Sen lisäksi hän alkoi johtajaksi Hovilaan perustettuun meijeri- ja karjanhoitokouluun. Tästä alkoi hänen Sysmää voimallisesti luonnehtinut toimintansa Itä-Hämeessä.
Hänellä oli lukuisia virkatehtäviä, joiden hoidossa hänen täytyi matkustaa kotipitäjänsä ulkopuolelle. Hänellä oli maatalouden seuratoimen ohessa merkittävä virka Mikkelin läänissä virkatalojen tarkastajana vuosina 1883-1889. Vuonna 1895 Onni Schildtistä tuli maanviljelysneuvoss. Schildt oli valmistelemassa asiaa koskevassa komiteassa kunnallislain muutosta vuonna 1898. Maanviljelyshallituksen neuvotteleva jäsen hän oli 1904-1906. Myös säästöpankkiasian edistäminen kuului hänen toimintaansa samoina aikoina.
Suurlakon jälkeen asetettuun Mechelinin senaattiin Schildt valittiin senaattoriksi vuonna 1905. Hänet valittiin maanviljelystoimikunnan päälliköksi. Hän toimi asemassa vuoteen 1909. Hän oli jäsen myös valtioneuvos Edvard Hjeltin kokoomussenaattiin. Samalla kun maatalouteen käytetyt määrärahat lisääntyivät Schildtin senaattoriaikana, sai hän toimeen monia maatalouden uudistuksia etenkin opetuksen ja valistamisen aloilla.
Schildtin uudistuksia kotipitäjässään oli esimerkiksi lääkärin hankkiminen pitäjään, jonka hän sai aikaan suoraan Duodecim-seuraan yhteyden ottamisella. Sysmä oli hänen mukanaan aina, vaikka hän olisi oleskellut muualla Suomessa tai ulkomailla. Hänen poikansa Onni G. Schildt otti vähitellen vastuuta hänen Sysmässä sijainneiden tilustensa hoidossa, ja isä ohjeisti poikaansa koko ajan paremman tuloksen saavuttamisessa. Kuntakokouksissa Schildtin mielipide oli monesti lopullinen ja ratkaiseva. Järjestys pysyi loistavasti kasassa, kun hän oli puheenjohtajana.
Maanviljelysneuvos Onni Schildt siirtyi ajasta ikuisuuteen 24. päivä maaliskuuta 1913. Schildtiä on myöhempien mukaan kutsuttu myös ”Sysmän keisariksi”, joka nimitys ei tietysti ole liioitteleva siinä määrin, kun huomioidaan hänen merkityksensä kunnalle ja hänen kaikkinainen toimintansa kotikuntansa Sysmän asioiden hoidossa. Hänessä oli lisäksi vanhasta aatelissuvusta tullutta majesteetillisuutta, joka sekin voi luoda hänestä käytettyihin termeihin nähden ymmärrystä.
Aatelissäädyn lisäksi sysmäläisiä oli edustamassa paikkakuntaansa talonpoikaissäädyssä, jonka edustajien voidaan katsoa monessa mielessä olleen aatelisia lähempänä yhteisen kansan edustamisen mielessä. Ensimmäinen talonpoikaissäädyn sysmäläinen edustaja oli Topias Kirveskoski, joka oli syntynyt vuonna 1826 ja kuoli 1887. Kirveskoski oli itseoppinut laajan tietomäärän hallitsija, minkä takia hänet lähetettiin edustamaan pitäjän talonpoikaisväestöä vuoden 1872 valtiopäiville. Tätä ennen hän oli ollut kunnan asioiden hoidossa köyhäinhoitohallituksen jäsenenä. Hän piti puheenvuoroja etenkin siveellisyyttä ja paloviina-asiaa koskevissa kysymyksissä, jossa yhteydessä hän ehdotti jokaisen luvattoman suhteen kohdalle 30 markan sakkoa. Kirveskoski oli myös onnittelemassa keisarillista majesteettia lähetystössä, johon hänet oli valittu säätynsä edustajaksi. Kirveskoskella oli myös kirkollisia luottamustoimia.
Seuraava pitäjän talonpoikaissäädyn edustaja valtiopäivillä oli Erik Johan Kännälä, joka syntyi vuonna 1848 ja kuoli 1910. Hän otti kantaa palvelusväen muuttoajassa, josta Schildt oli jo aiemmin ottanut kantaa, jossa hän suunnitteli muuttoaikaa vuoden alkuun, koska syyskuussa muuttaminen aiheutti paljon haittoja esimerkiksi viljan korjuun kannalta. Kännälän suosikkiaiheita oli myös asevelvollisten palkan korottaminen, Savon ja Pohjanmaan radan yhdistäminen poikkiradalla ja Heinolan piirilääkäripiirin jakaminen. Lisäksi Kännälä ajoi esimerkiksi Mikkelin Lyseon opetuskielen muuttamista. Kännälän jälkeen Itä-Hämeen edustajaksi tuli virkatalon vuokraaja Alfred Filip Danielson, joka edusti myös Luhankaa ja istui kaikkiaan kuudet valtiopäivät.
Danielsonin jälkeen edustajaksi tuli Topias Kirveskoski nuorempi, joka oli syntynyt vuonna 1859 ja kuoli 1931. Kirveskoski nuorempi oli saanut tunnustusta lahjakkuudestaan jo kansakouluaikana, ja hänen opettajansa pitikin häntä lahjakkaimpana oppilaanaan. Kirveskoski peri isänsä tilan Männistössä. Valtiopäivillä Kirveskoski ajoi etenkin Lahden ja Heinolan välistä rautatieyhteyttä ja maataloudellisia uudistuksia. On mainittu, että Kirveskosien suvussa talonpoikaisjohtajuus periytyi, ja etenkin nuorempaa pidettiin harvinaisena miehenä ja persoonallisuutena. Häntä ohjasi rakkaus kotiseutua kohtaan sekä kristillinen maailmankatsomus. On sanottu, että hänellä ei ollut muita kuin ystäviä. Vielä eduskunnan aikana kolmas Kirveskoski, nuoremman poika Vilho edusti kansaa.
Aleksi Korvenranta, joka oli syntynyt vuonna 1862 ja kuoli 1934, jatkoi talonpoikaissäädyn edustusta säätyvaltiopäivillä 1905-1906, jotka jäivät viimeisiksi. Hänellä oli aiempien tavalla ollut kunnallisia luottamustoimia: mm. kunnanvaltuuston jäsenenä ja pitkäaikaisena puheenjohtajana. Hän toimi lisäksi seurakunnan rahastonhoitajana ja kuului säästöpankin hallitukseen. Korvenranta ajoi etenkin ratayhteyden Jyväskylä-Lahti muodostamista, mutta kun se kävi mahdottomaksi, ajoi Lahti-Heinola yhteyden muodostamista.
Kaikki mainitut talonpoikaissäädyn edustajat edustivat jossain mielessä säätynsä paikallista huippua, samalla kun aateliset edustivat vain päämiehenä omaa sukuaan. Vuosien 1905-1906 säätyvaltiopäivät jäivät viimeisiksi, ja mm. aatelissäätykin äänesti kansanvaltaisen eduskunnan muodostamisen puolesta.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti