Hartolan pohjoisosissa nykyisessä Vuorenkylässä sijaitsi 1800-luvun loppupuolelle asti Putkijärven kartano, joka määriteltiin ratsupalveluksen takia verottomaksi säterirustholliksi. ”Putkijärfwi” mainitaan ensimmäistä kertaa asiapapereissa kylän nimenä vuonna 1443. Hämeen Maakirjoissa mainitaan vuonna 1539 10 erillistä taloa. Varsinainen säteri muodostui näistä taloista 1650-luvun alussa. Svanström-suku sai kartanon omistukseensa majuri Hannu Rahmilta vuonna 1652. Svanströmien isäntä oli meritulli-inspehtori Augustin Svanström. Tämän vaimo oli Anna Lydiksdotter Grönfelt, jonka sisar Ingeborg oli Koskipään kartanon omistajan Henrik Silfverbögelin sisar. Svanströmien vanhin tytär Anna Kristina meni avioon Savon jalkaväkirykmentissä palvelleen ja majurin arvossa eläköityneen Gustaf Johan von Schrowen kanssa. Kyseinen Schrowe sai surmansa isovihan aikana lähes satavuotiaana, kun ryssät pahoinpitelivät hänet hengiltä.
Gustaf Johan von Schrowen isä oli eversti Gerhard von Schrowe, jonka aikana suku nousi Ruotsin aatelistoon vuonna 1650. Suomen ritarihuoneella vieläkin elävän suvun järjestysnumero on 38. Schrowe-suku siirtyi Suomeen 30-vuotisen sodan aikana. On olemassa osviittaa siitä, että suku on saatettu aateloida esimerkiksi Baltiassa tai Saksassa ennen Tukholman aateloimista, koska on todiste siitä, että Ruotsin aateloinnin kantaisä Gerhard von Schrowe nimitti itseään von Schroweksi eikä Schroweksi jo ennen aateloimistaan. Putkijärven kartano kuului suvulle vielä 1880-luvulla, jonka jälkeen se siirtyi talollisten omistukseen. Pihapiirin suuret ja komeat jalopuut, jotka ovat paikallaan vielä tänäkin päivänä, ovat Schrowe-suvun ajalta. Myös voidaan epäillä, että suuri kivinavetta voi olla Schrowe-suvun aikainen.
”Konstantinopolin portin päällä on Turkin keisarin kuva!”
Schrowe-suku oli pitkään korosteisesti sotilas- ja upseerisuku. Esimerkiksi 16- ja 18-vuotiaat veljekset Hartolasta, Axel Fredrik von Schrowe ja August Henrik von Schrowe ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi sotaan, kun Venäjä julisti sodan Turkille vuonna 1877. Balkanin tilanne oli kiristänyt välejä jo 1870-luvun alusta alkaen. Suomen kaarti, joka lähti sotaan, etsi silloin uutta verta vapaaehtoisista nuorista miehistä. ¨ ''
August Henrik sairastui Balkanin ylityksessä. Hänen hoitajansa sotilassairaalassa oli Florence Nightingale, jolle kiitokseksi saamastaan hyvästä hoidosta August Henrik antoi lahjana suomenkielisen Uuden testamentin. Sodasta vapauduttuaan August Henrik siirtyi Hartolaan siltavoudiksi, jota työtä hän teki kuolemaansa vuoteen 1890-asti. Hän oli vain kolmenkymmentä vuotias.
Vanhempi veljistä Axelf Fredrik oli opiskelijana Riiassa sodan jälkeen ja palveli sen jälkeen Venäjän armeijassa. Tästä palveluksesta hän sai eron luutnantin arvoisena vuonna 1888. Sen jälkeen hän otti uuden tehtävän Kemin reservikomppanian päällikkönä. Hän nousi sen jälkeen kapteeniksi. Hänen toinen virkansa oli venäjän kielen opettajana Kemin yhteiskoulussa. Hän meni avioon vuonna 1892 Suvalkin saksalaisen seurakunnan papin tyttären Louise Natalia Wernitzin kanssa. Tälle parille syntyi kaikkiaan kuusi tytärtä, joiden nimet kertovat suomalaisuusaatteen harrastamisesta. Heidän nimensä olivat Viivi Siveä Kerttu, Silve Lempi Liisa, Siiri Hellin Ilmatar, Tiivi Vieno Vietti, Aina Hileä Hilja ja Elli Sulo Impi. Näistä avioliiton jälkeen nimeä Viivi von Schrowe-Kallio nimeä kantanut tytär tuli jokseenkin arvostetuksi taidemaalariksi. Hänen miehensä oli opetusneuvos Niilo Kallio.
Schrowe-suvun aateloinnista ja alkuvaiheista
Von Schrowe-suku on peräisin Saksan Westfalenista. Jotkut lähteet kertovat, että suku siirtyi 1400-luvulla Liivinmaalle sulautuen siellä valtaa pitäneisiin baltiansaksalaisiin. On kuitenkin varmaa, että suvun aateloitu kantaisä Gerhard von Schrowe on syntynyt Westfalenissa, joten aiemmin koilliseen siirtyneet Schrowet eivät olleet samaa sukuhaaraa kuin suomalainen päämieshaara.
Kuningatar Kristiina allekirjoitti 24. kesäkuuta 1650 Gerhard von Schrowen aateliskirjan, missä yhteydessä hän mainitsi uusivansa hänen vanhan aatelisarvonsa. Sen perusteella voidaan luulla, että hänen aateluutensa oli peräisin Saksan Westfalenista. On osviitttaa myös siitä, että koska sana ”Schrowe” ei suoranaisesti tarkoita mitään erityistä, on suvun nimi saattanut tulla jostain paikannimestä, joka on ajan mittaan muuttanut muotoaan. Suvun aatelisesta taustasta on tietoa siitä, kun Armas Luukon kirjoittamassa Etelä-Pohjanmaan historiassa kerrotaan sivulla 457 Gerhard von Schrowen palvelleen komppanianpäällikkönä 1620-1630-luvuilla kapteenin arvossa.
Putkijärven kartanoa ei enää nykypäivänä ole. On mahdollista, että se on palanut tai purettu uudisrakennuksen tieltä. Putkijärven kartanosta kerrotaan Hartolan historiikissa, että se oli varsin vaatimaton kartanoiden kategoriassa. Kuitenkin tilan maa-alueet kattoivat vielä 1800-luvulla yli kymmenen tuhatta hehtaaria. Putkijärven kartanoon kuului lisäksi suurimmillaan yli kolmekymmentä torppaa. Putkijärven kartanon keskeisin tila on nykyisin Herrala, jonka päärakennus on paljon entistä kartanoa vaatimattomampi.
Schrowe-suvun vaiheita Putkijärvellä ja muualla
Gustaf Johan von Schrowen vanhin poika oli Adam Ludvig von Schrowe, joka syntyi vuonna 1680. Hän palveli armeijassa isänsä tavoin majuriksi asti. Hän kuoli vuonna 1763 ja hänen vaimonsa oli Tukholman läänin maaherran eversti Otto Magnus Wolffeltin ja Helena Nassokinin tytär Gertrud Christina Wolffelt, joka kuoli 1734.
Adam Ludvig von Schrowen vanhin aikuisikään asti elänyt poika oli Axel Ludvig von Schrowe, joka oli syntynyt vuonna 1719. Hän sai eron armeijan palveluksesta luutnanttina. Hän oli aviossa Skaraborgista tulevan ruotsalaisen aatelissuvun tyttären Christina Bolla Ridderfeltin kansssa, jonka vanhemmat olivat Itä-Göötanmaan jalkaväen kapteeni Olof Ridderfelt ja tämän vaimo Hedvig Charlotta Prytz. Ridderfelt-sukuinen isä kuoli kaksintaistelussa everstiluutnantti Georg von Stockmannia vastaan.
Axel Ludvig von Schrowen poika oli Carl Ludvig von Schrowe, joka sai eron armeijan palveluksesta 1824 vääpelin arvoisena. Hän oli aviossa Eva Margareta von Essenin kanssa, jonka vanhemmat olivat kapteeni Otto Magnus von Essen ja Eva Helena Tandefelt. Tämä avioliitto siis yhdistää Schrowe-suvun kahden lähialueen suuren kartanon, Essenien Paason ja Tandefeltin Koskipään sukuihin ja yhteyteen. Vääpelin ja von Essen-sukuisen vaimon ainoa aikuisiälle elänyt tytär oli Johanna Fredrika, joka meni vuonna 1830 avioon serkkunsa lääninkirjanpitäjä Otto Reinhold von Beckerin kanssa. Tästä parista periytyy nykyinen aatelinen von Becker-suku.
Carl Ludvig von Schrowen poika oli Carl Magnus von Schrowe, joka oli sotilasarvoltaan kersantti ja tilanomistaja. Tämän poika oli Johan Henrik von Schrowe, josta tuli lopulta nimismies Hartolaan ja Joutsaan. Hän myi Putkijärven serkulleen, jolta se siirtyi talollisomistukseen. Hän asui sen jälkeen mm. Joutsan Puttolassa Tämän Johan Henrikin yksi poika oli mm. runoilija Uno von Schrowe.
Viimeisiä Schroweja ja katkeava yhteys Putkijärveen
Schrowe-suvun päämieslinja pohjautuu kuitenkin Johan Henrikin poikaan Johan Gerhardiin, jota kutsuttiin suvun mukaan ”Jussiksi”. Hän oli piirinlääkärinä mm. Parikkalassa. Hän edusti sukuaan säätyvaltiopäivillä, ja puhui ensimmäisten joukossa, joista muut olivat Pehr Evind Svinhufvud ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, suomea valtiopäivillä ritarisäädyssä.
Jussi von Schrowen poika oli Yrjö Johannes von Schrowe, joka väitteli Leipzigissä tohtoriksi vuonna 1928. Hän toimi eräässä vaiheessa myös Paavo Nurmen avustajana ja managerina. Jussi von Schrowen veli oli Karl von Schrowe, jota kutsuttiin sukulaisten mukaan Kalleksi. Hänen poikansa oli Mauno Ilmari von Schrowe, joka komensi talvi- ja jatkosodassa rykmenttiä ja oli sotilasarvoltaan eversti. Mauno von Schrowe myös kokosi Schrowe-suvun sukukirjan vuonna 1950 suvun kolmisatavuotisen aateluuden kunniaksi. Kirjaa painatettiin 300 kappaletta.
Carl Magnus von Schrowen poikia oli Gustaf Gerhard von Schrowe, joka eli maanviljelijänä Putkijärvellä. Hänellä oli vuonna 1846 syntynyt poika David Gerhard von Schrowe, joka jatkoi isänsä uraa tilanhaltijoina. Hänen on kerrottu olleen kiivasluontoinen ja itsepäinen. Hän omisti aikoinaan Hartolan Putkijärven, Brusilan ja Joutsan Puttolan tilat, jotka hän myi pilkkahintaan. Tämä viimeinen Schrowe-sukuinen Putkijärven haltija eli sen jälkeen Sysmän Suopellossa, missä hän toimi postinhoitajana. Hän kuoli vuonna 1921 ja samalla Schrowe-suvun sukukartano Putkijärven viimeisin omistaja siirtyi ikuisuuteen ja vei samalla historiallisen muiston ja kosketuksen kartanosta tavoittamattomaksi.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti