Suur-Savon ja Itä-Hämeen herännäisyyden ja niin sanotun ystäväliikkeen johtajana ja hengellisenä äitinä tunnetuksi tullut Margareeta Högman syntyi kuudestoista päivä marraskuuta vuonna 1786 Pohjois-Iissä. Hän vietti nuoruutensa isänsä seppänä toimineen Jaakko Högmanin pienessä töllissä. Tämä koti sisälsi ne hengelliset virikkeet, joiden avulla Margareeta Högman kamppaili myöhemmässä elämässään. Hänen isänsä oli hurskas mies, ja on sanottu Paavo Ruotsalaisenkin saaneen Högmaneilla vapauttavan tuntuiset neuvot omaan sisäiseen uskonnolliseen taisteluunsa, eli hänellä oli oma roolinsa tämän hengellisessä herätyksessä. Isä kuoli vuonna 1806 ja sen myötä hänen tuli lähteä maailmaan äitinsä Klaaran kanssa, joka hänkin kuoli pian sen jälkeen. Silloin Margareeta Högman oli aivan yksin.
Herätysliikkeet saivat ajassa valtaa, koska aikaa pidettiin uskonnollisesti pinnallisena ja siveellisesti turmeltuneena. Ei ollut mitenkään epätyypillistä, että kirkonmiehetkin saattoivat vastustaa tiettyjä uskovaisuuden muotoja. Aika odotti siis jonkinlaista hengellistä herätystä. Ajan kevytmieliset suuntaukset eivät siis miellyttäneet myöskään Högmania. Isänsä vakavanluontoiset opit olivat edelleen Högmanin mielessä tämän kuolemakin jälkeen.
Högman oli palveluksessa isossa talossa Kangasniemellä, mutta sen jälkeen Högman alkoi seuraamaan jo isänsä ajoista tuntemiaan hengellisiä ystäviä. Herätyksen tuomat piirteet alkoivat näkyä Mäntyharjun, Puulan ja Suontienjärven vesistöjen alueilla. Ihmisten käyttäytymisen piirteet muuttuivat arvokkaammiksi, kotihartauksia pidettiin säännöllisesti sekä aamulla ja illalla ja annettiin ahkerasti ja rohkeasti todistuksia omasta uskosta. Joutsan kappelin Vahvaselän kylässäkin Jumalan sana oli tunkenut arkisiin tuntoihin.
Näitä herännäisiä kutsuttiin vaihtelevasti rukoilijoiksi tai ystäviksi, liikkeen nimeksi vakiintui myöhemmin etenkin ystäväliike. Margareeta Högman paneutui joutsalaisiin ihmisiin niin syvällisesti, että hän päätti myöhemmin jäädä heidän pariinsa. Hän meni avioon vuonna 1811 Mustiselän talossa Uimaniemen Pastilassa lampuotina eläneen Antti Hoskon kanssa. He asuivat jonkin aikaa Joutsankylän Ruohorannassa, mutta muuttivat vuonna 1820 Vahvaselän kylään Aatami Tyyskän omistamaan taloon. Sen jälkeen he muuttivat saman kylän taka-alueilla sijainneeseen Kolun torppaan, joka säilyi Margareetan kotina tämän kuolemaansa asti.
Syrjäisessä kylässä Högman toimi torpan talouden ja asioiden päivittäisessä hoidossa. Häntä pidettiin esikuvana myös näissä arkisissa askareissa. Arkielämää tasapainottivat väliajoin ystävien vierailut. Joskus jotkin henkilöt hakivat opastusta ja joskus kokoonnuttiin isolla porukalla seurojen pitoon. Niitä pidettiinkin tosiaan kohtalaisen usein. Myös seura- ja kirkkomatkat Joutsan kirkolle olivat yleisiä ja toistuvia. Sunnuntaiaamuina kaikui voimallisesti virsi, kun kylien kuten Vahvaselän veneet tekivät matkaansa Suontienjärveä pitkin Joutsan kirkolle.
Sanaa kuunneltiin kirkossa hartaina ja samana päivänä kokoonnuttiin kauppias Erik Tevalinin kirkkoa lähellä sijainneessa talossa seuroihin. Tevalinin kodista muotoutui ystävien kokoontumispaikka aina kirkkomatkojen yhteydessä.
Högman ei tavoitellut koskaan itselleen uskonnollisen johtajan paikkaa. Hän ei juuri harrastanut julkista puhumista. Hän kuitenkin tarjosi ystäville apua kahdenkeskisissä keskusteluissa, kun kirkossa ja seuroissa rukoukset, puheet ja laulut oli pidetty. Silloin sanasta vaikuttuneet hurskaat sydämet kaipasivat kahdenkeskistä ymmärrystä. Högman oli läsnä etenkin tässä roolissa pitkään.
Högman säilytti koko ajan yhteyden muuallakin asuneeseen heränneeseen kansaan ja sen muihin johtohenkilöihin. Hän harrasti kirjeenvaihtoa lohdutusta, neuvoa tai varoitusta tarvinneisiin ihmisiin. Hänen sydämessään oli paikka etenkin myös sairaiden ja köyhien kohdalla. Hän halusi pitää näistä huolta.
Monilla seuduilla tätä hengellistä äitiä kunnioitettiin ja tarvittiin hänen Jumalan opissa sisäisesti rikastunutta sielunhoitajan kykyä ja roolia. Eräskin Mikkelissä asunut säätyläisnainen, joka ei ollut kuin yhdeksän vuotta tätä nuorempi, nimitti tätä kansan piirin naista termeillä: ”Minun rakas äitini ja ystäväni”.
Margareetan elämä ei ollut ilman vastoinkäymistä ja vaikeuksia, mutta nekään eivät asettaneet estettä hänen jatkuvalle uskolleen ja luottamusta Jumalaa kohtaan. Jumalan Högman koki etenkin rakkauden ilmentäjänä.
Margareeta Högmanin maallinen vaellus päättyi maaliskuun kolmantena päivänä vuonna 1849. Hänet siunattiin haudan lepoon marianpäivänä. Yhteen kokoontunut herännyt kansa seisoi silloin vakavana ja totisena Joutsan kirkolla hänen arkkunsa äärellä. He toivoivat vielä näkevänsä ihaillun johtajansa kasvot ennen hautaan siirtymistä. Silloin saarnatuolista Joutsan kappalaisena toiminut K. K. Stenberg luki mäntyharjulaisen Salomon Häkkäsen vainajan elämästä kirjoitetun epistolan.
Margareeta Högmanin hauta on komea Joutsan hautausmaalla. Siellä on muistomerkki, johon on ikuistettu painavat sanat, joita vainaja tunnusti ja edisti: ”Muistakaa johtajianne ja seuratkaa heidän uskoansa.” Hebr. 13:7.
Högmania muistetaan edelleenkin vanhurskaana ja Kristuksen opissa kasvaneena ja vahventuneena heränneen kansan johtajana.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti