Alkuperäiseen rälssimaahan, joka muodostui aatelin alkuperäisistä perintötiloista, ei Sysmässä kuulunut kuin Mieskonmäki. Se oli Hollolan Porkkalan rälssimaata, johon kuului 1500-luvun lopussa kolme lampuotitilaa Sysmän metsäseuduilla. Verotilojen alkuvaihetta ennen rälssitilojen muotoutumista voidaan kutsua rustholleja, joiden omistajat saivat ratsupalveluksen suorittamista kruunulle vastaan oman verovapautensa. Tällaisia ylimyksiä oli Sysmässäkin. Tandefelt-suvun kantaisiä ollut Pietari Sigfridinpoika, joka toimi Sysmän tuomarina ja Hauhon ja ylisen kihlakunnan voutina, oli näistä merkittävin. Hänelle annettiin vuonna 1581 vapautus yhdeksän vuoden ajaksi sotaväenkestityksestä ja linnaleiristä omien sotapalveluksessa osoittamiensa ansioiden takia.
Kun hän kuoli, sai hänen leskensä Kaarina Severintytär verovapauden Koskipään kartanoon. Samassa yhteydessä hänen poikansa Henrikki ja Hannu Pietarinpoika saivat Rapalan kartanon isänsä siitä maksaman 150 taalerin korvausta vastaan. Tandefeltien maineteot alkavat näistä miehistä. Suomen ja Viron käskynhaltija Klaus Fleming antoi vuonna 1597 toiselle näistä veljeksistä verojen kantamisen oikeuden kolmeentoista Virtain, Rapalan, Voipalan, Tammilahden ja Joutsijärven taloon. Näiden tilojen verotus määriteltiin 2 5/12 osaksi, johon kuului mm. rahaa 7 markkaa, 5 äyriä 5 1/5 penninkiä, ohraa 2 puntaa 2 pannia ja 13 vakkaa, kauraa 7 pannia 6 vakkaa, metsoja 13 kpl ja lehmiä ½ kpl.
Vuoden 1613 tiedoissa mainitaan Tandefeltien kantaisän lesken nauttineen vapautta verojen maksamisesta kahden Rapalan talon kohdalla, joiden veromäärä oli 12 äyriä eli toisin sanoen 1 veron.
Toinen Sysmän varhaisista ylimyksistä oli Silfverbögel-aatelissuvun kantaisä, veronkanto-oikeutta ja verovapautta nauttinut, Axel Kurjen lippukuntaan kuulunut upseeri Sigfrid Henriksson. Tämä mies sai 12 maaliskuuta 1595 palkkiona sotapalveluksestaan oikeuden Koskipään kartanoon Kuningas Sigismundin sodasta paluuseen asti. Henriksson oli taitava mies, joka osasi ajaa omia oikeuksiaan ja jo vuoden 1597 tienoilla hänellä oli oikeus veronkantoon 14 Hartolassa sijaineeseen tilaan, kuten Kirkkola, Skinnarila ja Kirjala kaikkine taloineen. Näiden tilojen verotus oli jonkin verran raskaampaa kuin Tandefeltien kantaisällä.
Ennen kuin Silfvebögel joutui vuonna 1609 kuninkaan epäsuosioon, oli hänen haltuunsa päätynyt myös ns. Nuoramoisten neljänneskunta. Kuninkaana luonnollisesti tuohon aikaan oli Kaarle IX. Kuitenkin hän palasi sillä tavalla suosioon, että hän jo muutaman vuoden päästä sai nautinnokseen verot 46 Koskipäähän kuuluneesta talosta. Tämä läänitys kesti vain vuoteen 1614. Hänen vänrikin arvoon noussut poikansa sai verovapaaksi Nuoramoisissa sijaineen säterinsä vuonna 1613. Vanhin poika, joka aateloitiin vuonna 1639 nimellä Silfverbögel sai sittemmin haltuunsa isälleen kuuluneet verotilat.
Kolmantena Sysmän rälssisukuna voidaan esitellä Reid-suku, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Reeth. Tämä kuului jo alkuperämaassaan Skotlannissa arvonimettömään aateliin tai ainakin landed gentryyn, eli maaseudun maata viljelleisiin herrasmiehiin. Suvun ensimmäinen tiedetty edustaja oli David Reid, joka oli Evert Hornin komppanian ratsumies armeijassa. Hän sai 24 huhtikuuta vuonna 1614 Sysmän Luhangan kylän ja muutamia erillisiä tiloja Lammilta omaksi läänityksekseen. Sittemmin vuonna 1624 kuningas antoi läänityksen hänelle elinikäiseksi, joka edennettiin myöhemmin koskemaan myös hänen poikaansa.
Ratsupalvelus, jota tarjottiin vastineena verovapaudelle yleistyi suomalaisten sukujen keskuudessa paljon noina aikoina. Tämä oli hallinnolle mieliksi kovin sotaisena aikana. Ratsutiloja oli Sysmässä jo 1500-luvulla ainakin Skinnarilan, Rapalan, Koiviston, Voipalan, Sauvavuoren, Hartolan, Uimaniemen, Kirkkolan, Havumäen, Ruorasmäen ja Mariantaipaleen kylissä. Oli tyypillistä, että ratsumiehet, jotka halusivat kruunua sillä tavoin palvella, annettiin verovapaudella varustettuja autiotiloja, mistä oli kyse esimerkiksi Reid- eli Reeth-suvun kohdalla Luhangassa. Myös vuonna 1597 eräs ratsumies, Mikko Mikonpoika nimeltään, joka palveli Akseli Kurjen lippukunnassa sai viljeltäväkseen Hartolasta 1/12 veron talon, mistä hän sai verovapauden ratsupalvelusta vastaan.
Vuonna 1619 Sysmä kokonaisuudessaan Asikkalan tiettyjen alueiden lisäksi annettiin ratsumestari Fromhold Patkullille ratsumiesten varustamista vastaan. Hänen leskensä nautti näitä etuja vielä vuonna 1625. Nämä ensin verovapauksina annetut oikeudet kehittyivät Sysmänkin alueella pienemmiksi tai suuremmiksi rälssivapauksiksi tai läänityksiksi. Kuninkaiden periaatteena oli antaa läänityksiä vastineeksi sotaväessä saaduista ansioista.
Läänityslaitos ja yksittäiset läänitykset olivat vielä 1600-luvulla sellaisia, että läänityksen haltijan, rälssimiehen tuli saada oikeutensa hyväksytyksi aina kuinkaan vaihtuessa. Kuitenkin niin sanotut Norrköpingin päätökset vahvistivat sen, että läänitys saattoi siirtyä saajalta esimerkiksi hänen tyttärensä miehelle ja sitä kautta myös hänen jälkeläisilleen. Myös leskien oikeus miestensä maahan vahvistettiin.
Kustaa II Aadolfin aikana kun aatelisia haluttiin palkita ja antaa heille tunnustusta töistään, alettiin antaa heille rälssimaata, joka laajeni äärimmilleen Kristiina-kuningattaren aikoihin. Rälssi jakaantui yleiseksi rälssimaaksi ja täysrälssiksi. Jälkimmäinen muodostui säteri-, lampuoti- ja karjataloista sekä ns. rajapiiritaloista. Säterivapaus säädettiin vuonna 1562, joka tarkoitti, että aateliset saivat sekä verovapauden että vapauden ratsupalveluksesta niihin taloihin, joissa he asuivat. Nämä talot oli jaettu aatelisarvon mukaan kreiveille kolme, vapaaherroille kaksi ja muille aatelisille yksi.
Aatelinen tilanherra sai nauttia tiloistaan vain verot, eikä se koskenut maiden omistusta. Oli kiellettyä nostaa mielivaltaisesti talonpoikien verotusta ja muita rasitteita. Rälssitalonpojan oli kuitenkin mutkattomasti suoritettava veroista tuleva taakkansa.
Sysmässä olleista läänityksistä suurin osa liittyi niin sanottuihin Norrköpingin päätöksiin ja Kristiina-kuningattaren hallintoaikaan. Voidaan myös arvioida, että 1600-luvulla olleista Sysmän taloista ja manttaalimäärästä on kuulunut läänityksiin. Tässä Tandefeltit, Silfverbögelit ja Reid-suvun edustajat ovat näytelleet pääroolia. Ennen läänitysten saamista näistä vain Silfverbögelit olivat aatelisia, ja Reidit ja Tandefeltit nauttivat vain ratsumiesvapauksia. Silfverbögelit aateloitiin vuonna 1639, Tandefeltit 1650 ja Reid-suku 1653. Yksi toinen aatelissuku, jolla oli Sysmässä läänityksiä, oli Hjortfeltit.
Tandefelt-suku on omistanut Rapalan jo keskiajalla, ja Silfverbögeleitä on ollut Sysmässä ainakin 1590-luvulta alkaen. Hjortfeltien kantaisä Tomas Påvelsson saattaa olla alkuperäisiä sysmäläisiä. Nämä mainitut neljä sukua ovat olleet jo varsin pitkään Sysmässä ja heitä asui siellä senkin jälkeen, kun läänitykset oli reduktiossa peruttu. Melkein kaikki niistä läänityksistä, mitä tuohon aikaan Sysmässä annettiin, tulivat sodissa ansioituneille miehille, ja Ruotsin sodat tuona aikana eivät ole mikään pikkujuttu. Ainoiksi siviilipuolen miehiksi, jotka läänityksiä saivat, voidaan mainita kirjanpitäjä Gabriel Olofsson ja meritulli-inspehtori Augustin Svanström.
Rälssiksi myyty tai läänitetty maa koostui siis osaksi kruununmaasta ja osaksi veromaasta. Noina aikoina ei vielä maakirjoissa eroteltu vero- ja kruununtiloja, joten tarkkaa selvyyttä siitä, millainen rälssiksi myyty ja läänitetty maa tavallisesti oli. Läänitetyissä ja myydyissä tiloissa oli myös autiotiloja, jotka ottaja kunnosti ja liitti viljelykseen. Tällaisia sotaväen asunnoiksi tarkoitettuja taloja annettiin myös läänityksissä.
Kuningatar Kristiinan aikoina harrastettu rahan ja maan tuhlaaminen sekä aatelin ylenmääräinen voitelu johti tietysti siihen, että valtion rahaväylät alkoivat tukkiintua ja esimerkiksi sotaväki kärsi tästä myös. On kirjoitettu siitäkin, että tätä seurannut reduktio ei ollut laillista peliä. Kuitenkin Kaarle X Kustaa ajoi vuoden 1655 valtiopäivillä läpi ns. neljänneksen peruutuksen, jossa määrättiin kaikkien luovuttamattomien tilojen – kirkon, koulun, puolustuslaitoksen, hovin ja vuorityön ym. määrätyt, jotka oli Kustaa II Aadolfin sankarikuninkaan kuoleman jälkeen myyty, lahjotettu tai pantattu, takaisin kruunulle.
Kaarle X Kustaa ei varhaisen kuolemansa takia saanut asiaa ajettua loppuunsa, mutta hänen seuraajansa Kaarle XI ajoi uudistuksen läpi. Kuningas kukisti ylhäisaateliston valta-aseman vallanhimossaan ja todella ankaran kokonaisreduktion kautta vei aatelisilta sen taloudellisen vallan, johon he jo olivat olemassaoloaan perustaneet.
Sysmän läänitykset peruttiin suurelta osin vuosina 1682 ja 1683 niin sanotun mahtireduktion voimasta. Aateli oli nähnyt suurimmat valtansa päivät valtakunnassa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti