Pinnallisuudesta

Pinnallisuus tarkoittaa yksinkertaisuutta ja kaiken ajattelun ja toiminnan helpollistamista. Pinnallisuus todellakin koskee vain pintaa, sellaista joka on havaittavissa helposti ja vaivattomasti. Kuitenkaan pinnallisten ihmisten havainnoissa ei ole sellaista validisuutta, jonka mukaan pinnalliset käsitykset ja havainnot pinnallisella tavalla saatuina kertoisivat minkäänlaisesta totuudesta. Ihmisten tulee osata priorisoida sen suhteen, mikä on tärkeää ja olennaista. Esimerkiksi ulkonäön korostaminen voidaan laskea pinnallisuuteen, etenkin jos sillä peitetään olennaisempia asioita. Esimerkiksi politiikan piirissä on Suomessa tällä hetkellä tällaisia bimboja, joilla ulkonäkö on olennainen osa poliittisessa asemassa työskentelyn kanssa. Pinnallisessa havainnossa sanotaan monesti käsityksiä paljon nopeammin kuin mitä asioiden käsittely ja ymmärtäminen vaatii. Voidaan siis sanoa, että ihmisten pintapuoliset käsitykset edustavat sellaisia arvotunteita, jotka ovat määrällisesti merkittäviä mutta laadussa paljon heikompia. Esimerkiksi seksuaalisuus, jossa monet ihmiset eivät pysty elämään selibaatissa, on sellainen asia, joka kiinnostaa ja kiihottaa pinnallisella tasolla. Seksuaalisuus on vielä niin tärkeä osa ihmisyyttä, ettei siihen voida kovin helpolla puuttua. Naisilla, ainakin tyhmillä ja nuorilla naisilla on monesti taipumus antaa itsestään nuoruuden ja seksuaalisuuden viitteitä. Nuoruus ja seksuaalisuus ovat joillekin naisille tärkeämpiä asioita kuin syvällisillä ihmisillä, koska ne tuijottavat vain pintaa. Itse olen aina tulkinnut ideaalinaiseni etenkin älykkyyden kautta, vaikka älykkäänkin naisen älykkyys on vain naisen älykkyyttä, jossa seksuaali- ja sosiaalitalous merkitsevä enemmän tällaisille ”yksilöille”: Joku merkittävä ajattelija kirjoitti joskus, että tavallisesti mies arvostaa naisessa enemmän sitä, jos ruoka ja kahvit tulevat pöytään oikeassa ajassa, kuin että olisi parempi se, jos nainen osaa muinaiskreikkaa. Pinnallisuus on etenkin helppouteen tyytymistä. Tällaiset ihmiset harrastavat kollektiivisia viitekehyksiä ja vain viettävät aikaa keskenään. Henkinen kasvu vaatii etenkin yksinoloa, eikä se tule sillä, että nautitaan esimerkiksi koko ajan kaikenlaisista nautinnoista. Kun ihminen ei voi ottaa kantaa totuuteen ja syvällisempiin asioihin, voi hän alkaa turruttamaan itseään nautinnoilla. Loka Laitinen kirjoitti aikanaan naiskansanedustajien saunomisesta kertovaa pakinapalstaa Naisten saunassa, missä Laitinen kuvasi sitä, miten politiikassa olevat naiset vain kyselevät tyhmiä kysymyksiä ja juovat ja syövät kalliita ruokia ja alkoholijuomia. Mielestäni noissa jutuissa oli ydintä – ja Laitinen oli todellakin mies isolla M-kirjaimella. Mikä kiinnostaa ihmisen havainnointijärjestelmää monesti määrittää sen, millaisia asioita tällainen ihminen arvostaa ja pitää tärkeänä. Pinnallisuus on siis etenkin ihmisten taipumusta tottua saamaaan kaiken helpolla. Varmasti syvällisyyden osa-alueiksi voidaan laskea kirjallisuuden, taiteen, tieteen ja filosofian, vaikka näitä nimikkeitä voidaan tänä päivänä hyväksikäyttää kaikenlaisten tyttöjen juttujen kohdalla. Pinnallisuuden ja syvällisyyden välissä on tarkasteltava Schopenhauerin Buddhalta tullutta ajatusta tahdon kuolettamisesta. Schopenhauerin mukaan ihminen voi päästä käyttämään älyään oikealla tavalla vain silloin, jos kyseinen yksilö on poistanut itsestään sellaisen ajattelun ja toiminnan, joka tapahtuu tahdon valitsemana. Tämä on siis etenkin ns. älyllistä huoraamista, jossa voidaan seminaareissa teeskennellä kaunosieluisuutta vaikka tällaisen naisen mielessä olisi vain oman seksuaalisuutensa ja siitä suoraan seuraavat kaikki käyttäytymisen piirteet. Filosofia ei voi koskaan olla naiselle tärkein asia, koska naisen toiminta perustuu aivan täysin ruumiiseen ja sosiaalisuuteen ja sosiaaliseen dominanssiin, ts. kilpailuun heidän omilla matalilla käsityksillään maailmasta. On naurettavaa nähdä esimerkiksi lentokoneessa filosofista teosta lukevia naisia, kun tietää sen, miten he priorisoivat tätä maailmaa. Ja miehet, jotka yrittävät tavoittaa naista henkisellä tasolla, saavat tylytystä osakseen ja alentuvat älylliseen huoraamiseen. Minä olen viime päivinä tajunnut, että minun juoksuni tämän naisen perässä on turhaa ja olen sen tajunnut. Jos joku pitäisi jostain, olisi se tullut sanottua jo paljon aiemmin. Toisaalta minkäänlaisia muita romanttisen kiinnostuksen kohteita minulla ei ole eikä niitä koskaan enää tule. Olen vain harmitellut sitä, miten pitkään jaksoin hukata aikaani tämän naikkosen mielihalujen havaitsemisen osalla. On kuitenkin sanottava, että tässä kyseisessä naisessa minua kiinnosti etenkin älykkyys. On vain parempaa olla yksin, silloin ei satuta itseään millään tavalla. Nautin yksinolosta ja olen siitä aina nauttinut. Minua ei vain ole luotu naisten maailmaan. Siinä mielessä minulla on varmaan autistin aivot, joita on kuvattu termillä absoluuttinen maskuliinisuus. Naisten perässä juoksevat miehet ovat enemmänkin vain oman ruumiinsa ja libidonsa vankeja, ja voin sanoa että olen tämän asian tiennyt aina. Kyllähän jo ala-asteella yksi tyhmä poika yritti inttää muilta kummastako luokan tytöstä pitää enemmän. En silloinkaan halunnut sitoa itseäni johonkin tyttöön ja sanoin sen myös, niin tämä jolppi rupesi heti erottelemaan minua sosiaalisesti. Minä en tavallisesti harrasta minkäänlaista sosiaalista chitchattia ja muuta naisten harrastamaa epäolennaisuutta. Koen vain oloni hyväksi, kun minun ei tarvitse kuvitella turhia, ja aivan kuten eräs kaverini yritti minulle vihjailla, ja vaikka nämä ihmiset eivät minua tällaisen leimaamisen takia ymmärrä, niin todellakin ”viimeiset kiusaukset” ovat nyt menneet. Minua ihmetyttää se, että ihmiset eivät ole kohteliaita ja asiallisia. Aina pitää rahvaan yrittää lyödä vyön alle. Mikään epäinhimillinen ei näille ihmisille ole vierasta. Pinnallisesta naisesta voidaan saada esimerkki vaikkapa eräästä Sinkkuillallinen-sarjan jaksosta, jossa oli kopean oloinen nainen, joka rupesi, koska mies ei ollut 190-senttiä pitkä, välittömästi valittamaan siitä. Lisäksi tällä eukolla oli sellainenkin normatiivinen kriteeri, että pillifarkkuja ei saa olla. Yleensäkään naiset eivät tuossa sarjassa kysy mitään syvällistä, kuin korkeintaan että kuinka kauan joku on ollut ilman parisuhdetta. Minä tavallisesti kysyn ensimmäisenä tuntemattomalta ihmiseltä, että mitä asioita hän arvostaa. Henkilökohtaisuuksiin ja subjektiivisin välttämättömyyksiin lankeavat ihmiset eivät tunnista minkäänlaista hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden periaatetta. Kaikessa pitää vain vartioida omaa päätyään ja maatilkkuaan ja samalla nokitella toisia ihmisiä. Siinä siis edetään tietynlaisten merkitysasemien kautta jossa vastapuolet pyrkivät vain muuntelemaan ja manipuloimaan todellisuutta oman todellisuuskäsityksensä mukaiseksi. Persoonallisuus on parhaimmillaan monesti kompleksi ja moniosainen kokonaisuus. Siinä mielessä on etenkin hyvin loukkaavaa, jos yksilö tiivistetään joksikin suljetuksi infallibilistiseksi käsitteeksi, joka on keksitty kollektiivisesti vallitsevien puhe- ja arvotapojen kautta. Tavalliset ihmiset elävät niin oman kulttuurinsa sisällä, että he noutavat siitä kaiken ja eivät todellakin ymmärrä minkäänlaista kyseenalaistamista minkään asian kohdalla. Esimerkiksi kielitaitoisuus on sellainen ominaisuus, jota tulisi varjella paljon kokonaisvaltaisemmin. Esimerkkejä siitä, miten kulttuurista tietämättömiä ja itsestäänselvyyksiä toistelevia esimerkiksi sarjat Sohvasurffaajat ja Tervo ja Halme tosisuomalaisuutta etsimässä ovat. Sellaiset tahot, jotka eivät ymmärrä asemansa kyseenalaistamista ja täysin uutta näkökulmaa kulttuurin rakentumiseen voivat alkaa levittää käsitystä jostain poikkeavasta yksilöstä ja jos se on pintapuolisella tasolla yleinen laajentamaan sitä käsityksen levittämistä omiin palvojiinsa. Tällainen kulttuurin madaltamisyritys on onnistunut entisen pääministeri Sanna Marinin kautta. Haluttiin tuoda naisten täydellinen sosiaali- ja seksuaalitalous samaan kategoriaan pääministeriyden kanssa. Naiset haluavat pinnallisuutta, koska heille tärkeintä on seksi. Minä olen aivan turhaan yrittänyt jutella naisten kanssa vakavista aiheista, vaikka ei siitä ole mitään tullut, koska naiset tuijottavat vain pintaa ja omia seksuaalisia mieltymyksiään. Selibaatissa olen tähän maailmaan tullut ja selibaatissa tulen tästä maailmasta lähtemään. Tahdon alainen toiminta määrittyy tavallisesti siitä, millaisessa kollektiivisesti vertailullisessa elämäntilantessa yksilö on. Katsotaan, että tietyt ikäpaalut merkitsevät jotain etenkin hyvin syvällistä ja totta. Jos on syrjäytynyt ja kaukana sivuraiteella, joutuvat tällaiset ihmiset olemaan myös halveksitussa asemassa. Subjektiivinen tahdonalaisuus, seksuaalitalouden ja sosiaalitalouden sosiaalisen dominanssin etsintä ei todennäköisesti johda mihinkään omaperäiseen ja pidemmälle harkittuun. Naiset vastaavat varmaan nykypäivänä paremmin ulkoisiin odotuksiin, vaikka voidaan samalla kysyä että missä ovat ne mahtavat naispuoliset filosofit ja tieteen tekijät. Naiset toimivat odotuksien mukaan, eikä myöskään kannata olla havaitsematta sitäkään, että elintason nousu ja se, etteivät naiset tee lapsia nuorella iällä ovat johtaneet tähän, että kuvitellaan nuoremmilla naisilla olevan jotain olennaista ja tärkeää substanssia yhteiskuntaan tuotavaksi. He tekevät opinnäytetöitä naisen seksuaalisuudesta, alapäävuodoista, empatiasta, lasten hoitamisesta ja imettämisestä. Ja mitä nämä naisten perustamat yritykset ovat: huuhaata siitä, miten saataisiin pinnallisuuden mielessä ”vaikuttaa” ihmisiin ja saamaan siitä mahdollisimman paljon rahaa, tai sitten kaikenlaisia kokkikartanoita ja ulkonäön ehostamisjuttuja. Nietzsche oli sitä mieltä, ettei nainen pysty ystävyyteen miehen kanssa, ja se on kyllä aika totta. Yritin joskus pyytää tuntemiani naisia tapaamiseen täysin ystävyyden mielessä, mutta nämä ajattelevat välittömästi seksiä ja muuttuvat inhottaviksi. Naisella ei tavallisesti ole pyrkimystä minkäänlaiseen ystävyyssuhteeseen yhdenkään miehen kanssa. Naiset hakevat miehestä etenkin turvaa ja seksiä. Minä en taas nykyään halua naisista edes seksiä, koska se palvelee liian pinnallista elämisen tapaa. Ja on turhaa luulla, että minä olisin mikään uskovainen perinteisessä mielessä siitä huolimatta. Olen viime aikoina kiinnostunut Itä-Saksan historiasta, voisi joskus käydä Berliinissä DDR-museossa. Minä en tiedä, mikä minua on aina viehättänyt Ellen Thesleffissä ihmisenä ja tietysti myös lahjakkaan taiteen tekijänä. Hänen omakuvansa nuoruusvuosiltaan on vieläkin sielukkain nainen mitä olen koskaan missään nähnyt. Pinnallinen ihminen ei siis näe vaivaa, ei joko tyhmyytensä ja/tai välinpitämättömyytensä takia. On helpompaa velloa tässä todellisuudessa helposti kuin nähdä vaivaa ja kokea vaikeuksia kaikenlaisten asioiden suhteen. Esimerkiksi kirjan lukeminen vaatii paljon suurempaa kognitiivista suoritusta kuin vaikka äänikirjojen kuuntelu tai television katsominen. Olen miettinyt ulkomaille vapaaksi kirjailijaksi lähtemistä. Silloin kyseessä voisi olla etenkin etelä- ja länsi-Eurooppa. Syvällisyys on siis etenkin asioihin perehtymistä ja paneutumista. Siinä ei arvostella mitään ilman suurempaa tietoa. Ihmisen persoonallisuus, arvostukset ja äly ovat etenkin sellaisia juttuja, joiden kautta esimerkiksi toista ihmistä tulisi lähentyä ja lähestyä. Jos sanotaan vaan, että ei ole tarpeeksi pitkä ja on vielä pillifarkut jalassa, niin ei tuossa paljoa älyä ilmene. Tietysti kaikenlaisten muotien perässä juokseminen teettää pinnallisuutta, koska siinä ajatellaan vertailukohdallisesti jonkin rytkyn symbolivaikutusta. Yleensäkin ensivaikutelma on sellainen asia, jota isäni äiti on aina toistanut tärkeänä asiana itsensä mielestä. Pinnallisuus elää nimenomaan ensivaikutelmista. Silloin voidaan sanoa runsaan puolen tunnin tapaamisen jälkeen pysyviä arvioita koko toisen ihmisen luonteesta ja arvosta. En myöskään ymmärrä pinnallisten naisten tapaa erotella miehiä heidän ominaisuuksiensa kautta: voidaan sanoa esimerkiksi, että on ”hyvä luonne”, aivan kuin koiraa arvioitaessa. Monet hepsankeikat arvostavat myös älykästä keskustelua viinilasin ääressä, joka tarkoittaa vain imartelua ja älyllistä huoraamista. Kyllähän hevoseltakin katsotaan aina ennen ostoa hampaatkin, joten tämä erottelu on mielestäni aika älytöntä ja tyhmää. Ihminen on yksi kokonaisuus ja minulla esimerkiksi on aina ollut halu ymmärtää naista kokonaisuutena, vaikka sitten sanoisi tälle, että tärkein osa on jalat tai varpaat. Kokonaisen persoonallisuuden ymmärtämistä harrastavat siis etenkin psykologit ja olen moneen kertaan harkinnut psykologian opiskelemista yliopistossa, vaikka on sanottava, että lukemisharrastuksen ansiosta tunnen tämänkin tieteenalan nykyään varsin hyvin ja perustellusti. Pinnallisuus tarkoittaa pinnan tasoa, muille näyttämistä ja merkkien ja symbolien tärkeänä pitämistä. Siinä halutaan saada itsestä kaikkein suurin ja parhain vaikutelma. Ikävintä sen tuottaman luonteen epätasaisuuden takia on naisen seksuaalisuus, joka on selkein tekijä siinä, jos ajatellaan miksi naiset saattavat olla varsin emotionaalisia. Naiset itkeskelevät oman itkeskelynsä ja tunneherkkyyden takia, vaikka tämä kyynelehtiminen ei saa heitä tekemään mitään varsinaista. Loka Laitinen on myös sanonut/kirjoittanut, että naiset viisastuvat iän myötä. Ja näinhän se tavallisesti on: naiset viisastuvat iän myötä, kun taas viisaus on annettu jo syntymästä alkaen tietyille miehille, eli mies ei saavuta ikänsä aikana viisautta, jos se ei ole ollut hänessä jo kohdusta alkaen. Eli tässä mielessä voidaan sanoa, että naiset sijoittuvat älykkyyttä mitatessa keskivaiheille, samalla kun miehissä ovat tavallisesti lahjakkaimmat sekä myös kaikenlaiset älyttömät ja viisaudettomat joutomiehet. Monessa mielessä syynä pinnallisuuteen ovat etenkin sellaiset ihmiset, jotka haluavat mieltää itsensä arvostetuiksi. Tämä on täysin vastoin sitä periaatetta, jonka mukaan minkäänlaisia ihmisiä ei tulisi pitää toisia parempina. Nämä ihmiset nähdään uutena aristokratiana, joka on rahvaalta täysin tavoittamattomissa ja elää omaa elämäänsä. Tässä on kyseessä ylvästelemisen uskominen ja asettuminen samanlaiseen groupieiden eli ilotyttöjen puolelle, joka ilmiö kertoo suuresti siitä, ainakin miten naiset toimivat. Jossain viihdetähteydessä pärjääminen ei loppujen lopuksi auttavan älyn lisäksi tarvitse kuin narsismia ja kunnianhimoa. Nämä ihmiset ovat päivänperhosia, verrattuna vaikka siihen, että minun sukuni on ollut todellisesti aatelinen vuodesta 1653. Mutta tietyt ihmiset palvovat uutta ja nuorta. Musiikkimakuakin voidaan tarkastella joko pinnallisuuden tai syvällisyyden mielessä. Itse en seuraa nuorisomusiikkia ainakaan silloin, kun jokin uusi villitys on käynnissä. Pysyvämmässä merkityksessä oleva musiikki on itselleni sellaista, että palaan siihen monesti takaisin. Syvällinen ihminen tunnistaa ihmisten piirteet ja arvostaa tavallisesti itsekin syvällisempiä ihmisiä. Siinä mielessä voidaan havaita ero esimerkiksi kissojen ja koirien välillä. Kissan luonne ei tavallisesti ole omalle emännälle/isännälle täysin selkeä kirja. Koirat ovat resupekkoja, jotka ovat sosiaalisia päällekäyjiä ja tyhmiä. Kissa pysyy arvoituksena, vaikka on sanottava kissan arvostuksen olevan aivan eri tavalla ansaittua kuin miten sama asia on koirien kohdalla. Muoti, televisio, elokuvat ja sosiaalinen media pitävät yllä yhdenmukaista ja -laatuista pinnallisuutta ja on muodostunut jopa sellainen itseään aikuisiksi kutsuvien viihdetähtien kulttuuri,jossa kaikkea syvällistä ja vaikeampaa pilkataan ja suhtaudutaan omasta poterosta käsin. On tämä nykyään jo yltänyt siihenkin, että esimerkiksi kansanedustaja ei saa missään nimessä kertoa harrastavansa esimerkiksi oopperaa tai lukemista. Urheilun ja liikunnan korostaminen on myös pinnallisuuden korostamista, koska ei niissä todellakaan tarvita minkäänlaista älyllistä lahjakkuutta. Suomalainen kulttuuri korostaa urheilua, jonka myötä kaikissa urheilua korostavissa kouluissa jääkääkän pelaajat saavat ylvästellä toisille, jotka ovat monesti enemmän syvällisempiä ja älykkäämpiä. Olen katsonut muutaman kerran Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa, johon minun piti hakea, ja olen yllättynyt siitä miten heikko yleissivistys aikuisilla ihmisillä on. Olen myös aina korostanut sitä, ettei ikää tulisi miettiä ensisijaisesti esimerkiksi erilaisissa yhdistyksissä ja koulussa. Luin äskettäin Agneta Rahikaisen kirjaa Kampen om Edith, joka tosiaan käsittelee tunnetuimman suomalaisen runoilijan Edith Södergranin lyhyttä mutta kiivastahtista elämää. Södergranin ruotsinkieli taipuu helposti elegantiksi suomen kielestä, ehkä senkin takia, koska Södergran eli Kannaksella äitinsä kanssa, varsin supisuomenkielisessä ympäristössä. Jos ihmisessä on syvyyttä ja älykkyyyttä, on hänen persoonansa tutkiminen silloin erittäin kiinnostavaa. Mutta jo Nietzsche tai Schopenhauer kirjoitti siitä miten ajattelukykyä edustavassa naisessa tulee olla jotain perusteellista vikana sukupuolisuuden mielessä. Suomalaisten piirissä on tyypillistä, että jos joku nousee itsensä ansiosta muita korkeammalle niin sellainen ihminen pyritään ajamaan alas. Lisäksi tavallinen rahvas on erittäin kiinnostunut siitä, mitä joku ihminen kuvittelee heidän mukaansa olevansa. ”Kukahan tuo kuvittelee olevansa!”. Minä en kuvittele, minä olen vain se mikä todella olen. Aivan turhaa on tulla opettamaan tai arvostelemaan minulle itsetuntemusta. Olen kulkenut sellaisten hetteikköjen yli jo tässä vaiheessa, mistä ei tällaisilla hempukoilla ole koskaan ollut minkäänlaista kokemusta eikä tietoa. Olisi hienoa, jos tietyissä kouluissa tai yliopistoissa ei olisi kuin miehiä, koska silloin eläisi ritarillisuus, koska naisten ilmestyminen miesten kouluihin on aina tarkoittanut sitä, että naisten seksuaalitalous on ottanut kohteekseen söpöt pojat, jolloin käsitys koulun sisäisestä vallan muodossa on alkanut muuttua, ja se ei todellakaan ole enää mitään ritarillisuuden arvostamista. Itse olen ihmetellyt tätä asiaa niin paljon, että tiedän etteivät tavalliset nykypäivän naiset eivät feminismissään ja setatouhuissaan arvosta minkäänlaista ritarillisuutta, koska sen on vienyt pois heidän seksuaalitaloutensa ja sosiaalitalouden dominanssi ja siitä johtuva pulllistelu ja pullistelun halu. Miehellä sivistys ja syvällisyys ei todellakaan vastaa keskinkertaisen naisen vaatimuksia miehen suhteen. Se tarkoittaa sitä, että miehen on keskityttävä omaan sivistykseensä ja sen kehittämiseen jatkuvasti ja koko ajan. Olen ajatellut, kuten kirjoitin jo aiemmin, että lähtisin esimerkiksi Britanniaan tai Ranskaan mieluiten pienemmälle paikkakunnalle ja yrittäisin ansaita tuloni kirjoittamalla, jota tietysti olen tässä tehnyt jo monia vuosia. Ajattelen uskonnosta siten, että se on yksityisasia, ei moralisoinnin aihe niin kuin mummolla, ja siinä annetaan arvostusta lähinnä uskonnolliselle instituutiolle, joka protestantismin mielessä edustaa etenkin elämän jatkuvuutta. Jos uskontoa ei olisi missään muodossa, asuisimme silloin kaikenlaisten punavihreiden sekasikiöiden kommunistisissa fantasioissa. Uskonnon opetus on tärkeää etenkin sen takia, koska se edustaa pysyvyyttä. Olisi kuitenkin varmaan hyvä, että kristinuskon opetuksen yhteydessä käsiteltäisiin enemmän polyteismia kuten antiikin Kreikassa, ja samalla voitaisiin opettaa antiikin historiaa. Myös olisi itsekritiikin mielessä pohdittava keskiaikaa ja sitä miten uskonto yritti hiljentää Kopenikuksen, Giordano Brunon ja Keplerin. Olisi siis mietittävä myös uskonnollisuutta sekularismin muodossa ja alla.