Tiettyjen luhankalaisten tie vei jo 1700-luvulla yliopistoon saakka. Luhangassa oli vuonna 1775 yksi miespuolinen ylioppilas ja yksi alle 15-vuotias koulupoika. Viisi vuotta sen jälkeen pitäjässä oli kaksi alle 15-vuotiasta koulupoikaa, ja vuonna 1785 pitäjässä oli kaksi ylioppilasta. On ainakin tiedossa, että isoisäni isoisän isä Otto Reinhold von Becker (1801-1873) valmistui Porin Lyseosta ja opiskeli sen jälkeen Turun akatemiassa lakitiedettä. Kolmeenkymmeneen vuoteen Luhangassa ei ollut ylioppilaita eikä koulupoikia (1785-1815). Jälleen vuonna 1815 pitäjässä oli yksi koulupoika, v. 1820 yksi ylioppilas ja yksi koulupoika, ja vuonna 1825 yksi ylioppilas. Turun yliopistossa on opiskellut vuosina 1810-.1828 yksi luhankalainen torpparin poika. Vuonna 1828 yliopisto siirtyi Turusta Helsinkiin, joka on tietojen mukaan lisännyt hieman koulukkaiden määrää.
Heinolaan perustettiin vuonna 1840 ala-alkeiskoulu, missä vuoteen 1873 mennessä opiskeli kolme luhankalaista. Taas Heinolassa myöskin sijainneessa yläalkeiskoulussa opiskeli 1847-1877 seitsemän luhankalaista. Opintien piirre noihin aikoihin Luhangassa oli se, että tiet yliopistoon Helsinkiin kuljettiin Heinolan kautta. 1850-luvulla asioihin tuli muutos, kun Jyväskylään perustettiin yläalkeiskoulu. Vuoden 1856 lokakuun 26. päivä Sysmän pitäjänkokous alkoi tukea perustamishanketta, vaikka lahjoituksia ei ollut sieltä käsin tulossa. Päätöstä perusteltiin sillä, että vesireitiien avauduttua Jyväskylään oli lyhyempi matka kuin Heinolaan, jonne oli köröteltävä maitse läpi koko kihlakunnan.
¨ Jyväskylän lyseo aloitti toimintansa vuonna 1858 ensimmäisenä suomenkielisenä oppilaitoksena Suomessa noihin aikoihin. Keskeinen asema ja opintokieli teki siitä myöhemminkin hyvin maineikkaan opin saunan. Tästä lähtien luhankalaisten koulupolku kulki Jyväskylän kautta. Sekä keväisin ja syksyisin matkustettiin Suomen Ateenaan laivalla. Reitti Judinsalosta Jyväskylään oli yli 100 kilometriä pitkä ja kesti tavallisesti noin 6-7 tuntia. Kuitenkin vuonna 1898 avautui uusi laivalinja Korospohjasta Jyväskylään, joka lyhensi matkustusaikaa, kun voitiin kulkea ensin hevospelillä Tammijärveltä Korospohjaan. Talviaikaan joulu- ja pääsiäislomille kujettiin matkat rekipelillä. Matka oli pituudeltaan 70 kilometriä ja kulki metsäteitä Korospohjaan, sieltä Päijänteen selkien yli Naarapohjaan, mistä matka jatkui maantietä Muuramen ja Keljonkankaan kautta Jyväskylään. Matka kesti tavallisesti varhaisesta aamusta ja myöhäiseen iltaan. Silloin kun joulun aikaan järvessä ei ollut jäätä piti Päijänne kiertää itäpuolelta ja sieltä Leivonmäen eksyttävien korpiseutujen kautta, joka matka oli runsaasti yli 100 kilometriä.
Jyväskylässä opiskeli vuosina1858-1939 47 luhankalaispoikaa, joka muodosti noin puolitoista prosenttia koulun koko opiskelijamäärästä. Myös luhankalaistytöt saivat vuodesta 1864 alkaen mahdollisuuden hankkia itselleen korkeampaa sivistystä kun tyttölyseo avautui. Kuitenkin meni yli viisitoista vuotta ennen kuin ensimmäiset luhankalaistytöt hyödynsivät tätä mahdollisuutta. Vuonna 1895 Jyväskylässä opiskeli jo viisi luhankalaistyttöä ja vuoteen 1939 mennessä tyttöjä oli jo seitsemäntoista. Jämsän yhteiskoulu perustettiin vuonna 1905 ja vuoteen 1939 mennessä koulua oli käynyt yksitoista luhankalaista. Jyväskylän Lyseon asema luhankalaisten suosikkikouluna ei kuitenkaan vähentynyt Jämsän yhteiskoulun myötä. Lisäksi vuonna 1915 perustettiin jo Jyväskylän yhteiskoulu, joka keräsi vuoteen 1939 mennessä kuusitoista luhankalaista.
Sysmän yhteiskoulu perustettin vuonna 1920 ja siitä muodostui läheisyytensä takia toinen luhankalaisten koulukeskus entisen Jyväskylän rinnalle. Vuosien 1920 ja 1939 välillä kolmasosa Luhangan 55 koululaisesta opiskeli Sysmässä. Luhankalaisten oppikoulunkäyntiä Jyväskylän Lyseon perustaminen mullisti merkittävällä tavalla. Koko 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana Luhangassa oli oppikoulua käyvien nuorten määrä suhteessa asukaslukuun Jyväskylän jälkeen toiseksi korkein koko Keski-Suomen läänissä. Luhangassa oli 5,5 oppikoululaista suhteessa 1000 kuntalaiseen. Vastaava luku oli Jämsässä 3,7 ja Joutsassa niinkin vähän kuin 2,9. Luku selittyy sillä, että kaikki kuntalaiset eivät suinkaan olleet köyhiä ja monilla oli halua kouluttaa omia lapsiaan korkeampaan säätyyn. Luhangan historiikissa on kirjoitettu, että: ”Maatalouden nousun kausi 1870-luvulta alkaen lisäsi koulunkäyntiä Luhangassa.
Vuosien 1880-1899 Luhangasta kävi oppikoulun 11,5 oppilasta tuhanteen nähden. Esimerkiksi Joutsassa samainen luku oli 2,1. Kuitenkin 1900-luvun alussa voidaan huomata kehitys, jossa Luhanka tippuu ko. Taulukossa viidennelletoista sijalle Keski-Suomen kuntien piirissä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että varsinainen oppikoululaisten määrä olisi laskenut. Vuodesta 1900 vuoteen 1919 aikana luhankalaisia oppikoululaisia, jotka kävivät koulunsa Keski-Suomen oppikouluissa oli 7,3 tuhanteen kuntalaisen nähden. Vuodesta 1920 vuoteen 1939 vastaava osuus oli 16,4. Kuitenkin monet muut kunnat kuten Jämsä ja Korpilahti ulottuvat tässä vertailussa kauemmaksi eteen. On mainittu, että noissa kunnissa maanviljelyn teollistuminen lisäsi vaurautta, samalla kun Luhangassa olot pysyivät pitkälle samanlaisina.
Alkaen 1900-luvun alusta Jyväskylä ei enää ollut luhankalaisille ainoa koulupaikkaa. Ensimmäiset polvet luhankalaisalkuperäisestä sivistyneistöstä olivat jo levittäytyneet ympäri maata, ja esimerkiksi sukulaissuhteet kuljettivat luhankalaisia muidenkin paikkakuntien oppikouluihin. Tällaisia olivat esimerkiksi Helsinki, Lahti ja Hämeenlinna. Sysmän yhteiskoulun vaikutusta oli se, että vuosina 1920-1939 peräti kolmasosa Luhangan opintielle päässeistä kävi koulunsa Keski-Suomen ulkopuolella. Tämän myötä Luhanka ohittaa noina aikoina luvuissa ainakin Korpilahden vastaavat.
Jyväskylän seminaari mullisti luhankalaisten opintielle lähteneiden suunnan, sillä tavallinen järjestys oppikoulusta yliopistoon ei enää ollut ainoa mahdollisuus omaksua korkeampaa tietoa. Ensimmäinen luhankalainen, joka sai päästötodistuksen sieltä oli torpparin poika Herman Varmanen vuonna 1873. Myös Hämeenlinnan seminaari vähensi aikaisempaa tendenssiä Heinolan suuntaan.
Toisaalta myös 1800-luvun lopulla alkanut kansanopistoaate sai luhankalaisia pauloihinsa. Lahden kansanopisto aloitti toimintansa vuonna 1893. Vuonna 1908 taas perustettiin läheisempi Itä-Hämeen kansanopisto. Kansanopistoja lähellä ovat maamieskoulut, joita perustettiin Lahteen, Nastolaan, Vilppulaan ja Saarijärvelle.
Leimaava piirre Luhangan koulukkaille oli se, että kaikki kansakouluasteen ylittävä opiskelu tapahtui aina pitäjän ulkopuolella.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti