Joidenkin tietojen mukaan Kaavi sai ensimmäisen pappinsa ja ensimmäisen kirkon niinkin varhain kuin vuonna 1650. Kuitenkin eräs tutkija on tuonut esiin Liperin kirkkoherra Dannenbergin toteamuksen 17. päivältä elokuuta vuonna 1722, jonka mukaan ”Kaavia oli alettu rakentaa vuonna 1671”. Tätä voidaan varmaankin pitää oikeana arviona. Liperin kirkonkirjoihin sisältyy kirkkoherra Petter Posseniuksen laatima pappisluettelo, jonka mukaan ”Samoihin aikoihin kuin tämän Pitäjän Emäkirkko on rakennettu, kuuluu Herra Laurentius Berg rakennuttaneen kappelikirkon Kaaville”, joka tukee olettamusta siitä, että Kaaville on rakennettu ensimmäinen kirkko vuonna 1671.
Monien muiden vanhojen puukirkkojen tavalla Kaavin kirkko rapistui kymmenissä vuosissa korjauskelvottomaksi huonon hoidon takia. Maaherra kirjoitti kirjeessään kuninkaalle maaliskuussa 1747, että Kaavin kirkko oli ollut rappiollisessa kunnossa ainakin kaksikymmentä vuotta ja sen pilarit, katot ja seinät olivat romahtamaisillaan. Tämän takia maaherra anoi kuninkaalta lupaa uuden kirkon rakentamiseen Kaaville. Hän ehdotti lisäksi maanlaajuisen kolehtin keräämistä kirkon rakentamisen vaatimia rahoja varten, koska suurin osa kaavilaisista oli varattomia ja etenkin isonvihan aika oli köyhdyttänyt heitä entisestään.
Uusi kirkko rakennettiin entisen rappeutuneen kirkon paikalle, nykypohjalta katsoen kotiseutumuseon (joka oli entinen viljamakasiini) ja sankarihautojen väliselle alueelle. Kirkonr rakennustyötä johti vuosina 1749-1751 Augustus Sorsa, joka oli kotoisin Liperin Taipaleelta. Kyseisestä Kaavin toisesta kirkosta, joka ei pysynyt sekään käyttökunnossa paljon ensimmäistä pidempään oli kolmannessa kirkossa säilynyt muistona eräässä laudassa ollut muistokirjoitus: ”Byggm. Augustus Sorsa Anno 1749-1751. Petrus Possenius Pastor in Libelitz. Martinus Kiljander sacell. In Cavi.”
Edellä mainitussa toteamuksessa siis todetaan Sorsan rooli toisen kirkon rakentamisen johtajana, Petrus Posseniuksen rooli Liperin tuolloisena kirkkoherrana sekä Martin Kiljanderin rooli tuolloisena Kaavin kirkon kappalaisena. Kyseinen lauta ja sen muistokirjoitus on säilynyt sen takia, koska kolmannen kirkon rakentamisessa haluttiin hyödyntää kaikki entinen, toisen kirkon rakentamisessa käytetty puutavara.
Toisessa Kaavin kirkossa, ”Sorsan kirkossa” järjestettiin toinen päivä elokuuta vuonna 1812 kokous, jossa kerrottiin pitäjän kasvaneen väestöpohjan ajaneen ohi liian pienenä pidetystä toisesta kirkosta. Sen lisäksi kirkon ikkunat ja katto olivat menneet niin rappiolle, että niiden korjaus tulisi maksamaan liian paljon. Tämän takia seurakuntalaiset asettivat toiveen, jonka mukaan Kaaville pitäisi rakentaaa uusi, kolmas kirkko, joka kattaisi seurakuntalaisten nopeasti kasvaneen väestön tarpeet. Samassa yhteydessä väitettiin että yksi kolmannes noihin aikoihin jumalanpalvelukseen tulleista oli tilan ahtauden takia joutnut jäämään kirkon ulkopuolelle, kun pitäjän väkilukukin oli kasvanut jo 4500 henkeen.
Uusi kirkko tuli rakentaa kaikkien mielestä puusta, kuten aiemmatkin kirkot, koska kivikirkon rakentaminen olisi tullut aivan liian kalliiksi seurakunnalle. Keisarillinen intendentin konttori Turussa valmisti uuden kirkon piirrokset arkkitehti Pehr Granstedtin johdolla arkkitehti A.W. Arpen toimiessa avustajana. Kaavilaisille annettiin myös mahdollisuus perehtyä kirkon piirtustuksiin ja esittivätpä he lisäksi toivomuksen, että kirkosta tulisi 20-seinäinen tai -kulmainen. Tällä tavalla seiniä varten käytetyt tukit voisivat olla miltei puolta lyhempiä ja tukkien käsittely voisi olla yksinkertaisempaa kuin 12-kulmaista kirkkoa rakennettaessa. Jälkimmäisenä mainittu tyyli oli noina aikoina yleinen kirkkoja rakennettaessa. Tuon aikuinen Kaavin kirkkoherra ja myöhempi lääninrovasti, innolla rakennushankkeessa toiminut Samuel Kiljander kävi itse viemässä kirkon rakentamiseen tarvittavat asiakirjat Kuopion maaherran kansliaan.
Luvan saamisen jälkeen kirkon rakentaminen alkoi välittömästi ja töitä johti rakennusmestari Karp. Adam Forsman Tuusniemeltä aloitti samanaikaisesti puusepän työt. Kaavin kolmas kirkko saatiin pystyyn vuonna 1817, mutta jo parin vuoden aikana ennen sitä jumalanpalveluksia pidettiin keskeneräisessä kirkossa. Entisestä kirkosta uuteen otettiin saarnatuoli, jonka huonon kunnon ja sopimattomuuden takia sekin kuitenkin korvattiin myöhemmin uudella. Kyseistä vanhaa saarnatuolia pidettiin uudessa kirkossa ihmisten näkyvillä lukkarinpenkkinä. Uudemman kirkon kellotapuliin laitettiin niin sanottu musta tuoli eli häpeäpenkki, joita käytettiin Suomessa etenkin 1600-luvulle. Edellisen vanhemman kirkon alttaritaulu, Vapahtaja ristillä, otettiin uuteen kirkkoon, vaikka sekin oli kirkon tavalla pahoin turmeltunut. Taidemaalari Adolf von Becker maalasi vuonna 1884 kirkkoon uuden alttaritaulun viettäessään kesää Luikonlahden Virrantalossa pikkuserkkunsa Kaavin nimismies Reinhold Octavius von Beckerin luona.
Kaavin komea ja rakennustaiteellisesti ansiollinen kolmas kirkko tuhoutui tulipalon seurauksena vuonna 1982. Kuitenkin samoihin aikoihin kirkon kanssa rakennettu kellotapuli säilyi vahingoittumattomana. Kellotapuli oli aiemmin käytössä kirkkoherran pappilan vilja-aittana. Tapulissa on kaksi kelloa, joista vanhempi ja pienempi on vuodelta 1729 ja suurempi on valettu Turussa vuonna 1798. Kolmas kello, jota on kutsuttu malmikelloksi ja joka on valettu Juankoskella, ei ole enää nykyisin käytössä: Se on nykyään säilötty Kaavin kotiseutumuseoon.
Kaavin varhaiset kirkkoherrat
Kaavi sai itsenäisen kirkkoherrakunnan vuonna 1802. Niihin aikoihin Kaavin kappeliseurakunnan viimeinen kappalainen vuodesta 1746 alkaen virassa ollut Mårten Kiljander oli jo ikivanha ja sairaalloinen. Tämän takia hänen poikansa Samuel Kiljander oli toiminut apulaispappina seurakunnassa vuodesta 1794 alkaen. Nuorempi Kiljander nimitettiin seurakuntalaisten toivomuksesta uudeksi ja ensimmäiseksi kirkkoherraksi Kaaville vuonna 1805. Samuel Kiljander oli kyvykäs ja pidetty pappismies, joka valittiin kirkkoherranviran ohessa Ylä-Karjalan rovastikunnan lääninrovastiksi vuonna 1813. Hän kuoli vuonna 1829, mihin päättyi myös neljässä polvessa jatkunut Kiljander-suvun jäsenten Kaavin seurakunnan kirkkoherrana toimiminen. Heitä olivat Mårten A. Kiljander (1679-1710), Anders Kiljander (n. 1720-1743), Mårten Kiljander (1746-1794) ja Samuel Kiljander (1794-1829). Näiden lisäksi nuorimman Kiljanderin pojat Anders, Georg ja Samuel olivat ylimääräisinä pappeina Kaavilla.
Kiljanderin suvun jälkeen uudeksi kirkkoherraksi Kaaville valittiin Johan Adofl Ottelin, joka pysyi virassaan peräti 54 vuotta. Ottelin muistutti siinä mielessä Liperin rovasti Europaeusta, että hän halusi sielunpaimenena toimimisen lisäksi hoitaa virkamiehenä seurakunnan taloudellisia ja hallinnollisia asioita. Ottelinin aikana Niemen pappila muodostui tunnetuksi sivistyksen keskukseksi, jossa kestitettiin lukuisia kulttuuri- ja taide-elämän ammattilaisia.
Ottelin ajoi muun muassa kansansivistykseen liittyviä asioita ja kysymyksiä. Myös Kaavin ensimmäinen kansakoulu perustettiin Ottelinin ajaessa asiaa. Se rakennettiin vielä pappilan maalle. Kaikesta kuntaa edistävästä toiminnastaan Ottelin sai kuntalaisten laajan luottamuksen ja arvostuksen.
Kaavin varhaiset kappalaiset
On pidetty mahdollisena sitä, että Kaavilla on jo vuodesta 1650 alkaen toiminut pappi, joka on aluksi palvellut kappeliseurakunnassa vaikkakin ilman kirkkoa. Kaavin ensimmäinen kirkko rakennettiin Liperin kolmannen kirkkoherran Berghin aloitteesta. Hänen vävykseen on jossain yhteydessä mainittu kappalaisena Liperissä toiminut Georgius. Akiander on arvioinut, että tämä mies oli Georg H. Schyttenius, joka todellakin toimi 1600-luvun lopussa Liperin kappalaisena.
Niin sanottu ruptuurisota alueella vaikutti myös seurakunnan toimintaan, eikä sen aikana Kaavillakaan ollut käytännössä minkäänlaista kirkollista toimintaa. Georgiuksen seuraaja oli vuodesta 1679 alkaen Mårten A. Kiljander, joka virassa toimimisen aikana vastasi kaikesta seurakunnan toimintaan liittyvästä Kaavilla. Hän oli tehnyt sopimuksen Liperin kirkkoherra Georg Sundiuksen kanssa siitä, että hän sai myös hoitaa kaikki kirkkoherran tehtävät Kaavilla. Sundiusta on myöhemmin syytetty kaikenlaisista virkavirheistä.
Mårten A. Kiljander sai palkkanaan kaikki kirkkoherralle kuuluvat saatavat Kaavilta. Lisäksi hän sai osan deputaatista, jolla tarkoitettiin tietynkaltaista papeille luonnossa suoritettavaa veron kantoa. Sundiuksen jäätyä pois virastaan Liperin papit vaativat kaikki heidän mukaan itselleen kuuluvat etuisuudet takaisin itselleen. He onnistuivat tässä tavoitteessa, kun Kiljanderin vävy Clemens Fabritius tuli kappalaiseksi appensa jälkeen. Fabritius menehtyi isonvihan aikaan vuonna 1720, jolloin hänen seuraajakseen tuli vanhemman Kiljanderin poika Anders Kiljander, joka toimi virassa vuodesta 1720 vuoteen 1743. Hänen ajaltaan ovat myös ensimmäiset Kaavilla laaditut kirkonkirjat: rippikirja vuodelta 1741 ja historiankirja eli syntyneiden, vihittyjen ja ja kuolleiden luettelo vuodelta 1720.
Kaavin järjestyksessä viimeinen kappalainen ennen oman seurakunnan perustamista oli isoisänsä kanssa samanniminen Mårten Kiljander, joka toimi virassaan vuodesta 1746 vuoteen 1805. Hänen toimikaudestaan tuli siis todella pitkä, jopa 59 vuotta, minkä vuoksi hän tarvitsi aiemmin mainitulla myöhemmin poikansa apua viran hoidossa. Kaavin hautausmaalla löytyy monta Kiljanderia, jopa aidatuissa haudoissa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti