Olen miettinyt viime aikoina mm. kissojen ja koirien ja kissaihmisten ja koiraihmisten välisiä eroja. On selvää, että ihmisluonne kuvastaa myös ihmisen makua kissojen ja koirien suhteen, sekä myös kissojen ja koirien luonne niiden makua ihmisten suhteen. Olen itse aina ollut korostetusti kissaihminen. Luonteeni on aina sopinut yhteen kissojen kanssa. Kissaihmiset ovat koiraihmisiin nähden avoimempia uudelle, introvertimpiä, liberaalimpia, neuroottisempia ja älykkäämpiä. Koira on yleisesti omistajalleen kuin oma lapsi, joiden kanssa pitää koko ajan harrastaa ja tehdä jotain. Kissa vaatii paljon vähemmän: sen voi jättää muutamaksi päiväksi yksinäänkin kotiin kunhan vain ruokaa on riittävästi ja hiekkalaatikko putsattu, samalla kun koiraa ei voi tavallisesti jättää yksin edes puoleksi vuorokaudeksi, koska se menettää pasmansa ja kusee ja paskoo alleen. Minä olen aina vetänyt puoleeni muita kissaihmisiä, niin mies- kuin naispuolisia. On selvää, että kissoista pitävä ihminen voi myös olla kissansa tavoin yksin pidempiä aikoja, vaikka sitten palautuisikin välillä ihmisten ilmoille ylläpitämään merkittäviä ihmissuhteita. Mielestäni voidaan sanoa etenkin pinnallisuuden ja syvällisyyden erottavan kissaihmisiä ja koiraihmisiä. Koiraihmiset pitävät merkityksettömistä yhdessä olon kokemuksista, joissa ei mennä ajattelussa tai kokemisessa liian pitkälle. Kissat ovat syvällisiä, intensiivisiä ja hakevat merkityksellisyyttä kaikesta. Koirat ovat resupekkoja, jotka touhottavat ympäriinsä ja hakevat kontaktia toisiin koiriiin ja ihmisiin. Kaikki muut kissaeläimet leijonia lukuunottamatta ovat yksineläjiä, jotka välttelevät toisia kissoja ja ajautuvat tekemisiin toistensa kanssa vain parittelun merkeissä. Kissalla on tarve viettää aikaa yksin, vaikka se hakeutuukin välillä lempeästi isäntänsä/emäntänsä pariin. Kissan on annettava elää sen omilla ehdoilla ja standardeilla, eikä sitä voida oikeastaan edes opettaa tekemään mitään mitä se ei halua. Koiraomistajat muokkaavat koiraansa/koiriansa, ja niiden on tultava ihmisten käskyjen kaltaisiksi – koiralla ei siis tavallisesti ole henkistä integriteettiä niin kuin kissalla. Tavallisemmat ihmiset pitävät koirista. Älykkäät ja herkät taiteilijaluonteet ovat aina ihailleet kissan mystisyyttä ja salaperäisyyttä, ja voidaan varmasti sanoa, että mies joka haluaa olla hellä myös naiselleen arvostaa samoja ominaisuuksia myös kissassa. Koiraihmisillä sukupuolinen vuorovaikutus on etenkin nopea ja valmistamaton sukupuoliyhdyntä, kun taas kissaihmisillä sitä edeltää paljon herkkää ja hellää koskettelua ja toiseen ihmiseen perehtymistä. Kissa on paljon koiraa aistikkaampi ja arvokkaampi eläin, joka tuntee arvonsa. On kuitenkin sanottava, että koiranaisilta irtoaa helpommin, vaikka ei se miehellekään, ainakaan minun kaltaiselleni miehelle, ole mikään arvo sinänsä. Kissalla on vaikeampi luonne, ja joku voisi sanoa sen oikuttelevan, vaikka syvällisemmällä logiikalla se toteuttaa selkeitä elämänarvoja, vaikka kehittyneisyytensä takia sitä ei ihmisten piirissä arvosteta. Jos minut olisi lapsuudesta alkaen sosiaalistettu koiraihmiseksi, en ymmärtäisi kissan sulokkuutta, rauhaa ja arvokkuutta, koska kissan ymmärtäminen vaatii syvällisempää elävien olioiden sielunmaailman ymmärtämistä. Jos kaikki osaisivat ottaa yhtä rennosti kuin kissat, ei maailmassa silloin olisi minkäänlaista ahdistusta, stressiä ja depressiota. Kuten sanoin: olen aina vetänyt puoleeni kissaihmisiä ja on samoin sanottava, että minä olen aina hakeutunut kissaihmisten pariin, silloinkin kun en ole tiennyt heilläkin olevan kissoja! Kissaihmiset hakevat merkityksellisiä ihmissuhteita ja tulevat tapaamaan heille läheisiä ihmisiä vaikka tuhansien kilometrien päähän (sic...). Kissaihmiset erottaa todellakin suuressa määrin koiraihmisistä etenkin se, että kissaihmiset hakevat syvällisempää käsitystä elämästä, samalla kun koiraihmiset hakevat elämään leveyttä ja yleisesti tunnustettavampia elämän kohtia, he ovat siis suuressa määrin konservatiivisempia kuin kissaihmiset. Kissaa on palvottu temppelieläimenä ja yliluonnollisena olentona monissa eri kulttuureissa etenkin menneinä aikoina, etenkin Aasiassa ja esimerkiksi muinaisessa Egyptissä tämä oli hyvinkin tyypillistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti