Varhaisia vaiheita ja pedagogion perustaminen
Heinolan ympäristö on aiemmin kuulunut Suur-Hollolan joutomaihin ja muodostui vasta 1600-luvulla kappeliseurakunnaksi. 1700-luvun lopulla Heinolasta tuli maaherran sijoituspaikka. Kustaa III oli pannut alulle uuden lääninjaon, joka pantiin toteen käskykirjeellä heinäkuun 20. päivä vuonna 1775 Hämeenlinnassa. Hallintokeskukset sijoitettiin tällä jaolla keskelle jokaista lääniä. Tällä tavalla saatiin maaherran kiertomatkat lyhyemmiksi ja rajaseutuja pystyttiin valvomaan entistä tarkemmin. Kyminkartanon läänin pääkaupunki oli ollut aikaisemmin Loviisa ja nyt Heinolasta tuli läänin uusi pääkaupunki.
Heinolan suurin merkitys omalle maakunnalleen on ollut kuitenkin koulukaupunkina. Kun pitäjä oli maaherran hallintokaupunki, antoi se myös mahdollisuuden kehittää paikkakuntaa alueen sivistyskeskukseksi. Vielä senkin jälkeen kun maaherrallinen hallinto oli siirretty Mikkeliin, keräsi Heinolan alueen koulut oppilaita oman paikkakuntansa ulkopuolelta, mm. Itä-Hämeen ulkopuolelta. Heinola tuli tunnetuksi alueena etenkin koulujensa kautta sen jälkeen kun maaherran hallinto oli siirretty Mikkeliin.
' Heinolassa alkuun vain virkamiehet olivat saaneet pidemmälle vietyä kouluoppia, vaikka lopulta muutkin halusivat sitä pojilleen. Aikaisemmin opetusta antoi vain lukkarinopetuksena räätälimestari Carl Abraham Bjelkström, ja vain säätyläiset pystyivät hankkimaan jälkeläisilleen kotiopettajia. Paikkakunnan asukasmäärä kasvoi nopeasti ja tällainen järjestely kävi vähitellen vaikeaksi. Tämän takia Hollolan emäseurakunnan kirkkoherra Cygnaeus lähetti maaherranvirastoon ehdotuksen, että myös Heinolaan perustettaisiin yleinen julkista opetusta antava oppilaitos.
Vuonna 1816 asiaan tuli kuitenkin selvyys, kun aiempi Lohjan pedagogio siirrettiin Heinolaan. Alkuun Heinolan asukkailla ei ollut varaa rakentaa koululle taloa ja sen takia koulun aloitus siirtyi vuoteen 1820. Pedagogion matrikkeli alkaa vuodelta 1822 ja silloin kouluun kirjoittautui kaksitoista oppilasta. Ensimmäiseksi opettajan virkaa hoitamaan oli määrätty Kymin kirkkoherran apulainen Johan Björkström.
Elias Lönnrot oli vuonna 1828 runonkeruumatkallaan kulkenut Heinolan pitäjän kautta ja oli antanut paikkakunnan kouluoloista seuraavanlaisen kuvauksen: ”Lähellä kirkkoa on kaupungin alkeiskoulu, jossa on sisäänkirjoitettuna noin 40 oppilasta, osaksi kaupungista, osaksi naapuripitäjistä. Poikia opetetaan täällä lukemaan katkismustaan ja uskonnonhistoriaa, kirjoittamaan ja laskemaan neljää luvunlaskun alkutoimitusta. Täkäläinen koulun opettaja ylioppilas G. Hahl on kuitenkin sitäpaitsi tarjonnut halukkaille pojille opetusta historiassa, maantiedossa, matematiikassa ja latinassa. Tämä hänen menettelynsä ansaitsee vielä suurempaa kiitosta, koska hän tarjoten tätä opetustaan yksityisopetuksen nimellä ei vaivastaan useinkin varattomanpuoleisilta pojilta vaatinut mitään maksua.”
Opiskelijaluettelon perusteella voidaan katsoa Heinolan pedagogion olleen hyvässä kunnossa ja se keräsi oppilaita suurelta alueelta. Kouluja oli tietysti noihin aikoihin vähän, sillä lähimmät koulut olivat Hämeenlinnassa, Porvoossa, Loviisassa ja Savonlinnassa. Tuohon aikaan ei katsottu olevan väliä siinä oliko koulun aloittaja kuusi tai kaksikymmenvuotias.
Heinolan pedagogio sijaitsi vastapuolella kirkkoa Silta- ja Kirkkokadun kulmassa. Rakennus oli alkuun jaettu kolmeen huoneeseen, joista yhdessä annettiin opetusta ja kaksi muuta oli opettajan yksityiskäytössä asumista varten.
Ala-alkeiskoulu
Heinolan asukkaiden toimesta syntyi tarve isommalle koululaitokselle. Mainitussa kirjelmässä, jolla haettiin Heinolalle kaupunginoikeuksia, oli mainittu myös tulevaisuuden tarvetta kymnaasin ja yläalkeiskoulun perustamiseen. Katsottin että koulualojen entistä suurempi kehittyminen kasvattaisi kaupunkia ja olisi yleisesti avain varsin köyhän alueen menestymiselle. Jos kyseisenkaltainen oppilaitos lopulta perustettaisiin, oli pyydetty, että koulun tarpeita varten luovutettaisiin joku Heinolassa olleista valtion rakennuksista, jotka olivat lääninhallituksen Mikkeliin muuton kautta tulleet vähemmän tarpeellisiksi.
Vielä siihen aikoihin kun vuonna 1839 kaupunki perustettiin, ei Heinola vielä saanut uutta oppilaitosta, koska maan kouluolot olivat niihin aikoihin sekaannuksen tilassa. Vasta 21. päivä kesäkuuta vuonna 1841 keisari määräsi 105 ruplan vuotuisen määrärahan annettavaksi yksiluokkaista ala-alkeiskoulua varten. Ala-alkeiskoulu oli pedagogion jatke ja sen toiminta kesti vuodesta 1843 vuoteen 1873. Heinolan ala-alkeiskoulun ensimmäinen opettaja oli maisteri Adolf Fredrik Bökman. On kerrottu, että Bökman oli omituinen mies, jonka antama opetus oli yhtä epäsäännöllistä kuin elämäntavatkin. Opetus oli tiedon mukaan pelkkää ulkolukua eikä tehtävistä välitetty. Bökman harrasti kuitenkin aktiivisesti liikuntaa. Myöskin tiedetään, ettei Bökman käyttäny ollenkaan pamppua ja tämä takia hän oli oppilaiden piirissä pidetty.
Bökman sai oppilaiden toimesta lempinimen ”Klapka”, koska hän tuki vuoden 1849 unkarilaisten vapauspyrkimyksiä ja vihasi syvästi itävaltalaisia. Bökman opetti oppilaille sotaleikkejä, jossa kepeillä varustettuina rynnättiin aina itävaltalaisia vastaan. Bökman toimi oppilaitoksessa vuoteen 1853, minkä jälkeen hän muutti takaisin kotipaikkakunnalleen Sysmään.
Bökmanin jälkeen väliaikaisesti opetti ylioppilas E.J. Streng, jonka jälkeen vakituiseksi opettajaksi Heinolaan saatiin Viktor Mortimer Gadding, joka toimi ala-alkeiskoulun opettajana vuoteen 1868. Gaddingin jälkeen opettajana toimi neljän vuoden ajan ylioppilas P.W. Hoffström.
Ala-alkeiskoulu oli yksiluokkainen ja se oli jaettu kahteen eritasoiseen osastoon, alempaan ja ylempään. Siirtyminen tasolta toiselle on tapahtunut oppilaan kehitystasoa seuraamalla. Sen mukaisesti jotkut ovat saaneet päästötodistuksen vuoden opintojen jälkeen samalla kun toisilla koulu on saattanut kestää muutamia vuosia. Myöskään kaikki oppilaat eivät saaneet päästötodistusta vaan niiden määrä on vuosina 1864-1872 kattanut suurinpiirtein kolmanneksen koko oppilasmäärästä. Myös koulun oppilaat olivat jaettuina suomalaiseen ja ruotsalaiseen osastoon.
Yläalkeiskoulu
Keisari määräsi maaliskuun 13. päivänä vuonna 1847 yläalkeiskoulun perustamisesta, joka saisi samanlaiset määrärahat kuin Porin, Oulun, Savonlinnan ja Hämeenlinnan koulut eli 1755 hopearuplaa vuodessa. Koulun huoneiston lupasi Heinolan kaupunki luovuttaa entisestä maaherran residenssistä ja samalla myös opettajien asunnot samasta rakennuksesta ja sivutaloista, jotka sijaitsivat myöhemmän torin paikalla.
Väliaikainen rehtori oli maisteri H.G. Perander, joka saapui paikkakunnalle syyskuun 1. päivänä vuonna 1847 ja aloitti heti ensimmäisen vuosikerran oppilaiden kuulustelun, minkä jälkeen oppilaat määrättiin kolmelle eri luokalle. Perjantaina 3. päivä syyskuuta järjestettiin koulun mahtipontiset avajaiset. Tilaisuus aloitettiin koulun tarkastajana toimineen rovasti Relanderin rukouksella kaupungin kirkossa. Kaupungin asukkaita oli mukana järjestämässä tilaisuuden johdosta juhlalliset päivälliset. Siellä päätettiin että koulun menestyneitä oppilaita varten perustettaisiin stipendirahasto. Lahjoituksia tilaisuudessa saatiin kyseistä tarkoitusta varten peräti yli 300 hopearuplaa.
Maanantaina seuraavalla viikolla alkoi varsinainen koulutyö ja rehtori Perander suosi täsmällisyyttä, eikä kouluun enää otettu oppilaita kesken lukuvuoden. Myöhästyneiden vanhemmat saivat selvittää asiaa perusteellisesti hänelle.
Heinolan yläalkeiskoulun toiminta jatkui aina vuoteen 1874 asti ja viimeiset oppilaat, neljännen luokan lakkautuksen jälkeen pääsivät koulusta vuoden 1877 keväällä. Yläalkeiskoulussa oli pedagogioon ja ala-alkeiskouluun verrattuna paljon enemmän oppilaita ja koulun matrikkeliin heitä on merkittynä peräti 420 sisäänkirjoitettua oppilasta.
Kouluolojen säännöllistyminen leimasi yläalkeiskoulun aikaa ja niin ollen ei oppilaiden iässä havaittu aikaisempaan nähden niin suurta poikkeamaa. Enemmistö koulun oppilaista on ollut virkamiesten poikia, toisella ja kolmannella sijalla olivat maanviljelijäin ja käsityöläisten pojat.
Yläalkeiskoulussa oli kaiken kaikkiaan kuusi opettajaa: rehtori, vararehtori, venäjän kielen opettaja ja kolme kollegaa. Rehtorina toimi ensin mainittu Perander, mutta hänen kilpailijansa viran haussa Bror Ernst Hannibal Schildt sai sen jälkeen valituksensa kautta viran haltuunsa ja oli virassa koko koulun toiminnassa olemisen ajan.
Koulun ensimmäinen vararehtori oli Erik Johan Blom, hänen jälkeensä Carl Paul Collin Brunou. Kollegoina toimi erinäisiä matalamman tason säätyläisiä kuten esimerkiksi Karl Henrik Johan Gardberg. On mainittu että rehtori Schildtin antama latinan ja kreikan opetus oli mainiota. Myös vararehtori Brunoun opetusta uskonnossa ja hepreankielessä on pidetty tehokkaana.
Koulun opetusmetodit olivat vaihtelevat. Venäjän kielen opettajan Passelbergin on kerrottu lyöneen kerran lujapäistä oppilasta rihvelitaululla päähän. Kuitenkin kallo säästyi samalla kun taulu meni rikki. Ruumiinrangaistusta käytettiin ajan tapojen mukaan säännöllisesti. Esimerkiksi kollega Forsiusta oppilaat pelkäsivät ja vihasivat tämän takia ja keräsivät hänelle syntymäpäivälahjoja varten jonkinlaista rahastoa, mikä vaikutti pampun viuhumiseen vähentävästi.
Yläalkeiskoulun perustaminen merkitsi Heinolalle uutta nousua, koska ilman sitä ja ilman maaherran keskuspaikkaa Heinolassa paikkakunnasta olisi saattanut tulla hiljainen maaseutukylä.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti