Niin sanottu kansakouluasetus oli pohjana sille kun Suomessa alettiin suunnitella ja perustaa kansakouluja vuonna 1866. Tässä asetuksessa velvoitettiin kuntia perustamaa kouluja entisen kiertokoulumallin pohjalle. Asetus osoittautui tehokkaaksi ja kouluja alettiin perustamaan ympäri maata.
Luhangassa alettiin suunnitella koulujen perustamista ensimmäisen kerran helmikuun kahdeksantena päivänä vuonna 1874 yleisessä pitäjänkokouksessa. Aloitteen tekijä tälle oli rusthollari Juho Kylmälä, joka esitti muille kysymyksen siitä pitäisikö Luhankaankin perustaa kouluja muualla maassa nähdyn mallin mukaisella tavalla. Kuitenkin hän sai siihen vastauksen, jonka mukaan paikkakunta on liian pieni ja tarvittavia rahoja ei tähän hankkeeseen ollut saatavilla esimerkiksi pian tulevien kirkonpykäysmenojen takia.
Seuraavan kerran asia nousi pöydälle 20. päivä maaliskuuta vuonna 1881, milloin metsäherra Guido Colliander nosti asian esille, ja tuolloin paine koulujen saamiselle oli jo niin suuri, että vihjattiin kouluttoman Luhangan olevan jonkinlainen metsäläisiä asuttava takapajula, ellei asiassa edettäisiin myönteisesti. Pitäjässä suoritettiin mielipiteitä tunnusteleva äänestys, joka päättyi asetelmaan 258 ääntä puolesta ja 144 ääntä vastaan. Näin ollen päätettiin perustaa kansakoulu tai -kouluja Luhankaan.
Ympäryskuntiin verrattuna kehitys oli ollut Luhangassa hidasta, koska Jämsässä ja Joutsassa koulu oli alkanut vuonna 1869, Sysmässä 1870 ja Korpilahdellakin jo vuonna 1880. Kansakoulun rakentaminen alkoi vuonna 1885 Sipi ja Eva Sofia Jutilan kansakoulua varten antamalla tontilla, joka oli 2 tynnyrinalan laajuinen alue Taipaleen torpan lähellä Päijänteen rantatörmäillä. Rakentamisessa hyödynnettiin vanhaa pappilan alapytinkiä.
Koulun rakentamiseen tarvitut rahat saatiin kunnan saamista viinaverorahoista ja jousen mukaan lasketuilla rahaverolla. Työsuorituksien laskemisessa käytettiin manttaalimäärää, Vasta tammikuun 23. päivänä vuonna 1888 perustettiin johtokunta asiaa ajamaan. Johtokuntaan kuuluivat: kirkkoherra O.W: Oksanen, talolliset Juho Varmanen (Kivilaakso), Sipi Helenius ja Robert Helenius, rouva Olivia Nordqvist ja emäntä Eva Sofia Jutla.
Oli katsottu olevan tärkeää, että koulu sijaitsisi vesitien varrella keskeisellä paikalla, ja matka esimerkiksi Lempääseen ja Judinsaloon oli lyhyt, vaikka siitä johtuen Tammijärven vauraaksi sanottu kylä jäi kauas. Sen takia Alfred Filip Danielsonin ja Selinda Danielsonin kautta alkoi toisen koulun suunnitteleminen lähemmäs Tammijärveä. Tammijärven asukkaat lähettivät vuonna 1889 kirjeen läänin kuvernöörille, jossa he tiedustelivat mahdollisuutta järjestää arpajaiset kouluhankkeen hyväksi ja edistämiseksi. Koulun perustamisen tarvetta he perustelivat Tammijärvellä olevalla lapsilaumalla ja kunnan keskustaa lähellä olevan ensimmäisen koulun etäisyydellä Tammijärveltä. Arpajaiset järjestettiin 30. päivä kesäkuuta ja tästä tapahtumasta syntyi jokavuotinen traditio.
Tammijärven koulun perustaminen otettiin pitäjänkokouksessa esille huhtikuun 8. päivänä vuonna 1895. Kyseltiin kunnalta ryhtyisikö se rahoittamaan koulun perustamista Tammijärvelle. Suoritettiin äänestys, jossa tuli kielteinen päätös, jossa lukemat olivat 322 ääntä 260 vastaan. Päätettiin siis, ettei kunta ryhdy minkäänlaisiin toimenpiteisiin asiassa. Päätös sai aikaan jyrkkää vastustusta etenkin Onni Dahlströmin, P.O. Heleniuksen ja Alfed Filip Danielsonin puolesta. Viimeisestä sanotaan, että hän tahtoi suojata nimensä visusti tuollaiselta aiheutetulta häpeältä.
Vuonna 1898 voimaan tullut piirijakoasetus varmasti ratkaisi asian myös Tammijärveläisten kohdalla, sillä se sääti siitä, että lapsilla ei tulisi olla yli viiden kilometrin matkaa kotootaan koululleen. Ja niin ollen 27. päivä toukokuuta vuonna 1899 päätettiin perustaa kansakoulu myös Tammijärvelle. Koulupiirijako sai vahvistuksensa 22. ja 23. päivä lokakuuta vuonna 1900 , jolloin päätettiin jakaa kunnan alue kolmeen erilliseen koulupiiriin, jossa koulut sijaitsivat keskustassa, Tammijärvellä ja Judinsalossa. Siitä huolimatta suunniteltu Sydänmaan koulu ei saanut vahvistusta sen pienen asukasmäärän takia.
Tammijärven koulu sai tontikseen 17. päivänä joulukuuta 1900 Ida Dahlströmin lahjaksi antaman alueen Lahti-nimisen tilan osasta, jota kutsuttiin Koukkuniemeksi. Pinta-alaa tontilla oli 7,2 hehtaaria. Rakennustöiden ajaksi määriteltiin noin neljä vuotta, eli siis arvioitiin koulun tulevan valmiiksi vuoteen 1905 mennessä. Kulujen kattamiseksi valtiolta otettiin 7000 markan kuoletuslaina. Kuitenkin jo lokakuun 11. päivänä 1904 asetettiin koululle johtokunta, johon kuuluivat kauppias T. Hietala, maanviljelijät T. Helenius, M. Partanen, S. Ikonen, sekä rouva Selinda Danielson ja emäntä Amanda Ruohtula. Sitten syksyllä 1905 koulun toiminta alkoi virallisesti.
Judinsalossa kuitenkin edes koulupiirin perustaminen ei heti herättänyt tarvittavaa aktiivisuutta, vaikka jo ennen piirijaon määrittämistä Eva Sofia Jutila oli lahjoittanut 2000 markkaa kirkonkylän koululle, ja lahjoitus edellytti sitä, että puolikas rahasta annettaisiin Judinsalon koululle, jos sellainen jossain vaiheessa perustettaisiin. Vuonna 1901 koulu sai lahjoituksena yhden hehtaarin ja kolmen aarin kokoisen tontin Uuden Lehtimäen tilan Pellonniskanmäen alueesta. Lahjoittajia olivat Eva Sofia Jutila, T. Huuskola, Robert Ruohtula, Sipi Mönkölä ja Erik Mönkölä. Samalla aikaa valtiolta saatiin Tammijärven koulun esimerkillä Judinsalon koulua varten 5000 markan laina, Rakennuksen suunnittelu alkoi vuonna 1906, mutta ei heti kantanut hedelmää. 19, päivänä kesäkuuta vuonna 1911 valittiin Judinsalon koululle johtokunta, johon kuului Wichtor Tommola, Wichtor Ruth, Erik Ahvenainen, Kalle Lehtinen, Esa Laitinen ja Aleksi Jutila.
Judinsalon johtokunnan pyrkimyksenä oli vain auttaa alkuun varattomia kansakoululapsia vuonna 1910 perustetusta Sipi ja Eva Sofia Jutilan kansakoulurahastosta, mutta kuin yllättäen jo vuonna 1912 alettiin suunnitella kansakoulun rakentamista vuoteen 1915 mennessä. Rakentamisessa ei pidetty vauhtia, ja ennen sen valmistumista koulu aloitti toimintonsa Kylmälän talon vuokrahuoneessa. Judinsalon oma koulutalo valmistui sittemmin vasta vuonna 1923.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti