Ovi (Wanda & Walter)

Kuka on tuon oven takana, I johon on johdettu kirjaimia alkuperästä ylevästä I luuloja kantajalleen superioriteetista I joillekin pätemisen aiheita painokkaita I kuka asuu siellä? I Jos avaisin oven kerran, I kun pelkään avaavani oven itseeni I kenet siellä kerran näkisin I olisiko se vain kerraksi jäävää, I vai toiveiden tyhmien, pelkojen pienten I unelmien uhkeiden ja uskomattomien täyttymistä, I -mystä I näkisinkö valmiina oman itseni täyden- nyksen, I salattujen toiveideni uhrittaren, I keimailevan, nerokkaamman kuin I minä koskaan tulen olemaan I ja hän kyllä tietää sen I joskus olen koonnut ovelleni barrikadia, I nyt en jaksa välittää näistä peloista banaaleista I ovi erottaa meidät, ovet sieluihin, kotiimme, I ottaisitko minut vastaan jos tulisin? I Vaikka katson kaiken jo olevan ohi I voisin poiketa ennen resignaatiota kohtaloon I mutta masentunutta minusta ei saa I siitä uteliaisuuteni kantaa vastuun I maailmassa – vahvasti – vankasti I Patria o muerte – Venceremos! I Se intohimo, jonka minusta löydät I on liian mahtavaa vielä peitettäväksi I minun on kai tultava sinuun, in the end I Bleiben sie stehen! I Steht drauf! I