Muutamien sukulaisten (epäsovinnaisiakin) vaiheita

Anders Hansson Becker asui Tuusulan Skavabölessä paikallisen vaimonsa kanssa. Hänen isäänsä ”Hans” on pidetty saksalaisena, vaikka hänen vaiheensa eivät ole selvät vielä tänäkään päivänä. Hänen vanhin poikansa Anders, joka oli sotilasarvoltaan luutnantti, tippui talvella 1709 jäihin hevosensa kanssa Merimaskun ja Lemun välillä ollessaan matkalla Tukholmaan kuriirina. Anders Hanssonin toinen poika vuonna 1671 syntynyt Axel oli aluksi renkivoutina, eli renkien esimiehenä, Sysmän Koskenpään kartanossa, minne hän oli todennäköisesti ajautunut sen takia, koska hän oli orpopoika ja oli ollut Tandefelt- ja von Schrowe-sukujen luona mm. Kervon kartanossa Keravalla. Ironista on, että muutama sukupolvi hänen jälkeensä osalla hänen suorista jälkeläisistään oli sukuyhteys sekä Tandefelt että von Schrowe-sukuun. Hänestä tuli Sysmän nimismies mentyään avioon entisen nimismiehen lesken Elisabeth Orren (tai Orraeus) kanssa. Axelilla on kerrotusti ollut herkulesmaiset ruumiinvoimat, mutta henkisiltä kyvyiltään hän ei ollut yhtä suuri, hänestä on kerrottu, että saadessaan nimismiehen viran hän ei osannut ollenkaan kirjoittaa ja osasi lukeakin vain joten kuten. Vaimo oli Orimattilan kirkkoherran Orraeuksen ja Katarina Blomin tytär. Axel osallistui Pälkäneen ja Isonkyrön taisteluihin sekä taisteluihin itärajalla ja talonpoikaissotaan Pohjanmaalla. Hän oli kapteeniluutnantti Karjalan koollekutsutussa sotamiehistössä. Venäläiset murhasivat hänet Isonvihan aikana vuonna 1719. Hän on saanut hyvän jälkimaineen, jonka mukaan hän oli suora ja rehellinen mies. Nuorempi Axel, joka syntyi vuonna 1701 otettiin venäläisten vangiksi, jonka jälkeen hän karkasi ja pääasiassa ilmeisesti käveli takaisin Suomeen. Axelin vanhin poika Herman, joka oli sotilasarvoltaan Munsterskrivare eli kenttäkirjuri, edusti sukua vuonna 1761 Ruotsin säätyvaltiopäivillä, jonka jälkeen hänet välittömästi toimitettiin Danvikenin mielisairaalaan, josta hänet pian lähetettiin Suomeen ”jotta hän siellä pysyisi hiljaisena ja ei voisi puolustaa itseään Tukholmassa”. On kyseenalaista, mitä tämä kaveri on siellä puhunut, että ko. Tapahtuma voitaisiin selittää, varmaan vuoden 1761 säätyvaltiopäivien ylöskirjattujen asioiden joukossa voisi olla jotain tästä: Stockholm, jag kommer snart! Herman kuoli vuonna 1775 syksyllä Kuorevedellä, jossa hänet ”ammuttiin jumalattoman väen toimesta”: Tästäkin asiasta varmaan Kuoreveden historiasta tietävät voisivat antaa jonkinlaista feedbackkia. Hermanin nuorempi veli Jakob Reinhold, joka oli esikuntavänrikki, kuoli vuonna 1813 ”hammassärkyyn”, joka on varmaankin tarkoittanut jonkinlaista hammastulehdusta. Isoisäni isoisän isoisä luutnantti Axel von Becker meni avioon vuonna 1798 seitsemäntoistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa. Mies oli runsaasti yli kuudenkymmenen. Häät järjestettiin Virtaan kartanossa Sysmässä, joka on varmaankin kuulunut morsiamen isän tai äidin suvulle, äitinsä oli Tandefelt, ja heillä on pitkään ollut laaja kartano-omistus juurikin Sysmässä. Axelin poika vuonna 1801 syntynyt Otto Reinhold meni vuonna 1830 Johanna Fredrika von Schrowen kanssa, ja häät pidettiin myös morsiamen suvun kartanossa Putkijärven kartanossa Hartolassa. Otto Reinholdin ja Johanna Fredrikan avioliitto ei ollut onnellinen, ja jopa joku aikalainen kirkkoherra on kirjoittanut jälkipolvien muistiin, että he elivät toistensa kanssa suuresti riitaisina ja olivat koko ajan kiistoissa toistensa kanssa. Otto Reinhold oli tiettävästi nuorempana miehenä ollut suhteessa Taube-sukuun kuuluneen neitsyen kanssa, joka suhde loppui nuoren naisen kuolemaan, ilmeisesti keuhkotautiin. Otto Reinhold otettiin noin vuonna 1850 vaimonsa ja vaimon veljenpojan huostaan, koska ilmeisesti hänen mielenterveytensä oli järkkynyt ja hän oli tunnettu juomaveikko ja uhkapeluri. Vaimo on varmasti myös halunnut, että tuolla keinolla olisi estetty se, että miehensä olisi tuhlannut koko sukuhaaran maa- ja kartano-omaisuuden. Ainakin Heinolassa ja Mikkelissä sijainneet kaupunkikartanot myytiin. Vuonna 1701 syntyneen Axelin yksi poika oli Carl Johan von Becker, joka oli sotilasarvoltaan majuri. Hän sai Ulfsparre af Broxvik-sukuisen vaimonsa sukukartanon haltuunsa Vänern-järvellä olevalla Kållandsön saarella. Kartanon nimi on Traneberg. Carl Johanin vanhin poika, Erik August, oli esikuntaluutnantti, joka kuoli vain 33-vuotiaana vuonna 1800. Carl Johanin tytär Johanna Carolina meni avioon Tranebergin aiemmin omistaneen suvun Ulfsparre af Broxvikien jäsenen kanssa, mikä mutkisti sukujen otetta kartanosta. Yksi majurin pojista, Gustaf Adolt, oli ylijahtimestari ja kuoli vuonna 1797 vahingonlaukaukseen metsällä ollessaan. Majurin toiseksi nuorin poika oli tuomari, laamanni ja kamariherra Carl Johan von Becker, joka harrasti hyväntekeväisyyttä köyhiä kohtaan ja kirjoitteli mm. runoja, joita hän julkaisi vuonna 1820 esiintulleella niteellään, jonka nimi oli Försök i skaldekonsten. Tuomaria on kuvattu niin lainmukaiseksi, että ihmiset jotenkin pelkäsivät häntä. Kuitenkin pieni sivujuonne häneen kertoo, että hän laittoi puutarhurinsa tappamaan lankonsa Svante Ulfsparre af Broxvikin, jonka kanssa hän oli ollut riidoissa – Ulfsparre väitti että hänellä on oikeus Tranbergiin ennen von Becker-sukua. Puutarhuri löi häntä puukolla selkään. Sen jälkeen mies katosi, eikä tuomarin arvokkuutta koskaan kyseenalaistettu tällaisella pikkujutulla. Kuitenkin kerrotaan, että hän olisi kuolinvuoteellaan myöntänyt nämä tekonsa jonkinlaisen flunssadeliriumin aikana. Myös on sanottu, että Tranebergin vintiltä olisi joskus löydetty pienen lapsen jäänteet, jota jotkut piirit ovat väittäneet tuomarin piian kanssa tekemäksi lapsekseen. Tuomari sai viisi palkintoa Ruotsin akatemialta runoistaan, joista suurin osa on vanhanaikaista, romanttista ja jotenkin tilapäisrunoilta vaikuttavia. Hän oli tunnettu ritarihuonepuhuja 1800-luvun alussa. Karlström-aatelissukuun avioitunut Beata Charlotta oli tuomarin ainoa lapsi. Carl Johanin leski kuoli vuonna 1874, ja ilmeisesti hän on luovuttanut suvun aateloidun kantaisän eversti Johan von Beckerin muotokuvan Sankt. Marien kappeliin Kållandsöllä ja ilmeisesti jotenkin oudosti Carl Johanilla olleen suvun Naturaliseringsbetygin Länsigöötanmaan museoon. Vuonna 1701 syntyneellä Axelilla oli Anders niminen poika, joka omisti Hännilän, Paappalan ja Ylähovin kartanot, joista jälkimmäinen on nykyään täysin rappiolla. Andersin vuonna 1793 oli ammatiltaan tuomari, joka oli viimeksi kirjattuna Turun hovioikeuteen. Tämä Axel kuoli Kangasniemen pappilassa. Andersin toisen pojan Gustafin poika Axel Reinhold oli myöskin tuomari. Tytär Fredrika Johanna meni avioon Carl Reinhold Jungin kanssa, mille suvulle Reinikkalan kartano siirtyi avioliiton myötä, Andersin pojan Gustafin samanniminen poika oli eversti ja omisti Suvikkaan kartanon Hämeenlinnassa. Hän oli aviossa Hilda Lampan kanssa, missä yhteydessä Presidentinlinnan vieressä sijaitseva Lampan talo siirtyi suvulle. Eversti Gustaf von Becker kuoli itsemurhan kautta – hän veti itsensä hirteen. Vanhemman Gustafin poika oli Otto Alexander von Becker, joka oli sotilasarvoltaan esikuntakapteeni ja aviossa rikkaan venäläisen kauppiaan tyttären kanssa. Hänet tehtiin aatelittomaksi vuonna 1869, koska hänen väitettiin syyllistyneen palveluksessa ollessaan rahavaillinkiin. Jotkut ovat väittäneet, että hänet lavastettiin. Hän karkasi vankeudesta ja tuli Reinikkalan kartanoon, jossa hänen sisarensa emännöi. Siellä häntä pidettiin kartanon ylisillä keisarin vaihtumiseen asti, jonka jälkeen hän saattoi tulla ulkoilmaan. Häntä nimitettiin sen jälkeen lisänimellä ”löytökapteeni”: Otto Alexanderin poika oli Alfred Wenceslav von Becker, joka oli mm. Pietarin taideakatemian jäsen, eli ilmeisesti kohtalaisen hyvä taidemaalari. Sotilasarvoltaan hän oli kenraali, mutta hänen jälkensä katoavat 1900-luvulle tultaessa. Tiedetään kuitenkin, että hänellä oli poika, jonka nimi oli Alfred Alfrevits von Becker, josta tuli myös kenraali ja vallankumouksen aikainen valkoinen upseeri, joka pakeni sittemmin tappion tultua Saksaan, missä on tiedossa, että hän kuoli keväällä 1945 Berliinin suurtaistelun aikaan noin seitsemänkymmentä vuotiaan. Nuoremman Axelin poikia oli myös Abraham Gideon von Becker, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja suvun suurimman kartanon, Ohensalon rälssisäterin omistaja. Hän meni avioon Järnefelt-sukuisen naisen kanssa. Abrahamin poika oli Georg Gustaf Gideon von Becker, joka oli aviossa Mathilda Björkstenin kanssa, jonka sisar oli Runebergin muusana tunnetuksi tullut Emilie Björksten. Hän oli myös myöhemmän presidentin Pehr Evind Svinhufvudin isoisä. Georg Gustaf Gideonin poika oli Johan Kuno von Becker, josta tiedetään, että hän kuoli kauhealla tavalla (vådligen omkommen) ollessaan matkalla Amerikkaan Englannista. Toinen poika kapteeni Frans von Becker, oli aviossa Olferjev-aatelis ja pajarisukuun kuuluneen naisen kanssa. Frans kuoli vuonna 1875 ollessaan pietarilaisessa mielisairaalassa. Fransin tytär Olga muutti Kanadaan. Fransin pojasta Alexanderistä tuli konsuli ja pankki- ja kauppa-asiamies. Hän opiskeli oikeustiedettä. Hän matkusteli paljon, ja on tiedossa, että hän sai myös Yhdysvaltain kansalaisuuden asuessaan siellä 1800-luvun lopulla. Tämä sukuhaara – Kangasniemen toinen sukuhaara, sammui mieslinjaisesti Alexander von Beckeriin.Hänen kolme lastaan, joista kaikki olivat tyttöjä, syntyivät kaikki Englannissa. Ja keskusteltuani erään vanhemman ihmisen kanssa, joka heidät muistaa, kunnioitettiin heitä vanhan suvun ja paikallisesti merkittävän suvun jälkeläisinä, ja heitä kutsuttiin yleisesti termillä ”neiti” tai ”fröken”. Näistä neideistä, joista yksi kuoli vuonna 1932, mutta kaksi vuosina 1986 ja 1987 on kertonut heidän asioistaan hoitanut Mikaela Molander, joka on mm. perinyt esim. arvokkaita antiikkihuonekaluja näitä neideiltä. Vuonna 1701 syntyneen Axelin poika oli Alexander Magnus von Becker. Hän rakennutti oman kartanonsa Kuittuaan Heinävedelle. Kartanon nimi on Honkamäki. Seuraavaksi kerron naisenlinjaisista esivanhemmistani ja sukuni omistamista kartanoista ja maatiloista.