Surullisesta kielitilanteesta maassamme

Suomi on menettämässä omat kansalliset kielensä suomen ja ruotsin, koska nykyaikainen globalisoituva maailma korostaa englannin kieltä, mutta etenkin amerikanenglantia. Vaikka kaikenlainen kielitaito on tarpeen, niin mielestäni on ristiriitaista se, jos esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa abiturientti osaa paremmin englantia kuin suomea, olettaen, että hän on alkuperäinen suomalainen. Tämä kuitenkin kertoo siitä, miten kommunikaatio on siirretty pääasiassa internetiin, jonka yhteiseksi kieleksi on jostain syystä valittu englanti tai amerikkalainen englannin murre. Se on kaikkein naurettavinta, jos alkuperäinen suomalainen käyttää Euroopassa ollessaan amerikan englantiin kuuluvia sanoja ja ilmaisuja, ja ei olekaan outoa, jos jotkut ovat käyttäneet suomalaisista määritelmää pikku-Amerikka. Kulttuurimaissa keski- ja länsi-Euroopassa ihmiset varjelevat omaa kieltään, eikä, vaikka englantia osattaisiin, eivät ihmiset kuitenkaan mielellään käytä maassaan kuin omaa alkukieltään. Kielen puhtautta ja siihen liittyviä ajatussuuntauksia tulisi varjella, koska esimerkiksi Snellman on kertonut aikoja sitten kansan tärkeimmän ominaisuuden olevan oman kielen hallitsiminen. Mielestäni nämä etnonationalistit, jotka määrittelevät keskenään sitä, millaisesta geeniperimästä suomalaisen ihmisen tulee tulla, ovat varsin naurettavia tapauksia. Mielestäni kukaan ihminen ei voi antaa määräyksiä siitä, millä geeniperimällä hyväksytään ”omaan porukkaan”; millaista ilmaisua nämä ihmiset ovat käyttäneet. Kieli on olennainen asia, koska sillä luodaan ymmärrystä ihmisten välille. Minullakin äitini suvussa on paljon kaikkialta ympäri Eurooppaa tulleita ihmisiä, ja varmaan näitä etnonationalisteja ärsyttää myös se, että esivanhempiini kuuluu mm. Bysantin keisareita ja suurmiehiä, ryssistä puhumattakaan! Äidinkielen opetusta tulisi Suomen kouluissa uudenaikaistaa ja lapsille ja nuorille tulisi myös opettaa perinteisen kirjeen kirjoittamista käsin. Olisi annettava koulussa oikeus leikkiä kielellä ja käyttää sen antamia mahdollisuuksia epäsovinnaisempaan ilmaisuun. Mielestäni kielen opetus, jossa asetetaan vain tiettyjä standardeja, eikä hyväksytä poikkeamia, ei ole mielestäni kovinkaan kehittynyttä. Äidinkieliä pitäisi opettaa saman oppiaineen sisällä, sillä suomalainen ihminen ei pysty ymmärtämään Suomen historiaa ilman ruotsin kielen hallitsemista. Ruotsin oppimisessa tulisikin lisätä opetukseen kielen historiaa, jossa nuoret voitaisiin laittaa tutkimaan vanhoja tekstejä ja käsikirjoituksia arkistoihin. On esimerkiksi naurettavaa, kun katsoo vaikka englantilaisia sarjoja Suomen televisiosta, koska käännöksestä voi huomata sen, että kääntäjät käyttävät amerikan englannin murteeseen kuuluvia ilmaisuja, ja monessa tapauksessa alkuperäiset englantilaiset ilmaisut eivät löydä idiomaattista muotoaan. Kieliä tulee arvioida suhteessa niiden ylläpitämään kulttuuriin ja sen kehittyneisyyteen. Suomen historia suomenkielisenä ei yllä pitkälle menneeseen. Sen takia suomalaiset kiintyvät helposti amerikan englantiin. Kuitenkin enemmän pitäisi arvostaa vanhojen eurooppalaisten kulttuureiden kieliä: ruotsia, saksaa, ranskaa ja alkuperäistä Englannin englantia. III Olli von Becker, YTM ja oikeustieteen opiskelija