Yläkoulu – se oli perusteellisinta ajan hukkaa

Olen miettinyt kouluaikaani ja mikä jäi siitä puuttumaan vasemmistolaisen ja skientistisen koulu- ja opetusjärjestelmän takia. Koulusta puuttuivat mm. antiikin kulttuuri, antiikin historia, antiikin filosofia, psykologia, perusteellisin yhteiskuntatiede, nykyaikainen filosofia, historian filosofia, psykologia, taidehistoria ja muut taideaineet. Voidaan hyvin katsoa sitä, millaisia aineita opetetaan Suomea kehittyneemmissä kulttuurimaissa jo viimeistään yläkouluikäisille oppilaille. Näistä esimerkeistä tulisi ottaa Suomessa oppia. Suurimmassa osassa mainitsemiani aineita ei Suomessa opeteta edes lukiotasolla, mitä on vieläkin pahentanut yhdenmukaisen curriculumin jatkaminen lukiotasolle asti yhdenmukaisella opintosuunnitelmalla ja oppivelvollisuuden täysi-ikäisyyteen asti jatkamisella. Suomen peruskoulu korostaa kovan tieteen aineita, koska kuvitellaan jokaisen haluavan insinööriksi, joka aiheuttaa mm. sen, että mieltymykset oppiaineiden suhteen jakautuvat niin selkeästi sukupuolten välille. Koulussa opetetaan mm. fysiikkaa, kemiaa, fysiikka-kemiaa (sic!) ja biologiaa. Kaikki erillisissä oppiaineissaan, joista jokainen saa kustakin yhden numeron omien lukuaineidensa piiriin, josta muodostuu lukuaineiden keskiarvo, jonka perusteella haetaan lukioon ja ammattikouluun. On mainittava myös tähän vaikuttavasta opettajakeskeisyydestä, joka vaikuttaa siihen, että vain tietyt oppilaat saavat hyötyä tietynkaltaisesta opetustavasta, joka taas toisaalta voi aiheuttaa epätasaisuutta oppilaiden välille, kun vain jotkut hyötyvät ja toiset samanaikaisesti kärsivät. Minulla kaikkia kovan tieteen aineita, joita opetetaan esimerkiksi Englannissa yhden oppiaineen (science) sisällä, opetti autisti, joka oli saanut jo aiemmin säännöllisesti huomautuksia omasta opetustavastaan ja olemuksestaan, ja seurauksena oli huonoja numeroita, kun sama henkilö päätti neljästä lukuaineen numerosta (matematiikka, fysiikka, kemia, fysiikka-kemia). Mielestäni suomalainen koulujärjestelmä tulisi yksityistää aivan alkeellisinta varhaiskasvatusta lukuunottamatta, ja samalla opettajakeskeisyyteen tulee puuttua. Kaikille nuorille tulee asuinaluestaan riippumatta tarjota opetusta sellaisissa aineissa, joista voi olla heille myöhemmin hyötyä, eikä heitä tule rangaista siitä, jos he eivät koe joitain aineita tai aineiden opetusta itselleen ominaisina. Koen, että esimerkiksi minua rangaistiin koulussa siitä, että en kokenut joidenkin aineiden opetusta itselleni ominaisena, josta seurauksena oli se, etten noissa aineissa menestynyt. Kuitenkin samanaikaisesti sain tasaisesti kiitettäviä arvosanoja monista muista aineista, joista olin yleisesti kiinnostunut, joten en ole vielä voinut uskotella itselleni, että kyse olisi ollut itsenikään kohdalla lahjakkuuden puutteesta. Oppilaille on tarjottava jo varhaisessa opetuksen vaiheissa humanistisia, kieli- ja taideaineita. Samalla aikaa opettajan roolia ja merkitystä tulisi vakavasti tutkia, koska monissa tapauksissa yhden opettajan mielipiteet voivat ratkaista olennaisesti yksittäisten oppilaiden tulevaisuutta. Ns. kovia tieteitä voitaisiin opettaa soveltavammin, eikä vain toistaa piinallisesti perusteita. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija