Kai "elitistisiä" huomioita

En tiedä, kutsutteko tätä elitismiksi vai miksi, mutta minun on sanottava, että mitä enemmän yliopistoihin tulee sukujensa ensimmäisen polven ylioppilaita, niin sitä enemmän jatkuu poliittisisesti vasemmistolaisten terrorisointi omalla ”poliittisella korrektisuudellaan”. Taito ottaa etäisyyttä muihin ja ei vain olla osa yhtä kokonaista alkulimakasaa kertoo monesti siitä, että tällaisella ihmisellä on jonkinlaista lahjakkuutta, mikä muilta monesti puuttuu. Minulla etenkin äitini suvussa on ollut yliopistossa opiskelleita siitä lähtien, kun niitä alettiin yleisemmin Eurooppaan perustamaan, eli jotenkin 1400-luvulta alkaen. Olen vasta myöhemmin taustaani miettiessä tajunnut sen, miten etuoikeutettu lapsi ja nuori olen ollut. Aikaisemmin otin kaiken vain itsestäänselvyytenä, koska ei esimerkiksi lapsi pysty varhaisessa vaiheessa tekemään tuollaisia erotteluja. Ja vielä sekin oli vaikuttamassa asiaan, kun vanhempani ja isovanhempani ovat miltei aina eläneet sivistyneistölle tyypilliseen tapaan hyvin askeettisesti, ei ole koskaan tullut tarvetta pröystäillä materiaalisella hyvällä, joka on pitkään koitunut etenkin äitini suvun jäsenten kohdalle. Rahaa on joko ollut aina, tai vaihtoehtoisesti sitä on aina polvesta polveen hankittu muiden näyttämän esimerkin tavalla. Vasemmistolaiset ihmiset, opiskelijat ja opettajat haluavat olla puhumatta suoraan asioista, koska he tajuavat, että heidän olemassaolonsa suorastaan perustuu siihen, ettei aiemmin tiedettyjä asioita ja totuuksia saa tänä päivänä heidän mukaansa esille, koska ne koskevat poliittista korrektisuutta! Mielestäni etenkin tietyille aloille yliopistoissa kouluttautuvista henkilöistä pitäisi olla ainakin jonkinlainen projektiili paremmin toimeentulevista ja pidemmän historian omaavista perheistä. Tavallisesti ylemmän luokan perheissä jo lapsille opetetaan itsehillintää tärkeiden asioiden kohdalla, koska se on järkevää pidemmän aikavälin kannalta. Voidaan käyttää vaikkapa tällaista esimerkkiä, kun minä ja veljeni saimme lapsena aina lauantaisin pienet karkkipussit, minkä lisäksi karkkia ei saanut lisää muulloin kun juhlapäivinä, samalla kun koulussa oli rikkinäisten perheiden lapsia, joista toinen kotiin jäänyt vanhempi antoi lastensa käydä ostamasssa karkkia joka päivä ja tulla näin hillittömäksi ja kyltymättömäksi. Tämä on tietysti vain yksi esimerkki oikeanlaisen kasvatuksen piirteistä. Voin itse sanoa, että olen nykyään kyltymätön vain monesti viinan kanssa, koska freelancerointi tarjoaa tähän mahdollisuuden ja olen kanavoinut suuresti arkeani tähän asiaan. Kuitenkin sekä isäni että äitni suvuissa on kaikissa esiintynyt juoppoutta sukupolvien joissakin jäsenisssä, ja itse olen kaikesta päättäen tällainen. Vasemmistolaiset tuovat politiikkaan nono-sanat ja nono-asiat, joka toteutuu pelkästään sen takia, koska se voisi jollain tavalla huonontaa heidän asemaansa tai heikentää heidän uskottavuuttaan. Ja mikä pahinta, vasemmistolaiset ovat onnistuneet tunkemaan poliittisen korrektisuuden myös oikeiston joihinkin heikkomielisiin jäseniin, saati sitten poliittisesta keskustasta! Minä katson, että historian ymmärtäminen ja arvostaminen on tärkeä asia maailmassa ja se on näiden rahvaan ja keskiluokan rahvaanomaisten nousukkaiden kesken unohdettu. Ymmärtääkseen kulttuuria on silloin ymmärrettävä historiaa, ai niin, paitsi poikkeuksella mutta vain silloin, jos yksilöllä tai hänen suvuillaan ei ole minkäänlaista historiaa. Ja tämä on nykyään yleistä yleisempää! Nämä hillittömät, historiattomat ja kulttuurittomat ihmiset ovat nykyään kansakuntamme valtavirtaa, valitettavasti niin. Minä en esimerkiksi ole koskaan ollut niin riippuvainen merkityksettömästä seksistä, että sitä pitäisi olla koko ajan vastakkaisen sukupuolen edustajilta baareissa tai haalarijuhlissa vonkumassa. Etenkään äitini suvussa älykkyys ei ole koskaan ollut harvinaista, minkä takia voi ohittaa täysin pintakulttuurin oletukset ja olla yksin jos siltä tuntuu. Nykyaika korostaa ”sosiaalisuutta”, ”verkostoutumista” ja vuorovaikutustaitoja ja tämän huuhaan kustannuksella kaikki tärkeämpi voidaan laittaa suoraan romukoppaan! Ihmisten on saatava sanoa mielipiteensä, ajatuksensa ja arvonsa, vaikka ne eivät olisi ajassa pintapuolisesti suosittuja ja vaikka jotkut pintapuoliset ihmiset kokisivat niiden ”loukkaavan” itseään. Tulee mieleen Sladen baronetin kertoma toteama saksalaisista: ”kurkussa kiinni tai polvillaan jalkojen edessä”, ja tuo oli kieltämättä aika naseva huomio. Venäläiset taas epärehellisiä, jotka projektoivat heikkouden- ja toivottomuuden tunteitaan ”suureen johtajaan”, jonka tulee olla ”vahva” vain sen takia, että he saisivat tällä voimakkuuden näyttelyllä itselleen edes pienen sirun toivoa. Paras huomioitsija ja kritiikin esittäjä on yksittäinen ihminen, joka osaa tajuta asiat, eikä tule yhdistysihmiseksi tai järjestöihmiseksi, sillä yhdistykset ja järjestöt tuhoavat ainakin heikkojen ihmisten kohdalla kaikenlaisen resilienssin ja mahdollisuuden nähdä asiat niin kuin ne ovat. Minä kai olen elitisti, koska monet rahvaan ihmisistä kutsuvat sillä nimellä ihmistä, jonka se katsoo olevan jollain tavalla ”out of current mode”. Ja sitä minä todella olen – out of current mode – enkä silti pidä itseäni ketään heikompana. On tietysti niin, että kun rahvasta ja keskiluokkaa tunkee nykyään kaikkiin sellaisiin koulutuksiin ja työtehtäviin, jotka olivat aiemmin tarkoitettuja nitä paremmin ymmärtäville ihmisille, sanotaan nyt vaikka esimerkiksi juristit ja tuomarit, niin kaikenlainen epätoivottavuus ainakin pitkäjänteisyyden suhteen katoaa kansakunnasta ja yhteiskunnasta. Oikeita rikoksia ei tutkita ja vakavasta rikollisuudesta ei anneta riittävän suuria tuomioita. Onko tämän rinnalla jokin jostakin vinkkelistä tulkittu tekstinpätkä tärkeämpää? Olen saamassa Reinhold von Beckerin elämäkerran valmiiksi, Virittäjä-lehti on kyllä hyvä lähde näitä asioita varten, tulostin sieltä tänäänkin lukuisia aiheeseen liittyviä artikkeleita, vaikkei netissä digitoitu materiaali yllä kuin vuoteen 1939. Jos esimerkiksi Reinholdin aloittaessa lehtityönsä Suomessa olisi vallinnut keskiluokan ja rahvaan valta, olisi hänen hankkeensa hautautunut kaikenlaisen epämerkitsevän paskan alle, tai vaihtoehtoisesti ei esiin olisi ilmautunut yhtään halukasta lehdistön esitaistelijaa, joka olisi ottanut lehden omalle vastuulleen moniksi vuosiksi. Reinhold on menneen elitismin esitaistelija, joka tuotti hyötyä monelle rahvaan edustajalle, koska hänelläkin oli samanlainen pyrkimys, jonka olen joskus ollut huomannut itsessäni – nimittäin se, että kansanvalistus on oikein. Kuitenkin Suomessa jo ruotsinkielisyyteen viittaava sukunimi saati sitten ruotsin kielen julkinen käyttäminen voi olla monille alkukantaisille rahvaan edustajalle liikaa, jonka jälkeen tällaisen ihmisen kannanottoihin ei tarvitse kiinnittää minkäänlaista huomiota. Vaikka minua on kutsuttu sovinisttiksi, koska hyväksyn aivan täysin sen ajatuksen, että mitä enemmän seksiin ja sukupuoliseen vuorovaikutukseen nainen on suuntautunut, sitä vähemmän hän pystyy esittämään objektiivisia ajatuksia ja toimimaan älyllisesti kompetentilla ja oikealla tasolla. Ja tähänhän perustuu se, minkä takia keski-iän ja menstruaation ylittäneet naiset ovat monesti järkevämpiä. Varmaan vanha Nietu on joskus kirjoittanut, että älyllisesti suuntautuvissa ja kompetentimman oloisissa naisissa on yleisesti jotain eroavaisuutta seksuaalisuuden ilmaamisen tavaltaan. Hyväksyn tämän ajatuksen täysin, enkä pelkästään satoja vuosia vanhojen kirjojen perusteella, vaan myös sen perusteella minkä kokemuksen olen itse saanut. Seksuaalisesti aktiivinen nainen on taipuvainen suuntautumaan sosiaalisen dominoinnin pyrkimykseen, mikä jo itsessään vie häntä pois älyllisten asioiden piirissä, koska koko sosiaalisen käsite ei ole totta muualla kuin kaikenlaisten sosiologien ja sosiaalipolitiikan ”tutkijoiden” toisilleen jakamisssa lippusissa ja lappusissa. Koko sosiaalisen käsite on kehitetty sen takia, että rahvas, keskiluokka ja naiset ovat saaneet tavan päteä sen avulla. Eli he kuvittelevat kaiken olevan sosiaalista ja ihmissuhteisiin liittyvää peliä, joka on jo itse epä-älyllisyydessään kuvottavaa puhetta. Keskiälyisillä ihmisillä on tapana tulkita ihmisten toimintaa sen kautta, että siinä aina ilmenisi jonkinlainen sosiaalisesti tulkittava viesti. Jos minä menen kaupassa ensin kassalle ja lähdenkin sen jälkeen takaisin taaimmalle hyllylle, ei se tarkoita sitä, että minä haluaisin antaa kassatytölle viestin tulla sinne minun kanssani, vaan todellakin haen sieltä sitä asiaa, jonka olen meinannut sinne unohtaa. Sosiaalisesta puhuminen ja ihmisten tyhmyys sosiaalisen manipuloinnin suhteen on saanut aikaan sen, että keskiälyiset mukautuvat sosiaalisen elämän viidakon lakeihin, joita monesti ohjailee itsensä dominanttina kokevan naikkosen tärkeilyt ja tylytykset, jotka nekin motivoituvat pääasiassa seksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden tuomisesta sellaisiin paikkoihin, joissa sitä ei aiemmin tarvinnut ottaa huomioon. Olen kirjoittanut tästä, miten vastenmielistä on erotella naisia ja miehiä heidän genitaaliensa eroavaisuuden perusteella, ja hyväksyn täysin sen, että naiset saavat parhaimmassa tapauksessa osallistua myös sellaisiin aktiviteetteihin, joissa on aina ollut enemmän miehiä, mutta ongelma on vain se, ettei suurin osa naisista siihen kykene, ja siitä he saavat syyttää vain itseään. Samalla kun naiset ovat hyviä opettelemaan asioita ulkoa ja sen jälkeen toistamaan ne papukaijamaisesti tenteissä ja kokeissa, niin monesti miehet ovat sellaisia ihmisiä, jotka osaavat oppia asioita, jotka muuttavat heitä ja jotka todellisesti koskettavat heidän sieluaan. Joku on sanonut, että mieheen verrattuna nainen on vähintääkin sieluton tai ainakin sielu poikkeaa miehen sielusta. Mielestäni sielun vakavuutta ja tosiasiallisuutta voidaan pohtia siinä, kun nähdään miten se toimii ja miten se kehittää itseään. Jotkut naiset väittävät pitävänsä ”fiksuista” miehistä, mutta monesti tuo on vain jonkinlaista kunnollisuutta tai vaihtoehtoisesti kykyä naurattaa naista alkukantaisilla sarkastisilla huomioilla, joiden yhteydessä tavanomainen nainen nauttii siitä, kun mies noin rohkeasti asettaa itsensä toisten miesten yläpuolelle. Huippuälykkyys on jotain, mitä lähes kaikki naiset eivät ymmärrä tai koe viehättävänä. Etenkin silloin, jos huippuälykäs ihminen on vielä lisäksi älyllisesti suuntautunut, eikä alenna itseään naisen takia. Toinen asia on maahanmuuttajat. On voitava sanoa, että jos tänne vapaaehtoisesti tulleet ihmiset eivät pärjää asioiden suomalaisilla standardeilla, niin että heidän tänne tulemisensa ja täällä olemisensa on voitava kyseenalaistaa. Enkä tietysti tällä tarkoita sitä, että tämän takia rotuvihaa tulisi levittää ja suhtautua ennakkoasenteeltaan kielteisesti kaikkiin maahanmuuttajiin, vaan sitä, että ihmisten sopeutumisen astetta Suomessa tulisi voida tarkkailla.