Taustastani ja olosuhteista

Olen kannattanut aina Kokoomusta, ja itse asiassa aivan nöösi-ikäisestä alkaen. Minulle olennaista Kokoomuksessa ovat yksilönvapaus ja vastuun säilyttäminen tietyistä instituutioista ja perinteistä. Kuitenkin koen olevani enemmän liberaali kuin konservatiivi. Äitini ja isäni ovat aina äänestäneet porvarillisia puolueita, kuten monet muista sukulaisista. Äitini puolella on paljon Kokoomusta kannattavia. Voin sanoa, että olen perinyt vanhemmiltani tavan ja tarpeen tehdä työtä etenkin omien olosuhteiden parantamiseksi, vaikka siihenkin tietysti liittyy yhteishyvän periaate, jossa omalla tehdyllä työllä autetaan myös toisenlaisissa töissä eläviä ihmisiä. Minulta ei ole lapsena ja nuorena puuttunut mitään. Muistan kerrankin yhtenä jouluna nöösi-iässä, kun sain yli kolmekymmentä lahjaa, ja tuosta tilaisuudesta on olemassa mummoni ottama valokuva, jossa istuin lattialla suurten lahjakasojen ympäröimänä. Leluja, lehtiä ja muita virikkeitä oli aina. Aloitin aikuisille tarkoitettujen kirjojen lukemisen jo lapsena. Alakoulussa nautin oppimisesta, vaikkakin luokan huonoimmat oppilaat olivat silloin, kuten monessa muussa tapauksessa hidastamassa etenemistäni. Yläaste oli yhtä ajan hukkaa, jossa ei edes vähääkään kosketeltu niitä aiheita, joista olen ollut myöhemmin kiinnostunut. Ainakin filosofia, antiikin historia ja kulttuuri, sekä taidehistoria loistivat poissaolollaan. Olin lapsena kiinnostunut etenkin sotahistoriasta, johon liittyen vanhemmat ja sukulaiset ostivat minulle kirjoja luettavaksi. Isäni isä oli metsäinsinööri ja äiti kouluavustaja. Äitini vanhemmat harrastivat molemmat maanviljelystä ja aiemmin karjataloutta. Sanoin joskus lapsena, että haluan ukin seuraajaksi Virrantalon maanviljelyyn. Isäni isä ja äiti olivat molemmat Suonenjoelta ja äitini vanhemmat molemmat Kaavilta. Kuitenkin äitini isän isoisä oli Itä-Hämeestä Luhangasta ja vanhaa suomenruotsalaista aatelissukua. Asia, jonka joku voi katsoa ns. burdeniksi kasvatuksessani oli se asia, kuinka vähän vanhempani antoivat minulle järkeviä ohjeita noudatettavaksi, sillä molemmat heistä ovat aina olleet kylmiä ja etäisiä ja siihen on lisäksi isäni muodossa tullut primitiivireaktioista pauhaamista pienistä asioista johtuen. Uskon, että vanhempieni epäsosiaalisuuden ja isäni pauhaamisen takia olin niin ujo nuorempana. Olin teini-ikäisenä puhumassa Pohjois-Savon liitossa Snellmanista, ja muistan miten outona koin sen, kun toiminnanjohtaja tjs. Sanoi minulle kahvia juodessa pahoittelunsa siitä, että kahvi oli kylmää. En ollut koskaan kokenut vastaavanlaista huomioon ottamista omilta vanhemmiltani. Molemmat vanhemmistani ovat sanoneet minulle mitä kauhistuttavampia asioita. Kylmyys, kovuus ja tunteettomuus ovat niissä korostuneet. Isäni on narsisti, joka välittää vain omista tunteistaan. Sanoin jo nuorempana kotonani, että tämä järjestys perustuu paternaaliseen isän absoluuttiseen valtaan, joka ilmenee diktatuurina. Isäni kutsui aina sitä kun hän saneli asian, keskusteluksi. Näiden asioiden mainitsemisen jälkeen on siis ilmiselvää, että olen joutunut itse kasvattamaan itseni. Miksi minun tulisi esimerkiksi kunnioittaa jotain henkilöä jonkun kollektiiviseksi luodun käsitteen kautta, jos olen nähnyt tämän ihmisen olevan niin täynnä pahaa ja epäinhimillisyyttä kuin voi olla. Olen aina menestynyt koulussa niissä asioissa, joista olen ollut kiinnostunut. Kotonani on aina ollut kaikki asiat kunnossa ainakin materiaalisesti ja rahallisesti. Minä olen jokseenkin lahjakas kielellisesti, joka on tuottanut minulle tavan keskustella asioista. Äitini ja isäni ovat epäsosiaalisia ihmisiä, joista etenkään toinen ei pysty harrastamaan vastavuoroista keskustelua, kun taas toinen saattaa nukahtaa puhelimeen tai seuraa puhelun kanssa samanaikaisesti televisiota. En todellakaan koe tulleeni lapsuudessa ja nuoruudessa arvostetuksi oman kokonaisen minäni kautta. Tämä on taas johtanut siihen, että olen hakenut ymmärrystä muista ihmisistä, joista jotkut ovat pettäneet luottamukseni. Kilttiyteni takia olen oiva maali narsisteille ja sitä muistuttaville ihmisille. Olen kuitenkin oppinut katkaisemaan välit silloin, jos näen selkeästi jonkun pyrkivän loukkaamaan tunteitani mutta etenkin minääni. Muistan vahvasti etenkin yläasteelta kiusaamisen, jota kohtasin. Mielestäni oppilailta tulisi jo alakoulussa mitata älykkyysosamäärä ja jatkuvasti tarkkailla heidän henkistä tasoaan. Tämän perusteella voitaisiin suhtautua realistisemmalla tavalla siihen, kun mietitään sitä, mihin ja minkälaiseen kouluun oppilaita laitetaan. Yläasteella etenkin kohtasin jengitoimintaa, jossa jotkut kokivat olevansa parempia kuin toiset, ja jakoivat mm. yhdeksännen luokan lopussa oppilaille annettavat palkinnot oman tuomarikuntansa jäsenille. Integriteettiä, objektiivisuutta ja puolueettomuutta ei kaikenlaisten kiusaajien ja sosiaalisen järjestyksen dominointiin pyrkivillä ilmene. Esimerkiksi yksi poika huusi alakoulussa ollessa muille jossain tilanteessa ”hirtetään se!”. Sama kaveri sanoi jossain välissä kun olin innostunut siitä, että saan kissan kotieläimekseni, että ”se panee sitä”. Tästä voi päätellä millä pahuuden ja asiattomuuden asteella noin kymmenvuotias lapsi voi olla. Tämä poika meni ilmeisesti kymppiluokalle (minne hän tietysti kuuluikin) ja sen jälkeen en ole hänestä kuullut. Siitä huolimatta vaikka henkinen ilmapiiri oli kylmä ja välinpitämätön, sain jo nuorena lukea paljon kirjoja, koska niitä löytyi esimerkiksi äitini puoleisen isoisäni luota. Voi miettiä tässä yhteydessä, kun eräällä tunnilla, olisikohan ollut nelosluokalla, yksi yksinkertainen jääkääkän pelaaja, heitti minua kirjalla, ja koska olin vittuuntunut siitä, sanoin että heitän häntä seuraavaksi Sinuhe Egyptiläisellä. Sen jälkeen kyseinen tyyppi hankki paikalleen oman suojelijansa, ylemmän luokan oppilaan, joka sanoi minulle ”sanoit heittäväsi Egyptistä kertovalla kirjalla”. On ihmeellistä, jos tämä jolppi on tietnnyt edes Egyptin olevan valtio, mutta niin kai, kato: paremmissa piireissä! Minulle on mielestäni tietynlaisesta banaalista välinpitämättömyydestä huolimatta annettu varsin hyvät edellytykset elämään, jotkut sukulaiset ovat olleet aina kiinnostuneita ja innostaneet lukemiseen, kirjoittamiseen ja korkeakoulussa opiskeluun. Pitää olla kiitollinen hyvästä, eikä peitellä itseään joistain asioista tulevan katkeruuden myötä. Vanhempani ovat onnistuneet hyvin!