Miksi haluan mukaan politiikkaan

Minua on korvennut nykyaikaisessa suomalaisessakin politiikassa poliitikkojen fecklesness eli saamattomuus suhteessa todella tärkeisiin poliittisiin kysymyksiin. Nykyaikana on entistä tavallisempaa, että poliitikot eivät pysty muodostamaan itsenäisiä käsityksiä käsiteltävistä asioista ja monesti muiden poliitikkojen mielipiteet määrittävät sitä, miten muut ajattelevat asioista. Toisin sanoen itsenäisiä arvoja ja ajatuksia ei uskalleta tuoda esiin. Mielestäni itsenäinen ajattelu on tärkein piirre hyvässä poliitikossa. Suurin osa näistä ihmisistä ei Suomessakaan yllä tuolle asteelle. Lainsäädäntötyö vaatiii Suomessa käytänteiden tuntemuksen lisäksi myös laaja-alaista käsitystä siitä, millaiseksi yhteiskuntaa voidaan muuttaa ja millaiseksi sitä pitää muuttaa. Olen ollut kokoomuslainen teini-iästä alkaen ja äänestänyt lähes kaikissa vaaleissa vuodesta 2007 alkaen Kokoomusta. Olen aina profiloitunut Kokoomuksen oikeaan laitaan, vaikka samanaikaisesti esimerkiksi sosiaalipoliittista kokonaisnäkemystäni voidaan nimittää enemmän liberaaliksi kuin konservatiiviksi. Talouspolitiikassa kannatan lähinnä klassisen liberalismin piirteitä ja aatteita. Kokoomuksen arvoista minulle tärkein on yksilönvapaus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Olen aina ollut enemmän kiinnostunut vapauden käsitteestä kuin esimerkiksi tasa-arvon käsitteestä, koska mielestäni pakotettu tasa-arvo tappaa yksilönvapauden ja vapauden yleensä, ja voidaankin sanoa yksilöiden vapauden takaavan tasa-arvon eli mahdollisuuksien tasa-arvon. Mielestäni millään yhteiskunnan tasolla ei tule syyllistää ja rankaista ihmisiä, jotka sattuvat menestymäään toisia paremmin. Mielestäni kapitalismin ohessa tulisi korostaa eettisyyttä ja vapaaehtoistyötä ja esimerkiksi omaishoitoa. Kapitalismiin on myös tuotava oikeudenmukaisuutta ja eettisiä periaatteita. Olen kirjoittanut varsin paljon ikääni nähden, ja olen myös tähän asti kirjoittanut pääasiallisena ammattinani. Olen käsitellyt mm. politiikkaa ja politiikan ja filosofian välistä yhteyttä. Olen lukenut pääaineenani filosofiaa ja opiskellut pitkänä sivuaineena antiikin kulttuuria, jossa minua on kiehtonut etenkin antiikin aikainen valtiomiestaito. Perikles ja Kleisthenes mm. ovat hyvin hallussa. Olen myös kehitellyt sattumalta kirjoittamisen lomassa erinäisiä lähinnä politiikkaan ja filosofiaan liittyviä käsitteitä, koska olen sitä mieltä, että ihmisten on voitava kuvata ilmiöitä vapaasti ja itsensä valitsemassa järjestyksessä. Lakiin olen perehtynyt myös oikeustieteen opiskelun kautta. Mielestäni valtion laitoksia tulee yksityistää ja aloittaa se kouluista mutta etenkin toisen asteen kouluista ja erikoissairaanhoidosta. Koulut tulisi mielestäni yksityistää, poistaa voimasta yleinen opetussuunnitelma, ja erikoistaa koulut opettamaan lapsia ja nuoria toisistaan poikkeaville aloille. Oppivelvollisuus täytyy laskea takaisin kuuteentoista ikävuoteen. Mielestäni jollain tavalla massasta poikkeavia ihmisiä ja yksilöitä tarvitaan politiikan tekemiseen, koska monesti out of the box-ratkaisu voi avata kokonaisia uusia väyliä monen ajattelemattoman politiikan tekijän omaan repertuaariin. Pidän mielestäni omaa poliittista ajatteluani, joka liittyy tietysti myös suoranaisesti filosofiaan, ikääni nähden varsin kehittyneenä, vaikka katsonkin, etten enää 34-vuotiaana ole mitenkään perinteisessä mielessä nuori. Kunnalliseen päätöksentekoon olen läheltä perehtynyt seuraamalla äitini vanhempien toimintaa Kaavilla, missä he molemmat olivat mm. kunnanvaltuustossa ja isoisäni kymmeniä vuosia koululautakunnassa. Koulutuspolitiikka on yksi suosikkialoistani. Minussa on mielestäni pitkäjänteisyyttä tiedon hankkimisen suhteen, eli osaan ottaa selvää sellaisistakin asioista, joista en vielä aiemmin tiedä, varsin nopeasti. Filosofian, valtio-opin ja antiikin kulttuurin lukemisella olen saanut varsin laajan käsityksen politiikan merkityksestä. Olen myös ollut jo teini-ikäisestä alkaen kiinnostunut Britannian poliittisesta järjestelmästä ja poliittisesta historiasta, joista minulla tänä päivänä on varsin kattavat tiedot. Olen ihaillut Britannian poliittista järjestelmää etenkin sen sisällöllisen ja arvollisen ajattelun takia ja ollut aina tietoinen Britannian yhteiskunnan ja poliittisen päätöksenteon pitkähistoriaisuudesta. Tämän kautta voin väittää, että Suomen kaltaisen nuoren valtion päätöksentekijöiden tulisi seurata ja ottaaa huomioon esimerkiksi Britannian politiikka. Sukujuurista voin ylpeillä, että olen Kaarle Suuren jälkeläinen monessa sukulinjassa, ja häntähän on kutsuttu sekä Ranskan että Saksan nykyaikaisten valtioiden alullepanijaksi. Siinä mielessä kunnioitan perinteitä sekä erityisemmin historiaa. Olen sitä mieltä, etten tällä selvityksellä pääse ehdokaslistallenne, on minun sanottava, ettette parastanne ymmärrä. Tämä aika tarvitsee miehiä, jotka osaavat kantaa vastuunsa päätöksenteossa.