Kosmopoliittisesta taustasta

Olen äitini kautta sukua monille etenkin Pohjois- ja Keski-Euroopassa alkuperäisesti asuneille suvuille. Olisi mielestäni valtavan suuri pelkistys, jos sanottaisiin vain tulevansa Beckereiden suvusta, koska monessa mielessä naisenlinjaiset kantaisät ja -äidit ovat monessa otteessa olleen paljon tehokkaampia ja lahjakkaampia kuin varsinaisen Becker-suvun edustajat. Olen laskenut suomalaisen von Becker-suvun Luhangan haaralle ainakin saksalaisia, baltiansaksalaisia, ruotsalaisia, suomenruotsalaisia, suomenkielisiä suomalaisia, skotlantilaisia, englantilaisia, ranskalaisia, hollantilaisia, liettualaisia ja venäläisiä esisukuja. Beckerin suvussa olemme myös suoraan useiden Bysantin keisareiden jälkeläisiä. Menin muistaakseni yhtä Kaarle Suuren linjaa pitkin antiikkiin asti, ja kävi ilmi että Troijan kuningas Priamos oli todennäköisesti meidän kantaisiemme joukossa. Tästä voi päätellä myös sen, että esi-isien joukkoon kuuluu myös todennäköisesti esimerkiksi Antiikin Rooman keisareita. Yksi ranskalainen esi-sukuni de la Mottet ovat alkuperäisesti aateloitu Ranskassa jo ilmeisesti keskiajalla, joten kyse on niin sanotusta Uradelista. Mottet joutuivat lähtemään Ranskasta pakoon Ruotsiin, koska he olivat hugenotteja eli protestantteja, ja hugenotteja vastaan oli jo pitkään kamppailtu Ranskassa. Sitä voidaan ehkä verrata jopa jonkinlaiseen pogromiin. Jos ajattelee kuninkaallisia esivanhempiamme, niin voidaan sanoa, että olemme sukua mm. Englannin anglosaksisille kuninkaille, Wilhelm Valloittajalle, Kiovan suurruhtinaille, Kaarle Suurelle, Henrik I:lle, Skotlannin kuninkaille, osalle Bourbon-suvun alahaaroille, jo mainituille Bysantin keisareille, liettualaiselle Gediminakselle, Ruotsin varhaisille kuninkaille, Plantagenet-kuningassuvulle Britanniassa ja Irlannin Munsterin alueen kuninkaille tai hallitsijoille. Jos nämä kaikki haluaisi listata ylös, olisi lista vielä laajempi. Jos rupeaisi kertomaan kaikki esivanhemmat polvesta polveen tai edes tästä Beckereiden linjasta, niin on selvää, että aiheesta voisi kirjoittaa monta paksua kirjaa. Voidaan kuitenkin sanoa esimerkiksi, että Luhangan haaran jälkeläiset ovat sukua periaatteessa kaikille baltiansaksalaisille aatelissuvuille. Esimerkiksi ainakin toisessa Riian suurista kirkoista on satoja vuosia vanha sukumme vaakunsa, joka todistaa todellakin suvun asuneen Riiassa ainakin vielä 1500-luvulla. On kirjoitettava tästä, vaikka tämä vaikuttaaa todella epätieteelliseltä, että olen monella sellaisella paikkakunnalla olessa, missä esivanhempiani on elänyt, kokenut voimakkaita ja myönteisiä energioita, aivan kuin noilla paikkakunnilla olisi jotenkin tavannut esivanhempien henget ja palannut heidän mukanaan suvun aiempiin vaiheisiin. Koen aatelisesta taustastani voimakkaimmin yhteyden etenkin baltiansaksalaisiin ja saksalaisiin esivanhempiini. Mielestäni olen luonteeltani ehkä eniten saksalaista muistuttava. Mielestäni myös saksan kieli on niin looginen ja selkeä, että nautin sen kuuntelemisesta ehkä eniten kaikista kielistä. Koska tunnuslauseet yleistyivät aatelissukujen keskuudessa vasta 1700-luvulla, ei esimerkiksi meidän suvullamme ole koskaan ollut tunnuslausetta. Liitin kuitenkin kirjoittamaani sukuhistoriikkiin tunnuslauseen, joka löytyy baltiansaksalaisten perinnevaakunasta, eli ”In Treuen fest!”, voimakas uskollisuudessa. Mielestäni tuollainen baltiansaksalaisten motto voisi olla hyväksi tällaiselle suvulle, joka periytyy ainakin periaatteessa kaikista baltianssaksalaisista aatelissuvuista. Nassokin-suvussa miehet olivat pitkään pajareita, eli tsaarin alla toimineita ruhtinaita, joiden erityisasema murrettiin 1700-luvulla Pietari Suuren toimesta. Esiäiteihini kuuluu vapaaherratar Maria von der Pahlen. Hänen sukunsa on katsottu tulleen Liivinmaalle Westfalenista Saksasta. Muistan että Paavali I:n, tsaarin, murhauttajiin kuului yksi von der Pahlen-suvun jäsen, mutten ole tutkinut tarkemmin, kuka tämä mies oli. Pahlenit omistivat Savossa suuria rälssimaita, jotka sitten, kun Axel von Becker meni avioon Marian kanssa, siirtyivät suuressa määrin Beckereiden suvulle. Eli voidaan sanoa, että jos sukuni omisti etenkin 1800-luvulla Luhangassa ja Kangasniemellä tuhansia hehtaareita, niin on ikäväkseni sanottava, että nämäkin maat tulivat sukuun ns. ”reittä pitkin”. Olen miettinyt, että voisi jossakin kirjoituksessa käsitellä suvun hallussa olleita kartanoita, mutta en tee sitä vielä tässä. Yksi esisuvuistamme on Standaert-suku, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota, koska kuvittelin sen olevan jonkinlainen ruotsalainen porvarissuku. Kuitenkin suvun jäsenet ovat Hollannista ja ovat toimineet mm. Ruotsin hovin viininhankkijoina tai importööreinä. Jos ajatellaan sitä, merkitseekö tällainen hieman tavallisesta poikkeava sukutausta mitään, niin voin sanoa, että totta helvetissä merkitsee! Esimerkiksi kun on tietoinen siitä, että esivanhempiin kuuluu lukuisia eri kansakuntien edustajia ja eri kieltä ensimmäisenä kielenä puhuneita ihmisiä, niin onhan tämä jonkinlainen kannustin esimerkiksi kielten opiskeluun. Lisäksi tällainen tausta lisää suvaitsevaisuutta, liberalismia ja live and let live-periaatteen mukaista elämää, joka on mielestäni varsin hyvä ja pystyväinen elämänasenne. Tällainen tausta siis lisää kansainvälisyyttä ja kasvattaa potentiaalia universaaliseen toimintaan muualta kotoisin olevien ihmisten kanssa. Voidaan mielestäni sanoa, että kosmopoliittinen ja aatelinen sukutaustaaa vahvistaa ihmisessä myös tiettyjä periaatteita ja velvollisuuksia, jotka ohjaavat tällaisen ihmisen toimintaa. Yksi Wolffelt sukuinen esi-isäni oli sotilasarvoltaan eversti ja toimi tietyssä vaiheessa Tukholman läänin maaherrana. Wolffelt suku on myös Saksasta. Tämä eversti johti Suuren Pohjan Sodan aikaan Ruotsin armeijan sotilaallista toimintaa Öselillä eli Saarenmaalla ja lopulta sieltä takaisin Ruotsiin vetäytymistä. Aiemmin mainitun de la Motte-suvun ensimmäinen edustaja Ruotsissa oli Samson de la Motte, joka nousi lopulta kenraalimajurin arvoon, ja jonka ansiosta Motte-suku kirjattiin myös Ruotsin ritarihuoneelle ja Samson sai suuria läänityksiä Suomesta etenkin Sääksmäen aluuelta, jossa keskuspaikkana oli etenkin Laihisten kartano. Suvussa on ollut muutamia runoilijoita ja kirjailijoita, kuten esimerkiksi Carl Hugo von Becker, Carl Johan von Becker ja Schrowien puolelta Uno von Schrowe. Kuitenkin suurin osa varsinaisesta Beckereiden suvusta on ollut kartanoiden omistajia ja sotilaita. Minun mielestäni olen perinyt suvustani varsin voimakkaan eettisen omantunnon. Onhan selvää, että jos ihmisellä on esimerkiksi suurehko omaisuus ja mahdollisuus olla osallistumasssa eri yhteyksiin, jotka tuottavat vaikutuksia moniin muihin ihmisiin, on tällaisella ihmisellä oltava jonkinlainen oikeudentunto. Minun mielestä nykypäivänä, kun etiikasta puhuvia kutsutaan Jeesuksiksi, ja väliä on vain rahalla, osoittaa tämä rahvaisto sen, että he ovat todellisesti alinta paariaa, jotka seuraavat vain sitä mitä muute tekevät, ja jotka katsovat kaiken sellaisen olevan oikeutettua, jos vain joku pystyy sen tekemään. Tähän liittyy tietysti kaikenlainen vahvuuden ja menestyksen olettelu ja näyttely, jossa eniten merkitystä on sillä, mitä muut ajattelevat tai kuvittelevat. Jukka Keitele kirjoitti aikanaan, että ei ole epätyypillistä, että vanhasta ja etabloituneesta suvusta lohkee jossakin vaiheessa militantti vastarintatyyppi, joka varmasti rahvaan mielessä vaikuttaa jopa fasistiselta, mikä tietysti kertoo vain rahvaiston henkisen horisontin kapeudesta. Esimerkiks Pentti Linkolasta on joskus puhuttu tällaisen teorian yhteydessä. Linkolan isähän oli Collan-suvusta ja Helsingin yliopiston rehtori. Hänen äitinsä isä taas oli Helsingin yliopiston rehtori ja kansleri ja tuli Palander-Suolahti-suvuista. Linkola oli täysin ympäristöön nähden välinpitämätön ja tämän takia hän sai ajateltua niin selkeästi asioista. Kun nykypäivänä korostetaan kaikenlaista pintapuolisuutta., miellytetään ihmisiä ja katsotaan tärkeimmäksi vain suhteet tarkoituksenmukaisiin ihmisiin, joista voi hyötyä, niin voidaan katsoa Linkolan ajatusten olevan jotain sellaista poikkeuksellista, mitä ei ole aiemmin Suomessa nähty. Itseäni miellyttää hänessä se, miten tietoinen hän oli sivistyneistö/yläluokka-taustastaan, minkä hän toi hyvin erotellusti esiin esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten Väinö Linnan päiville kirjoittamassaan esseessä Muistoja vanhasta sivistyneistöstä. Aiheesta pitää kirjoittaa myöhemmin lisää.